Hannele Lauri

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Hanna Lauri)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hannele Lauri
Henkilötiedot
Koko nimi Ritva Hannele Markkula
Syntynyt21. heinäkuuta 1952 (ikä 71)[1]
Tampere
Ammatti näyttelijä
Näyttelijä
Taiteilijanimet Hanna Lauri
Aktiivisena 1975–
Merkittävät roolit Ofelia
Hamlet
Lucentio
Kuinka äkäpussi kesytetään
Margo
Kaikki Eevasta
Raili
Gabriel, tule takaisin
Virpi
Hynttyyt yhteen
Jutta
Kuumia aaltoja
Seija Kuula
70 on vain numero
useita rooleja Spede Showssa ja Vesku Showssa
Palkinnot

Kultainen Venla elämäntyöstä 2019
Betoni-Jussi 2019

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Ritva Hannele Lauri (o.s. Markkula, ent. Rinne)[2] s. 21. heinäkuuta 1952 Tampere)[3] on suomalainen näyttelijä. Lauri aloitti uransa voittoisalla Ofelia-tulkinnallaan Jyväskylän kaupunginteatterissa 1975. Valtaosan näyttelijän urastaan hän teki Helsingin kaupunginteatterissa 1983–2015.

Suuren yleisön tietoisuuteen Lauri nousi 1980-luvulla Spede Shown myötä ja kepeä komedialinja jatkui 1990-luvulla hulvattomassa televisiosarjassa Hynttyyt yhteen. Teatterissa Laurin roolit ulottuivat villeimpien viihdevuosien aikanakin ilotyttökomedioista klassiseen draamaan.

Kokoillan elokuvissa Lauri on näytellyt lähinnä sivurooleja. Ensimmäisen pääroolinsa hän näytteli vuonna 2021 draamaelokuvassa 70 on vain numero.

Laurin ohjaajia teatteritaiteessa ovat olleet muun muassa Jotaarkka Pennanen ja Kari Rentola. Menestyksekkäitä viihdepareja Lauri on muodostanut Vesa-Matti Loirin ja Eija Vilppaan kanssa. Spede Showssa hän näytteli Naisen logiikka -sketsejä Spede Pasasen kera.

Eräs Laurin näyttelijäntyön keskeinen elementti on ollut hallittu läsnäolo.

Lapsuus- ja nuoruusvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hannele Laurin vanhemmat olivat Kuhmalahdella 1918 syntynyt upseeri Arvi Markkula ja Karjalasta kotoisin ollut Eine Poutanen. Nämä tapasivat toisensa Tampereella talvisodan kynnyksellä, kun Poutanen oli muuttanut lapsuudenperheensä mukana Viipurista Tampereelle evakkoon. Poutasella oli jo tuolloin tytär Beritta hänen aiemmasta suhteestaan. Markkula ja Poutanen avioituivat 1951 ja seuraavana vuonna syntyi Hannele. Markkula oli adoptoinut Berittan tyttärekseen ja vuonna 1958 perheeseen syntyi Pertti. Markkulat asuivat Hämeenlinnassa, josta he palasivat Tampereelle 1959. Vuonna 1971 Markkulan pariskunta erosi.[4]

Teini-ikäinen Hannele kävi mielellään Tampereen teattereissa. Hän oli liikunnallisesti lahjakas ja kiinnostunut uskonnosta eritoten Raamatun tarinoiden draamallisen tenhovoiman ansiosta.[5] Vuonna 1969 hänet valittiin Ilta-Sanomien kesätytöksi, mutta mallin uralle hänellä ei ollut paloa.[6] Neiti Markkula – tuohon aikaan hyvin tavanomainen puhuttelutapa – debytoi lukiolaisena Pyynikin kesäteatterin avustajana. Tampere oli vahva teatterikaupunki ja lisäksi siellä toimi Yleisradion TV2, jonka suojissa Hannele sai ensikosketuksensa kameran edessä näyttelemiseen.[7]

Teatterikoulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hannele Markkula valittiin Suomen Teatterikouluun 1971. Karsintoja johti Kalle Holmberg, jota aikakauden vasemmistolainen, itseään edistyksellisenä pitänyt nuoriso ihaili. Ulkonäköönsä panostanut blondi ja upseerin tytär koettiin poliittisesti epäilyttävänä.[8] Neiti Markkula selvisi karsinnoista erinomaisesti. Vasemmistolaisesti suuntautuneet opiskelijatoverit yrittivät vakavissaan käännyttää Hannelea aatteensa mukaiseksi, mutta tämän panssarointi aivopesua vastaan osoittautui liian vahvaksi. Voimallisesta politisoitumisesta huolimatta teatterikoulun kurssilaisten kesken vallitsi kuitenkin melko hyvä ilmapiiri. Hannele sai elinikäisen ystävän kurssikaveristaan Pirkko Saisiosta. Hän valmistui teatterikoulusta 1975.[9][1]

