Eerik Menved
Eerik Menved (Eerik VI); (1274 – 13. marraskuuta 1319) oli Estridin sukuun kuulunut Tanskan kuningas vuosina 1286–1319. [1][2]
Eerik Menvedin hallituskausi oli sotainen, sillä kuningas joutui sotimaan sekä isänsä murhanneita Tanskan ylimyksiä että pohjoissaksalaisia sotapäälliköitä vastaan.[1][2] Kuninkaan lisänimi ”Menved” on alkuperältään hämärä ja kiistanalainen.[2]
Suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hänen vanhempansa olivat Tanskan kuningas Eerik Klipping ja kuningatar Agnes Brandenburgilainen. Hänellä oli kuusi sisarusta, joista yhdestä tuli Ruotsin kuningatar Märta Eerikintytär ja toisesta hänen oma seuraajansa Kristofer II.
Avioliitto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eerik pyrki luomaan vahvat siteet Ruotsiin avioitumalla vuonna 1296 kuningas Birger Maununpojan sisaren, kuningas Maunu Ladonlukon ja kuningatar Helvig Holstenilaisen tyttären Ingeborg Maununtyttären (1277/1279–1319) kanssa. Vastaavasti Birger solmi avioliiton Eerikin sisaren Märta Eerikintyttären kanssa. Molemmat sisarukset oli kihlattu jo lapsina vuonna 1288.
Kuningas
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eerikistä tuli kuningas vain 12-vuotiaana hänen isänsä Eerik Klippingin saatua surmansa vuonna 1286. Eerik Menvedillä oli vaikea suhde arkkipiispa Jens Grandiin. Arkkipiispa Grand tuki kuningasta vastustaneita tanskalaisia ja norjalaisia mahtimiehiä, ja vuonna 1294 kuningas Eerik vangitsi arkkipiispan. Tämä johti oikeudenkäyntiin paavinistuimen edessä, jossa kuninkaan kansleri Martinus de Dacia (Morten Mogensen) toimi prokuraattorina. Vuonna 1297 paavi Bonifatius VIII määräsi Tanskaan interdiktin sekä käski palauttamaan kirkon takavarikoidun omaisuuden. Pyrkimykset sovintoon epäonnistuivat aluksi, mutta asia saatiin lopulta ratkaistua noin vuonna 1300, kun Eerik lähetti paaville vetoomuksen, joka päättyi sanoihin: ”Puhu, Herra, palvelijasi kuulee” (1. Sam. 3:9). Takavarikoidusta kirkon omaisuudesta maksettavaa korvausta alennettiin, ja Jens Grand siirrettiin Riikaan.[2]
Eerik VI Menved pyrki jatkamaan Valdemar II Sejrin politiikkaa Itämeren alueella ja liittoutui Mecklenburgin prinssi Henrikin kanssa. Pohjois-Saksassa hän onnistui vuonna 1307 saamaan Lyypekin suojelukseensa, ja hän sai lisäksi useiden pienempien pohjoissaksalaisten ruhtinaskuntien, kuten Rostockin, herruuden vuosina 1311–1312.[2]
Eerikin veli, herttua Kristofer, jonka kanssa kuningas oli ollut riidoissa 1300-luvun alkupuolelta lähtien, liittoutui Eerikin pohjoissaksalaisten vastustajien Brandenburgin ja Pommerin, kanssa, ja Kristoferista tulikin vuonna 1320 lapsettomaksi jääneen Eerikin seuraaja.[2]
Eerik VI Menved ja kuningatar Ingeborg haudattiin Ringstedin Pyhän Bendtin kirkkoon.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eerik Menved Wikimedia Commonsissa
| Edeltäjä: Eerik Klipping |
Tanskan kuningas 1274–1319 |
Seuraaja: Kristoffer II |
| Muinaiset |
| .svg){kind=small} | |||
|---|---|---|---|---|---|
| Knytlingat |
| ||||
| Kaunotukat |
| ||||
| Estridsenit |
| ||||
| Folkungat |
| ||||
| Estridsenit |
| ||||
| Pfalz-Neumarktit |
| ||||
| Oldenburgit |
| ||||
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
