Kai Laitinen
Kai Leo Kaarlo Laitinen (27. syyskuuta 1924 Suonenjoki – 11. maaliskuuta 2013 Helsinki) oli suomalainen kirjallisuudentutkija ja kriitikko. Hän toimi Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden professorina vuosina 1986–1989.[1] Hänen laatimansa Suomen kirjallisuuden historia (1981) on alan keskeinen yleisesitys.[2]
Laitinen aloitti uransa toimittajana. Hän työskenteli Helsingin Sanomien kirjallisuuskriitikkona (1950–1958) ja Parnasson päätoimittajana (1958–1965). Toimittajantyönsä ohessa hän valmisteli pitkään väitöskirjaa, joka käsitteli Aino Kallasta. Tutkielma valmistui vuonna 1973.[3]
Laitinen siirtyi toimittajantöistä yliopistomaailmaan assistentiksi vuonna 1969. Hänet nimitettiin kotimaisen kirjallisuuden apulaisprofessoriksi vuonna 1975 ja professoriksi vuonna 1986. Hän hoiti virkaa muutaman vuoden, ennen kuin hän siirtyi eläkkeelle vuonna 1989.[3]
Laitinen valitsi vuoden 1993 Finlandia-palkinnon saajan. Samanlaisessa tehtävässä hän oli jo vuonna 1964, kun italialaiskirjailija Dacia Maraini vastaanotti häneltä kansainvälisen kustantamoiden myöntämän Prix Formentor -kirjallisuuspalkinnon Mallorcalla.
Laitisella oli useita luottamustehtäviä muun muassa Suomen Kirjailijaliitossa ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa. Hänet tunnettiin kirjallisuuden popularisoijana ja suomalaisen modernismin suunnannäyttäjänä.[2][3]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolitiessä, esseekokoelma (1958)
- Suomen kirjallisuuden historia (1981)
- Metsästä kaupunkiin, esseekokoelma (1984)
- Aino Kallaksen mestarivuodet (1995)
- Pitkät vedet ja maailmanrannat, muistelmateos (2004)
- Suomen kirjallisuuden historia. Otava Helsinki 1981. ISBN 951-1-06187-9
- Laitinen Kai – Suurpää Matti – Mäkelä Hannu (toim.): Suomen kirjallisuuden antologia 1–8. Otava 1963–1975. ISBN 951-1-01303-3.
Palkintoja ja tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ruotsin akatemian Suomi-palkinto 1987
- Suomen tietokirjailijat ry:n Warelius-palkinto, 1989
- Kordelinin palkinto 1999[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Niemi, Juhani: ”Laitinen, Kai (1924–2013)”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 704–706. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0. Teoksen verkkoversio.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 363. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
- ↑ a b Petäjä, Jukka: Kai Laitisen muistokirjoitus. Helsingin Sanomat. Viitattu 17.1.2014.
- ↑ a b c Riikonen, H. K.: Kai Laitinen – monipuolinen toimija kirjallisuuden kentällä. Tieteessä tapahtuu, 2022, nro 2. Artikkelin verkkoversio.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- In memoriam Kai Laitinen 1924–2013. Books from Finland. 14 March 2013. (englanniksi)
- Laitinen, Kai hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| ||||||||||||||||||