Teatteriura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jyväskylän kaupunginteatteri 1975–1977[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hannele Lauri aloitti aktiiviuransa Jyväskylän kaupunginteatterissa 1975. Vaikka hän tuli tuonnempana tunnetuksi korostetun viihteellisistä naistyypeistään, hän teki uransa alussa vaikutuksen Ofelian roolissaan William Shakespearen tragediassa Hamlet. Hän sai kriitikoilta keskimäärin hyvät arviot. Hannele Lauri oli tavannut tulevan puolisonsa Hannu Laurin jo opiskelujensa loppuvaiheessa Suomen Kansallisteatterissa. Hannu Lauri muutti Hannelensa perässä Jyväskylään, ja työskenteli Jyväskylän kaupunginteatterissa 1976–1977. Hannele Markkula ja Hannu Lauri vihittiin avioliittoon Tampereella helmikuussa 1976. Avioliitosta muodostui intensiivinen ja vaiheikas. Puolisot kasvoivat taiteellisesti pikkuhiljaa erilleen ja vakavat terveydelliset ongelmat varjostivat valoisasti alkanutta liittoa. Se päättyi eroon 1994.[10][11][12]

Vapaana taiteilijana 1977–1981[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hannele Lauri synnytti esikoisensa 1977 ja kuopuksensa 1979. Laurit muuttivat pääkaupunkiseudulle, missä Hannu Lauri palasi Kansallisteatteriin vuosiksi 1977–1981. Samoina vuosina Hannele Lauri työskenteli vapaana taiteilijana.[12]

Hannele Laurin elokuvadebyytti kevytkenkäisen Britan roolissa Risto Jarvan komediassa Loma (1976) ennakoi hänen tulevia roolityyppejään.[13] Freelance-vuosinaan Lauri teki useita sivurooleja sekä draama- että komediaelokuvissa, mukaan luettuna ensi askel Speden talliin elokuvassa Rautakauppias Uuno Turhapuro, presidentin vävy (1978). Laurin roolit valkokankailla olivat pieniä, hän ei ollut vielä 1970-luvun lopussa erityisen tunnettu nimi. Televisiossa hänellä oli iso sivurooli Mika Waltarin komediassa Gabriel, tule takaisin (1979). Nokkavan Railin rooli sopi Laurin näyttelijänlaatuun, nimiosan näytteli hänen hyvä ystävänsä Antti Litja. Roolitehtävä näyttelijäkonkareiden seurassa oli erinomaista oppia korkeatasoisen luonnekomedian tekemisestä.[14][15]

Vuonna 1981 Hannele Lauri näytteli naispääosan television jännityselokuvassa Ansa puolisoaan Hannu Lauria vastaan.[15]

Turun kaupunginteatteri 1981–1982[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotaarkka Pennanen houkutteli Hannele ja Hannu Laurin Turun kaupunginteatteriin, joka kaipasi uutta puhtia 1970-luvun kultaisen kauden hiivuttua. Hannu Lauri sai tilaisuuden loistaa Turussa vahvoilla tulkinnoillaan, Hannele Lauri teki lähinnä sivurooleja ja hoiti kotitaloutta. Kestävin saavutus Turun vuosilta oli Ninan rooli Anton Tšehovin klassikkonäytelmässä Lokki. Ralf Långbackaan Laurin roolityö teki vaikutuksen, ja tämä pyysi näyttelijäpariskuntaa Helsingin kaupunginteatteriin.[16]

Helsingin kaupunginteatteri 1983–2015[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hannele ja Hannu Lauri tupsahtivat Helsingin kaupunginteatteriin keskelle kriisiä, josta he tiesivät kovin vähän. Samoihin aikoihin teatterissa aloittivat muun muassa Kristiina Elstelä, Heikki Kinnunen, Juha Muje ja Tom Pöysti. Nuorehko Hannele Lauri oli tervetullut tuulahdus ikääntyvien naisnäyttelijöiden kaartiin.[17]

Hannele Lauri näytteli Aleksis Kiven harvoin esitetyssä Canzio-näytelmässä Marcian roolin 1984. Kriitikko Jukka Kajava ei ollut vaikuttunut Laurin suorituksesta. Canzion ohjasi Kari Rentola.[18] Laurin ensimmäinen merkittävä tehtävä kaupunginteatterissa oli Carmen näytelmässä Parveke vuonna 1985. Lauri ja nuori Satu Silvo näyttelivät ilotyttöjä. Kajava kiitti Laurin suoritusta sinänsä melko kehnossa esityksessä.[19]

Pääsääntöisesti Lauri oli joustava ja tuli toimeen eri ohjaajien kanssa. Vain Jouko Turkan kanssa hänellä meni sukset pahasti ristiin, eivätkä he tehneet yhteistyötä.[20] Hän työskenteli 1980-luvulla lähinnä Ralf Långbackan, Kari Rentolan ja Jotaarkka Pennasen ohjauksessa.

