Oskari Katajisto

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Oskari Katajisto
Näyttelijä Oskari Katajisto
Näyttelijä Oskari Katajisto
Syntymäaika 21. helmikuuta 1966 (ikä 52)
Syntymäpaikka Seinäjoki
Aktiivisena 1990–
Oikea nimi Sami Oskari Katajisto
Ammatti näyttelijä, teatteriohjaaja, käsikirjoittaja
Merkittävät roolit
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Sami Oskari Katajisto (s. 21. helmikuuta 1966 Seinäjoki)[1] on suomalainen näyttelijä ja teatteriohjaaja. Lahden teatteripiireistä näyttelijän uralle ponnistaneen Katajiston taiteellinen rekisteri ulottuu vakavasta draamasta kepeään komediaan ja farssiin. Hän on näytellyt puheroolien lisäksi usean klassikkomusikaalin keskeisiä rooleja.

Katajisto oli kiinnitettynä Helsingin Kaupunginteatteriin 1991–2013. Televisiossa hän on tullut tunnetuksi etenkin pahojen poikien rooleistaan. Katajisto on ollut aktiivisesti mukana Lahden kulttuuritoimen kesähankkeissa.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oskari Katajiston vanhemmat olivat Matti Katajisto ja Riitta-Maija Lahti.[2] Hän syntyi Seinäjoen kaupunginsairaalassa ja synnytys oli erittäin vaikea.[3] Varhaislapsuudessaan Oskari asui Hämeenlinnassa. Perhe-elämää varjosti isän alkoholismi ja väkivaltaisuus: kyseiset tekijät johtivat hänen vanhempiensa avioeroon.[4] Oskari muutti äitinsä kanssa Hollolaan, hänen isoveljensä Petteri seurasi tuonnempana perässä. 1970-luvun alkupuolella perheeseen liittyi Riitta-Maijan uusi mies, ja ennen pitkää Oskari ja Petteri saivat pikkusiskon. Isäpuoli kuoli tapaturmaisesti alle 30-vuotiaana. Saatuaan alkoholisminsa hallintaan Matti Katajisto harjoitti huonekaluteollisuutta Etelä-Pohjanmaalla ja vaurastui. Isä ei ollut enää aktiivisesti mukana perheen elämässä, mutta talletti säännöllisesti rahaa poikiensa pankkitileille, jotka hän oli avannut Säästöpankkiin. Tuonnempana Matti Katajisto menetti jälleen elämänhallintansa ja kuoli vuonna 2000.[5]

Oskari Katajiston ensimmäinen kosketus näyttämötaiteeseen oli kuvaelma Juokse sinä porosein. Kappale esitettiin kansakoulun ensimmäisellä luokalla - Oskarin kannalta se oli kuitenkin täysi fiasko.[6] Teini-iän vaiheisiin kuului jengiytyminen ja niin kutsuttu Zupa-maja. Nimen keksi Katajiston ikätoveri ja ystävä Eppu Salminen.[7] Salminen tutustutti Katajiston teatterin maailmaan ja ensimmäisen ison pääroolinsa Katajisto teki Lahden kaupunginteatterin nuorisoteatterissa näytelmässä Meidän jengi.[8] Vuonna 1982 Katajisto lähti vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin. Palattuaan hän jatkoi teatteriharrastustaan ja kokeili myös tanssi- ja laulutaidetta. Puheteatteri vei lopulta voiton ja Katajisto pääsi Teatterikorkeakouluun vuonna 1986.[9] Hän valmistui 1990. Katajisto toimi puolitoista vuotta johtajana ja ohjaajana Lahden nuorisoteatterissa ennen siirtymistään Helsingin Kaupunginteatteriin.[10]

