Eeva Joenpelto

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Eeva Joenpelto
1984
1984
Syntynyt 17. kesäkuuta 1921
Sammatti
Kuollut 28. tammikuuta 2004 (82 vuotta)
Lohja
Ammatit kirjailija
Kansalaisuus suomalainen
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Eeva Elisabeth Joenpelto (vuodesta 1945 Hellemann; 17. kesäkuuta 1921 Sammatti28. tammikuuta 2004 Lohja[1]) oli palkittu suomalainen kirjailija. Hän käytti myös salanimiä Eeva Helle ja Eeva Autere.

Joenpelto sai kuudesti valtion kirjallisuuspalkinnon ja Finlandia-palkinnon vuonna 1994. Hänelle myönnettiin vuonna 1968 Pro Finlandia-mitali.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eeva Joenpellon isä oli kauppias Johan Joenpelto (ent. Wirilander).[2] Joenpelto valmistui ylioppilaaksi vuonna 1940 ja opiskeli Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa 1940–1942.[3] 1940-luvulla hän työskenteli mainos- ja lehtialalla. Joenpellon esikoisromaani Seitsemän päivää ilmestyi salanimellä Eeva Helle vuonna 1946. Seuraava romaani Tulee sittenkin päivä... julkaistiin Eeva Autereen salanimellä vuonna 1950.[1]

Joenpelto muistetaan eritoten 1970-luvun Lohja-sarjastaan. Häntä on pidetty vahvojen naisten kuvaajana – leima, jota vastaan kirjailija itse usein pyristeli. Keskeinen arvo Joenpellon työssä ja elämässä oli kunniallisuus: ”Että oltaisiin ihmisiksi.”[4] Joenpelto myös suomensi kirjallisuutta, muun muassa Enid Blytonin ensimmäisen Viisikko-kirjan Viisikko aarresaarella Lea Karvosen salanimellä.[5] Hänen teoksiaan on käännetty ainakin ruotsiksi, norjaksi, tanskaksi, viroksi, venäjäksi, unkariksi, islanniksi, puolaksi, tšekiksi, romaniaksi ja englanniksi.[2]

Joenpelto oli kirjailijoiden sananvapausjärjestö Suomen PENin puheenjohtaja vuosina 1964–1967.[6] Hän toimi taiteilijaprofessorina vuosina 1980–1985.[3]

Joenpellon oli 1945–1975 naimisissa kustannusyhtiö Tammen toimitusjohtajan Jarl Hellemannin kanssa. Heillä oli kaksi lasta.[2] Joenpelto testamenttasi Sammatissa sijaitsevan kotitalonsa kirjailijoiden käyttöön nimeään kantavaksi kirjailijakodiksi.[7]

Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eeva Joenpelto ja Urho Kekkonen (vas.) itsenäisyyspäivänä 1958.
  • Seitsemän päivää (1946), salanimellä Eeva Helle
  • Tulee sittenkin päivä... (1950), salanimellä Eeva Autere
  • Kaakerholman kaupunki (1950)
  • Veljen varjo (1951)
  • Johannes vain (1952)
  • Kivi palaa (1953)
  • Neito kulkee vetten päällä (1955)
  • Missä lintuset laulaa (1957)
  • Ralli (1959)
  • Syyskesä (1960)
  • Kipinöivät vuodet (1961)
  • Naisten kesken (1962)
  • Viisaat istuvat varjossa (1964)
  • Ritari metsien pimennosta (1966)
  • Halusit tai et (1969)
  • Vesissä toinen silmä (1971)
  • Vetää kaikista ovista (1974), Lohja-sarjan 1. osa
  • Kuin kekäle kädessä (1976), Lohja-sarjan 2. osa
  • Sataa suolaista vettä (1978), Lohja-sarjan 3. osa
  • Eteisiin ja kynnyksille (1980), Lohja-sarjan 4. osa
  • Elämän rouva, rouva Glad (1982)
  • Rikas ja kunniallinen (1984)
  • Jottei varjos haalistu (1986)
  • Ei ryppyä, ei tahraa (1989)
  • Avoin, hellä ja katumaton (1991)
  • Tuomari Müller, hieno mies (1994), Finlandia-palkinnolla palkittu[8].
  • Uskomattomia uhrauksia (2000)

Palkinnot ja kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eeva Joenpellon kirjailijatalo ja entinen kauppa Lohjan Myllykylällä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Lassila, Pertti: Muistot: Eeva Joenpelto Helsingin Sanomat. 28.1.2004. Viitattu 29.7.2016.
  2. a b c Kuka kukin on 1998, s. 278. Otava. ISBN 951-1-143441-1.
  3. a b c d e f g Joenpelto, Eeva Kirjasampo.fi. Viitattu 29.7.2016.
  4. Mahlamäki, Tiina: Kuinka elää ihmisiksi? Eeva Joenpellon kirjailijamuotokuva, s. 6. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009. ISBN 978-952-222-133-9.
  5. Uotila, Millamari: Hän onkin suomentanut ensimmäisen Viisikon - Lea Karvonen on kustantajan keksimä salanimi ESS.fi. 24.5.2016. Viitattu 29.7.2016.
  6. Suomen Penin historiaa.
  7. Kirjailijakoti WSOY:n kirjallisuusäätiö. Viitattu 30.5.2015.
  8. Juhani Kohonen ja Risto Rantala (toim.): Suomalaisia kirjailijoita, s. 79. Otava, 2004. ISBN 951-1-19094-6.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mahlamäki, Tiina: Kuinka elää ihmisiksi? Eeva Joenpellon kirjailijamuotokuva. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009. ISBN 978-952-222-133-9.
  • Mahlamäki, Tiina: Naisia kansalaisuuden kynnyksellä: Eeva Joenpellon Lohja-sarjan tulkinta. 2005.
  • Ruuska, Helena: Eeva Joenpelto: Elämän kirjailija. Helsinki: WSOY, 2015. ISBN 978-951-0-40969-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]