Laurilla oli Lucention rooli Pennasen ohjaamassa näytelmässä Kuinka äkäpussi kesytetään (1987), joka oli yleisömenestys, johon kriitikot kuitenkin suhtautuivat penseästi. Kappaletta esitettiin kaksi vuotta ja se keräsi yli 60 000 katsojaa.[21][22] Vuonna 1991 Lauri näytteli Inkerin roolin Hannele Rubinsteinin ohjaamassa Eeva Joenpellon romaaniin pohjautuvassa näytelmässä Eteisiin ja kynnyksille. Sitä esitettiin 55 kertaa ja katsojia kertyi yli 31 000.[23]

Keväällä 1994 Hannele ja Hannu Lauri näyttelivät isää ja tytärtä Juha Malmivaaran ohjaamassa näytelmässä Voiton päivä. Avioeroprosessi oli jo aktivoitu ja ero astui voimaan saman vuoden elokuussa. Hannele Lauri tapasi näytelmän yhteydessä Oskari Katajiston, josta tuli hänen hyvä ystävänsä. Pirkko Saision kirjoittama näytelmä esitettiin noin 40 kertaa.[24][25]

Vuonna 1995 Lauri näytteli nimiroolin Veijo Meren romaaniin perustuvassa näytelmässä Iso Vaalee. Hämeenlinnalaisen vampin rooli sopi yhteen Laurin olemuksen kanssa. Isoon Vaaleeseen eli Salme Isolaan ihastunutta nuorta jääkiekkoilijaa Illua näytteli Esa Latva-Äijö. Kriitikko Hannu Harju luonnehti Laurin suoritusta Helsingin Sanomissa "itsetietoiseksi mehiläiskuningattareksi". Hämeen Sanomien Maisa Majapuro-Joutsamo katsoi, ettei Lauri ollut näyttelijäntyössään riittävän herkkä ilmentämään Ison Vaaleen kipupisteitä. Raija-Sinikka Rantalan ohjaama näytelmä sai noin 7 500 katsojaa.[26][27]

Hannele Lauri ja Eija Vilpas näyttelivät teoksissa Elonkorjuujuhla (1996) ja Rahalla saa (1998). Kumpainenkin näytelmä keräsi runsaat 20 000 katsojaa.[28][29] "Rahalla saa -esityksessä kaikki kulkee matalalla, kaikki muu paitsi hameen helma", Jukka Kajava kritisoi.[30]

Näytelmässä Kaikki Eevasta (2000) Lauri näytteli Margoa, ja sai suorastaan ylistäviä arvioita osasuorituksestaan: "Hannele Lauri-Rinne on aina mahtava osassa kuin osassa", lehdissä kirjoitettiin. "Järkyttävä ajatella, että takana on jo 25 vuotta näyttämöllä", Lauri itse summasi esityksen jälkeen. Samassa yhteydessä hänelle luovutettiin Suomen Näyttelijäliiton kultainen ansiomerkki.[31][32] Leena Havukaisen ohjaama näytelmä sai noin 4 600 katsojaa.[33]

Hannele Laurin Vaginamonologeja houkutteli Studio Pasilaan lähes 7 000 katsojaa. Yhdysvaltalaiseen alkuperäisteokseen pohjautuvan tuotannon ohjasi Sina Kujansuu.[34] Panu Rajala määritteli näytelmät Rahalla saa, Vaginamonologeja ja Housut pois kolmikoksi, joka ilmensi Helsingin kaupunginteatterin estotonta seksuaalipoliittista linjaa.[35] Vuonna 2003 alkoi Laurin pitkä virkavapaus kaupunginteatterista.[36]

2010-luvulla Lauri näytteli vielä muutaman roolin Helsingin kaupunginteatterissa. Sosiaalinen media oli ilmaantunut kuvioihin, ja siellä Laurin paluuta ihasteltiin. Hänen viimeinen näytelmänsä kaupunginteatterin riveissä oli Ladykillers – Sarjahurmaajat, jonka päätähtenä nähtiin Pirkko Mannola. Näytelmässä oli myös Eija Vilpas, mutta sekä Laurin että Vilppaan roolit olivat "käväisyrooleja" vailla vuorosanoja. Näytelmää esitettiin 50 kertaa ja se sai yli 27 000 katsojaa.[37][38]

Vierailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hannele Lauri näytteli 2000-vuosikymmenellä vierailijana muun muassa Tampereen Teatterissa. Hänellä oli rouva Robinsonin rooli Heikki Vihisen ohjaamassa näytelmässä Miehuuskoe (2002). Vastanäyttelijänä oli Arttu Ratinen. Näytelmä esitettiin 63 kertaa ja se keräsi yli 27 000 katsojaa.[39] Lauri näytteli pääroolin Vihisen ohjaamassa farssissa Francescan ryöstö (2006). Maria Jotunin klassikkokomediassa Tohvelisankarin rouva (2009) Lauri näytteli Juulian roolin. Näytelmä esitettiin 29 kertaa ja se sai yli 10 000 katsojaa. Lauri rakensi Juuliansa kylmäksi ja laskelmoivaksi.[40][41]

Syyskaudella 2005 Lauri vieraili Espoon kaupunginteatterissa näytelmässä Linnunrata. Se kertoo runoilijapariskunta Ain'Elisabet Pennasen ja Juhani Siljon elämästä. Teoksen ohjasi Jotaarkka Pennanen. Lauri näytteli Ebba Winterin osan. Katriina Honkanen ja Hannu Kivioja näyttelivät pääosat. Tapiolan Revontulihallissa esitetty tuotanto sai noin 4 400 katsojaa.[42]

Televisio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hannele Lauri teki ensimmäiset televisiotyönsä opiskeluaikanaan. Hänellä oli pieni sivurooli Veikko Kerttulan ohjaamassa televisionäytelmässä Se tavallinen tarina (1972) sekä Korpelan autokorjaamon sihteerin rooli tv-sarjassa Mustat ja punaiset vuodet (1973). Ennen Spede Pasasen talliin siirtymistään Lauri näytteli muun muassa mustassa komediassa Gabriel, tule takaisin (1979) ja Pirkko Saision kirjoittamassa televisionäytelmässä Sisarukset (1978), jossa hänellä oli Marjatan rooli.[15] Vuonna 1993 julkaistussa näyttelijöiden hakuteoksessa Hannele Laurin televisiorooleista nostetaan esiin myös rouva Gorban televisionäytelmässä Ansa.[1]

Lauri näytteli suositussa Spede Showssa 1984–1987. Hän esiintyi Naisen logiikka -sketseissä, joissa hän näytteli Speden esittämän hahmon vaimoa. Sketsit rakentuivat sen varaan, että vaimo päätteli sinänsä pitävällä logiikalla asioiden olevan tietyllä tavalla, vaikka niiden tosiasiallinen tola oli jotain aivan muuta. Esimerkiksi auton jarrukenkä on naisellisen logiikan mukaan kenkä, jolla painetaan jarrua. Eräät suhtautuivat naisen logiikkaa avaaviin sketseihin ryppyotsaisesti, mutta Lauria lähinnä huvitti ihmisten tosikkomainen lähestymistapa.[43]

Spede Shown vakiokaartiin kuului Pasasen ohella Simo Salminen, Vesa-Matti Loiri ja Olli Ahvenlahti.[44]

Naisen logiikasta kuvattiin vuosina 1993 ja 1997 elokuvaversio, joka sai ensi-iltansa vasta 1999. Komedia oli kaikin puolin pohjanoteeraus ja se on mainittu Suomen kautta aikain huonoimmaksi elokuvaksi. Tosin samasta arvonimestä kilpailee moni muukin tekele, kuten Karvat, Ponterosa ja Nightmare 2 – Painajainen jatkuu.[15][45][46][47][48]

Spede Show jatkui Vesku Show -nimisenä 1988–1991. Pasanen jäi taustalle ja tilalle tulivat Juha Muje ja Eija Vilpas. Sarjan suosittu sketsipari oli aviopari Rape ja Ritu, joita näyttelivät Salminen ja Lauri. Ritun roolissaan Lauri sai puhua Tampereen murretta. Raudoittaja-Rapen ja Ritun naapureina oli keskiluokkaisempi aviopari, jota näytteli Vilpas ja Ahvenlahti. Vesku Shown eräs vakiosketsi oli Laurin näyttelemä nainen, joka istuskeli puiston penkillä. Paikalle tuli Loirin näyttelemä mies, joka yritti tehdä tuttavuutta naisen kanssa. Ensin tilanne etenee normaalina jutusteluna, mutta lopussa Loirin hahmo tekee poikkeuksetta jotain eroottisesti epäkorrektia, mikä saa naisen raivostumaan.[49][50]

Loiri ja Lauri olivat tavanneet jo 1970-luvun alussa. Heidän suhteensa oli lämmin ja intiimi, ja Loirin mielestä oli ihme, etteivät he koskaan avioituneet. Loiri luonnehti Lauria naiseksi, jossa yhdistyvät "paha äitipuoli ja viaton pikkulikka".[45]

Hannele Lauri ja Eija Vilpas näyttelivät päärooleja komediasarjassa Hynttyyt yhteen, jota esitettiin 51 jaksoa vuosina 1991–1995. Sarjan tuotti Spede Pasanen. Lauri ja Vilpas loivat sen yhdessä ohjaaja Inkeri Pilkaman kanssa. Lauri näytteli Virpiä ja Vilpas Vappua. Sarjan alkuasetelmassa Vappu muuttaa Lappeenrannasta Helsinkiin ja asettuu serkkunsa Virpin alivuokralaiseksi. Yli miljoona katsojaa ruutujen ääreen kerännyt komedia ammensi huumoria murteista, heimoeroista, kerrostaloelämän hankaluuksista, jatkuvista rahahuolista ja etenkin miessuhteista. Yleisö on toivonut sarjalle jatkoa vielä 2020-luvulla.[51][52]