Teatterikorkeakoulussa elettiin 1980-luvulla Jouko Turkan ja Jussi Parviaisen aikaa. Katajisto koki Turkan metodit verraten raskaiksi sekä fyysisesti että psyykkisesti. Erään näytelmäharjoituksen yhteydessä Turkka teilasi Katajiston näyttelijäntaidot, ja katui tämän sisäänottamista. Katajisto masentui, mutta hänen isänsä kehotti häntä jatkamaan opintojaan. Myös Parviainen kannusti Katajistoa suorittamaan teatterikoulun loppuun. Muutama vuosi teatterikoulun päättymisen jälkeen Turkka näki Katajiston Pirkko Saision näytelmässä Voiton päivät ja kehui Katajistoa yhdeksi "sukupolvensa lahjakkaimmista näyttelijöistä".[11] Omien sanojensa mukaan Katajistosta tuli Teatterikorkeakoulussa "vaikea ihminen".[12]

Turkan metodien ohella Katajisto sai myös klassista näyttelijäntyön oppia, mutta niukanlaisesti. Opettajina toimivat muun muassa Ritva Valkama ja Kari Väänänen.[13]

Helsingin Kaupunginteatteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1991–1999[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katajiston tulorooli Helsingin Kaupunginteatterissa oli Arnold Epstein Neil Simonin näytelmässä Biloxi Blues torstaina 19. syyskuuta 1991.[14] Epstein on näytelmän keskeinen hahmo, joten Katajiston urakehitys poikkesi tavanomaisesta kaavasta, jossa teatteriin tullaan pienten sivuosien kautta ja edetään vähitellen päärooleihin. Kaikkiaan hänellä oli kolme pääroolia ensimmäisen vuotensa aikana, ja jokainen oli arvostelumenestys.[15] Keväällä 1992 Katajisto tulkitsi Jaken roolin Paavo Rintalan romaaniin perustuvassa näytelmässä Pojat. "Oskari Katajiston itsemurhaan päätyvä Jake elävöityy taitavasti elinvoiman ja epätoivon nuorallatanssiin", kirjoitti Helsingin Sanomien tiukan kriittisestä otteestaan tunnettu Jukka Kajava.[16] Muistelmissaan Katajisto kertoo myös Vesa-Matti Loirin reaktiosta Jake-tulkintaansa.[17] Loiri oli tehnyt oman tunnetun ja arvostetun Jakensa elokuvassa Pojat noin 30 vuotta aiemmin.[18]

Vapun 1994 alla sai ensi-iltansa Pirkko Saision kirjoittama Voiton päivä. Katajisto näytteli Pegen roolin. Kappaleessa näyttelivät niin ikään Kristiina Elstelä, Hannele Lauri ja Matti Olavi Ranin, muiden muassa. Lauri ja Katajisto olivat aiemmin kyräilleet toisiaan alta kulmain, mutta Voiton päivän myötä he ystävystyivät. Voiton päivä oli arvostelumenestys ja se sai noin 13 000 katsojaa.[19][20]

Katajiston roolit pienenivät uran jatkuessa. Kevätkaudella 1995 hän teki Salmisen roolin kappaleessa Iso Vaalee; Salminen on yksi näytelmän pienistä sivuosista.[21] Täysin vilttiketjuun Katajisto ei kuitenkaan joutunut. Seuraavana keväänä hän näytteli keskeisen Bernardon roolin klassikkomusikaalissa West Side Story. Raija-Sinikka Rantalan ohjaama tuotanto sai noin 117 000 katsojaa.[22] Vuosikymmenen lopussa Katajisto näytteli Grantairen roolin musikaalissa Les Misérables. Helmikuussa 1999 ensi-iltansa saanut Kurt Nuotion ohjaama tuotanto keräsi teatteriin yhteensä noin 127 000 silmäparia.[23][24]

