Turun arkkipiispa
Turun piispat, vuodesta 1817 alkaen Turun ja Suomen arkkipiispat ovat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon (alun perin katolisen kirkon) johtajia. Ruotsin kuningaskunnan toinen Suomessa oleva piispanvirka perustettiin luterilaisen uskonpuhdistuksen jälleen 1554 Viipurin hiippakuntaan. Hävityn Suuren Pohjan sodan, isonvihan ja sen päättäneen Uudenkaupungin rauhan jälkeen 1724 siirrettiin Viipurin hiippakunta Porvooseen Porvoon hiippakunnaksi. Porvoon hiippakunta sai lisäalueita Turun hiippakunnalta sen itäisistä osista 1897, mm. Uudenmaan lääniin ja Hämeen lääniin kuuluvat alueet sekä osia Vaasan lääniin kuuluvista Hämeen ja Satakunnan alueista.
1800-luvun alussa Turun piispan hallitsemaan hiippakuntaan kuulu 2/3 Suomen evankelis-luterilaisista seurakunnista. Tämä alue pieneni 1851, kun perustettiin Kuopion läänin ja Oulun läänin alueelle Kuopion hiippakunta. [1]
Sisällysluettelo |
Historia [muokkaa]
 |
Tämä artikkeli tai sen osa saattaa sisältää uutta tutkimusta tai vahvistamattomia väitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lisätietoja saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Lähteettömiä radikaaleja väitteitä ja tutkimushistoriallista kritiikkiä. Vaikuttaa originaalilta tutkimuseesseeltä. Sama muokkaaja on levittänyt omaa tutkimustaan myös muihin Suomen keskiaikaa käsitteleviin artikkeleihin. |
Katolinen kristinusko sai jalansijaa nykyisen Suomen alueella viimeistään 1000-luvulla. Ruotsin yhteyteen Etelä-Suomi tulee selkeästi vuodesta 1249 lähtien. Piispanistuin sijaitsi varhaisimmassa vaiheessaan Nousiaisissa., mistä se siirrettiin vuoden 1229 jälkeen Koroisiin[2]. Turkuun piispanistuin siirrettiin 1200-luvun lopulla, viimeistään tuomiokirkon vihkimisen myötä vuonna 1300.
Piispa Henrik mainitaan legendassa Uppsalan piispana, käsitys hänen Suomen piispuudestaan on myöhäsyntyinen. Ruotsalaisissa annaaleissa ja Pyhän Botvidin legendassa 1200-luvulta mainitaan vuonna 1129 Uppsalan piispa Henrik. Hän sai surmansa Fotevikin taistelussa 1134. Palmsköldin katkelman vanhemmassa osassa 1400-luvun alusta Henrikin kuolinvuodeksi on annettu 1151. Myöhempi historiantutkimus on sitten sirotellut kuolinvuosia pitkin 1150-lukua, suosituimpia ovat olleet vuodet 1156 ja 1158, mutta muitakin on yritetty.lähde?
Käsitys siitä, että vuosina 1249–1286 Suomen hiippakuntaa olisi johtanut kolme kansleripiispaa on erehdys, joka perustuu Paavali Juustenin Suomen piispainkronikkaan 1500-luvulla tekemiin epähistoriallisiin lisäyksiin.[3] Tosin 1400-luvun alusta peräisin oleva ns. Palmsköldin katkelma nimittää Beroa kuninkaan kansleriksi, mutta Schückin mukaan nimityksellä on tarkoitettu kuninkaan kappalaista. Nämä Koroisissa asuneet piispat olivat Bero (Björn), Ragvald I ja Catillus (Kettil). Heistä ainakin Beron näyttää maallinen valta Ruotsissa paavin vuodelta 1250 peräisin olevan moitekirjeen mukaan nimittäneen piispaksi vastoin kanonisen oikeuden määräyksiä. Piispa Catillus on ensimmäinen, joka mainitaan eräissä 1270-luvun lähteissä Turun piispaksi (episcopus aboensis).[4]
Protestanttisessa uskonpuhdistuksessa 1527 Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa irrotti – taloudellisista ja poliittisista syistä johtuen – maan kirkon paavin alaisuudesta ja perusti Ruotsin kirkon. Uskonpuhdistuksen toimeenpanijana Suomessa oli Mikael Agricola, joka toimi myös vuodesta 1554 Turun piispana.