Lauri ja Vilpas jatkoivat televisioyhteistyötään komediasarjassa Herkku & Partanen (1995–1996), jonka menestys jäi selkeästi Hynttyitä heikommaksi.[53]

Television ote Hannele Laurin urasta voimistui. Hän näytteli sairaalaan sijoittuvassa draamasarjassa Ihmeidentekijät (1996–1998) lääkäri Tiina Kourankaa. Ilkeä mutta ammattitaidoltaan erinomainen Tiina on mukana 230-osaiseksi venyneen sarjan useimmissa jaksoissa. Sarjaa jatkettiin nimellä Parhaat vuodet (2000–2002), jota tehtiin yli 40 jaksoa. Lauri näytteli edelleen Tiinaa.[54][55] Laurin yksityiselämässä oli vuosituhannen vaihteen tienoilla varsin vilkasta. Hänellä oli erinäisiä miessuhteita ja pari vuotta kestänyt avioliitto Teemu Rinteen kanssa.[56]

Lauri näytteli pääroolin Anna-Leena Härkösen kirjoittamassa komediasarjassa Kuumia aaltoja. Sarjan alussa Laurin näyttelemä Jutta luulee olevansa raskaana, mutta käykin ilmi, että hänellä on vaihdevuodet. Sarjan dialogi seksistä ja vaihdevuosista on suorasukaista. Jutan tragediana on hänen kovan kuorensa alle peittynyt herkkyys. Sarjaa esitettiin 15 jaksoa syyskaudella 2003. Viimeisessä osassa Jutta lyö vetoa, että hän kykenee kävelemään korttelin ympäri meikittä. Hannele Lauri kertoi vuonna 2009, ettei itse lähde koskaan kotoaan ilman ehostusta, sillä hän on esteetikko.[57][55][58]

Laurin televisiotyöt jatkuivat Kuumien aaltojen jälkeen vakavan draaman parissa, mutta hänen roolinsa olivat verraten pieniä. Draamasarjassa Uudisraivaaja (2006) hän näyttelee Mirjan roolin ja sarjassa Maan mitta (2007) toimitusjohtajan roolin. Uudisraivaaja sai Prix Europa -palkinnon.[59][55] Pirkko Saision kirjoittamassa sarjassa Tehdas (2012) Laurilla on sivuosa työterveyslääkärinä. Sarjan teema on suomalaisen pienteollisuuden asema.[60]

Komediasarjassa Melkein totta Laurilla on pääosa Emilia Sinisalon ja Heli Sutelan rinnalla. Laitosteatterin toimintaa satirisoivan sarjan kirjoittivat Riku Suokas, Heli Sutela ja Heikki Syrjä. Laurin roolina on teatteriin kyllästynyt veteraaninäyttelijä Juulia. Helsingin Sanomien Sanna Kangasniemi piti sarjaa hauskana ja erittäin tyylikkäänä – pitkästä aikaa. Sarjaa esitettiin kahdeksan osaa kevätkaudella 2019.[61][55][62][63]

Vuonna 2020 esitettiin Kalevi Keihäsen Keihäsmatkoista kertova komediasarja Keihäsmatkat, jossa Lauri näyttelee matkaopas Sirkkaa. Kymmenosainen, Turkissa kuvattu sarja tapahtuu vuodessa 1972.[55][64]

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hannele Laurin filmografia teatterielokuvien osalta alkaa vuodesta 1976, jolloin hänellä oli sivuroolit teoksissa Luottamus ja Loma. Niissä hänet kreditoitiin vielä Markkulana. Sittemmin hän näytteli sivuosia yhdeksässä Turhapuro-elokuvassa, mukaan lukien elokuvasarjan viimeinen teos Uuno Turhapuro – This Is My Life (2004). Vuonna 1994 Lauri näytteli keskeisen naisosan Matti Kassilan rikoselokuvassa Kaikki pelissä. Hänen roolinaan on tuottaja Heidi Ahola, joka on luonteeltaan kovapintainen. Helsingin Sanomien Mikael Fränti arvioi Laurin roolityön elokuvan parhaiten pohjustetuksi ja näytellyksi.[55][65]

Spede-kautensa jälkeen Lauri näytteli sivuosan Aku Louhimiehen yhteiskunnallisessa draamaelokuvassa Valkoinen kaupunki. Hupailuroolit jatkuivat Taru Mäkelän ohjaamassa aikalaiskomediassa Varasto (2011) ja sen jatko-osassa Varasto 2 (2018). Lauri näytteli päähenkilöiden äitiä ja anoppiehdokasta Ritvaa. Vesa-Matti Loiri näytteli Varastossa pienen roolin Ritvan miesystävänä, panomies Mynttisenä.[15] Rooliasetelma oli herkullinen – ainoa kerta, kun Loiri ja Lauri näyttelevät pariskuntaa.[66]

