Vaasan palo

Vaasan palo oli 3. elokuuta 1852 syttynyt laaja tulipalo, joka tuhosi suurimman osan Vaasan kaupungista. Tulipalo alkoi Läntisen Pitkänkadun varressa sijainneesta turvepehkuvarastosta. Vaasan 403 talosta tuhoutui 379 taloa ulkorakennuksineen, ja kuusi ihmistä sai palon seurauksena surmansa. Palossa tuhoutuneiden talojen arvoksi on laskettu 290 000 hopearuplaa.

Kaupungin rakennuksista säilyivät hovioikeuden talo (nykyinen Mustasaaren kirkko), rakenteilla ollut lääninhallituksen talo, lääninsairaala, kruununvankila, kruunun viljamakasiini, venäläisen varuskunnan varikkomakasiini ja ruutivarasto, niin sanottu Wasastjernan talo sekä parikymmentä yksityistä puutaloa. Tulipalon seurauksena Vaasan kaupunki määrättiin 1854 uudelleenrakennettavaksi noin seitsemän kilometriä aiemmalta paikaltaan luoteeseen Klemetsön niemelle eli nykyisen Vaasan keskustan paikalle. Carl Axel Setterbergin laatima uusi asemakaava perustui leveisiin puistokatuihin vastaisten kaupunkipalojen ehkäisemiseksi. Kaupunki myös uudelleennimettiin Nikolainkaupungiksi. Kaupungin paloa edeltänyt sijainti tunnetaan nykyisin nimellä Vanha Vaasa.

Teoriat palon aiheuttajasta

Palon aiheutti mahdollisesti vahingossa vöyriläinen torppari Mårten Pehrinpoika Ohls pudottaessaan piipun sytyttämiseen käyttämänsä tulitikun turvepehkuun. Teoria perustuu siihen, että 1900-luvun alussa kirjatun, usean henkilön kautta kulkeneen muistitiedon mukaan joku vöyriläinen olisi tunnustanut vuonna 1853 Vaasan lasaretissa kuolinvuoteellaan lääkäri Mathias Christian Churbergille sytyttäneensä palon tällä tavalla. Churbergin kerrotaan välittäneen tarinan eteenpäin omalla kuolinvuoteellaan vuonna 1865. Vuonna 2006 joukko historiantutkijoita päätteli, että tämä vöyriläinen oli todennäköisesti Ohls, jonka kuolinaika sopii kertomukseen. Vöyriltä markkinamatkalle tullut Ohls olisi ryypännyt kievarissa Vähänkyrön Ojaniemessä, kävellyt sieltä Vaasaan, nukkunut kauppias Aurénin pehkuvarastossa pois humalaansa ja sytyttänyt piippunsa aamulla krapulassa. Palon sytyttyä hän pakeni kaupungista ratsain.

Vaasan maistraatti tutki palon syttymistä heti palon jälkeen elokuussa 1852, mutta ei saanut syyllistä selville. Sytyttäjäksi epäiltiin ensin kahta kauppias Aurénin piikaa ja sitten jotakuta Vöyriltä, koska kauppiaan pihamaalta löydettiin palon jälkeen vöyriläistyyppiset kiesit. Tärkein kuulusteltava oli ensimmäisenä liekit nähnyt Aurénin kauppa-apulainen Gustaf Hoof, jonka mukaan Aurénin talossa ei palon syttymispäivänä ollut ketään matkalaista, ainoastaan palvelusväki.^lähde? Yksikään lähes 30 kuulusteltavasta ei maininnut nähneensä paikalta paennutta ratsukkoa, eivät edes epäiltyinä olleet Aurénin alustalaiset.^lähde? Lisäksi Hoofin todistuksen perusteella palo olisi alkanut vajan ulkopuolelta. Lehtori Henrik Emanuel ”Manne” Aspelin julkaisi vuonna 1894 Wasa stads historia -teoksessa kuvauksen, jonka mukaan palon olisi aiheuttanut piippunsa kanssa tuhertanut vöyriläinen matkamies, joka hyppäsi pihalla hevosensa selkään ja laukkasi pakoon.

Wasabladet uutisoi 27. elokuuta 1864, että vöyriläinen syytinkimies Johan S. oli kuolinvuoteellaan tunnustanut kirkonmiehelle syyllisyytensä palon syttymiseen. Aikalaiset huhusivat tämän olleen vuonna 1861 kuollut Johan Sundsten, vaikka mainittua kirkonmiestä ei osattu nimetä.

Kirjallisuutta

• Ann-Mari Häggman: Vaasan kaupungin palo. Finlands svenska folkmusikinstitut, Vaasa 2002.

Aiheesta muualla

• Kansalliskirjasto: Vaasan paloa käsitteleviä lehtileikkeitä vuodelta 1852
• 80-vuotismuisto. Kun Vaasa paloi, Kansan kuvalehti, 29.07.1932, nro 31, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot