Turun linnan katoliset kappelit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nunnakappeli. Pylväs ei enää kanna 1950-luvun alussa rekonstruoitua tähtiholvia.

Turun linnassa on aktiivikäytössä olevan luterilaisen Linnan kirkon lisäksi kaksi historiallista katolisena aikana 1400-luvulla valmistunutta kirkkotilaa: Nunnakappeli ja Sturen kirkko.

Nunnakappeli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyään Nunnakappelina tunnettu tila on rakennettu 1300- ja 1400-lukujen vaihteessa.[1] Sen katon holvia pidetään ensimmäisenä Suomeen rakennettuna tähtiholvina, holvauksen oletetaan valmistuneen 1400-luvun alussa.[2] Turun linnan historiaa tutkineen C.J. Cardbergin mukaan huone tehtiin suoraan kappeliksi, Turun maakuntamuseon pitkäaikainen johtaja Knut Drake katsoo sen toimineen aluksi juhlatilana. Vuonna 1885 ilmestyneessä julkaisussa tilaan viitataan ”entisenä munkkikirkkona” (ruots. ”den forna Munck Kyrckan”).[3]

Huoneen nykyinen nimi viittaa kuitenkin Katariina Jagellonicaan, Juhana-herttuan puolalaissyntyiseen puolisoon. Hän saapui synnyinmaastaan Turun linnaan jouluaatoksi 1562[4] ja lähti sieltä seuraavan vuoden loppukesällä, kun Juhana oli vangittu ja kuljetettu Ruotsiin.[5] Katariina Jagellonica oli Puolan kuninkaan tytär, uskonnoltaan katolinen ja toi mukanaan loisteliaat myötäjäisensä sekä oman hoviväkensä, johon kuului myös omat katoliset papit. Nunnakappeli toimi ilmeisesti Katariinan rukouspaikkana. Katariina tarvitsi erityisluvan uskontonsa harjoittamiseen, koska uskonpuhdistus oli alkanut Ruotsissa jo 35 vuotta aikaisemmin.[3]

Nunnakappeli on linnan niin kutsuttussa keskiaikakerroksessa ja on rekonstrutoitu keskiaikaiseen asuun, kuten sen lähellä sijaitseva keskiaikainen kuninkaansalikin. Yksi linnassa riehunut tulipalo sattui 1360-luvulla, kun Albrekt Mecklenburgilaisen joukot olivat piirittäneet linnaa kahdeksan kuukauden ajan ja onnistuivat lopuksi saamaan sen tuleen. Tulipalossa sortuivat muun muassa keskiaikaisen kuninkaansalin holvit, jotka rakennettiin uudelleen 1400-luvulla.[6] Nunnakappelin tähtiholvi purettiin 1790-luvulla.[7] Linnan rappeutumisen aikana myös puiset välipohjat lahosivat ja lopulta ne purettiin. Tuhon viimeisteli jatkosodan pommitus 1941, jolloin koko päälinna paloi kivimuureja lukuun ottaamatta.[8] Turun linnan korjaus alkoi sodan jälkeen 1946. Nunnakappelin holvi rekonstruoitiin talvella 1951–1952. Työ onnistui hyvin, holvi näyttää keskiaikaiselta slammatulta tiiliholvilta.[3] Nunnakappelin keskilattian pilari ei enää kanna holveja, jotka on ripustettu yläpuolisista rakenteista.[9] Nunnakappelin holvien onnistuneen rekonstruoinnin takia myös keskiaikaisen kuninkaansalin holvit uusittiin. Sielläkään 1950-luvulla tehty holvisto ei toimi kuten alkuperäiset keskiaikaiset tiilirakenteet.[3] Heikkojen ulkoseinien varaan ei voitu tukea uusia holveja, joten salin pilareita vahvistettiin tekemällä niiden sisälle kerrosten läpi kallioon asti ulottuvat teräsbetonipilarit, joiden varassa holvisto on.[10]

Nunnakappelissa on vietetty katolista pyhää messua ainakin kerran 1960-luvulla, kerrotaan Suomen katolisen kirkon Fides-lehdessä.[11]

Sturen kirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sturen kirkko. Alttariseinän oikeassa laidassa on kirkon piscina.
Seinissä näkyy jäänteet kirkossa olleista risti- ja tynnyriholveista.

