Mustat ja punaiset vuodet
| Mustat ja punaiset vuodet | |
|---|---|
 Sarjan pääpari Elli ja Taavi (Orvokki Mäkinen ja Erkki Siltola) |
|
| Tyyli | yhteiskunnallinen draama |
| Alkuperämaa | Suomi |
| Verkko | Yle TV2 |
| Esitetty | 1973 – |
| Jaksoja | 10 |
| Tuotanto | |
| Ohjaaja(t) | Eila Arjoma |
| Käsikirjoittaja(t) | Liisa Vuoristo |
| Säveltäjä(t) | Juhani Raiskinen |
| Lavastaja(t) | Lauri Elo |
| Kuvaaja(t) |
Mauri Aalto Rauno Pulli |
| Tuotantoyhtiö(t) | Yleisradio |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
Mustat ja punaiset vuodet on Liisa Vuoriston käsikirjoittama ja Eila Arjoman ohjaama kymmenosainen television minisarja vuodelta 1973. Mustavalkoinen, Yleisradion tuottama sarja seuraa suomalaisen yhteiskunnan vastakkainasettelua 1930-luvulta 1970-luvulle tamperelaisen metallimies Jokisen ja varakkaan vuokraisäntä Korpelan perheiden sekä muiden Pispalan asukkaiden näkökulmasta.[1]
Jokainen jakso sijoittuu eri vuodelle: ensimmäinen jakso kieltolain päättymiseen 1932, toinen talvisodan alkamisvuoteen 1939, kolmas vuoteen 1943, neljäs vuoteen 1945, viides vuoteen 1950, kuudes yleislakkovuoteen 1956, seitsemäs laskukauden vuoteen 1962, kahdeksas vuoteen 1966, yhdeksäs vuoteen 1968 ja viimeinen jakso ensiesitysajankohdan nykyaikaan, vuoteen 1973.[2]
Mustat ja punaiset vuodet oli viimeinen pitkä televisiosarja, jonka Yleisradio toteutti mustavalkoisena, vaikka väritelevisiolähetykset oli Suomessa aloitettu 1970-luvun taitteessa. Tosin sarjan viimeinen jakso oli tarkoitus kuvata värifilmille.[1]
Sarja on esitetty televisiossa ensiesityksen 1973 jälkeen myös 1985 ja 1996[3]. Sen kaikki jaksot julkaistiin marraskuussa 2017 pysyvästi Yle Areenasta katsottaviksi.[1]
Henkilöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jokisen perheeseen kuuluu isä Taavi Aleksanteri Jokinen (s. 15.9.1901), äiti Elli Maria (s. 9.6.1904) sekä tyttäret Sirkka Maria (s. 16.3.1924) ja Hilkka Anneli (s. 27.7.1927).[4] Perheen kuopus Olavi syntyy 1930-luvun pulavuosina. Myöhemmin seurataan myös Sirkan ja Olavin perheiden elämää, Hilkka muuttaa aikanaan Helsinkiin ja jää sivuhahmoksi.
Ville Korpela ja hänen puolisonsa ovat keski-ikäinen aviopari, joilla on poika Pauli, joka tuonnempana avioituu Sirkan kanssa. Tildan mukaan Korpelat ovat olleet valkokaulusköyhälistöä ja vaurastuneet kieltolain aikana viinaa myymällä. Sarjan alkutilanteessa kieltolaki on juuri päättynyt. Olavi rakastuu 1950-luvulla Korpelan isännän serkun tyttäreen Liisaan.
Rimmisen Artturi on äärivasemmistolainen, hänellä on vaimo Helmi sekä poika Seppo ja tytär Kyllikki. Artturin kautta tuodaan esiin kommunistien hankalaa asemaa toisen maailmansodan aikana, ja vuoden 1956 yleislakosta kertovassa jaksossa hänen roolinsa nousee keskeiseksi.
Neiti Tilda Lundberg (s. 23.5.1898 Hämeenkyrö) on tavan nainen ja ahkera työihminen. Hän elää susiparina hieman saamattoman Kustaa Strandbergin kanssa. Tildalla on poika Pertti, joka kaatuu jatkosodassa.
