Piscina
Piscina on kirkossa alttarin lähellä oleva matala allas, jota käytetään ehtoollisvälineiden pesemiseen. Piscina on yleensä valmistettu kivestä, ja siitä johtaa viemäri kirkon perustuksiin. Piscinaan voidaan kaataa myös sakramenteissa käytetyt ylijääneet aineet niin, että ne pysyvät siunatulla maalla. Piscinaa käytetään katolisessa, luterilaisessa ja anglikaanisessa kirkossa. Myös ortodoksisessa kirkossa on käytössä piscinaa muistuttavia astioita. Suomessa piscinat ovat osa keskiaikaisten kivikirkkojen arkkitehtuuria. Useissa Ruotsin kirkon kirkoissa on piscina ja sitä käytetään länsimaisen perinteen mukaisesti ylijääneen ehtoollisviinin tai kasteveden hävittämiseen.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Latinan sana piscina tarkoitti aluksi antiikin termien kala-allasta. Kristinuskon tultua se merkitsi kastekappelin kasteallasta. Myöhemmin piscinaksi on nimitetty usein kuorin tai sakariston seinän syvennykseen sijoitettua allasta, jossa huuhdellaan sakramenttiastioita.[2]
Kristillisessä käytössä piscina tarkoitti alun perin kasteallasta, mutta keskiajalla merkitys vaihtui tarkoittamaan seinän sisään syvennettyä pesuallasta. Tässä muodossa piscina on yleistynyt sydänkeskiajan lopulla.
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Piscinan tarkoitus on ohjata sakramenteissa ja pyhien välineiden pesussä käytetty vesi ja pappien käsienpesuvesi suoraan siunattuun maahan.[3] Toisinaan piscinan käyttä on hävitetty myös vihkivettä, sakramenteissa käytettyä krismaa ja tuhkakeskiviikon palveluksesta ylijäänyttä siunattua tuhkaa. Piscinaan ei kuitenkaan ole kaadettu ylijäänyttä ehtoollisviiniä, joka on kirkon sääntöjen mukaan kuulunut nauttia messun jälkeen. Nykyään, esimerkiksi Ruotsin kirkossa on normaalia, että kalkkiin jäänyt viini tyhjennetään kirkon piscinaan.[1][4]
Piscinan paikka on alttarin luona seinäkomeron pohjalla, alttarin sivussa tai pylvään päällä, jonka sisällä ja alla olevassa lattiatiilessä on reikä.[3] Esimerkiksi Naantalin kirkossa[5] ja Hattulan Pyhän Ristin kirkossa[6] on piscina.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Nils-Henrik Nilsson: Gudstjänst i Svenska kyrkan En praktisk handledning, s. 208. Mitt i församlingen 1994ː8. Svenska Kyrkans församlingsnämnd, 1994. ISSN 1101-3370. (ruotsiksi)
- ↑ Taiteen pikkujättiläinen, s. 499. 3. painos. Porvoo: WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X.
- ↑ a b Tiilen historiaa Suomessa 2004. Museovirasto. Viitattu 2.10.2010.
- ↑ Karl-Gunnar Ellverson: Handbok i liturgik, s. 145. Verbum Förlag AB, 2003. ISBN 91-526-2775-6. (ruotsiksi)
- ↑ Naantalin kirkko ja Ailostenniemi Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt. 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 25.9.2010.
- ↑ Sanasto Tiilen historiaa Suomessa. 2004. Museovirasto. Viitattu 11.1.2013.
