Fantastic Four (vuoden 2005 elokuva)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Fantastic Four
Fantastic4dvd.jpg
Ohjaaja Tim Story
Käsikirjoittaja Michael France
Mark Frost
Perustuu Stan Leen ja Jack Kirbyn sarjakuvaan Ihmeneloset
Tuottaja Avi Arad
Bernd Eichinger
Chris Columbus
Ralph Winter
Säveltäjä John Ottman
Kuvaaja Oliver Wood
Leikkaaja William Hoy
Pääosat Ioan Gruffudd
Jessica Alba
Michael Chiklis
Chris Evans
Julian McMahon
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Yhdysvallat
 Saksa
Tuotantoyhtiö 20th Century Fox
Ensi-ilta Yhdysvallat 8. heinäkuuta 2005
Suomi 29. heinäkuuta 2005
Kesto 106 min
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 100 000 000 dollaria
Tuotto 330 579 719 dollaria
Seuraaja Fantastic Four: Hopeasurffari
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Fantastic Four on vuonna 2005 ensi-iltansa saanut, yhdysvaltalais- ja saksalaisyhteistyöllä valmistettu supersankarielokuva, joka perustuu Marvel Comics -kustantamon sarjakuvissa esiintyvään Ihmeneloset-ryhmään. Elokuvan ohjasi Tim Story ja pääosissa esiintyivät Ioan Gruffudd, Jessica Alba, Michael Chiklis, Chris Evans ja Julian McMahon.

Fantastic Four menestyi taloudellisesti hyvin, mutta sai melko kielteisen vastaanoton kriitikoilta. Juonta ja hahmoja arvosteltiin pinnallisiksi ja teknistä toteutusta keskinkertaiseksi. Elokuvan hyväntuulinen huumori ja Michael Chiklisin sekä Chris Evansin roolisuoritukset keräsivät kuitenkin myös kehuja. Tyylillisesti Fantastic Four oli eräänlainen väliinputoaja, ja sen kepeän viaton tunnelma nähtiin jäänteenä vakavammaksi kehittyvän supersankarigenren menneisyydestä.

Vuonna 2007 sai ensi-iltansa elokuvan jatko-osa Fantastic Four: Hopeasurffari.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Fyysikko nimeltä Reed Richards esittelee ystävänsä Ben Grimmin kanssa entiselle opiskelutoverilleen Victor von Doomille teorian, jonka mukaan elämä kehittyi Maassa kosmisten pilvien kautta. Tällainen pilvi ohittaisi Maan kuuden viikon päästä ja Reed pyytää päästä tutkimaan pilveä von Doomin yksityiselle avaruusasemalle. Aluksi hän epäröi, mutta myöntyy tähän lopulta tulleen itsekin mukaan matkalle, kuten myös Von Doom Industriesin geenitutkimusjohtaja ja Reedin ex-tyttöystävä Susan Storm sekä tämän veli ja entinen astronautti Johnny Storm.

Avaruusasemalla Ben lähtee avaruuskävelylle keräämään näytteitä, mutta pilvi saapuukin odotettua nopeammin. Yrittäessään saada Benin turvaan he kaikki altistuvat pilven säteilylle ennen kuin ehtivät sulkea aluksen suojat. Palattuaan he huomaavat saaneensa supervoimia: Reed pystyy venyttämään itseään kuin kumia, Susan pystyy muuttumaan näkymättömäksi sekä luomaan voimakenttiä, Johnny pystyy peittämään itsensä tulella sekä lentämään ilman apua, ja Ben muuttuu voimakkaaksi ja kestäväksi kivimäiseksi olennoksi. Sillä välin von Doom joutuu vaikeuksiin osakkeenomistajien kanssa ja hänen kasvoillaan on arpi, joka tuli ohjauslaitteiden räjähdyksestä.

Benin morsian, Debbie McIlvane, kauhistuu sulhasensa uudesta ulkonäöstä ja jättää tämän. Ben istuu mietiskelemään Brooklynin sillalle ja aiheuttaa liikenneselkkauksen estäessään erästä miestä hyppäämästä. Selvitettyään selkkauksen Reed, Ben ja Stormit alkavat käyttää voimiaan sankaritekoihin ja mediassa heitä kutsutaan ”Ihmenelosiksi”. He rakentavat päämajan Reedin laboratorioon Baxter Buildingiin tutkiakseen kykyjään ja löytääkseen keinon palauttaa Ben ennalleen. Von Doom syyttää Reediä yhtiönsä menetyksestä ja huomaa kehonsa olevan muuttumassa orgaaniseksi metalliksi.