Sturen kirkon rakennuttaja oli Ruotsin valtionhoitaja Sten Sture vanhempi ja rakentamisaika 1480-luvulla.[1] Kappelissa oli ristiholvattu katto.[12] Tulipalossa vuonna 1614 ristiholvi tuhoutui, sen tilalle rakennettiin tynnyriholvi, joka sai väistyä 1700-luvun lopussa. Tiiliholvirakenteiden jäänteet on jätetty näkyviin sotien jälkeisessä restauroinnissa ja Sturen kirkossa on nykyään tasainen katto.[13]

Reformaation myötä Sturen kirkosta tuli luterilainen kirkko. Kirkon seiniin on maalattu muun muassa linnan historiaan liittyvien Sture- ja Tott-sukujen vaakunat.[14] Tilassa on muun muassa Nauvon kirkosta peräisin oleva Pyhää Birgittaa esittävä puuveistos.[15]

Sturen kirkossa järjestetään toisinaan katolisen kirkon jumalanpalveluksia. Muun muassa Pyhän Birgitan 700-vuotissyntymäpäivän kunniaksi siellä vietettiin pyhää messua heinäkuussa 2003. Ajatus messusta ja sen viettopaikasta oli lähtöisin Turun birgittalaisluostarin oblaateilta eli maallikkojäseniltä.[11] Myös Turun keskiaikaisten markkinoiden aikaan vietettävään Turun Linnan keskiaikatapahtumaan on kuulunut katolinen pyhä messu 2000-luvulla. Messun järjestää turkulainen Pyhän Birgitan ja Autuaan Hemmingin seurakunta ja sitä on vietetty ainakin vuosina 2009[16], 2012[17], 2013[18] ja 2014[19]

Sturen kirkko on tapahtumapaikkana Albert Edelfeltin kuuluisassa öljymaalauksessa Kaarle-herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista.[20]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aarnipuu, Petja: Tilallista kerrontaa Turun linnassa. Elore, vol. 14 – 1/2007. Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry, 2007. ISSN 1456-3010. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 16.11.2014).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Turun linna Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  2. ↑ Eklund, Susanna & Mentu, Sakari: Holvit; Holvin muoto Tiilen historiaa Suomessa. 2004. Museovirasto. Viitattu 16.11.2014.
  3. ↑ a b c d Aarnipuu, 2007, s. 9
  4. ↑ Vainio, Kari: Linnan juhlat (kirjoittaja on Turun Sanomien vastaava päätoimittaja) 23.12.2012. TS-Yhtymä. Arkistoitu 29.11.2014. Viitattu 15.11.2014.
  5. ↑ Suomen historian loistokkain joulu vietettiin 450 vuotta sitten 13.12.2013. TS-Yhtymä. Viitattu 15.11.2014.
  6. ↑ Turun linnan rakennushistoria Turun maakuntamuseo. Arkistoitu 6.10.2012. Viitattu 16.11.2014.
  7. ↑ Aarnipuu, Petja: Turun linna kerrottuna ja kertovana tilana (PDF) (Elore, vol. 15 – 1/2008) 15.3.2008. Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry. Viitattu 16.11.2014.
  8. ↑ Aarnipuu, 2007, s. 3
  9. ↑ Keskiajan linna-arkkitehtuuria, kuvaselite 4:20 (PDF) (sivu 10) Jyväskylän yliopisto. Viitattu 16.11.2014.
  10. ↑ Aarnipuu, 2007, s. 4
  11. ↑ a b Sisar Marja-Liisa, OSsS: Pyhää Birgittaa on juhlittu ja muistettu eri puolilla Pohjolaa. Fides-lehti, 2003, nro 8, s. 16. Katolinen tiedotuskeskus. ISSN 0356–5262. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 15.11.2014. (Arkistoitu – Internet Archive)
  12. ↑ Turun linnan rakennushistoriaa; 1486–1505 Turun koululaitoksen keskiaikasivusto. Turun kaupunki. Arkistoitu 6.10.2012. Viitattu 16.11.2014.
  13. ↑ Hintsala, Kari: Turun linnan tuho 1941 (blogi) 3.2.2014. Kari Hintsala. Viitattu 16.11.2014.
  14. ↑ Katolinen messu Turun linnan kirkossa. Kirkko ja me -lehti, 12.6.2014, nro 6, s. 13. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 16.11.2014. (Arkistoitu – Internet Archive)
  15. ↑ Pyhä Messu Turun linnassa. Fides-lehti, 2003, nro 10, s. 12. Katolinen tiedotuskeskus. ISSN 0356–5262. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 15.11.2014. (Arkistoitu – Internet Archive)
  16. ↑ Kotivuori, Salme: Birgittalaissisarten paluu (blogi) 13.9.2009. Salme kotivuori. Viitattu 15.11.2014.
  17. ↑ Perkiö, Anneli: Keskiaika herää eloon; Turun keskiaikamarkkinoilla kiehuu ja kuohuu tuttuun tapaan Unikankare.net. 20.6.2012. Osuuskunta Kulttuuriteko. Viitattu 15.11.2014.
  18. ↑ Turun Linna (sivu 5) Keskiajan Turku -esite. 2013. Turun Suurtorin Keskiaika ry. Arkistoitu 8.3.2016. Viitattu 15.11.2014.
  19. ↑ Turun Linna (sivu 5) Keskiajan Turku -esite. 2014. Turun Suurtorin Keskiaika ry. Arkistoitu 29.11.2014. Viitattu 15.11.2014.
  20. ↑ Edelfeltin arvomaalaus palasi Turun linnaan 6.6.2012. Yle. Viitattu 17.11.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Turun_linnan_katoliset_kappelit&oldid=21192356”