Kristiina Saksilainen
| Kristiina Saksilainen | |
|---|---|
 Maalaus luultavasti 1600-luvulta. | |
| Tanskan kuningatar | |
| Valtakausi | 21. toukokuuta 1481 – 20. helmikuuta 1513 |
| Edeltäjä | Dorotea Brandenburgilainen |
| Seuraaja | Elisabet Itävaltalainen |
| Norjan kuningatar | |
| Valtakausi | 3. helmikuuta 1483 – 20. helmikuuta 1513 |
| Edeltäjä | Dorotea Brandenburgilainen |
| Seuraaja | Elisabet Itävaltalainen |
| Ruotsin kuningatar | |
| Valtakausi | 6. lokakuuta 1497 – elokuu 1501 |
| Edeltäjä | Ingeborg Tott (valtionhoitajan puoliso) |
| Seuraaja | Ingeborg Tott |
| Syntynyt |
24. joulukuuta 1461 Torgau |
| Kuollut |
8. joulukuuta 1521 (59 vuotta) Odense |
| Puoliso | Hannu I (Juhana II) |
| Lapset |
Johan Ernst Kristian II Jakob Elisabet Frans |
| Suku | Wettin |
| Isä | Ernst |
| Äiti | Baijerin Elisabet |
| Uskonto | Katolinen |
Kristiina Saksilainen (25. joulukuuta 1461 Torgau – 8. joulukuuta 1521 Odense), oli Tanskan, Norjan ja Ruotsin kuningatar. Hän oli Tanskan kuningatar Kristiinan isoäiti poikansa Kristian II:n kautta.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kristiina Saksilaisen isä oli Saksin herttua Ernst, joka perusti vaaliruhtinaallisen ernstiläisen sukulinjan ja hänen äitinsä Elisabet Baijerilainen oli Wittelsbachin sukua.
Kristiina kihlautui 16-vuotiaana Tanskan, Norjan ja Ruotsin kuningas Hannun kanssa vuonna 1477. Vuoden kuluttua siitä hän matkusti Saksista Warnemündeen, jossa hänet vastaanotti Tanskan seurue ja toi hänen Kööpenhaminan linnaan, jossa hän meni naimisiin Hannun kanssa 6. syyskuuta 1478.[1]
Vuonna 1481 hänestä tuli Tanskan kuningatar. Häntä ei kuitenkaan kruunattu kuin vasta 1483, kun Hannusta oli tullut myös Norjan kuningas. 18. toukokuuta 1483 heidät kruunattiin Tanskan ja Norjan kuninkaaksi ja kuningattareksi Frue Kirkessä, Kööpenhaminassa ja myöhemmin Trondheimissa. Kruunajaisten yhteydessä hän sai huomenlahjakseen Örebron linnan sekä Närken ja Värmlannin eli samat alueet kuin anoppinsa, kuningatar Dorotea Brandenburgilainen.
Hänen 20 ensimmäisestä avioliittovuodestaan ei ole paljon tietoa, joten todennäköisesti hän on omistautunut perheelleen. He saivat ainakin kolme lasta, mutta joidenkin lähteiden mukaan heille syntyi lisäksi kaksi poikaa, jotka kuolivat pieninä ja kolmas, joka luopui kuninkaallisista titteleistään ja lähti munkiksi.[1] Kristiinaa on kuvattu hurskaaksi ja hänen on sanottu itkeneen joka kerran, kun hän ei ole voinut osallistua messuun.