Reed aikoo rakentaa keinon, jolla luoda uudelleen kosminen myrsky ja perua sen vaikutukset, mutta varoittaakin sen mahdollisesti saattavan kiihdyttää kykyjensä vaikutusta. Sillä välin von Doom huomaa pystyvänsä käyttämään orgaaniseksi metalliksi muuttunutta kättään aiheuttamaan sähköiskuja ja alkaa suunnitella kostoa. Reedin tunteet Susaniin alkavat saada uutta kipinää, mutta Ben sen sijaan ajautuu erimielisyyksiin muiden kanssa. Von Doom käyttää Reedin konetta palauttaakseen Benin ennalleen, mutta samalla imee itseensä yhä enemmän säteilyä muuttaen suuren osan kehostaan metalliksi. Sitten hän paljastaa todelliset aikeensa Benille iskien tämän tajuttomaksi ja siepaten Reedin.

Von Doom alkaa kutsua itseään Tohtori Doomiksi, peittää kasvonsa naamiolla. Hän kiduttaa Reediä jäähdyttämällä tämän kehoa ja aikoo tuhota Johnnyn ampumalla lämpöhakeutuvan ohjuksen, mutta epäonnistuu. Susan aikoo yksin kohdata Doomin, mutta on yksin heikko tätä vastaan. Ben muuttaa koneella itsensä jälleen Möykyksi ja saapuu hänen avukseen (huutaen samalla tunnuslauseensa ”Nyt tulee turpiin!”). Taistelu siirtyy kaduille. Stormit yhdistävät voimansa kuumentaakseen Doomin kehoa, kun taas Ben ja Reed suihkuttavat häneen kylmää vettä, ajaen hänet termiseen šokkiin ja jähmettäen Doomin paikoilleen.

Ryhmä hyväksyy myös uuden elämänsä supersankareina. Ben itsekin hyväksyy uuden ulkomuotonsa sokean taiteilijan, Alicia Mastersin, avulla, jonka oli tavannut aiemmin baarissa ja jota kohtaan hänellä oli nyt tunteita. Reed kosii Susania ja tämä suostuu. Sillä välin Doomin ruumista viedään hänen kotimaahansa Latveriaan. Mutta sitten sähkölaitteisiin on ilmenemässä häiriöitä, joiden perusteella Doom oli ilmeisesti yhä elossa.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Ioan Gruffudd  … Reed Richards / Herra Fantastinen  
 Jessica Alba  … Susan ”Sue” Storm / Näkymätön nainen  
 Chris Evans  … Johnny Storm / Liekki  
 Michael Chiklis  … Ben Grimm / Möykky  
 Julian McMahon  … Victor von Doom / Tohtori Doom  
 Hamish Linklater  … Leonard  
 Kerry Washington  … Alicia Masters  
 Laurie Holden  … Debbie McIlvane  
 David Parker  … Ernie  
 Kevin McNulty  … Jimmy O’Hoolihan  
 Maria Menounos  … seksikäs hoitaja  
 Michael Kopsa  … Neil Cecil  
 Stan Lee  … Willie Lumpkin  

Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kriitikoiden vastaanotto
Yhteispisteet
JulkaisuPisteet
Metacritic40 %[1]
Rotten Tomatoes27 %[2]
Arvostelupisteet
JulkaisuPisteet
AllMovie[3]
Jeremy Wheeler
2/5 tähteä
Entertainment Weekly[4]
Owen Gleiberman
(Kielteinen)
Film-O-Holic[5]
J. P. Jokinen
2/5 tähteä
Turun Sanomat[6]
Päivi Valotie
(Kielteinen)
Variety[7]
Joe Leydon
(Myönteinen)
Washington Post[8]
Stephen Hunter
(Keskinkertainen)

Fantastic Four sai kriitikoilta melko kielteisen vastaanoton. Rotten Tomatoes -sivuston mukaan 27 % kriitikoista antoi Fantastic Fourille myönteisen arvostelun. Yhteenvedossa elokuvan todetaan kärsivän ala-arvoisesta näyttelemisestä, latteasta tarinankerronnasta sekä hölmöistä yrityksistä olla nokkela. Lopputuloksena on ”epäonnistunut yritys tuoda Marvelin vanhin supersankariryhmä valkokankaalle”.[2] Metacritic-sivuston keräämä arvosana elokuvalle on 40/100, joka perustuu 35 arvosteluun. Sivuston mukaan Fantastic Fourin vastaanotto oli ”ristiriitainen tai keskinkertainen”.[1]

Varietyn Joe Leydonin mukaan Fantastic Four on tyypillinen alkuperätarina, jonka tavoitteena toimia laajemman tuoteperheen avauksena. Filmisovitus ei yllä Stan Leen ja Jack Kirbyn alkuperäissarjakuvan tasolle, mutta toimii omillaan kohtalaisesti. Viattomuus ja kepeä tunnelma saavat katsojan antamaan anteeksi elokuvan hölmöyden, vaikka kokonaisuus onkin epätasainen. Parhaan roolin tekee Chiklis, joka kehnosta maskeerauksesta huolimatta on sekä uskottava että viihdyttävä.[7] Washington Postin Stephen Hunterin mukaan Fantastic Four keskittyy juonen sijaan henkilöhahmoihin, joiden keskinäinen kinastelu onkin viihdyttävää seurattavaa. Varsinainen juoni käynnistyy vasta aivan lopussa, ja elokuvan viimeinen neljännes on epäonnistunut.[8]

