Kai Laitinen
Kai Leo Kaarlo Laitinen (27. syyskuuta 1924 Suonenjoki – 11. maaliskuuta 2013 Helsinki) oli suomalainen kirjallisuudentutkija ja kriitikko. Hän toimi Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden professorina vuosina 1986–1989. Hänen laatimansa Suomen kirjallisuuden historia vuodelta 1981 on alan keskeinen yleisesitys.[1]
Kai Laitinen valitsi vuoden 1993 Finlandia-palkinnon saajan. Samanlaisessa tehtävässä hän oli jo vuonna 1964, kun italialaiskirjailija Dacia Maraini vastaanotti hänen kädestään kansainvälisen kustantamoiden myöntämän Prix Formentor -kirjallisuuspalkinnon Mallorcalla. Laitinen tunnettiin kirjallisuuden popularisoijana ja suomalaisen modernismin suunnannäyttäjänä esimerkiksi Parnasso-lehden päätoimittajan roolissa. Professorina hän johdatti monia opiskelijoita kirjailijoiksi, vaikka tällainen ammatillinen koulutus ei kuulunut yliopistollisen toiminnan tavoitteisiin.[1]
Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolitiessä, esseekokoelma (1958)
- Suomen kirjallisuuden historia (1981)
- Metsästä kaupunkiin, esseekokoelma (1984)
- Aino Kallaksen mestarivuodet (1995)
- Pitkät vedet ja maailmanrannat, muistelmateos (2004)
- Suomen kirjallisuuden historia. 676 sivua. (ISBN 9511061879. Otava Helsinki 1981.)
- Laitinen Kai - Suurpää Matti - Mäkelä Hannu (toim.): Suomen kirjallisuuden antologia 1–8. (ISBN 9511013033. Otava 1963–1975.)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kai Laitisen muistokirjoitus Jukka Petäjä. HS. Viitattu 17.1.2014.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
