Kauko Kare

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kauko Aatos Kare (sukunimi vuoteen 1932 saakka Karén) (19. huhtikuuta 1914 Hattula21. maaliskuuta 1996 Helsinki) oli suomalainen kirjailija, toimittaja, kääntäjä ja kustantaja ja Urho Kekkosen ajan tunnettu toisinajattelija. Kare käytti muun muassa nimimerkkejä Kaksiparta, Antti Kaleva Keinonen, Oka, Teemu ja Martinpoika.

Kauko Kareen isä oli hattulalaisen Vesunnin kartanon omistaja G. A. Karén. Kare pääsi ylioppilaaksi Hämeenlinnan lyseosta 1932 ja hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1957. Kare työskenteli 1930-luvulta alkaen toimittajana eri lehdissä muun muassa Kajaani-lehdessä sekä oli Forssan lehden päätoimittaja 1940-luvulla

Kare toimi WSOY:n kustannusvirkailijana 19481951 ja Suomalaisen Suomen toimitussihteerinä 19481952 sekä 19571966. Hän oli myös julkaisemansa aikakauslehti Nootin päätoimittaja ja johti omistamaansa Alea-Kirja Oy -kustantamoa vuodesta 1967. Lehtityössään Kare loi linjan, jossa yhdistyvät sotien aikana kehittynyt asevelihenki ja perinteinen isänmaallisuus. Kareen jyrkän ehdoton ote hänen oikeina pitämiinsä asioihin johti hänet välirikkoon työnantajien kanssa toinen toisensa jälkeen ja näin hän ajautui yksinäiseksi freelancer-toimittajaksi.[1] Nootti-lehti oli Urpo Lahtisen Lehtimiehet-kustantamon julkaiseman skandaalilehti Hymyn ohella 1970-luvulla toistuvasti Neuvostoliiton Suomen-suurlähettilään Vladimir Stepanovin hampaissa.[2]

Kekkos-kriitikko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kare nousi julkisuuteen 1967 julkaisemallaan teoksella Tähän on tultu: Paasikiven linjalta K-rintamaan jossa hän arvosteli presidentti Urho Kekkosen toimia. Kareen mielestä Kekkosen linja oli ns. yöpakkasista lähtien syrjäyttänyt Paasikiven linjan, Saimaan kanava oli Suomelle kallis ja hyödytön, Neuvostoliitto osti Suomesta vientituotteita liian halvalla, riippuvuus neuvostoöljystä oli kansallinen uhkatekijä, poliittiset virkanimitykset pönkittivät Kekkosen sisäpoliittista vallankäyttöä ja Kekkonen oli vierailullaan Virossa vuonna 1964 tunnustanut Baltian maiden kuulumisen Neuvostoliittoon. Tähän on tultu ja sen täydennetty ja tiivistetty toinen versio saavuttivat suuren menekin; ensimmäistä versiota myytiin lähes 70 000 kappaletta. Kare oli tämän jälkeen yksi kekkosvastaisen oikeisto-opposition tunnetuimpia henkilöitä 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla. Hänen kustantamonsa Alea-Kirja julkaisi kymmeniä muiden kustantamojen torjumia teoksia, joista valtaosa edusti poliittisia oppositionäkemyksiä. Vuoden 1978 presidentinvaalissa Kare politikoi Perustuslaillisen Kansanpuolueen ehdokkaan Ahti M. Salosen puolesta.[1]

Vielä Mauno Koiviston presidenttikaudella Alea-Kirjan julkaisema, nimimerkki Sirje Sinilindin raportti Neuvostoliiton kansallisuuspolitiikasta vuosina 1940–1984 vaiettiin ulkopoliittisista syistä kuoliaaksi, vaikka se Pekka Tarkan mukaan perustui laajaan ja monipuoliseen, osittain läntisten tutkijoiden ulottumattomissa olleeseen lähdeaineistoon.[3]

Kauko Kare sai Aleksis Kiven Seuran Eskon puumerkki -mitalin vuonna 1991.[4]

