Siirry sisältöön

Abel (Tanska)

Wikipediasta
Kuningas Abel

Abel (n. 1218– 29. kesäkuuta 1252) oli Tanskan kuningas vuosina 1250–1252. [1][2]

Suku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän oli kuningas Valdemar II Sejrin ja tämän toisen puolison, Portugalin infanta Berengarian Portugalin infanta Berengárian eli Bengjerdin (1194–1221) toiseksi vanhin poika. Berengaria oli kuningas Sancho I:n ja Dulce Aragonialaisen tytär. Hänellä oli yksi velipuoli, kolme sisarusta ja kaksi aviotonta velipuolta. Hän nousi valtaistuimelle kukistettuaan vanhemman veljensä Eerik IV Plovpenningin.[2]

Herttua

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abel nimitettiin Slesvigin herttuaksi vuonna 1232. Kun Abelin isä kuoli vuonna 1241 ja velipuoli Valdemar nuorempi oli kuollut vuonna 1231, valtaan nousi hänen veljensä Eerik, alkoivat veljesten väliset vihamielisyydet. Kiista huipentui vuonna 1246, kun Abel hyökkäsi veljeään vastaan lankojensa tukemana. Hänen onnistui kukistaa Eerik vihdoin vuonna 1250.[2]

Kuningas

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eerik vangittiin ja luovutettiin vihamiestensä käsiin, jotka surmasivat hänet. Abel joutui vannomaan kahdenkymmenenneljän aatelismiehen ("dobbelt tylvter-ed") kanssa, ettei hänellä ollut mitään tekemistä Eerikin kuoleman kanssa, ennen kuin hänet voitiin kruunata 1. marraskuuta 1250. Epäilys veljensurmasta kuitenkin jäi, ja kansan suussa syntyi sanonta "Abel af navn, Kain af gavn" eli "Abel nimeltään, Kain ansioltaan".[2]

Hänen lyhyt hallituskautensa osoittautui onnistuneeksi, ja sen aikana vallitsi rauha ja kauppa Hansakaupunkien kanssa kasvoi. Abel kaatui sotaretkellä friisiläisiä vastaan kesäkuussa 1252.

Perintö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hänen seuraajakseen tuli hänen nuorempi veljensä Kristoffer I. Hänen leskensä avioitui vuonna 1261 Birger Jaarlin kanssa. Legendan mukaan Abel kummittelee Slesvigin tuomiokirkossa. Abelin ja Erikin veljesviha on aiheena Oehlenschlägerin tragediassa Erik og Abel.[2]

Avioliitto ja lapset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän avioitui vuonna 1237[2] Mechtilde von Holsteinin (1220/1225–1288) kanssa, joka oli Holsteinin kreivi Adolf IV:n ja Hedvig von Lippen tytär.[3]

Heille syntyi neljä lasta:

  • Valdemar III (k. 1257), Slesvigin herttua[3][2]
  • Erik I Abelsen (n. 1240–1272), Slesvigin ja Etelä-Jyllannin herttua[3][2]
  • Sofia (n. 1240–1284), avioitui Anhalt-Bernburgin herttua Bernhard I:n kanssa[2]
  • Abel (1252–1279), Slesvigin sijaishallitsija,[3] Langelandin herra[2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ 31-32 (Nordisk familjebok / Uggleupplagan. 1. A - Armati) runeberg.org. 1904. Viitattu 4.3.2025. (ruotsiksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j Abel - Dansk konge fra 1250 og søn af Valdemar Sejr Lex. 19.11.2024. Viitattu 4.3.2025. (tanskaksi)
  3. ↑ a b c d Mechtilde | lex.dk Dansk Kvindebiografisk Leksikon | Lex. 22.4.2023. Viitattu 4.3.2025. (tanskaksi)

Aiheesta lisää

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  Edeltäjä:
Eerik IV Plovpenning 		Tanskan kuningas
1250–1252 		Seuraaja:
Kristoffer I
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Abel_(Tanska)&oldid=23088263”