Vuonna 2014 Lauri näytteli jälleen päähenkilön äitiä. Hänellä oli sivuosa Johanna Vuoksenmaan komediassa 21 tapaa pilata avioliitto. Putous-viihdeohjelman tähtiä vilisevä elokuva oli sekä yleisö- että arvostelumenestys. Se sai yli 400 000 katsojaa.[15] Panu Rajala kirjoitti Laurin osasuoritukseen liittyen: "Hänen vahvin ominaisuutensa, hallittu läsnäolo, näkyy voimistuvan rooli roolilta".[67] Laurin ensimmäinen rooli teatterielokuvan keskushahmona on iskelmätähti Seija Kuula Vuoksenmaan komediassa 70 on vain numero vuonna 2021. Episodin Jesse Raatikainen arvioi: "Lauri onnistuu saamaan katsojan nauramaan pelkällä katseellaan tai äännähdyksellään, mikä onnistuu hyvin harvalta näyttelijältä."[68] Turun Sanomien haastattelussa Lauri arvelee: "Tämä elokuva on minun mielestäni kertomus siitä, että ihminen kehittyy loppua kohden".[69] Hannele Lauri ei ole juuri laulanut rooleissaan, ei myöskään tässä, vaan Seija Kuulan lauluäänenä toimii Lea Laven.[15]

Muita rooleja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hannele Lauri on ollut myös ääninäyttelijänä animaatioissa. Maria!-ohjelmassa (2008–2009, 2011) Lauri esitti Röökimuija-sketsihahmoa. Lauri vieraili rikollispomo Korppina Salatut elämät -sarjan kahdessa jaksossa 21.–22. huhtikuuta 2011.[70]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laurin elämästä on kirjoitettu kaksi kirjaa: Vuonna 2013 julkaistu Diiva – Hannele Laurin tarina ja vuonna 2021 julkaistu Hannele, näyttelijä. Diivan on tehnyt Laurin entinen aviomies Teemu Rinne. Hannele, näyttelijä -kirjan on kirjoittanut Panu Rajala[71].

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laurille myönnettiin vuonna 2001 Näyttelijäliiton kultainen ansiomerkki.[2] Hän sai myös vuonna 2019 Betoni-Jussin sekä Kultaisen Venlan elämäntyöstään.[72][73]

Valikoitu rooliluettelo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Elokuva Rooli
1972 Se tavallinen tarina
1974 Helsinkiläisrakkautta
1976 Luottamus Bobrikoffin tytär
Loma Brita
1978 Runoilija ja muusa Dekadentti nainen
Rautakauppias Uuno Turhapuro – presidentin vävy Tuuran sihteeri
1979 Ihmemies Vaatemyyjä
Gabriel, tule takaisin Raili
1980 Tup-akka-lakko Neiti Männistö
1981 Ansa väitetty rva Gorbain
1984 Uuno Turhapuro armeijan leivissä Marina Kaarna
1985 Hei kliffaa hei Marja, Wilhelmin vaimo
1986 Liian iso keikka Mandi
Pikkupojat Valma Rögstrand-Ylä-Liimanen, looginen nainen
1987 Uuno Turhapuro – kaksoisagentti Lisbeth Tuura
1990 Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla Gunhild Donnersdotter
1991 Uuno Turhapuro herra Helsingin herra Pääministerin sihteeri
1992 Uuno Turhapuro – Suomen tasavallan herra presidentti Toimittaja
1993 Marraskuun harmaa valo Raija Syysmäki
1994 Kaikki pelissä Elokuvatuottaja Heidi Ahola
Uuno Turhapuron veli Tarmon anopin sihteeri
1995 Suolaista ja makeaa Annan äiti
1997 Kypärä Asiakas
1998 Johtaja Uuno Turhapuro – pisnismies Talousetsivä
1999 Naisen logiikka Vieno
Kepposet vai kaverit
2003 Saabbi & anoppi
2004 Uuno Turhapuro – This Is My Life Marina Kaarna, Vanhainkodin johtaja
2006 Valkoinen kaupunki Leena
2011 Varasto Aino
2013 21 tapaa pilata avioliitto Eila
2017 Yösyöttö Vihanta
2018 Varasto 2 Ritva
2021 70 on vain numero Seija Kuula

Dubbauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit ovat omassa luettelossaan.

Televisiosarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Sarja Rooli
1973 Mustat ja punaiset vuodet Terttu Lahti
1980 Sisaret Marjatta
1984–1987 Spede Show useita rooleja
1986 Baby Love Siivousfirman pomo
1988–1991 Vesku Show useita rooleja
1989 Sinitaivas Tarja
1991 Vetsikko
1992 Puhallus
1991–1995 Hynttyyt yhteen Virpi Nieminen
1995–1996 Herkku & Partanen useita rooleja
1996–1998 Ihmeidentekijät Tiina Kouranka
2000–2002 Parhaat vuodet Tiina Kouranka
2003 Irtiottoja Leena
Kuumia aaltoja Jutta Kinnula
2006 Uudisraivaaja Mirja
2007 Maan mitta Raili Aho
2008 Harvoin tarjolla Merike Vaittinen
2008–2009, 2011 Maria! Röökimuija
2011 Alamaailma-trilogia: Kyttä Saara Kuusisto
Salatut elämät Korppi
2012–2014 Tehdas Työterveyslääkäri von Glauschen
2013 Kerran viikossa Linda
2018–2021 Kummeli esittää: Kontio & Parmas kyylä
2019 Melkein totta Juulia
Hillo uhri
Kellot soi Kipa
2020 Keihäsmatkat Sirkka
Modernit miehet Gerli
Paras vuosi ikinä nainen vessassa
2020–2021 Ei Haukku haavaa tee Anna Jäämeri
2022 Koskinen Rea Penttilä
2022, 2023 Syke Kirsti Adlercreutz

