Eerik III Lam (tansk.Erik 3. Lam); (n. 1120 – 27. elokuuta1146) oli Tanskan kuningas vuosina 1137–1146, jonka jälkeen hän luopui vallasta. Hän oli ainoa vapaaehtoisesti vallasta luopunut Tanskan hallitsija miltei 900 vuoden ajan, kunnes kuningatar Margareeta II luopui vallasta vuonna 2024.[1]
Eerik III oli Eerik I Ejegodin tyttären Ragnhildin ja Maunu Hyvän tyttärentyttärenpojan Hakon Jyden poika.[2] Vuonna 1137 murhatun edeltäjänsä Eerik II Emunen veljenpoikana hän oli tämän lähin sukulainen ja nousi siten valtaistuimelle.[3]
Eerikin valtakaudesta ei tiedetä paljon. Vuosina 1139–1141 hän taisteli vallasta Oluf Haraldsenia vastaan, jonka hän surmasi vuonna 1141 tai 1142 Helsingborgissa. Norjan sisällissotien aikaan Eerik tuki Maunu Sokeaa ja Sigurd Slembeä. Eerikillä oli hyvä suhde kirkon sekä erityisesti Roskilden piispa Eskilin kanssa, ja hän anoi merkittäviä erioikeuksia Odensessa ja Næstvedissä sijainneille luostareille.[4][5]
Eerik luopui kruunusta vuonna 1146 ja ryhtyi munkiksi Odense Pyhän Knuutin luostarissa, jossa hän kuoli elokuussa 1146.[4] Eerik oli hurskas ihminen, mistä juontuu hänen liikanimensä, ’lammasta’ tarkoittava Lam.[3]
Vuonna 1143 tai 1144 Eerik avioitui Nordmarkin,Staden ja DitmarscheninmarkkreiviRudolf I:n ja Sponheim-Lavanttalin kreivitär Richardiksen tyttären, Luitgard Salzwedeliläisen (n. 1110–1152) kanssa. Parilla ei ollut lapsia.[3] Eerik erosi Luitgardista tämän uskottomuuden vuoksi. [6] Luitgard oli eronnut edellisestä puolisostaan, Saksin vaaliruhtinas Friedrich II von Sommerschenburgista vuonna 1142 liian läheisen sukulaisuussuhteen perusteella, heillä oli neljä lasta. Eerikin kuoleman jälkeen hän avioitui vuonna 1148 Hermann II von Winzenburg-Northeimin kanssa ja heille syntyi kolme tytärtä.[6]
↑Bricka, Carl Frederik: ”VI. Bind. Gerson - H. Hansen”, Dansk Biografisk Leksikon, s. 489. Määritä julkaisija!Teoksen verkkoversio Viitattu 22.5.2022. (tanskaksi)
.svg){kind=small}