Jokisten tyttäriä näyttelevät ensimmäisessä jaksossa Minna Rosengren ja Birgitta Lehmus. Minna Aro ja Katja Salminen näyttelevät heitä toisesta jaksosta alkaen eli teinitytöistä aina sarjan loppuun asti, jolloin he ovat lähes 50-vuotiaita rouvia. Olavia pikkupoikana näyttelee Marko Rosengren.[5]
Jaksot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Jakso | Ajanjakso | Sisältö | Kesto | Ensiesitys |
|---|---|---|---|---|
| 1. | 1932 | Eletään pula-aikaa. Työttömyys on korkeaa, työttömyyskorvaukset ovat matalat. Metallimies Taavi Jokisen nelihenkinen perhe joutuu muuttamaan pienempään ja halvempaan asuntoon Pispalaan, joka sijaitsee Pohjois-Pirkkalan kunnassa. Elli Jokinen surkuttelee sitä, että perheen on annettava huonekalujaan korvauksena vuokrarästeistä. Toisaalta ne eivät edes mahtuisi uuteen asuntoon. Arvokas piironki sentään jää. Se kannetaan asunnon ainoaan kamariin. Jokiset tutustuvat uusiin naapureihinsa Tildaan ja Kustaahan ja vuokranantajiinsa Korpeloihin. Taavi joutuu joksikin aikaa työttömäksi, mutta pääsee pian hätäaputöihin. | 56 min. | 1973 |
| 2. | 1939 | Kansa on vaurastunut pitkän nousukauden myötä. Sodan syttymiseen ei haluta uskoa, ihmiset odottavat vuoden 1940 Helsingin kesäolympialaisia. Tilda on saanut ostetuksi radion, josta hän on pitkään haaveillut. Sekä Taavilla että Ellillä on työpaikka tehtaalla. Jokisilla on ollut varaa kustantaa Sirkka oppikouluun, tyttären haaveissa siintää vauraampi elämä ja hän viettää vapaa-aikaansa Pyynikin porvarispiireissä, mistä Taavi ei pidä lainkaan. Pauli Korpelan ja Sirkan välille alkaa kehittyä romanssi. Kesä 1939 taittuu syksyyn ja koulut suljetaan epävakaan maailmantilanteen takia, ihmiset hamstraavat sokeria ja kahvia. Marraskuussa alkaa talvisota. | 57 min. | 1973 |
| 3. | 1943 | 1930-luvun lopun hyvät ajat ovat enää muisto kun toinen maailmansota runtelee Eurooppaa. Suomi käy jatkosotaa: miehet ovat pääosin rintamalla, mutta Artturi Rimminen valitsee käpykaartin. Sitä ennen hän työskentelee sotatarviketeollisuudessa ja on vasemmistolaisten näkemystensä takia silmätikkuna. Hän on poliittisesti epäilty ja päätyy vankilaan. Myös Pauli on rintamalla. Sirkka työskentelee Pispalan postissa. Pauli ja Sirkka ovat salakihloissa. Tildan poika Pertti kaatuu sotatoimissa. | 50 min. | 1973 |
| 4. | 1945 | Sota on ohi ja vaaran vuodet alkavat. Karjalaista siirtoväkeä muuttaa Tampereelle ja heihin suhtaudutaan vaihtelevasti. Sirkka ja Pauli menevät naimisiin - vietetään perinteiset suomalaiset häät. Sirkka odottaa esikoistaan, joka syntyy keskosena vuonna 1946. Keskosen syntymäpaino tosin on neljä kilogrammaa. Nuoripari asustelee alkuun Paulin vanhempien luona, mutta Sirkka ei tule toimeen anoppinsa kanssa. Paulin mielessä häämöttävät jo paremmat ajat ja rahanteko. Artturi Rimminen on päässyt vankilasta ja etsii työpaikkaa. Vuoden 1946 alussa toteutetaan setelinvaihto, mikä aiheuttaa suurta hämmennystä. Myös sosialisoinnista puhutaan, mikä herättää toisissa pelkoa, toiset taas lähinnä vitsailevat asialla. | 48 min. | 1973 |
