Henrik Emanuel Aspelin
Henrik Emanuel ”Manne” Aspelin (17. lokakuuta 1854 Ylistaro[1] – 8. joulukuuta 1906 Helsinki[2]) oli suomalainen opettaja, historioitsija ja toimittaja.
Aspelinin vanhemmat olivat kirkkoherra Bror Henrik Reinhold Aspelin ja Gustava Snellman[1]. Hän pääsi ylioppilaaksi Vaasan lyseosta vuonna 1873,[3] opiskeli Helsingin yliopistossa ja valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1880 ja lisensiaatiksi vuonna 1882. Vuonna 1882 hänet vihittiin myös maisteriksi ja tohtoriksi.[1]
Aspelin työskenteli kääntäjänä Vaasan hovioikeudessa vuodesta 1884 ja Vaasan lyseon historian, maantieteen ja ruotsin kielen lehtorina vuodesta 1889. Vuodesta 1881 aina kuolemaansa saakka hän oli Vasabladetin päätoimittaja.[2] Aspelinia ja hänen lehteään on kuvailtu kielikysymyksessä neutraaliksi[3] tai jopa suomenmieliseksi[4]. Hän on laatinut väitöskirjaansa perustuvan laajan Vaasan kaupungin historiateoksen[3].
Arkeologi Johannes Reinhold Aspelin ja professori Eliel Aspelin-Haapkylä olivat Henrik Emanuel Aspelinin veljiä.
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lehtiä Waasan kaupungin historiasta (väitöskirja). Tekijä, 1882.
- Sångarkören M. M:s färd till Stockholm, d. 13-19 juni 1886. Helsingfors: Edlund, 1886.
- Wasa stads historia. Wasa, 1892.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Aspelin Henrik Emanuel Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Viitattu 21.2.2020.
- ↑ a b Henrik Emanuel Aspelin. Ilkka, 8.12.1906, s. 2. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c Henrik Emanuel Aspelin. Hufvudstadsbladet, 9.12.1906, s. 5. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Suomen lehdistön historia 1: Sanomalehdistön vaiheet vuoteen 1905, s. 328. Kuopio: Kustannuskiila, 1988. ISBN 951-657-220-0.
|
Edeltäjä: Ludvig Laurén |
Vasabladetin päätoimittaja 1881–1906 |
Seuraaja: Ludvig Unggren |
| ||||||||||||||
