Siirry sisältöön

Yliopisto (Vaasa)

Wikipediasta
Tämä artikkeli kertoo Vaasan kaupunginosasta. Vaasan yliopistosta on oma artikkelinsa.
Yliopisto
Universitet
Kaupungin kartta, jossa Yliopisto korostettuna. Vaasan alueellinen jako
Kaupungin kartta, jossa Yliopisto korostettuna.
Vaasan alueellinen jako
Kaupunki Vaasa
Suuralue Palosaaren suuralue
Kaupunginosa nro 15
Väkiluku 159 (31.12.2015)
Postinumero(t) 65200
Lähialueet Sunti, Onkilahden ranta, Palosaaren keskus

Yliopisto (ruots. Universitet) on tilastollinen pienalue Vaasassa, Palosaaren suuralueella, jonka alue muodostaa Vaasan 15. kaupunginosan.[1][2] Alue rajautuu koillisessa Wolffintiehen ja luoteessa Palosaarentiehen, koostuen enimmäkseen Vaasan yliopiston kampusalueesta. Lisäksi siihen kuuluu Vaasan ammattikorkeakoulu ja sen takana sijaitsevat asuinrakennukset.[3][4]

Ennen yliopiston perustamista alueella toimi vuoteen 1980 saakka Vaasan puuvillatehdas. Tehtaan perusti August Alexander Levón vuonna 1856.[5] Nykyään tehdasrakennukset ovat pääosin yliopiston käytössä.[6]

Vuonna 2015 Yliopiston pienalueella asui 159 ihmistä.[7]

Kaupunginosan asukkaista äidinkielenään suomea puhui 61,0 %, ruotsia 35,2 % ja muita kieliä 3,8 % vuonna 2015.[8] Alueen työvoimasta opiskelijoita oli 41,9 %[9] ja työttömiä 8,1 % vuonna 2013.[8] Asukkaiden keskitulot vuonna 2014 olivat 27 671 euroa.[8]

  1. Vaasan suur- ja pienalueet / Vasas stor- och småområden (Wayback Machine) Vaasan kaupunki. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 3.12.2021.
  2. Vaasan karttapalvelu[vanhentunut linkki] (Julkiset palvelut > Kaupunginosat) Vaasan kiinteistötoimi Viitattu 20.1.2025
  3. OpenStreetMap - Relaatio: Yliopisto (Alueen rajat) openstreetmap.org. Viitattu 3.12.2021.
  4. Vaasan suur- ja pienalueet / Vasas stor- och småområden (kartta) (Wayback Machine) Vaasan kaupunki. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 3.12.2021.
  5. Puuvillatehdas on tärkeä maamerkki Vaasan Palosaarella yle.fi. Yleisradio. Viitattu 3.12.2021.
  6. Komsi 2016: s. 41–44
  7. Komsi 2016: s. 86
  8. a b c Komsi 2016: s. 117–121
  9. Komsi 2016: s. 112–113