2000–2013[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katajiston teatteriuran hiljainen kausi päättyi vuosituhannen vaihduttua. Kevätkauden 2000 tapaus oli englantilaisen Mark Ravenhillin näytelmä Shopping & Fucking Maarit Ruikan ohjaamana. Teoksen aiheena on huumeyhteisö. Katajisto näytteli porukan pomoa Markia, joka on luopunut heroiinin käytöstä ja kärsii erittäin vakavista vierotusoireista. Helsingin Sanomien Maija Alftan oli viehättynyt Katajiston "loistavasta" tulkinnasta huumeista eroon pyrkivänä homoseksuaalina. "Elämänsä roolissa Katajisto tuo mieleen jopa nuoren Marlon Brandon ---", Alftan kirjoitti.[25] Shopping & Fucking sai Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä kahdeksisen tuhatta katsojaa.[26] Katajisto laihdutti rooliaan varten ja jatkoi laihdutuskuuriaan vielä vuosia esityksen päättymisen jälkeen. Lopulta 183 senttimetriä pitkä mies painoi vain 55 kilogrammaa. Katajisto kuitenkin toipui bulimiastaan pikku hiljaa.[27]

Katajiston ura jatkui nousujohteisena näytelmässä Armfelt (2001), jossa hän näytteli Kustaa III:sta. Nimiosan tulkitsi Santeri Kinnunen. Kappaleesta tuli menestys: se sai noin 18 000 katsojaa ja 66 esityskertaa kahden vuoden aikana.[28] Kajava kehui sekä Katajiston että Kinnusen roolityöt. Näytelmää luonnehdittiin lehdistössä muun muassa adjektiivein "kepeä" ja "taiturillinen".[29] Katajisto näytteli yhdessä Kinnusen kanssa monet pääroolit. "Aina kun meidät laitettiin näyttämölle kahdestaan, yleisö oli myyty", Katajisto kertaa muistelmissaan.[30]

Vuosikymmenen alun menestys sai jatkoa muun muassa näytelmissä Housut pois (2002), Saranat ja sardiinit (2002) ja Nuoruuden suloinen lintu (2003). Kurt Nuotion ohjaama musikaali Housut pois sai yli 60 000 katsojaa ja 87 esityskertaa.[31] Esitysten runsaslukuisuuden tähden tuotannossa oli kaksi miehitystä.[32] Neil Hardwickin ohjaama farssi Saranat ja sardiinit sai lähes sata esityskertaa ja runsaat 70 000 katsojaa. Katajiston roolihahmona oli Riku-Petteri / Roger.[33]

Tennessee Williamsin eroottisesti latautuneessa teoksessa Nuoruuden suloinen lintu Katajisto näytteli Kyllikki Forssellia vastaan itsekeskeistä rattopoikaa. Forssell oli tuolloin jo varsin kokenut näyttelijä ja teatterimaailman legenda; Katajisto koki työskentelyn hänen kanssaan opettavaiseksi.[34]

Pentti Saarikoski on ollut Katajistolle tärkeä taiteellisen inspiraation lähde. Katajisto luki kahdeksanvuotiaana Saarikosken teoksen Kirje vaimolleni salaa vanhemmiltaan ja on siitä lähtien ollut runoilijan ihailija. Vuonna 2003 hän järjesti Lahdessa nelituntisen Saarikoski-seminaarin; siinä kuultiin muun muassa kirjailija Arvo Saloa ja Saarikosken lähipiiriä.[35] Tuija Töyrään ohjaamassa monologinäytelmässä Omaksi kuvakseen (2004) Katajisto näytteli Saarikoskea. Hän kommentoi roolityötään Helsingin Sanomissa 12. elokuuta 2004: "Mahdollisimman suuren totuuden äärelle ollaan menossa. Meidän Saarikoskestamme tulee myös puhdas, kaunis ja hellä."[36] Vuonna 2017 julkaistuissa muistelmissaan Katajisto toteaa: "Omaksi kuvakseen -näytelmä jotenkin tyhjensi pankin." Hänen mielenkiintonsa Saarikosken tuotantoa kohtaan alkoi vähitellen laantua.[37]

2000-vuosikymmenen jälkipuoliskolla Katajiston ura kääntyi laskuun.[38] Kevätkaudella 2007 hän tulkitsi julman psykopaattisen Puukko-Mackien roolin Bertolt Brechtin ja Kurt Weillin musiikkinäytelmässä Kerjäläisooppera. Kari Heiskasen ohjaama näytelmä oli Katajiston viimeisiä menestyksiä Helsingin Kaupunginteatterissa. Se sai yli 20 000 katsojaa. Teoksessa näyttelivät Katajiston lisäksi muun muassa Riitta Havukainen, Markku Huhtamo, Jyrki Kovaleff ja Marjatta Raita.[39]