Tarkka kirjoittaa, että monet historiantutkijat ovat vuosikymmenien viiveellä myöntäneet Kareen olleen Kekkos-kritiikissään useammin suunnilleen oikeassa kuin täysin väärässä. Tarkan mielestä Kareen uskottavuutta söi kuitenkin hänen koulupoikamaisen rehvasteleva tyylinsä, joka antoi aseita hänen vähättelijöidensä ja pilkkaajiensa käsiin.[1] Helsingin Sanomien poliittisen toimituksen esimiehen Aarno Laitisen johdolla vuonna 1981 kirjoitettu kohukirja Tamminiemen pesänjakajat oli Tarkan mukaan Tähän on tultu -teoksen henkinen seuraaja.[5]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Toivo Pekkanen : kirjailijankuvan piirteitä. WSOY 1952
  • J. K. Paasikivi : valtakunnallinen elämäntyö. Kivi 1956
  • Yrjö Jylhä : runoilijan- ja soturinkohtalo. Otava 1957
  • Pukkisänky, pakinoita Lounais-Hämeestä (ja muualtakin). 1957
  • J. K. Paasikivi itsenäisyys – rauha – valtiollinen sivistys. Karisto 1960
  • Toivo Pekkasen ajatuksia. 1962
  • Tunnettuja suomalaisia = Well-known Finns, tekijät Jussi Pohjakallio, Kauko Kare; käännös Brad Absetz. Karisto 1962, 1963
  • Asiasta sanaan : suomalaisen asiaproosan tyylinäytteitä tarkasteluviitteineen, tekijät Seppo Kahila ja Kauko Kare. Weilin+Göös 1965
  • Tähän on tultu: Paasikiven linjalta K-rintamaan. Alea-kirja 1967
  • Tähän on tultu 2: Paasikiven linjalta Kekkosen kolmanteen. Alea-kirja 1969
  • Kaljupäitä ja paljasjalkaisia yksikamarinen leikin kuvastimessa, tekijät Kauko Kare ja Seppo Sauri. Karisto 1969
  • Mehiläisen hunajaa, hämäläisestä auringonpaisteesta kiinalaiseen kuutamoon. 1970
  • Vihreä murha, salapoliisiromaani. Alea-kirja 1972 (salanimellä Antti Kaleva Keinonen)
  • Kalle Kähkönen – toripojasta talousneuvokseksi muistikuvia. 1973
  • Musta murha, salapoliisiromaani. Alea-kirja 1973 (salanimellä Antti Kaleva Keinonen)
  • Ammattina autokyyditys Suomen taksiliikenteen vaiheita. 1974
  • Tahko Pihkala legenda jo eläessään. WSOY 1975
  • Tähän on tultu, Ahti M. Salonen : raportti presidentinvaihdoksen välttämättömyydestä vakava- ja leikkimielisille äänestäjille. Alea-kirja 1977
  • Yrjö Kivimies 8.12.1899–18.3.1980 : muistojulkaisu / toimittanut Kauko Kare. Alea-kirja 1980
  • Paavo Susitaival: Aktivisti ei hellitä: tapahtumia, muistelmia, mielipiteitä 1917–1939; koonnut Kauko Kare. Karisto 1981
  • Vanha iloinen kirkonkyläni ja sen maanmainio väki : (Kaksiparran näkökulmasta). Alea-kirja 1983
  • Eino Leino – kansallisrunoilija elämän- ja kirjailijankohtalon luonnehdintaa. Alea-kirja 1985
  • EY – kyllä vai ei terveen järjen puolesta taloudellinen integraatio, maatalouden alueellinen kehitys, puoluevalta. Alea-kirja 1992
  • Terveen järjen puolesta: 2 : Alea-kirjan ja Nootin 25 vuotta. 1993
  • "Tieteen pyhä lehmä" korkeakoulu – matalapolitiikka. 1994
  • Vanhan Kuninkaankartanon iloiset vuodet (Hattulan Vesunnin kartano). Alea-kirja 1994

Käännöksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gabriel Ferry: Metsäsissi. WSOY 1955
  • Honore de Balzac: Toursin kirkkoherra. Karisto 1960
  • Gustaf Mattsson: "Tänään": valittuja pakinoita, sarjasta valikoinut ja suomentanut sekä esipuheen kirjoittanut Kauko Kare. Karisto 1961
  • Gustaf Mattsson: Hyvä herrasväki: toinen sarja valittuja pakinoita, teoksesta valikoinut ja suomentanut Kauko Kare. Karisto 1967
  • Otto Kumenius: Viiden rintaman vastavakoilija / käsikirjoituksesta suomentanut Kauko Kare. Alea-kirja 1969, 1983
  • Erasmus Rotterdamilainen: Tyhmyyden ylistys. Karisto 1974, 1990, 1997
  • Honore de Balzac: Ukko Goriot Toursin kirkkoherra Herra Gobseck. 1985
  • Carl-Gustaf Lilius: Valta ja painajainen : poliittisia esseitä; suomentaneet Kauko Kare ja Olavi Laine. Alea-kirja 1988
  • Magnus Lemberg: Hjalmar J. Procopé : isänmaanystävä ja maailmankansalainen; suomentaneet Kauko Kare ja Katariina Kare-Evans. Alea-kirja 1994

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Jukka Tarkka: Karhun kainalossa: Suomen kylmä sota 1947–1990, s. 309–310. Helsinki: Otava, 2013. ISBN 978-951-1-25796-7.
  2. Tarkka 2013, s. 348.
  3. Tarkka 2013, s. 444.
  4. Eskon puumerkin saajat Aleksis Kiven Seura. Viitattu 13.10.2016.
  5. Tarkka 2013, s. 385.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.