Mari Leppänen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Mari Leppänen (o.s. Pentikäinen, s. 1978[1]) on suomalainen teologian maisteri, luterilaisen kirkon pappi, seurakuntavaalien 2104 projektipäällikkö ja lestadiolaisen herätysliikkeen tutkija ja tietokirjailija. Hän on toiminut Liedon seurakuntapastorina vuoden 2012 alusta lähtien. Tätä ennen hän työskenteli Liedon seurakunnan tiedottajana. Leppänen työskentelee nyt Kirkkohallituksessa ja hänen vastuullaan on seurakuntavaalien 2014 viestintä. Leppänen tuli julkisuudessa tunnetuksi ensimmäisenä vanhoillislestadiolaisena naispappina.[2][3]

Leppäsen vanhemmat ovat professori Juha Pentikäinen[1] ja lehtori Elina Pentikäinen (o.s. Lyyra). Hänen veljiään ovat Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja Mikael Pentikäinen ja Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja Antti Pentikäinen[1]. Leppäsen puoliso on arkkipiispa Kari Mäkisen teologinen sihteeri, teologian tohtori Risto Leppänen.[4]

Leppänen on Liedon kunnanvaltuuston jäsen ja kunnanhallitukseen varajäsen 2009–2012 sekä perusturvalautakunnan puheenjohtaja. Hän edustaa Suomen keskustaa.[5]

Vanhoillislestadiolainen naispappi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leppänen on tiettävästi järjestyksessä toinen vanhoillislestadiolainen nainen, joka on vihitty papiksi. Vuonna 1988 pappisvihkimyksen sai vanhoillislestadiolainen Valma Luukka, joka ei tosin ole ollut Rauhanyhdistyksen jäsen.[6] Leppänen on siten merkittävä uranuurtaja nykyisin vahvasti maallikko- ja miesjohtoisessa herätysliikkeessä, jolla on 170-vuotinen historia. Vanhoillislestadiolaisuuden tutkija, dosentti Seppo Lohi on todennut Kotimaa-lehdessä, että Leppäsen pappisvihkimys on "historiallinen tapaus" kirkon suurimman herätysliikkeen piirissä.

Arkkipiispa Kari Mäkinen avustajineen vihki Leppäsen papin virkaan Turun tuomiokirkossa 4. maaliskuuta 2012.[7] Tapahtuma herätti runsaasti huomiota herätysliikkeen piirissä, kirkossa ja julkisissa tiedotusvälineissä.[8][3]

Leppäsen pappisvihkimyksen osakseen saama huomio mediassa ja julkisessa kansalaiskeskustelussa johtuu siitä, että vanhoillislestadiolaisuus on evankelis-luterilaisen kirkon suurin herätysliike, joka ei kuitenkaan salli liikkeeseen kuuluvien naisteologien ottaa vastaan papin tehtävää. Naispappeus hyväksyttiin Suomen luterilaisessa kirkossa vuonna 1986,[9] mutta vanhoillislestadiolaisuuden päättävä elin Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys (SRK) on ilmoittanut, että liikkeessä ei hyväksytä kirkon virkakäsitystä.

Leppäsen pappisvihkimys merkitsee sitä, että hän ja mahdollisesti tämän jälkeen samaan ratkaisuun päätyvät muut vanhoillislestadiolaiset naiset kyseenalaistavat avoimesti oman herätysliikkeensä naisten pappeutta koskevan kiellon. Leppäsen kohdalla papin tehtävään sitoutumisesta on aiheutunut hänelle henkilökohtaisia seuraamuksia, joista tiedotusvälineet ovat raportoineet julkisuudessa.[10] Leppäsen mukaan seuraamukset ovat merkinneet pyrkimystä eristää hänet sosiaalisesti ja hengellisesti. (Mari Leppäsen haastattelu, Ajankohtainen Kakkonen 6. maaliskuuta 2012, Yle, TV2)[11]."Näin jyrkkiä äänenpainoja en osannut odottaa Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen ja paikallisyhdistyksen johdolta", Leppänen on todennut.[12]

Reaktioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotimaa24-verkkosivuston tietojen mukaan SRK:n ja Turun Rauhanyhdistyksen johtokunnan viesti Leppäselle on, että hän siirtyy pappisvihkimyksen myötä liikkeen ulkopuolelle eikä voi toimia yhdistyksen tehtävissä. Yhdistyksen puheenjohtaja Kimmo Puolitaival kuitenkin lausui, että "Haluamme rukouksin ja rakkaudella muistaa sitäkin, joka valitsee toisin. Olemme katuvalle aina valmiita saarnaamaan kaikki synnit anteeksi. Toivotan myös kaikki tervetulleeksi ja Lopen Suviseuroihin kuuntelemaan, mikä on se usko, joka meille on niin luovuttamaton." [13] Puolitaival on sanonut, että joistakin eriävistä mielipiteistä huolimatta liikkeen kanta naispappeuteen ei ole muuttunut eikä sitä ole näköpiirissä.[14] Samainen yhdistys on Kotimaa24:n tietojen mukaan erottanut Leppäsen puolison Risto Leppäsen yhdistyksen puhujan tehtävistä. Syynä on Risto Leppäsen salliva suhtautuminen naispappeuteen.[15] Arkkipiispa Mäkinen on ilmaissut huolensa vanhoillislestadiolaisen liikkeen toimista naispappeuteen myönteisesti suhtautuvia kohtaan.[16]

Tutkimushanke[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leppänen on myös tutkija, joka on käynnistänyt vanhoillislestadiolaisuutta koskevan tutkimushankkeen vuonna 2010. Hankkeen tavoitteena on selvittää naisteologien roolia lestadiolaisessa herätysliikkeessä 1900-luvulla. Tutkimuksen aihe on uusi aluevaltaus herätysliikkeitä koskevassa tutkimuksessa ja kytkeytyy tematiikaltaan Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan keskeisiin painoaloihin, erityisesti teemaan Uskonnon nykytila Suomessa. Kirkon tutkimuskeskus ja Suomen Kulttuurirahasto ovat myöntäneet tutkimushankkeelle apurahan.

Pro gradu -tutkielmassaan Naispappeuspuhe vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä vuosina 1975-2010 (Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta, 2011)[17] Leppänen selvitti vanhoillislestadiolaisuuden sisällä käytyä keskustelua naispappeudesta. Tutkimuksen tekee merkittäväksi se, että kyseessä on ensimmäinen vanhoillislestadiolaisia naisteteologeja koskeva tutkimus.[18]

Tutkimuksen aineisto koostuu painettujen historiallisten lähteiden lisäksi ainutlaatuisesta haastatteluaineistosta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että keskustelu naisten pappeudesta vanhoillislestadiolaisuudessa on ollut miesten puhetta naisten pappeudesta (Leppänen Ajankohtaisessa Kakkosessa 6.3.2012).[8] Naisten pappeudesta ovat keskustelleet ja päättäneet yksinomaan vanhoillislestadiolaiset miehet. Myös Raamatun ovat kirjoittaneet miehet. Vanhoillislestadiolaiset naiset, jotka edustavat herätysliikkeen jäsenistön enemmistöä, on herätysliikkeessä Leppäsen käsityksen mukaan jätetty kirkon virkakäsityksestä käydyn keskustelun ja päätöksenteon ulkopuolelle.

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mari Leppänen on toimittanut yhdessä YTT Johanna Hurtigin kanssa julkisuudessa paljon huomiota herättäneen, lasten sukupuolista hyväksikäyttöä vanhoillislestadiolaisuudessa käsittelevän kirjan Maijan tarina. Teos ilmestyi huhtikuussa 2012.

Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa koskevissa selvityksissä ja tutkimuksissa on painotettu esikuvien ja uranuurtajien merkitystä ihmisoikeuksien ja tasa-arvon kehityksen historiassa. Leppäsen asema ainokaisena vanhoillislestadiolaisena pappisnaisena on tässä katsannossa huomattava myös liikkeen tulevaisuuden kannalta. Toisaalta liikkeessä on korostettu, että naispappeudessa ei ole kysymys tasa-arvosta vaan Raamatun yksiselitteisestä ohjeesta, jota ei voi sivuuttaa millään perusteella. Leppänen itse on arvioinut, että naispappeja on tulossa lisää.[12] Leppäsen tutkimustyö on valmistuessaan arvokas lisä herätysliikkeitä koskevaan ajankohtaiseen tutkimukseen. Vanhoillislestadiolaisuutta koskeva tutkimus on parhaillaan selvästi vilkastumassa Suomessa, ja aihepiiristä on tekeillä useita muitakin väitöskirjoja.[19] Lapin yliopistossa on käynnissä lestadiolaisuutta koskeva Suomen Akatemian rahoittama tutkimushanke Lestadionismi: poliittinen teologia ja kansalaisuskonto maallistuvassa Suomessa.[20]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kavén, Harri & Miettunen, Hannu: Turussa vihittiin ensimmäinen vanhoillislestadiolainen naispappi. Turun Sanomat, 5.3.2012. TS-yhtymä.
  2. Ijäs, Johannes: Tutkija lestadiolaisesta naispapista: Tämä on historiaa! Kotimaa24.fi. 5.1.2012. Kotimaa-yhtiöt. Viitattu 7.3.2012.
  3. a b Maan ensimmäinen lestadiolainen naispappi vihittiin Turussa Yle.fi. 5.3.2012. Yle. Viitattu 7.3.2012.
  4. Ijäs, Johannes: Ensimmäinen vanhoillislestadiolainen naispappi vihitään Kotimaa24.fi. 2.3.2012. Kotimaa-yhtiöt. Viitattu 7.3.2012.
  5. Kunnanvaltuusto 2009-2012 Liedon kunta. Viitattu 7.3.2012.
  6. Seppälä, Olli: Vihittiinkö ensimmäinen vanhoillislestadiolainen naispappi sittenkin jo 1988? Kotimaa24.fi. 5.1.2012. Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa. Viitattu 11.3.2012.
  7. Ordinaatiomessu 4.3.2012 4.3.2012. Virtuaalikirkko, Turun tuomiokirkkoseurakunta. Viitattu 7.3.2012.
  8. a b Ajankohtainen kakkonen (Yle Areena, esitysaikaa 6.4.2012 asti) 6.3.2012. Yle. Viitattu 11.3.2012.
  9. Naispappeus Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Viitattu 7.3.2012.
  10. Ahonen, Jan: Naisteologien puheenjohtaja pöyristynyt Mari Leppäsen kohtelusta 6.3.2012. Helsinki: Kotimaa-Yhtiöt.
  11. Yle Areena alkaen kohta 11:10, viitattu 7.3.2012
  12. a b Vanhoillislestadiolainen naispappi uskoo saavansa seuraajia Turun Sanomat. 4.3.2012. TS-yhtymä. Viitattu 11.3.2012.
  13. Ijäs, Johannes: Ensimmäiselle naispapille isot seuraukset vihkimyksestä Kotimaa24.fi. 3.3.2012. Kotimaa-yhtiöt. Viitattu 17.3.2012.
  14. Ijäs, Johannes: Rauhanyhdistys ei erottanut Leppästä yksimielisesti Kotimaa24.fi. 17.3.2012. Kotimaa-yhtiöt. Viitattu 18.3.2012.
  15. Ijäs, Johannes: Arkkipiispan sihteeri erotettiin vanhoillislestadiolaisten puhujan tehtävästä Kotimaa24.fi. 17.3.2012. Kotimaa-yhtiöt. Viitattu 17.3.2012.
  16. Arkkipiispa huolestui naispappeuden kannattajien kohtelusta HS.fi. 18.3.2012. Sanoma News. Viitattu 18.3.2012.
  17. Leppänen, Mari: Naispappeuspuhe vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä vuosina 1975-2010 Helsinki: Helsingin yliopisto.
  18. Leppänen, Mari: Lestadiolaisen herätysliikkeen naispappeuskanta murroksessa. Vartija, {{{Vuosi}}}, 2011. vsk, nro 1, s. 9-21.
  19. Stenlund, Mari: Vanhoillislestadiolaisen mielenterveys kytkeytyy yhteisöön (Haastattelu) Teologia.fi. 4.10.2011. Helsingin ja Itä-Suomen yliopistot sekä Åbo Akademi. Viitattu 11.3.2012.
  20. Lestadionismi: poliittinen teologia ja kansalaisuskonto maallistuvassa Suomessa Lapin yliopisto. Viitattu 7.3.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ylen Elävä arkisto: Ensimmäinen lestadiolainen naispappi haastaa naisen roolin lestadiolaisliikkeessä [1]
  • Ajankohtainen Kakkonen 6.3.2012. [2] [Katsottavissa 5.4.2012 saakka.]
  • Kaivola E. 1956. Mathilda Fogman ja naisen asema lestadiolaisessa herätysliikkeessä. Maitojyvä 1956, s. 7–10. Helsinki: Laestadiolaisten ylioppilaskodin kannatusyhdistys.
  • Tiirola, K. 1989. Naisen asema lestadiolaisuudessa 1860-1906. Kirkkohistorian pro gradu -tutkielma. Helsinki: Helsingin yliopisto.
  • Tutkijan yllättävä löytö: Lestadiolaiset kannattivat naispappeutta 1800-luvulla. (FT Anneli Mäkelän haastattelu, nyk. Mäkelä-Alitalo). Kaleva 14.4.1984, s. 5.
  • Voimala: Lestadiolaisäitien synnytyspakko. Toimittajat Marketta Mattila ja Raisa Rauhamaa. Ylen Areena. Lähetty: 2.3.2009. [3] (Leppänen on yksi ohjeman keskusteluun osallistujista.)