Oskari Katajisto irtisanottiin Helsingin Kaupunginteatterista vuonna 2013, jolloin hän oli saanut kolmannen varoituksensa. Loppuvuosinaan Katajisto näytteli Studio Pasilan farsseissa, joiden arvostelumenestys oli heikonlaista.[40] Hänen viimeinen näytelmänsä oli Kipupiste, joka sai ensi-iltansa pienellä näyttämöllä syyskuussa 2013.[41]

Muut teatterityöt 1990–[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lukuisten suomalaisten miesnäyttelijöiden tapaan Katajisto on näytellyt Väinö Linnan romaanin Tuntematon sotilas näyttämösovituksissa. Hän teki ankaran ja totisen kapteeni Lammion roolin Pyynikin kesäteatterissa 1997 Kalle Holmbergin ohjaamana.[42] Pyynikin lisäksi Katajisto on näytellyt muun muassa Taaborinvuoren ja Mustionlinnan kesäteattereissa.[43]

Syyskaudella 2014 Katajisto näytteli Tampereen Teatterissa Bernardin roolin teoksessa Älä pukeudu päivälliselle. Ranskalaisen Marc Camolettin komediasta suomennettu näytelmä sai erinomaisen vastaanoton. "Katajisto on aivan tolkuton verbaalivirtuoosi syytäessään valkeita, jos kohta värikkäitäkin valheita --- yrittäessään selvitä kiusallisista tilanteista", Katajiston suoriutumista arvioitiin.[44] Mikko Viherjuuren ohjaama tuotanto sai lähes 14 000 katsojaa.[45] Vuonna 2015 Katajisto ohjasi ja käsikirjoitti Linnanmäen Peacock-teatteriin 27-vuotiaina kuolleista rock-legendoista kertovan musiikkinäytelmän Club 27. Teos sai positiivisen katsojapalautteen.[46] 2010-luvun kuluessa Katajiston mielenkiinto on hiljalleen kohdistunut näyttelijäntyön sijasta ohjaamiseen ja käsikirjoittamiseen.[47]

Radioteatteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oskari Katajisto on näytellyt useissa radiokuunnelmissa. Hänellä on ollut roolitehtäviä muun muassa teoksissa Tuntematon sotilas (1995), Näkymätön läsnäolo (1998) ja Desantti (1999).[48]

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katajiston elokuvatyöt ovat olleet lähinnä sivuosia. Hänen valkokangasuransa alkoi Ville Mäkelän esikoiselokuvassa Lain ulkopuolella (1987). Katajistolle lopputulos oli pettymys, sillä hänen roolinsa oli leikattu verraten pieneksi.[49] Rikoselokuvassa Anita (1994) hän näytteli kiltin sosiologi-Joonaksen roolin, nimiroolin teki Liisa Mustonen. Peter Lindholmin ohjaama Anita sai elokuvateattereissa vain kuutisen tuhatta katsojaa, mutta televisiosarjana se keräsi ruutujen ääreen runsaasti yli 800 000 katsojaa.[50] Paria vuotta myöhemmin Katajisto tulkitsi mielipuolta Arto Lehkamon jännityselokuvassa Yöjuna. Elokuvan pääosassa oli Katajiston tuttu teatteripari Santeri Kinnunen. Muutamalla sadalla tuhannella eurolla (vuoden 2018 rahassa) toteutettu teos keräsi elokuvateattereihin 911 katsojaa.[51]

