Matti Viironen
| Matti Viironen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Matti Olavi Viironen |
| Syntynyt | 2. toukokuuta 1947 Turku |
| Kuollut | 24. huhtikuuta 2017 (69 vuotta) Tampere |
| Ammatti | näyttelijä |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1973–2017 |
| Merkittävät roolit |
Akusti (Niskavuoren Heta) Eero Anttila (Kotirappu) Harpagon (Saituri) Santtu (Se tavallinen tarina) |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Matti Olavi Viironen (2. toukokuuta 1947 Turku – 24. huhtikuuta 2017 Tampere[1][2]) oli suomalainen näyttelijä. Viironen työskenteli pitkään Tampereen Työväen Teatterissa, ja hän näytteli myös lukuisissa televisiotuotannoissa, kuten Rintamäkeläiset ja Kotirappu.
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Matti Viironen syntyi yövahti Kosti Viirosen ja siivooja Helvi Perttulan perheeseen. Hän suoritti näyttelijänopintoja Tampereen yliopistossa 1969–1973. Viironen aloitti kiinnitettynä näyttelijänä Tampereen Työväen Teatterissa 1973,[3] ja kiinnitys päättyi varhaiseen eläkkeelle jääntiin 1997. Sen jälkeen hän näytteli muun muassa Komediateatterissa ja teki sivurooleja erinäisissä televisiosarjoissa.[4]
Viirosen roolitehtäviä Työväen Teatterissa olivat muun muassa Sancho Panza (Don Quijote), Akusti (Niskavuoren Heta) ja nuorempi veli Edmund (Pitkän päivän matka yöhön).[3] Vuonna 1997 hän näytteli Arganin roolin Molièren komediassa Luulosairas.[4]
Viirosen ensimmäinen aviopuoliso oli Kerttu Viironen: liitto solmittiin 1973 ja päättyi eroon 1979. Toinen puoliso oli Kirsti Viironen, vuodesta 1980 vuoteen 1990. Liitto päättyi eroon. Viirosella on kolme lasta.[3]
Filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mommilan veriteot 1917 (1973)
- Klaani (1984)
- Kotia päin (1989)
- Sibelius (2003)
- Ystäväni Henry (2004)
Televisioelokuvat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Se tavallinen tarina (1972)
- Liljankukka (1973)
- Anjuta (1975)
- Kissantappaja (1975)
- Papin rouva (1975)
- Korpivaellus (1976)
- Pimeän päivän muisto (1977)
- Prinssi Sulevi ja prinsessa Heljä (1978)
- Kuutamouimari (1989)
- Tuuli leppeä lounaasta (1991)
- Autovaras (1991)
- Jäljet vedessä (1991)
- Adalminan helmi (1997)
- Elämän suola (1997)
- Kaapin salat (1998)
- Karvakuonot ja kaljaasin arvoitus (1999)
Televisiosarjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rintamäkeläiset (1974–1977)
- Sirkuspelle Hermanni (1981, 1988)
- Karvakuonot (1984)
- Kuvahait (1985)
- Elias vaeltaja (1985)
- Jäähyväiset lasihevoselle (1985)
- Suomalaisia tähtihetkiä (1985)
- Perätuupparit hukassa (1985)
- Sisko ja sen veli (1986)
- Kotirappu (1987)
- Rikos aamulla (1988)
- Saastamoisen poika (1989)
- Häräntappoase (1989)
- Aaveita ja valkoisia valheita (1990)
- Komeaa sukua (1990)
- Meidän isä (1990–1991)
- Autovaras (1991)
- Pakanamaan kartta (1991)
- Hylättyjen klubi (1993)
- Pappa rakas (1993)
- Klubi (1998–1999)
- Jäähyväiset ilman kyyneleitä (1999)
- Trasselirakastaja (1999–2000)
- Kaikki kotona (2000)
- Vaimonsa mies (2001)
- Täysin työkykyinen (2003)
- Paavo ja Raili (2004)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen teatterit ja teatterintekijät 1993. Tammi. ISBN 951-31-0236-X
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Heino, Anne: Näyttelijä Matti Viironen on kuollut Yle Uutiset. 25.4.2017. Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 25.4.2017.
- ↑ Kuolinilmoitukset. Helsingin Sanomat, 30.4.2017, s. C 16. Sanoma Osakeyhtiö.)
- ↑ a b c Suomen teatterit ja teatterintekijät 1993.
- ↑ a b Matti Kuusela: Pitkälliseen sairauteen menehtynyt Matti Viironen nautti, kun sai lavalla murtaa katsojan kontrollin Aamulehti. 25.4.2017. Arkistoitu 25.4.2017. Viitattu 25.4.2017.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Matti Viironen monitulkitsee valitusiskelmän Viikonloppuisä. Yle Elävä arkisto.
- Matti Viironen Kotirapussa. Yle Elävä arkisto.
- Näyttelijä Matti Viironen on kuollut. Helsingin Sanomat.
|