Ruotsi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1497 Hannu alisti Ruotsin valtaansa, ja hallitsi sitä nimellä Juhana II. Kaksi vuotta myöhemmin Kristiina seurasi häntä Ruotsiin, ja 4. helmikuuta 1499 heidät kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi ja kuningattareksi Uppsalassa. Hän seurasi Hannua hänen toisella vierailullaan Ruotsiin vuonna 1500, ja kolmannella vierailulla tammikuussa 1501. Vuoden 1501 vierailun aikana Hannu aloitti rakkaussuhteen hovinaisensa, Edla Mickelintyttären kanssa, mistä seurasi skandaali ja se johti heidän avioliittonsa purkautumiseen.[1]
Valtaneuvosten kapinan ja Juuttivihan aikana (1501-1512) Hannu pakeni Ruotsista Tanskaan elokuussa 1501 yhdessä Edla Mickelintyttären kanssa. Hän jätti Kristiinan vastaamaan hallitsijana ja hänen tukijoidensa moraalisena tukena Tre Kronorin varuskunnasta Tukholmassa. Syyskuusta 1501 kuudenteen toukokuuta 1502 saakka kuningatar Kristiina oli ruotsalaisten kapinallisten piirittämänä. Tämä oli yksi vaikeimmista tunnetuista Kalmarin Unionin aikaisista piirityksistä, jonka aikana varuskunnan miesvoima putosi tuhannesta seitsemäänkymmeneen heidän kuollessaan ruttoon ja nälkään.[1]
9. toukokuuta 1502 kuningatar Kristiina antautui Ruotsin valtionhoitaja Sten Sture vanhemmalle. Rauhansopimuksen mukaan häntä oli pidettävä Tukholmassa, kunnes hän voisi matkustaa takaisin Tanskaan. Kun hän antautui, hän kääntyi Ingeborg Tottin puoleen, joka tapasi hänet linnassa ja seurasi häntä luostariin. Häntä pidettiin ensin mustaveljesten luostarissa ja sitten harmaaveljesten fransiskaaniluostarissa Tukholmassa. Kuitenkin Sten Sture rikkoi sopimuksen: Kun Hannu lähetti laivan Tukholmaan häntä noutamaan, hallitsija oli vienyt hänet Tukholmasta Vadstenan luostariin vangiksi. Lokakuussa 1503 hänet vihdoin vapautettiin puolentoista vuoden vankeuden jälkeen. Sten Sture saattoi hänet Tanskan rajalle Halmstadiin, missä hänen poikansa Kristian oli häntä vastassa.
Myöhempi elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1504 hän Kristiina teki pyhiinvaellusmatkan Wilsnackiin ja Sternbergiin Brandenburgissa, jossa hän tapasi myös tyttärensä Elisabetin. Palattuaan Tanskaan hän perusti luostareita Klarissalaisille Kööpenhaminassa ja Odensessa.[2]
Vapauduttuaan ja palattuaan Tanskaan kuningatar Kristiina asui loppuelämänsä erossa kuningas Hannusta. Hän piti omaa erillistä hoviaan huomenlahjaksi saamansa omaisuuden turvin Odense Næsbyhoved-linnassa ja Odense poikansa Fransin kanssa.[1] Kristiina oli kiinnostunut taiteesta ja musiikista ja toimi muusikoiden, kirjailijoiden ja taidemaalareiden hyväntekijänä. Hän tilasi Claus Bergin kuuluisan Odensen katedraalin alttaritaulun, joka kuvasi Tanskan kuninkaallista perhettä sekä kirjallisen työn pappi Michael Odenselaiselta.[2]
Hän oli kriittinen katolinen, joka toivoi katolisen kirkon uskonpuhdistusta, Pyhän Clare ja Pyhän Francisin ritarikunnan hyväntekijä, tuki Laurids Brandsenia, joka pyrki uudistamaan Tanskan luostarilaitosta.[2] Hän oli myös tunnettu hyväntekeväisyydestään. Hän jäi leskeksi vuonna 1513.
Kristiina Saksilainen kuoli 8. joulukuuta 1521 59 vuoden iässä.
Perhesuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vanhemmat Saksin vaaliruhtinas Ernst ja Elisabet Baijerilainen, Baijerin herttuan tytär. Puoliso vuonna 1478 Tanskan, Norjan ja Ruotsin kuningas Hannu (1455–1513), jonka vanhemmat olivat Tanskan, Norjan ja Ruotsin kuningas Kristian I Oldenburgilainen ja Dorotea Brandenburgilainen, Hohenzollern-Nürnbergin linnakreivin Johannin tytär. Lapset: Lapsena kuolleet Hans (1479–1480) ja Ernst (1480–1500); Tanskan, Norjan ja Ruotsin kuningas Kristian (1481–1559); Elisabet (1484–1555), jonka puoliso oli Brandenburgin vaaliruhtinas Joachim; Jacobus Dacialainen (kiistetty) ja Franciscus (1497–1511).
Kristianin ja Franciscuksen välissä mahdollisesti syntynyt "Jacobus de Dacia" lähti pappisuralle ja päätyi Meksikoon.
Kristiinan veli Fredrik Viisas tunnetaan Martin Lutherin suosijana ja tukena.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Anneli Mäkelä-Alitalo: Kristiina Saksilainen www.kansallisbiografia.fi. Viitattu 8.3.2017. (englanniksi)
- Dansk Kvindebiografisk Leksikon - Christine www.kvinfo.dk. 15.5.2003. Viitattu 8.3.2017. (tanskaksi)
- 571 (Dansk biografisk Lexikon / III. Bind. Brandt - Clavus) runeberg.org. Viitattu 8.3.2017. (tanskaksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