Yöjunan jälkeen Katajisto ei näytellyt pitkään aikaan teatterilevitykseen tehdyissä kokoillan elokuvissa. Paria vuosikymmentä myöhemmin hänellä oli pienehkö sivuosa Lauri Nurksen karaokeaiheisessa draamakomediassa Nuotin vierestä. Katajiston roolihahmo on lievästi karrikoitu teatterinjohtaja, joka viimeisessä kohtauksessaan seisoo maantien pientareella poliisin puhallutettavana. Laulukohtauksia hänen roolihahmollaan ei ole, vaan elokuva on lähinnä Riku Niemisen ja Leena Uotilan show'ta. Uudenvuodenpäivänä 2016 ensi-iltansa saanut teos houkutteli elokuvateattereihin noin 90 000 katsojaa.[52]

Vuonna 2009 Katajistolla oli rooli Harri J. Rantalan lyhytelokuvassa Nurmoo - Huuto lakeudelta. Elokuvan ensi-ilta annettiin Seinäjoen Bio Marilynissä ja se palkittiin Slow Film Festivalilla Unkarin Egerissä.[53]

Televisio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katajisto on näytellyt useissa televisiosarjoissa ja -elokuvissa alkaen vuodesta 1990: hän sai tarjouksia televisiotuotannoista heti valmistuttuaan Teatterikorkeakoulusta. Hänen ensimmäinen merkittävä televisiotehtävänsä oli konstaapeli Pitkävuoma draamasarjassa Häkkilinnut, jonka ohjasi Raimo O. Niemi. Katajiston roolihahmo oli nuorena miehenä kuulunut karhukoplaan, jossa hän oli toiminut liian uhkarohkeasti, ja sittemmin hänet oli siirretty Helsingin poliisin väkivaltaosastoon.[54]

Vuonna 1994 Katajisto hahmotteli lipevän huijarin mielenmaisemaa MTV3:n suositussa komediasarjassa Hynttyyt yhteen.[55] Katajiston rikollinen roolihahmo vedättää Hannele Laurin ja Eija Vilppaan näyttelemiä sarjan päähahmoja Virpiä ja Vappua, mutta neuvokkaat tytöt saavat hänet lopulta satimeen. Yle TV2:n epookkidraamassa Hovimäki Katajisto tulkitsi narsistisen upseerin, Erik Löwenstiernan osan. Katajistolle Hovimäki oli mieluinen tuotanto.[56] Hänen viinaanmenevän ja huorissakäyvän roolihahmonsa aikakautena ovat 1820- ja 1830-luvut. Myös tälle hahmolle käy lopulta kalpaten. Katajiston vastanäyttelijänä oli Minna Haapkylä, jonka roolihahmo puolestaan on korostetun hyveellinen ja siveä. Katajiston osuudet kuvattiin suurelta osin Pietarissa.[57]

Vuonna 2003 Katajisto tulkitsi historiallista henkilöä Leevi Madetojaa televisioelokuvassa Tähtikeinu. Vesa-Matti Loiri näytteli Eino Leinoa ja Anna-Leena Härkönen L. Onervaa. Härkösen käsikirjoittama ja Veli-Matti Saikkosen ohjaama teos tarjosi Katajistolle mahdollisuuden tutustua 1900-luvun alkupuolen suomalaiseen taiteilijamaailmaan ja sen vastaanotto oli suopea.[58][59]

Vuonna 2004 Katajisto näytteli iltapäivälehden toimittaja Suulista Kotikatsomon televisioelokuvassa Miehen sydän. Saikkosen ohjaaman teoksen pääroolin veti Pertti Sveholm.[60] "Ironista tässä on se, että näyttelin tuolloin iltapäivälehden toimittajaa, ja toimittajat ovat --- aiheuttaneet minulle jos jonkinmoista draamaa", Katajisto tilittää muistelmakirjassaan.[61]

Syöpätutkijoista kertova, useita palkintoja voittanut Puhdas päämäärä (2005) oli Katajistolle tärkeä televisioelokuva. Hän näytteli Pete Tervolan roolin, ja hänen isäänsä Lauria näytteli Tapio Liinoja. Katajisto koki roolinsa erittäin intensiiviseksi.[62][63]

