Valdemar III (tansk. Valdemar 3); (n. 1315–1364) oli Tanskan kuningas vuosina 1326–1330.[1] Hän oli epäsuositun Kristofer II:n vastakuningas, mutta kohtasi myös itse paljon vastustusta ja luopui kruunusta vuonna 1329. Valdemar oli vuosina 1325–1326 ja 1330–1364 Slesvigin herttua nimellä Valdemar V.[2]
Hänen vanhempansa olivat Slesvgin, Itä-Jyllannin herttua Erik II Valdemarssen (n. 1290–1325) ja kreivitär Adelheid af Holsten-Rendsburg (n. 1290–1350), kreivi Henrik I af Rendsburgin ja Helvig af Brockhorstin tytär.[2] Hänen nuorempi sisarensa Helvig Slesvigiläinen (n. 1320– n. 1374), avioitui vuonna 1340 kuningas Valdemar Atterdagin kanssa.[1]
Valdemar valittiin kuninkaaksi 11-vuotiaana, kun Kristofer II oli ajettu maanpakoon. Valdemarin eno kreivi Gerhard III oli Tanskan todellinen hallitsija alaikäisen kuninkaan hallituskaudella.[3] Talonpoikia uusi hallinto ei kuitenkaan miellyttänyt, ja useiden kapinoiden jälkeen Valdemar luopui kruunusta ja Kristofer II:n annettiin palata valtaistuimelle.[1][2][3]
Hän avioitui Richardis Rixa von Schwerin-Wittenburgin (k. noin 1384), Schwerin-Wittenburgin kreivi Günzelin VI:n ja Richardis von Tecklenburgin nuorimman tyttären kanssa.[3]
Heille syntyi kaksi poikaa:
Valdemar (1338–1360)
Henrik (1342–1375),[3] seurasi isäänsä viimeisenä Slesvigin eli Etelä-Jyllannin herttuana; hän avioitui vuonna 1370 Kunigunden (k. 1386), kanssa; heillä ei ollut jälkeläisiä, joten herttuan titteli sammui hänen jälkeensä
.svg){kind=small}