Entertainment Weeklyn Owen Gleibermanin mukaan Fantastic Fourin erikoistehosteet olivat vanhentuneita jo ilmestyessään. Elokuva on vilpittömän ”kömpelö, hölmö ja mauton”, mikä saa sen tuntumaan jäänteeltä 60-luvulta. Henkilöhahmot jäävät Chiklisin onnistuneesti tulkitsemaa Möykkyä lukuunottamatta latteiksi.[4] AllMovie-sivuston arvostelussa Jeremy Wheeler kuvailee Fantastic Fouria ”kaikkea muuta kuin fantastiseksi”. Ohjaus, näyttelijät, erikoistehosteet ja käsikirjoitus ovat keskinkertaisia, joskin elokuva saattaa jopa viihdyttää niitä teatterissakävijöitä, joiden aivot kesäaurinko on sulattanut. Chris Evans tekee kaikesta huolimatta onnistuneen roolin. Jessica Alba sen sijaan on mukana ainoastaan ”kiimaisten mieskatsojien” houkuttelemiseksi.[3]

Turun Sanomien Päivi Valotien mukaan Fantastic Four on näyttävillä tehosteilla ryyditetty tyhjänpäiväinen ja hengetön hurvittelu, joka ei juurikaan erotu tyhjää toimintaa täyteen tupatusta lapsellisesta bulkkiviihteestä: ”Elokuvan pääosan varastavat irrallisen oloisiksi jäävät efektien esittelykohtaukset, toimivalla ja mukaansa tempaavalla juonella ei näytä olevan suurtakaan väliä. Tarina on kyhätty kasaan köykäisesti ja henkilöhahmot ovat pelkkää pahvia.”[6] Film-O-Holic-sivuston J. P. Jokisen mukaan Fantastic Four on ”hyvänmakuista hattaraa, jota ei kuitenkaan pysty nauttimaan suurina annoksia”. Elokuvan huumori ja toiminta viihdyttävät, mutta käsikirjoitus on tapahtumäköyhä ja vilisee aukkoja. Pääosia esittävien Ioan Gruffuddin ja Jessica Alban suoritukset ovat valjuja. Michael Chiklis ja Chris Evans tekevät kuitenkin hyvät roolit.[5]

Moni arvostelija vertasi Fantastic Fouria kielteisesti muihin aikakauden supersankarihitteihin. Elokuvan ei katsottu yltävän X-Menin ja Batman Beginsin kaltaisten elokuvien syvällisyyteen, eikä sitä myöskään pidetty yhtä näyttävänä kuin Sam Raimin Spider-Man 2:sta.[7][4] Film-O-Holicin Joonas Alanne kirjoitti vuoden 2015 Fantastic Four -uusioversion arvostelussa seuraavasti: ”Kahta edellistä Fantastic Four -elokuvaa voi pitää lajinsa viimeisinä. Ne olivat kepeitä supersankariseikkailuja, jotka sattuivat ilmestymään samaan aikaan, kun Christopher Nolanin Batman-elokuvat ja nouseva Marvel-universumi alkoivat viedä supersankarileffoja uuteen suuntaan. Fantastic Fourit saivatkin nihkeitä arvosteluja ja tuottivat odotuksia vähemmän, joten sarjan uudelleenkäynnistäminen oli vain ajan kysymys.”[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Fantastic Four 2005 Metacritic. CBS Interactive. Viitattu 12.3.2020. (englanniksi)
  2. a b Fantastic Four Rotten Tomatoes. Viitattu 12.3.2020. (englanniksi)
  3. a b Wheeler, Jeremy: Fantastic Four (2005) AllMovie. Viitattu 12.3.2020. (englanniksi)
  4. a b c Gleiberman, Owen: Fantastic Four Entertainment Weekly. 9.7.2005. Viitattu 15.3.2020. (englanniksi)
  5. a b Jokinen, J. P.: Ei niin ihmeellinen perhe Film-O-Holic. 29.7.2005. Viitattu 14.3.2020.
  6. a b Valotie, Päivi: Ihmeen vaisut ihmeneloset Turun Sanomat. 30.7.2005. Viitattu 18.4.2019.
  7. a b c Leydon, Joe: Fantastic Four Variety. 7.7.2005. Viitattu 15.3.2020. (englanniksi)
  8. a b Hunter, Stephen: 'Fantastic': The Powers To Charm Washington Post. 8.7.2005. Viitattu 15.3.2020. (englanniksi)
  9. Alanne, Joonas: Ihmenelosten uusi tuleminen Film-O-Holic. 7.8.2015. Viitattu 15.3.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.