Siirry sisältöön

Valdemar IV Atterdag

Wikipediasta
Valdemar IV Atterdag kuvattuna 1300-luvun lopulla tehtyyn freskoon Sankt Peders Kirkessa Næstvedissa
Valdemar Atterdag

Valdemar IV Atterdag (n. 1320 – 24. lokakuuta 1375) oli Tanskan kuningas vuosina 1340–1375. [1][2]

Suku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän oli Kristofer II:n ja prinsessa Eufemia Pommerilaisen nuorin poika.[1] Hänellä oli kuusi sisarusta, joista vanhin, Margareta oli Ruotsin kuningatar Beatrix Baijerilaisen äiti. Valdemar vietti suurimman ajan nuoruudestaan maanpaossa keisari Ludvig IV:n hovissa.[2]

Kuningas

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1338 hän lähti keisari Ludvig IV:n hovista ja aloitti keisarin ja tämän pojan, Brandenburgin markkreivi Ludvig V:n avulla diplomaattisen hyökkäyksen riistääkseen Tanskan suvereniteetin Holsteinin kreivi Gerhardilta ja Johannes Mildiltä. Gerhardin III:n salamurhan jälkeen huhtikuussa 1340 Valdemar pääsi sopimukseen Johanneksen kanssa ja hänet julistettiin Tanskan kuninkaaksi.[2]

Valdemar pyrki saattamaan koko Tanskan lujan valtansa alle. Avioliiton kautta Schleswig herttua Valdemarin sisaren Helvigin kanssa Valdemar Atterdag sai haltuunsa Pohjois-Jyllannin. Korottamalla veroja ja myymällä Viron Saksalaiselle ritarikunnalle vuonna 1346 hän sai vuoteen 1349 mennessä hallintaansa Sjællandin sekä laajat Fynin ja Jyllannin alueet[2] sekä valloitti Tanskan aiemmin menettämät Skånen, Hallandin, Öölannin ja Gotlannin. Lisänimi Atterdag tarkoittaa kirjaimellisesti "jälleen päivä" eli idiomaattisemmin jokseenkin 'Päivänpaluu' ja viittaa järjestyksen palautumiseen maassa interregnumin jälkeen.lähde?

Myös vuonna 1349 hän puuttui Pohjois-Saksan politiikkaan vastustamalla Saksan kuningas, keisari Kaarle IV:n yritystä syrjäyttää Valdemarin liittolainen Ludvig V Brandenburgilainen ja ottaa Rügen ja Rostock pois Tanskan hallinnasta. Vapautettuaan Ludvigin maat Berliiniin asti Valdemar sovitteli Kaarle IV:n ja Ludvigin välit vuonna 1350 ja vahvisti Tanskan suvereniteetin Rügenissä ja Rostockissa.[2]

Valdemar Atterdag kuoli noin 55-vuotiaana lokakuussa 1375 Gurren linnassa Helsingörin pohjoispuolella Själlannissa. Hänet haudattiin ensin Vordingborgin linnan kirkkoon, mutta vuonna 1377 kuningatar Margareeta siirsi hänen jäännöksensä Sorøn luostarikirkkoon.

Valdemar Atterdagin hauta Sorøn luostarikirkossa, Tanskassa

Avioliitto ja jälkeläiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valdemar avioitui vuonna 1340 prinsessa Helvig von Schleswigin (k. 1374) kanssa, joka oli Jyllannin herttua Erik II Valdemarsen von Slesvigin ja Adelheid von Holsteinin tytär. He elivät yhdessä ensimmäiset kymmenen vuotta ja erosivat, jonka jälkeen Helvig eli vuodesta 1355 lähtien maallikkosisarena Esrumin luostarissa.[3]

Heille syntyi neljä lasta:

  • Kristoffer (1341/1344–1363), Tanskan kruununprinssi, Lållandin ja Hallannin herttua, kuoli naimattomana ja ilman jälkeläisiä, mahdollisesti Helsingörin meritaistelussa saamiinsa vammoihin
  • Margarete (1345–1350), kihlattiin Mecklenburgin herttua Henrik Bödelnin (1337/1338–1383) kanssa, kuoli 5-vuotiaana
  • Ingeborg (1347–1370), avioitui Mecklenburgin herttua Henrik Bödelnin (1337/1338–1383) kanssa
  • Margrete (1353–1412), naitettiin 7-vuotiaana Norjan kuningas Haakonille. Tanskan, Norjan ja Ruotsin hallitsevan kuningatar Margareeta I:n saavutuksia oli muun muassa Kalmarin unioni.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Kai Hørby: Valdemar 4. Atterdag Dansk Biografisk Leksikon. Viitattu 29.7.2023.
  2. ↑ a b c d e Valdemar IV Atterdag | Biography & Facts | Britannica www.britannica.com. Viitattu 25.2.2025. (englanniksi)
  3. ↑ Carl Frederik Bricka: 320 (Dansk biografisk Lexikon / VII. Bind. I. Hansen - Holmsted) runeberg.org. Viitattu 25.2.2025. (tanskaksi)
Edeltäjä:
interregnum 		Tanskan kuningas
1340–1375 		Seuraaja:
Oluf II
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Valdemar_IV_Atterdag&oldid=23088280”