Raittiuden Ystävät
Raittiuden Ystävät ry on vuonna 1853 perustettu suomalainen raittiutta edistävä yhdistys. Se on raittiusjärjestöjen keskusjärjestö, jonka alaisuudessa toimii paikallisyhdistyksiä ja jäsenliittoja. Raittiuden Ystävillä on myös henkilöjäseniä.
Järjestö keskittyy ehkäisevään päihdetyöhön korostaen yksilöiden, perheiden, yhteisöjen ja yhteiskunnan vastuullisuutta päihdeasioissa sekä opastaa ihmisiä terveisiin elämäntapoihin. Järjestöllä on ollut paikallistoimintaa yhtäjaksoisesti 1880-luvulta alkaen ja se on järjestänyt kulttuuri-, liikunta- ja urheilutoimintaa sekä toiminut näytelmätoiminnan uranuurtajana Suomessa.[1]
Raittiuden Ystävät ry on SOSTEn jäsenjärjestö.
Raittiuden Ystävät ry myöntää ansiomerkkejä, kunniamerkkejä, vuosimerkkejä ja kunniakirjoja.[2] Yhdistys perusti Joutsenon opiston vuonna 1950. Nykyisin opiston ylläpitäjänä toimii Joutsenon Opiston kannatusyhdistys ry.[3]
Vuoden raittiusteko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden raittiusteko -tunnustus myönnetään vuosittain raittiutta ja terveitä elämäntapoja merkittävästi edistäneelle henkilölle tai muulle taholle. Ensimmäisenä tunnustuksen sai Matti Vanhanen (2003); myöhempiin tunnustuksen saajiin lukeutuu Arno Kotro (2006), joka on puhunut alkoholinkäytön lopettamisestaan julkisuudessa.
Tunnustuksen ovat saaneet:[4]
- 2003: pääministeri Matti Vanhanen
- 2004: professori Ilmari Koppinen
- 2005: Lappeenrannan NMKY ry
- 2006: kirjailija Arno Kotro
- 2007: raittiustoimenjohtaja Leena Miettinen
- 2008: Suomen Lääkäriliitto
- 2009: teko, jossa kansalainen puuttui lapsiin ja nuoriin kohdistuvaan alkoholimainontaan
- 2010: erikoissuunnittelija Markku Soikkeli
- 2011: Kaisa Saari, Selvä Syksy -kampanjasta
- 2012: Jari-Pekka -liikenneasemat (Jari Koponen)
- 2013: raittius- ja vapaaehtoistyön aktiivi Ahti Auno
- 2014: kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen ja piispa Matti Repo
- 2015: Siskonpeti-sketsisarjan sketsi Viinapäivä[5]
- 2016: Lea Ansamaa ja Ylen Inhimillinen tekijä -ohjelma[6]
- 2017: Jukka Lindström ja Noin viikon uutiset -ohjelma[7]
- 2018: Alkon julkaisema Lydia-videopelin mobiiliversio[8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Yhdistyksen historia 28.6.2009. Raittiuden Ystävät ry. Arkistoitu 9.8.2022. Viitattu 9.8.2022.
- ↑ Kunniamerkit ja -kirjat 3.6.2009. Raittiuden Ystävät ry. Viitattu 9.8.2022.
- ↑ JOUTSENON OPISTO 26.4.2009. Raittiuden Ystävät ry. Viitattu 9.8.2022.
- ↑ Vuoden raittiusteko (Arkistoitu – Internet Archive). Viitattu 8.1.2015.
- ↑ Vuoden raittiusteko 2015 -tunnustus Siskonpedin Viinapäivä-sketsille Raittiuden Ystävät ry. Viitattu 16.10.2015.
- ↑ Vuoden raittiusteko -tunnustus Ouluun koskettavasta blogikirjoituksesta 8.11.12016. kaleva.fi. Viitattu 8.11.2016.
- ↑ Kailasmaa, Marko: Vuoden raittiusteko 2017 -tunnustus toimittaja Jukka Lindströmille ja Noin viikon uutiset -tv-ohjelmalle 8.11.2017. Raittiuden Ystävät ry. Viitattu 10.2.2019.
- ↑ Vuoden raittiusteko 2018 -tunnustus Lydia-mobiilipelille alko.fi. 6.11.2018. Viitattu 10.2.2019.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ahonen, Jukka: Raittiuden voima: Raittiuden ystävät 1853–2003. Helsinki: Otava, 2003. ISBN 951-1-18920-4.