Vuonna 2008 Katajisto näytteli runoilija Kasper Koukkulaa MTV3:n draamakomediassa Tukka auki. Hän luonnehtii Kasperia sekoitukseksi Tommy Tabermannista ja Esa Saarisesta. Sarjan keskushenkilön, avioeronsa jälkimainingeissa seilaavan Annan, näytteli Miina Maasola.[64]

Pornolaulut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyynikin kesäteatterissa 1990-luvulla näytelleet miehet inspiroituivat rakentamaan Juha Vainion pornolauluista ohjelmiston, jota esitettiin ravintola Fall'sin terassilla. Kokoonpanossa oli Katajiston lisäksi muun muassa Eppu Salminen ja Mikko Kivinen. Lauluista tehtiin televisiotaltiointi Aktin ylistys Tampereen Teatterissa 1998. Laulut olivat porno-genren mukaisesti suorasukaisia, ja televisioesityksinä ne aiheuttivat aikalaisyleisössä joko ihastusta tai vihastusta.[65]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katajisto avioitui 1992 serkkunsa Susanna Katajiston kanssa, ja heillä on yhteinen tytär. He erosivat vuonna 2000. Vuosina 2004–2008 Katajisto eli avoliitossa Mikaela-nimisen naisen kanssa. Vuoden 2010 kesällä Katajisto seurusteli Jasmin Mäntylän kanssa ja he olivat kihloissa helmikuusta kesäkuuhun 2011 asti. Katajisto avioitui kesällä 2014 Sanna Vaahdin kanssa. Vaahti haki avioeroa toukokuussa 2015.[66]

2010-luvulla Katajistolla oli taloudellisia vaikeuksia, joiden ensisijainen syy oli säännöllisten palkkatulojen katkeaminen vuonna 2013. Hän sai työtarjouksia Helsingin Kaupunginteatterin ulkopuolelta, mutta kiinnityksen vuoksi ei voinut ottaa niitä vastaan. Kieltäytymisten seurauksena työtarjousten määrä väheni. Runsas alkoholinkäyttö pahensi tilannetta.[67]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katajiston kotiseudulla Etelä-Pohjanmaalla arvostetaan taloudellista itsenäisyyttä, joten hän luontaisesti samaistui keskustaoikeistoon, vaikkei sen kummemmin ollut kiinnostunut politiikasta. Kulttuuripiireihin siirryttyään hän oudoksui sitä, että lähes jokainen taiteilija oli vihreä tai sosiaalidemokraatti, eräät jopa äärivasemmistolaisia. Vuoden 2006 presidentinvaalien yhteydessä Katajisto kertoo SDP painostaneen puhelimitse häntä liittymään Tarja Halosen kannattajajoukkoon. Katajisto ei kuitenkaan lämmennyt SDP:n tarjoukselle, vaan lähti mukaan Sauli Niinistön kampanjaan. Hän toimi juontajana Niinistön kiertueella.[68]

Katajiston näyttelijäkollegoiden oli vaikea hyväksyä hänen poliittisia kantojaan. Hän rohkaistui puhumaan näkemyksistään vasta ystävänsä Hannele Laurin avulla,[69] joka on tunnetusti pitänyt etäisyyttä kommunisteihin ja sosialisteihin.

Katajisto syyllistyi ensimmäisen kerran rattijuopumukseen elokuussa 2011 ja tuomittiin törkeästä rattijuopumuksesta ja liikenneturvallisuuden vaarantamisesta 30 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja 40:een päiväsakkoon lokakuussa 2011.[70] Huhtikuussa 2016 hän syyllistyi toistamiseen rattijuopumukseen, josta hänet lokakuussa 2016 tuomittiin 70 päivän ehdolliseen vankeuteen ja 1 440 euron sakkoihin. Hän ajoi katsastamatonta autoa 2,2 promillen humalassa, joten rattijuopumus oli törkeä.[71] Hän kertoi vuonna 2017 kärsineensä jo pitkään alkoholiongelmasta.[72]

