Sven Estridinpoika

Sven Estridinpoika eli Sven II (tansk. Svend Estridsen); (n. 1019–1076) oli Tanskan kuningas vuosina 1047–1076.[1][2]
Suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän oli Ulf Thorgilinpojan ja Estrid Margarete Svendintyttären poika ja kuningas Sven Kaksiparran tyttärenpoika.[1]

Kuningas
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Norjan ja Tanskan kuningas Maunu Hyvä teki Svenistä Tanskan jaarlin, eli käytännössä hallitsijan. Sven kuitenkin kapinoi Maunua vastaan ja yritti toistuvasti valloittaa Tanskan itselleen, mutta vasta Maunun kuoleman vuonna 1047 jälkeen Sven huudettiin Tanskan kuninkaaksi.[1]

Samanaikainen Hampurin piispan lähettiläs Adam Bremeniläinen on matkakertomuksessaan kuvannut laajasti Tanskaa ja myös "daanien kuningasta" Sveniä, jolta hän sai paljon tietoa Pohjolasta. Kuningas myös kertoi päättymättömästä valtamerestä, jonka takana on Vinland. Sven oli todennäköisesti ensimmäinen Tanskan kuningas, joka osasi lukea.[3]

Avioliitto ja jälkeläiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Adam Bremeniläinen moitti Sveniä siitä, että hän oli ottanut puolisokseen noin vuonna 1148 sukulaisensa Gunhild Gyda Anundsdotterin. Hän oli Ruotsin kuningas Anund Jakobin ja mahdollisesti tämän puoliso Gunhildin tytär, jonka isoisä oli Olavi Sylikuningas ja isoäiti länsislaavilainen, Mecklenburgin alueelta peräisin oleva oboriittiprinsessa Estrid. Pitkän riidan jälkeen Sven erosikin Gunhildista noin vuonna 1149.[3]
Svenillä oli tiettävästi ainakin 19 lasta, joista 14 poikia lukuisten jalkavaimojen kanssa.[3][2] Heistä tunnetaan nimeltä ainoastaan Thora, muita ehkä Gyda ja Gunhild.[2] Hänen lukuisista pojistaan viisi nousi myöhemmin Tanskan valtaistuimelle peräjälkeen:
- Harald Hein, Tanskan kuningas 1076–1080
- Knuut Pyhä, Tanskan kuningas 1080–1086
- Olavi Hunger, Tanskan kuningas 1086–1095
- Eerik I Ejegod, Tanskan kuningas 1095–1103
- Niels Sveninpoika, Tanskan kuningas 1104–1134
- Bjørn[2]
- Knud / Magnus, lähetettiin Roomaan mutta kuoli matkalla[2]
- Svend Pyhiinvaeltaja[2]
- Svend[2]
- Thorgils[2]
- Sigurd[2]
- Benedict,[2] surmattiin yhdessä veljensä Knuut Pyhän kanssa 1086[4]
- Guttorm[2]
- Ømund[2]
- Ulf / Ubbe[2]
- Ingrid Svendsdotter (k. 1093 jälkeen), Tora Arnesdatterin tytär, Norjan kuningatar, avioitui 1067 Olav Kyrren kanssa[2][5]
- Gunhild / Helene[2]
- Sigrid, avioitui oboriittiruhtinas Godskalkin kanssa[2]
- Ragnhild[2]
Perintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sven Estridssonin jäännökset haudattiin Roskilden tuomiokirkon pilariin. Vuonna 1911 hauta avattiin ja luuranko tutkittiin. Kävi ilmi, että Sven oli pitkä ja vahva mies, jonka vasen lantio ei ollut yhtä kehittynyt kuin oikea. Tutkimusta johtanut antropologi totesi, että Svenillä oli ollut "epäsäännöllinen ja huojuva kävely". Snorri Sturlusonin kertomuksilla oli siis todellista taustaa ainakin kun puhuttiin kuninkaan viasta, mutta kuinka monet muut yksityiskohdat Nissanin taistelusta vuonna 1062 ovat historiallisesti oikeita, ei tiedetä. Sen vieressä olevan haudan uskottiin pitkään sisältävän hänen äitinsä Estridin jäänteitä, mutta vuonna 2003 tehdyn DNA-analyysin jälkeen tämä voitiin sulkea pois. Ei tiedetä kuka tämä nainen on, mutta arvauksena on Svenin pojan Harald Heinin puoliso Margrethe Asbjørnsdatter.[6]
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 1112. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Carl Frederik Bricka: 4 (Dansk biografisk Lexikon / XVII. Bind. Svend Tveskjæg - Tøxen) runeberg.org. Viitattu 7.3.2025. (tanskaksi)
- ↑ a b c Borgström, Natasha: Saksalaispappi Pohjolassa. Tieteen Kuvalehti Historia, 14/2010.
- ↑ Knud den Hellige - Konge af Danmark 1080-1086 Lex. 25.11.2024. Viitattu 13.3.2025. (tanskaksi)
- ↑ Claus Krag: Olav 3. Kyrre. Store norske leksikon, 15.11.2024. Artikkelin verkkoversio. (norjaksi)
- ↑ Fel drottning i vikingagrav Dagens Nyheter. 22.11.2003. Viitattu 7.3.2025. (ruotsiksi)
Edeltäjä: Maunu Hyvä |
Tanskan kuningas 1047–1076 |
Seuraaja: Harald Hein |