Siirry sisältöön

Sunti

Wikipediasta
Sunti
Sund
Merimuseon aluetta.
Merimuseon aluetta.
Kaupungin kartta, jossa Sunti korostettuna. Vaasan alueellinen jako
Kaupungin kartta, jossa Sunti korostettuna.
Vaasan alueellinen jako
Kaupunki Vaasa
Suurpiiri Palosaaren suuralue
Kaupunginosa nro 17
Väkiluku 591 (31.12.2015)
Postinumero(t) 65200
Lähialueet Yliopisto, Vikinga, Palosaaren keskus

Sunti (ruots. Sund) on Vaasan 17. kaupunginosa ja tilastollinen pienalue Palosaaren suuralueella.[1][2][3] Se oli Vaasan satama-aluetta 1700-luvulta aina 1890-luvun alkuun asti. Telakkatoiminta jatkui vielä alueella ulkosataman jo muutettua Vaskiluotoon.[4] Satama-ajasta muistuttavat rannassa sijaitsevat makasiinirakennukset jotka toimivat nykyään merimuseona.[4][5]

Alueen pohjoisosassa sijaitsee Vaasan Veden jätevedenpuhdistamo.

Pienalue rajoittuu idässä Wolffintiehen ja etelässä Palosaarentiehen. Alueeseen kuuluvat myös länsiosassa sijaitsevat Mansikkasaari ja Pikisaari.[2][6]

Vuonna 2015 Suntin alueella asui 591 asukasta.[7]

Kaupunginosan asukkaista äidinkielenään suomea puhui 58,5 %, ruotsia 33,5 % ja muita kieliä 8,0 % vuonna 2015.[8] Alueen työvoimasta opiskelijoita oli 22,8 %[9] ja työttömiä 10,9 % vuonna 2013.[8] Asukkaiden keskitulot vuonna 2014 olivat 25 423 euroa.[8]

  1. Vaasan suur- ja pienalueet / Vasas stor- och småområden (Wayback Machine) Vaasan kaupunki. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 4.12.2021.
  2. 1 2 Vaasan suur- ja pienalueet / Vasas stor- och småområden (kartta) (Wayback Machine) Vaasan kaupunki. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 4.12.2021.
  3. Vaasan karttapalvelu[vanhentunut linkki] (Julkiset palvelut > Kaupunginosat) Vaasan kiinteistötoimi Viitattu 20.1.2025
  4. 1 2 Palosaaren satama-, telakka- ja tehdasalue Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristot RKY. Museovirasto. Viitattu 4.12.2021.
  5. Vaasan merimuseo museot.fi. Viitattu 4.12.2021.
  6. OpenStreetMap - Relaatio: Sunti (Alueen rajat) openstreetmap.org. Viitattu 4.12.2021.
  7. Komsi 2016: s. 86
  8. 1 2 3 Komsi 2016: s. 117–121
  9. Komsi 2016: s. 112–113