| 5. | 1950 | Ajat paranevat vähitellen. Osa elintarvikkeista on edelleen säännöstelty, mutta toisaalta lehdissä mainostetaan jo bussimatkoja manner-Eurooppaan. Kaikkialla rakennetaan ja myös Taavi halajaa omaa taloa. Tontti on jo varattuna, mutta hanke raukeaa aravalainan epäämiseen ja omaa pääomaa Jokisilla ei juuri ole. Ilman oman työn arvoakin talohankkeen hinta on pitkälti toista miljoonaa markkaa. Sodan jälkeisen inflaation myötä rahasummiin on ilmestynyt nolla toisensa perään. Hilkka on saanut työpaikan Helsingin naistenklinikalta. Olavi asuu vielä vanhempiensa luona. Seppo Rimminen tähtää sanomalehtitoimittajaksi. Pauli käyttää Korean sodan aiheuttamaa noususuhdannetta hyväkseen. Tilda hankkii sivutuloja viinanmyynnillä. Herra Korpelan serkuntyttö Liisa muuttaa pienen tyttärensä kanssa Korpeloiden alakertaan. Taavi täyttää 50 vuotta: juhliin kutsutaan lähisuku ja naapurit. | 52 min. | 1973 |
| 6. | 1956 | Maaliskuussa 1956 on yleislakko. Kustaa on kuollut ja Tilda elelee yksinään. Olavi on saanut palkallista työtä tehtaalta. Hänellä on tyttöystävä, mutta suhde on hataralla pohjalla. Elli ei ehdi edes oppia miniäehdokkaansa etunimeä ennen kuin romanssi on ohi. Rimmiset ovat muuttaneet parempaan asuntoon. Siellä on mukavuuksia, kuten juokseva lämmin vesi ja sisä-wc. Taavi pitää moisia hienouksia tarpeettomina. Jokiset ostavat mökin siirtolapuutarhasta. Olavi ja Liisa huomaavat sopivansa yhteen. | 67 min. | 1973 |
| 7. | 1962 | Talous on matalasuhdanteessa. Olavikin joutuu joksikin aikaa työttömäksi. Hän on avioitunut Liisan kanssa ja perheen lapsia hoitaa Elli, sillä Liisa käy palkkatyössä. Sirkka viettää keskiluokkaista kotirouvan elämää, mutta hänen avioliittonsa rakoilee. Paulin liiketoiminta on laajentunut ja hänellä on sihteerinään vaaleahiuksinen neiti Terttu Lahti. Sirkka saa käsityksen, että Paulin ja Tertun välillä on romanssi ja alkaa suunnitella avioeroa, mutta liitto kestää mitenkuten. Paulin ja Sirkan poika Jukka pääsee ripille. Rippijuhlissa sukulaiset ja tuttavat tapaavat toisiaan. Hilkalla on kolme lasta, asunto-osake, palkkatyö ja aviomies Unto. | 54 min. | 1973 |
| 8. | 1966 | Eduskunta muuttuu maaliskuun vaaleissa vasemmistoenemmistöiseksi. Taavia painostetaan jäämään eläkkeelle, hän on noin 65-vuotias, mutta ikänsä työtä tehneenä hän on vastahankainen ajatuksen suhteen. Lopulta tehtaan johtaja ohjaa mieskohtaisesti Taavin eläkkeelle. Eläke on tosin pieni, vain 160 markkaa kansaneläkkeen kanssa. Taavin terveys alkaa pikkuhiljaa reistailla, mutta häntä on vaikea saada lääkäriin. Olavin perheeseen ostetaan Asa Visio -televisiovastaanotin. Jukka on valmistunut Jokisen suvun ensimmäiseksi ylioppilaaksi, mutta hänen jatko-opintosuunnitelmansa eivät miellytä isä-Paulia. Hän aikoo sosiologiksi. Pispalan puutalot ovat pahoin rappiolla, ja niihin tehdään enää välttämättömät remontit. | 57 min. | 1973 |
| 9. | 1968 | Jakso keskittyy Taavin lopun aikojen seuraamiseen. Kesällä 1968 hän viettää vielä auvoisia hetkiä siirtolapuutarhassa Ellin kanssa. Sairaudestaan huolimatta hän paiskii töitä puutarhassa - liiaksikin. Sairaalassa häneltä todetaan keuhkosyöpä, joka on levinnyt liian pitkälle eikä ole enää leikattavissa. Hän tapaa Rimmisen Artturin, joka on myös sairaalassa hoidettavana. Taavin hoidot jäävät tuloksettomiksi ja hän kuolee 12. elokuuta. | 62 min. | 1973 |
