Seitsemän päivää (romaani)
| Seitsemän päivää | |
|---|---|
| Kirjailija | Eeva Joenpelto salanimellä Eeva Helle |
| Kieli | suomi |
| Genre | dekkari |
| Kustantaja | Kansankirja |
| Julkaistu | 1946 |
| Sivumäärä | 184 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Seitsemän päivää on Eeva Joenpellon salanimellä Eeva Helle kirjoittama romaani, joka julkaistiin vuonna 1946. Se oli Joenpellon ensimmäinen romaani, vaikkakin Joenpelto itse piti ensimmäisenä varsinaisena teoksenansa kolmatta romaania. Seitsemän päivää on dekkari, jonka julkaisi pienyritys Kansankirja. Se ei saanut erityisesti huomiota, eikä sitä myyty paljoa.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Romaani alkaa salapoliisiteosmaisesti, kun poliisikomisarion edessä on valkoinen paperiarkki, joka kirjan aikana täyttyy kirjakauppias Malmströmin tunnustuksesta. Malmström on yksinäinen vanhapoika, joka tappaa paheellisen nuoren naisen Iris Kiven. Nuori Kivi herättää Malmströmissä tunteita, ja tämä paljastaa itsensä ja pelkää joutuneensa naurunalaiseksi. Malmström tappaa Kiven sorkkaraudalla. Lopussa Malmström istuu poliisilaitoksella, ja viereisessä kirkossa soivat pääsiäiskellot.[1]
Kirjoittaminen ja julkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eeva Joenpelto ja Jarl Hellemann olivat menneet naimisiin vuonna 1945. Hellemannilla oli virka kustannusyhtiö Tammessa, mutta parilla oli silti taloudellisia vaikeuksia. Joenpelto saa mieheltään suomennostöitä, mutta he molemmat uskovat pystyvänsä myös romaanikirjoittamiseen. 1940-lopun Suomessa myydään paljon kirjoja, vaikka yleisesti pulaa on kaikesta. Suomalaiset kaipaavat sota-ajan jälkeen viihderomaaneja. Hellemannia hieman arveluttaa yritys, joten he turvautuvat salanimiin.[1]
Seitsemän päivää -romaanin julkaisi pienyritys Kansankirja. Pieniä kustantamoja syntyi sota-aikana paljon, ja sen johtaja oli Joenpellolle tuttu Nuori voima -lehden kautta. Joenpelto muisteli itse myöhemmin, että Seitsemän päivää oli pettymys sekä kirjailijalle itselleen että kustantamolle. Kirjan myynti oli vaisua, eikä siitä otettu uutta painosta.[2]
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seitsemän päivää -teosta ei juurikaan huomioitu lehdistössä. Joenpellon omasta leikekirjasta löytyi vain yksi arvostelu. Karjala-lehden arviossa teosta pidettiin erikoislaatuisena, tiiviinä, tyylikkäänä ja kieltä säästeliäänä. Arviossa huomioitiin myös joitakin samoja asioita, mitä Joenpeltoon yhdistettiin myöhemminkin, sillä siinä kommentoitiin kirjailijan mainiota havainnoitsijan ja psykologin lahjoja.[3]
Joenpelto itse halusi usein kieltää kaksi ensimmäistä romaaniansa ja piti kirjailijanuransa alkuna kolmatta teostansa Kaakerholman kaupunki. Joenpelto ei maininnut kahta ensimmäistä teostansa julkaisuluetteloissa.[4]
Tyyli ja teemat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjallisuudentutkija Kai Laitisen mukaan Seitsemän päivää on dekkari. Siinä käsitellään pääsiäisviikon seitsemää päivää. Laitisen mukaan teos on pateettinen, epäuskottava ja ryöpsähtelevä. Siinä on kuitenkin omanlaista voimaa ja värikkyyttä sekä Joenpellon tuotannolle tyypillisiä henkilöhahmoja.[5] Rakenteeltaan Seitsemän päivää on kehämäinen, sillä ensimmäinen ja viimeinen kohtaus ovat samat. Joenpelto kirjoitti myöhemmissäkin teoksissansa alkuun välähdyksiä lopusta.[4]
Kirjan hahmoista kirjakauppias Malmström on Joenpellolle varsin arkkityypillinen heikko mies, joka on syrjässä kaikesta arkisesta. Iris Kivi on puolestaan 1940-luvun kirjallisuudelle harvinainen sensuelli ja seksuaalinen nainen. Joenpelto kuvaa kirjassa realistisesti jopa yhdyntää.[1] Joenpelto oli innostunut teoksen kirjoittamisen aikaan ruotsalaisesta työläiskirjailijasta Jan Fridegårdista, joka oli seksuaalisesti vapaamielinen ja aikanaan moderni kirjailija. Fridegårdin vaikutukset näkyvät myös Seitsemän päivää -kirjassa.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mahlamäki, Tiina: Kuinka elää ihmisiksi? Eeva Joenpellon kirjailijamuotokuva. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009. ISBN 978-952-222-133-9.
- Ruuska, Helena: Eeva Joenpelto: Elämän kirjailija. Helsinki: WSOY, 2015. ISBN 978-951-0-40969-5.