Hannu (Tanska)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hannu
John(II)DenmarkNorwaySweden.jpg
Norjan kuningas
Valtakausi 3. helmikuuta 1483 – 20. helmikuuta 1513
Kruunajaiset 20. heinäkuuta 1483
Edeltäjä Kristian I
Seuraaja Kristian II
Tanskan kuningas
Valtakausi 21. toukokuuta 1481 – 20. helmikuuta 1513
Kruunajaiset 18. toukokuuta 1483
Edeltäjä Kristian I
Seuraaja Kristian II
Ruotsin kuningas
Valtakausi 6. lokakuuta 1497 – 1. elokuuta 1501
Kruunajaiset 26. marraskuuta 1497
Edeltäjä Sten Sture vanhempi
valtionhoitaja
Seuraaja Sten Sture vanhempi
valtionhoitaja
Syntynyt 2. helmikuuta 1455
Aalborg, Tanska
Kuollut 20. helmikuuta 1513 (58 vuotta)
Aalborg, Tanska
Puoliso Kristiina Saksilainen
Lapset Juhana
Ernst
Kristian II
Jaakko
Elisabet
Frans
Suku Oldenburg
Isä Kristian I
Äiti Dorotea Brandenburgilainen
Uskonto roomalaiskatolinen
Kuningas Hannun sinetti.

Hannu (Ruotsin kuninkaana Juhana II) (2. helmikuuta 145520. helmikuuta 1513) oli Kalmarin unionin maiden unionikuningas. Hän oli Tanskan kuninkaana 1481–1513, Norjan kuninkaana 1483–1513 sekä Ruotsin ja samalla kaikkien kolmen maan kuninkaana 1497–1501.[1]

Hannu tuli Tanskan ja Norjan hallitsijaksi isänsä Kristianin kuoltua 1481. Aateliset kuitenkin pakottivat hänet allekirjoittamaan sopimuksen, joka rajoitti kuninkaan valtaa.[1] Ruotsin kanssa hän neuvotteli vuonna 1483 Kalmarin resessin, jossa määriteltiin ja rajattiin unionikuninkaan valta Ruotsissa. Hän piti kuitenkin sopimusta itselleen epäedullisena eikä allekirjoittanut sitä, ja yritys palauttaa Ruotsi Kalmarin unioniin raukesi. Vuonna 1493 Hannu solmi liiton Venäjän kanssa Ruotsia ja sen valtionhoitaja Sten Sturea vastaan. Liittoa pidettiin uskonnollisista syistä ennenkuulumattomana.

Venäjän ja Ruotsin välinen sota, vanha viha, käytiin vuosina 1495–1497, ja heti rauhanteon jälkeen Hannu julisti sodan Ruotsille. Hän voitti Sten Sturen joukot Rotebron luona 1497. Sture joutui myöntämään Hannulle oikeuden kruunuun, ja sai vastineeksi koko Suomen läänikseen. Hannu kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi 1497. Vuonna 1499 Hannu katsoi asemansa olevan niin vahva, ettei hänen tarvinnut enää suosia Sten Sturea, jolta otettiin pois Viipuri, Olavinlinna ja Turku. Vuonna 1501 Hannun ja venäläisten tekemät sopimukset paljastuivat Ruotsin valtaneuvostolle. Tämä yhdessä sen kanssa, ettei ylimystölle ollut annettu sen mielestä riittävästi läänityksiä, johtivat Hannun syrjäyttämiseen Ruotsin kuninkuudesta 1501. Sten Sturesta tuli jälleen valtionhoitaja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b John King of Denmark, Norway, and Sweden Encyclopedia Britannica. Viitattu 5.1.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Kristian I
Norjan kuningas
14831513
Seuraaja:
Kristian II
Edeltäjä:
Kristian I
Tanskan kuningas
14831513
Seuraaja:
Kristian II
Edeltäjä:
Sten Sture vanhempi
valtionhoitaja
Ruotsin kuningas
14971501
Seuraaja:
Sten Sture vanhempi
valtionhoitaja
Tämä kuninkaalliseen henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.