| 10. | 1973 | Korpelan isäntä on kuollut ja perinnönjaosta tulee riitaisa. Omaisuutta on melko paljon, Pauli saa Pispalan puutalot ja haluaa purkaa ne. Tilalle rakennettaisiin luksustaloja. Vuokralaiset häädetään. Sirkka hankkii Ellille yksiön ja Väänäsetkin onnistuvat saamaan asunnon, mutta Tilda riitauttaa häädön. Jukka Korpela toimii neuvonantajana. Olavin ja Sirkan välille syntyy riita. Olavi ei hyväksy myöskään lankomiehensä liiketoimia, vaan pitää niitä vähintään arveluttavina. Pauli laajentaa liiketoimintaansa. Tilda ei halua vanhainkotiin. Hän asuu Pispalan puutalossaan vielä siinä vaiheessa, kun niitä aletaan purkaa. Lopussa hän lyyhistyy keittiönsä lattialle. | 65 min. | 1973 |
Rooleissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Erkki Siltola | … | Taavi Jokinen |
| Orvokki Mäkinen | … | Elli Jokinen |
| Minna Aro | … | Sirkka Jokinen |
| Katja Salminen | … | Hilkka Jokinen |
| Ahti Jokinen | … | Olavi Jokinen |
| Kielo Tommila | … | Liisa Jokinen |
| Pentti Järventie | … | herra Korpela |
| Helinä Viitanen | … | rouva Korpela |
| Aarre Pekkarinen | … | Pauli Korpela |
| Pekka Lepikkö | … | Jukka Korpela |
| Veli Tuomas-Kettunen | … | Artturi Rimminen |
| Irma Tanskanen | … | Helmi Rimminen |
| Virpi Uimonen | … | Kyllikki Rimminen |
| Juhani Niemelä | … | Seppo Rimminen |
| Pertti Palo | … | Kustaa Strandberg |
| Ritva Valkama | … | Tilda Lundberg |
| Matti Mäntylä | … | Pertti, edellisen poika |
| Olavi Niemi | … | herra Salomaa |
| Kaija Lahtinen | … | rouva Salomaa |
| Anitta Niemi | … | Maija Salomaa |
| Reijo Koukonen | … | Väänänen |
| Maija-Liisa Majanlahti | … | Väänäskä |
| Matti Viironen | … | Jaakko |
| Matias Ikävalko | … | Pekka |
| Tauno Karvonen | … | Vuorela |
| Hannele Markkula | … | Terttu Lahti |
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Katso-televisiolehden Telvis-kilpailuraati palkitsi Mustat ja punaiset vuodet vuoden 1973 parhaana televisionäytelmänä[6].
Helsingin Sanomien tv-kriitikko Jaakko S. Tola kirjoitti huhtikuussa 1973 melko hyviä osasuorituksia sisältävän sarjan jättäytyvän kokonaisuutena sekahedelmäsopan tasolle: ”Sarjasta on kehittynyt täydellinen farssi, jossa näperrellään toisarvoisuuksilla tarjolla olevien lukemattomien tosiasioiden sijasta.”[7] Pari vuosikymmentä myöhemmin saman lehden Jukka Kajava oli uusintana esitetylle sarjalle armeliaampi ja kutsui sitä charmikkaaksi, joskin myös verkkaiseksi ja osin kömpelöksikin.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Himberg, Petra: Mustat ja punaiset vuodet -draama puhutteli hiljaa mutta väkevästi Yle Elävä arkisto. 9.11.2017. Viitattu 4.9.2018.
- ↑ Sarjan jaksot 1–10 Yle Areena. 9.11.2017. Yleisradio. Viitattu 4.9.2018.
- ↑ a b Kajava, Jukka: Kakkosen charmikas klassikkosarja kertaa suomalaisuuden historiaa. Mustat ja punaiset vuodet uusitaan Helsingin Sanomat. 14.6.1996. Viitattu 4.9.2018.
- ↑ Mustat ja punaiset vuodet, 1. jakso, n. 26 min. alusta
- ↑ Mustat ja punaiset vuodet, jaksojen 1 ja 2 lopputekstit
- ↑ Vuosikirja 1973–1974, s. 75. Yleisradio, 1974. Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ Tola, Jaakko S.: Hukatut mahdollisuudet. Helsingin Sanomat, 5.4.1973, s. 51. Näköislehden aukeama (tilaajille).