Suomen sodan jälkeen Suomesta tuli Suomen suuriruhtinaskunta osana Venäjää, joka tunnusti luterilaisen kirkon Suomen hallitsevaksi kansankirkoksi. Vuonna 1817 Suomeen nimitettiin arkkipiispa Suomen luterilaisen kirkon johtoon. Suomen itsenäistyessä 1917 luterilaisesta kirkko sai virallisen tunnustetun kansankirkon aseman yhdessä ortodoksisen kirkon kanssa.
Nykyään Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on arkkipiispan lisäksi erillinen Turun piispan virka. Sen ensimmäinen viranhaltija oli Ilkka Kantola 1998–2005, ja häntä seurasi Kari Mäkinen (2006-2010).
Luettelo piispoista[5] [muokkaa]
Katoliset piispat [muokkaa]
| piispa | virka-aika | lisätietoa | |
|---|---|---|---|
 |
Henrik | 1134–1158 | Uppsalan piispa, historiallisuus epävarma |
| Rodolfus | 1202?–1209? | historiallisuus epävarma | |
| Folkvinus | 1210?–1234? | historiallisuus epävarma | |
| Tuomas | 1234?–1245 | ||
| Bero | 1248 tai 1249–1258 | ||
| Ragvald I | 1258–1266 | ||
 |
Catillus | 1266–1286 | |
| Johannes | 1286–1290 | ||
| Maunu I | 1291–1308 | ||
| Ragvald II | 1309–1321 | ||
| Pentti Gregoriuksenpoika | 1321–1338 | ||
 |
Hemming | 1338–1366 | |
| Henrik Hartmaninpoika | 1366–1367 | ||
| Johannes Pietarinpoika | 1367–1370 | ||
| Johannes Westfal | 1370–1385 | ||
 |
Bero Balk | 1385–1412 | |
 |
Maunu Olavinpoika Tavast | 1412–1450 | |
| Olavi Maununpoika | 1450–1460 | ||
| Konrad Bitz | 1460–1489 | ||
 |
Maunu III Särkilahti | 1489–1500 | |
| Lauri Suurpää | 1500–1506 | ||
| Johannes Olavinpoika | 1506–1510 | ||
| Arvid Kurki | 1510–1522 | ||
| Ericus Svenonius | 1523–1527 | ||
| Martti Skytte | 1528–1550 | ||
- Luterilaisen ajan jälkeisistä katolisista piispoista, ks. Helsingin katoliset piispat.
Luterilaiset piispat [muokkaa]
Luterilaiset arkkipiispat [muokkaa]
,_verkade_som_Finlands_%C3%A4rkebiskop_1899%E2%80%931930.jpg)
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Seppänen, Liisa: Kaupunkia pintaa syvemmältä. Arkeologisia näkökulmia Turun historiaan. Turku: Suomen keskiajan arkeologian seura, 2003. ISBN 951-9129-57-X.
- Lehtonen, Tuomas & Joutsivuo, Timo: Suomen kulttuurihistoria 1. Taivas ja maa. Keuruu: Tammi, 2002. ISBN 951-31-1841-X.
Lähteet [muokkaa]
- Juhani Rinne: Turun Tuomiokirkko keskiaikana I Tuomiokirkon rakennushistoria. Turku: Uuden Auran osakeyhtiön kirjapaino, 1941.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ http://www.evl.fi/kirkko/historiikki.html
- ↑ Seppänen 2003 s. 42
- ↑ Schück, Herman: ”Kansler och capella regis under folkungatiden”, Historisk tidskrift 2/1963
- ↑ Lehtonen & Joutsivuo 2002, s.106
- ↑ evl.fi Suomen ja Turun piispat sekä arkkipiispat evl.fi. Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Viitattu 25.5.2010.