Valikoitu rooliluettelo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Kaupunginteatteri 1991–2013[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut teatterit 1990–[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Roolitehtävä (Lainahöyhenet, 1990, Lahden kaupunginteatteri)[73]
  • Lammio (Tuntematon sotilas, 1997, ohj. Kalle Holmberg, Pyynikin kesäteatteri)
  • Bernard (Älä pukeudu päivälliselle, 2014, Tampereen Teatteri)
  • Eri rooleja (Via Crucis, 1996–2015, ulkoilmashow)

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Elokuva Rooli
1987 Lain ulkopuolella
1989 Kaukanen Rantama eli viisi komediaa seuraleikeistä
1993 Matokuningas Peto
1994 Tuomas Murasen rikos Toni
Anita Joonas
Kesäyön unelma Lysander
1995 Saattajat tarkka-ampuja
1996 Yöjuna mielipuoli
1998 Vuoden viimeinen kesä Ulf Ström
2001 Pelistä pois isän työkaveri
Nolla astetta
2003 Tähtikeinu Leevi Madetoja
2004 Onnellisten laiva Roland
Miehen sydän Suulis
2005 Puhdas päämäärä Pete Tervola
2009 Nurmoo – Huuto lakeudelta
2016 Nuotin vierestä Erik Pöppönen

Televisiosarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Elokuva Rooli
1994 Hynttyyt yhteen Hannu Mielonen
1995 Huijarinainen Joonas
1996 Nortia saarnaja
1997 Liljankukka venäläinen
1998 Vägsjälar
2000 Hovimäki Erik Löwenstierna
Kylmäverisesti sinun Markku Riikonen
2001 Kivi ja Kilpi taksikuski
2005 Tahdon asia Bionentan toimitusjohtaja
2008 Tukka auki Kasper
2010 Vastaparit
Hiphop Hamlet Syrjälä
2014 Syke aviomies
2015 Star Wars Rebels Lando Calrissian (dubbaus jaksossa "Kovan onnen kuljetus")
2016 Roba Aapo

Videopelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Avaruusseikkailu
  • Syvänmeren seikkailu
  • Gast – vaienneen huvipuiston salaisuus (2003, dubbaus)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Oskari Katajisto Elonetissä
  2. Suomen teatterit ja teatterintekijät, s. 210
  3. Leivo, s. 24
  4. Leivo, s. 26
  5. Leivo, s. 28 ja 29
  6. Leivo, s. 32
  7. Leivo, s. 43
  8. Leivo, s. 59
  9. Leivo, s. 62–63
  10. Katajisto Taavi Vartian haastattelussa ohjelmassa Kuvia ja käännekohtia, Alfa-TV 15.12.2017.
  11. Leivo, s. 78–79
  12. Leivo, s. 82
  13. Leivo, s. 80
  14. Leivo, s. 303
  15. Leivo, s. 109
  16. Leivo, s. 101
  17. Leivo, s. 100–102
  18. Pojat (1962) Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 25.6.2018.
  19. Leivo, s. 103–105
  20. Ilona / Esityshaku / Voiton päivä ILONA-tietokanta. Teatterin tiedotuskeskus (TINFO) ja Teatterimuseo. Viitattu 22.6.2018.
  21. Leivo, s. 305
  22. Ilona / Esityshaku / West Side Story ILONA-tietokanta. Teatterin tiedotuskeskus (TINFO) ja Teatterimuseo. Viitattu 22.6.2018.
  23. Leivo, s. 306
  24. Ilona / Esityshaku / Les Miserables ILONA-tietokanta. Teatterin tiedotuskeskus (TINFO) ja Teatterimuseo. Viitattu 22.6.2018.
  25. Leivo, s. 112
  26. Ilona / Esityshaku / Shopping and fucking ILONA-tietokanta. Teatterin tiedotuskeskus (TINFO) ja Teatterimuseo. Viitattu 22.6.2018.
  27. Leivo, s. 111–114
  28. Ilona / Esityshaku / Armfelt ILONA-tietokanta. Teatterin tiedotuskeskus (TINFO) ja Teatterimuseo. Viitattu 22.6.2018.
  29. Leivo, s. 114–115
  30. Leivo, s. 81
  31. Ilona / Esityshaku / Housut pois ILONA-tietokanta. Teatterin tiedotuskeskus (TINFO) ja Teatterimuseo. Viitattu 22.6.2018.
  32. Leino, s. 122
  33. Ilona / Esityshaku / Saranat ja sardiinit ILONA-tietokanta. Teatterin tiedotuskeskus (TINFO) ja Teatterimuseo. Viitattu 22.6.2018.
  34. Leivo, s. 124
  35. Leivo, s. 132
  36. http://koti.phnet.fi/virtaja1/hs120804.htm [vanhentunut linkki]
  37. Leivo, s. 135
  38. Leivo, s. 117
  39. Ilona / Esityshaku / Kerjäläisooppera ILONA-tietokanta. Teatterin tiedotuskeskus (TINFO) ja Teatterimuseo. Viitattu 22.6.2018.
  40. Leivo, s. 158–159
  41. Leivo, s. 309
  42. Pyynikin kesäteatteri Pyynikinkesateatteri.fi. Pyynikin kesäteatteri. Viitattu 21.6.2018.
  43. Leivo, s. 310
  44. Lehdistöarvostelut – Älä pukeudu päivälliselle Tampereenteatteri.fi. Tampereen Teatteri. Viitattu 25.6.2018.
  45. Ilona / Esityshaku / Älä pukeudu päivälliselle ILONA-tietokanta. Teatterin tiedotuskeskus (TINFO) ja Teatterimuseo. Viitattu 22.6.2018.
  46. Leivo, s. 172
  47. Leivo, s. 174
  48. Leivo, s. 311–312
  49. Leivo, s. 182
  50. Anita (1994) Elonet. © 2013 Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 24.6.2018.
  51. Yöjuna (1996) Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 24.6.2018.
  52. Suomen katsotuimmat elokuvat vuonna 2016 Elokuvauutiset.fi. Elokuvauutiset.fi. Viitattu 24.6.2018.
  53. Nurmoo - Huuto lakeudelta (2009) Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 25.6.2018.
  54. Leivo, s. 182
  55. Leivo, s. 186
  56. Leivo, s. 187
  57. Leivo, s. 187–192
  58. Leivo, s. 193
  59. Tähtikeinu on kertomus Eino Leinon ja L. Onervan myrskyisästä suhteesta Yle Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 24.6.2018.
  60. Miehen sydän (2004) Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 24.6.2018.
  61. Leivo, s. 195
  62. Leivo, s. 194
  63. Kotikatsomo: Puhdas päämäärä Yle Areena. Yleisradio. Viitattu 24.6.2018.
  64. Leivo, s. 202
  65. 3.5. Teeman Elävä arkisto: Taas pornolaulut raikaa - Junnu Vainio riimitteli rivouksia tilaustyönä Yle Teema. Yleisradio. Viitattu 25.6.2018.
  66. Avioeroa Oskari Katajistosta hakeva Sanna-vaimo: ”Elämme päivän kerrallaan” Menaiset.fi. 29.6.2015. Viitattu 3.4.2016.
  67. Leivo, osa 12 : Ulosottokierteessä ja muuta vähemmän hauskaa
  68. Leivo, s. 276–278
  69. Leivo, s. 285
  70. Oskari Katajistolle ehdollista vankeutta Iltalehti. 5.10.2011. Viitattu 28.7.2016.
  71. Oskari Katajisto tuomittiin törkeästä rattijuopumuksesta - sai ehdollisen vankeustuomion Iltalehti. 13.10.2016. Viitattu 13.10.2016.
  72. Oskari Katajisto avoimena alkoholiongelmastaan - ajautui rajuun syöksykierteeseen, sammui puistoon: "Joku herätteli minut nurmikolta" iltalehti.fi. Viitattu 21.7.2017.
  73. [1.pdf OSKARI KATAJISTO] Helsinginfreet.com. Viitattu 24.6.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]