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rajala, Panu: Hannele, näyttelijä. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2021. ISBN 978-951-1-38863-0.
  • Tervo, Jari: Loiri.. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2019. ISBN 978-951-1-31980-1.
  • Martin, Timo; Niemi, Pertti; Tainio, Ilona: Suomen teatterit ja teatterintekijät - Yhteisö- ja henkilöhakemisto. Helsinki: Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 28, 1974. ISBN 951-30-2505-5.
  • Tainio, Ilona (toim.): Suomen teatterit ja teatterintekijät 1983 - Yhteisö- ja henkilöhakemisto. Helsinki: Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu, 1983. ISBN 951-30-5727-5.
  • Seppälä, Riitta; Tainio, Ilona (toim.): Suomen teatterit ja teatterintekijät 1993 - Yhteisö- ja henkilöhakemisto. Helsinki: Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto ry, 1993. ISBN 951-31-0236-X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Suomen teatterit ja teatterintekijät 1993, s. 255
  2. ↑ a b Hannele Lauri-Rinne juhli 25-vuotista uraansa Ilta-Sanomat. 22.1.2001. Viitattu 25.2.2023.
  3. ↑ Wilma Ruohisto: Hannele Lauri paiskasi kiven ex-miehensä ikkunaan ja meni Vesa-Matti Loirin sänkyyn tietyllä ehdolla – elämäkerta paljastaa värikkäät miessuhteet Ilta-Sanomat. 26.8.2021. Viitattu 22.10.2022.
  4. ↑ Rajala, s. 16–21
  5. ↑ Rajala, s. 24–27
  6. ↑ Rajala, s. 30
  7. ↑ Rajala, s. 34
  8. ↑ Rajala, s. 35
  9. ↑ Rajala, s. 36–40
  10. ↑ Rajala, s. 51–57
  11. ↑ Rajala, s. 136–139
  12. ↑ a b Suomen teatterit ja teatterintekijät 1993, s. 255–256
  13. ↑ Rajala, s. 69
  14. ↑ Rajala, s. 73
  15. ↑ a b c d e f g Hannele Lauri Elonetissä.
  16. ↑ Rajala, luku "Tulee aika toinenkin"
  17. ↑ Rajala, s. 90–91
  18. ↑ Rajala, s. 95–96
  19. ↑ Rajala, s. 100
  20. ↑ Rajala, s. 106
  21. ↑ Rajala, s. 107
  22. ↑ Ilona / Tekijähaku / ILONA-tietokanta. Teatterin tiedotuskeskus (TINFO) ja Teatterimuseo. Viitattu 4.2.2022.
  23. ↑ Ilona / Tekijähaku / ILONA-tietokanta. Teatterin tiedotuskeskus (TINFO) ja Teatterimuseo. Viitattu 4.2.2022.
  24. ↑ Rajala, s. 133–134
  25. ↑ Ilona / Tekijähaku / ILONA-tietokanta. Teatterin tiedotuskeskus (TINFO) ja Teatterimuseo. Viitattu 4.2.2022.
  26. ↑ 175–178
  27. ↑ Ilona / Tekijähaku / ILONA-tietokanta. Teatterin tiedotuskeskus (TINFO) ja Teatterimuseo. Viitattu 4.2.2022.
  28. ↑ Ilona / Tekijähaku / ILONA-tietokanta. Teatterin tiedotuskeskus (TINFO) ja Teatterimuseo. Viitattu 4.2.2022.
  29. ↑ Ilona / Tekijähaku / ILONA-tietokanta. Teatterin tiedotuskeskus (TINFO) ja Teatterimuseo. Viitattu 4.2.2022.
  30. ↑ Rajala, s. 183
  31. ↑ Rajala, s. 185
  32. ↑ Hannele Lauri-Rinne juhli 25-vuotista uraansa Is.fi. Sanoma Oy. Viitattu 4.2.2022.
  33. ↑ Ilona / Tekijähaku / ILONA-tietokanta. Teatterin tiedotuskeskus (TINFO) ja Teatterimuseo. Viitattu 4.2.2022.
  34. ↑ Ilona / Tekijähaku / ILONA-tietokanta. Teatterin tiedotuskeskus (TINFO) ja Teatterimuseo. Viitattu 4.2.2022.
  35. ↑ Rajala, s. 188
  36. ↑ Rajala, s. 190
  37. ↑ Rajala, s. 198
  38. ↑ Ilona / Tekijähaku / ILONA-tietokanta. Teatterin tiedotuskeskus (TINFO) ja Teatterimuseo. Viitattu 4.2.2022.
  39. ↑ Ilona / Tekijähaku / ILONA-tietokanta. Teatterin tiedotuskeskus (TINFO) ja Teatterimuseo. Viitattu 4.2.2022.
  40. ↑ Rajala, s. 195
  41. ↑ Ilona / Tekijähaku / ILONA-tietokanta. Teatterin tiedotuskeskus (TINFO) ja Teatterimuseo. Viitattu 5.2.2022.
  42. ↑ Ilona / Tekijähaku / ILONA-tietokanta. Teatterin tiedotuskeskus (TINFO) ja Teatterimuseo. Viitattu 5.2.2022.
  43. ↑ Rajala, s. 112–115
  44. ↑ Spede Show Imdb.com. IMDb.com, Inc.. Viitattu 4.2.2022. (englanniksi)
  45. ↑ a b Tervo, s. 504
  46. ↑ Illalla tv:ssä: Onko tämä kaikkien aikojen huonoin suomalainen elokuva? ”Ryvetään pohjamudissa” Is.fi. Sanoma Oy. Viitattu 5.2.2022.
  47. ↑ Suomen huonoimmaksi haukuttu elokuva Ponterosa täyttää 20 vuotta Iltalehti.fi. Elisa. Viitattu 5.2.2022.
  48. ↑ Tänään TV:ssä Suomen huonoimmaksi haukuttu elokuva Mesta.net. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 5.2.2022.
  49. ↑ Rajala, s. 141–144
  50. ↑ Tervo, s. 503–505
  51. ↑ Rajala, s. 151–153
  52. ↑ Tekeekö Hynttyyt yhteen -komediasarja paluun? Seura.fi. Otavamedia. Viitattu 4.2.2022.
  53. ↑ Rajala, s. 156–157
  54. ↑ Rajala, s. 157–158
  55. ↑ a b c d e f Hannele Lauri Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
  56. ↑ Rajala, luku "Uusia suhteita ja toinen liitto"
  57. ↑ Rajala, s. 201–202
  58. ↑ Hannele Lauri: En lähde edes lähikauppaan ilman meikkiä Mtvuutiset.fi. MTV Oy. Viitattu 4.2.2022.
  59. ↑ Rajala, s. 203
  60. ↑ Rajala, s. 205
  61. ↑ Rajala, s. 206–208
  62. ↑ Ylen Melkein totta -sarja sai minut rakastumaan uudelleen Helsingin Sanomat. Sanoma Oy. Viitattu 4.2.2022.
  63. ↑ Ylen alkuperäissarja Melkein totta alkaa 13.4. Propromotion.fi. Propromotion. Viitattu 4.2.2022.
  64. ↑ Keihäsmatkat Nelonen.fi. Viitattu 4.2.2022.
  65. ↑ Rajala, s. 215
  66. ↑ Rajala, s. 220–221
  67. ↑ Rajala, s. 224
  68. ↑ 70 on vain numero Episodi.fi. Viitattu 4.2.2022.
  69. ↑ Hannele Lauri näkee, että nöyrtyminen on kasvamista ihmisenä – elokuva ikääntyvästä iskelmäkuningattaresta on kunnianosoitus suomalaistähdille Turun Sanomat. Turun Sanomat Oy. Viitattu 4.2.2022.
  70. ↑ Hannele Lauri, 67, yllättää – näyttelee uutuuselokuvassa uransa ensimmäisen pääroolin www.iltalehti.fi. Viitattu 17.1.2020.
  71. ↑ Uutuuskirja kertoo Hannele Laurin tarinan räiskyvän suorasukaisesti – lue muutama poiminta elämäkerrasta Mesta.net. 31.8.2021. Viitattu 17.1.2022.
  72. ↑ Tässä ovat Venla-voittajat - Ms Romantic voitti neljä pystiä! www.iltalehti.fi. Viitattu 18.1.2020.
  73. ↑ Hannele Lauri yllättyi Betoni-Jussista: "Todella harva nainen on sen saanut" mtvuutiset.fi. 23.3.2019. Viitattu 11.7.2022.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Kansainväliset
Kansalliset
Taiteenala
Henkilöt
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hannele_Lauri&oldid=22024008”