Jari Kurri

Jari Kurri
Jari Kurri Edmontonissa vuonna 2016.
Henkilötiedot
Syntynyt	18. toukokuuta 1960 Helsinki
Kansalaisuus	Suomi
Jääkiekkoilija
Lempinimi	Jartsi, Poika, Dynamo, The Spicy Finn
Pelipaikka	Laitahyökkääjä
Maila	Oikea
Pituus	185 cm
Paino	90 kg
Seura
Seura	Jokerit
Sarja	KHL
Tehtävä	General Manager
Pelaajaura
Pääsarjaura	1977–1998
Seurat	Helsingin Jokerit (SML) HC Devils Milano (Serie A) Edmonton Oilers (NHL) Los Angeles Kings (NHL) New York Rangers (NHL) Mighty Ducks of Anaheim (NHL) Colorado Avalanche (NHL)
NHL-varaus	69, 1980 Edmonton Oilers
Hockey Hall of Fame
2001
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Jari Pekka Kurri (s. 18. toukokuuta 1960 Helsinki, Suomi) on suomalainen uransa päättänyt jääkiekkoilija ja KHL-seura Jokereiden general manager. Kurri oli pelipaikaltaan oikea laitahyökkääjä, mutta pelasi uransa viimeisinä vuosina myös keskushyökkääjänä. Kurri on voittanut NHL:n Stanley Cup -mestaruuden viisi kertaa, ja hänet aateloitiin ensimmäisenä suomalaisena jääkiekkoilijana Hockey Hall of Famen kunniagalleriaan vuonna 2001. Kurri on NHL:n kaikkien aikojen neljänneksi paras eurooppalainen maalintekijä, ja NHL:n runkosarjan kaikkien aikojen pistepörssissä hän on sijalla 21.

Kurri on Jokereiden kasvatti. NHL-urallaan hän edusti Edmonton Oilersia, Los Angeles Kingsiä, New York Rangersia, Mighty Ducks of Anaheimia sekä Colorado Avalanchea. Kurri pelasi myös yhden kauden ajan Italian Serie A:ssa edustaen HC Devils Milanoa. Edmonton Oilers varasi Kurrin NHL:ään vuoden 1980 varaustilaisuudessa numerolla 69, ja hän debytoi NHL:ssä kaudella 1980-1981. Kaiken kaikkiaan Kurri pelasi NHL:n runkosarjassa 1 251 ottelua tehopistein 601+797=1 398. Hän muodosti Edmontonissa ja myöhemmin myös Los Angelesissa pelatessaan tehokkaan tutkaparin keskushyökkääjä Wayne Gretzkyn kanssa. Kurri voitti kaikki viisi Stanley Cup -mestaruuttaan edustaessaan Edmontonia. Kurri päätti uransa NHL:ssä kauteen 1997-1998, jolloin hän pelasi Colorado Avalanchessa. Hän oli lopettaessaan NHL:n kaikkien aikojen eniten maaleja, syöttöjä ja pisteitä tehnyt eurooppalainen pelaaja.

Pelaajana Kurrin vahvuuksia olivat nopea ja tarkka laukaus, hyvä pelinlukutaito sekä vahva kahden suunnan pelaaminen: hän teki urallaan NHL:n runkosarjaotteluissa 601 maalia, ja oli ehdolla parhaalle puolustavalle hyökkääjälle jaettavan Frank J. Selke Trophyn voittajaksi neljä kertaa. Kurri voitti NHL:n herrasmiespelaajan Lady Byng Trophyn vuonna 1985, ja Suomen parhaaksi jääkiekkoilijaksi hänet valittiin yhdeksän kertaa peräkkäin vuosina 1982–1990. Sekä Edmonton Oilers, Jokerit että Suomen jääkiekkomaajoukkue ovat jäädyttäneet Kurrin pelinumeron 17. Vuonna 2017 Kurri oli mukana NHL:n entisten pelaajien, liigan edustajien ja urheilutoimittajien laatimalla sadan kaikkien aikojen parhaan pelaajan listalla.

Nuoruus ja juniorivuodet Jokereissa

Jari Kurrin perhe muutti vuonna 1969 Itä-Helsingin Vuosaaresta Vantaan puolelle Vaaralaan. Samana vuonna käynnistyi Jokerien organisoima Kanada-sarja, johon Kurri välittömästi pyrki. Hän meni Vuosaaren Toronto Maple Leafsin testiin, jonka hän läpäisi. Kurrin isä ryhtyi samalla joukkueen huoltajaksi.

Kevättalvella 1973 Kurri oli voittamassa Jokereille D-junioreiden Suomen mestaruutta. Sitä ennen vain yksi helsinkiläisjoukkue oli voittanut jääkiekon juniorimestaruuden, Karhu-Kissat vuonna 1950. C-nuorten mestaruuden Kurri voitti Jokereissa vuonna 1976. Sekä D- että C-junioreiden mestarijoukkueiden valmentajana toimi entinen SM-sarjapelaaja Pentti Katainen, joka oli tullut Jokereihin vuonna 1972. B-nuorissa 1976–1977 Kurri oli jo ylivoimaisesti joukkueen paras pistemies.

Jääkiekon lisäksi Kurri harrasti nuoruudessaan yleisurheilua Vuosaaren Viikingeissä.

Ura

Jokerit (1977–1980)

Kurri nousi suomalaisen urheiluyleisön tietoisuuteen 18-vuotiaana vuonna 1978 iskettyään jatkoajalla poikien EM-kisojen finaalin voittomaalin Neuvostoliittoa vastaan. Jo ennen loppuottelua Helsingin Jokerien hyökkääjälupaus oli ollut Suomen johtava pelaaja. Miesten arvokisoissa Kurri pelasi ensimmäisen ottelunsa Tšekkoslovakiassa järjestetyssä Rudé právo -turnauksessa. Ensimmäisen maaottelumaalinsa hän teki 12. syyskuuta Ruotsia vastaan. Hänet valittiin Suomen joukkueeseen Lake Placidin olympialaisiin 1980. Tuloksena oli 4. sija, joka oli Suomen historian siihen asti paras sijoitus.

Seurajoukkuetasolla Kurri edusti Helsingin Jokereita. Kurri pelasi kaikkiaan kolme täyttä kautta Jokereiden SM-liigajoukkueessa. Hän teki uransa ensimmäisen liigamaalin heti ensimmäisessa ottelussaan, sarjan avauskierroksella 9. lokakuuta 1977 Rauman Lukkoa vastaan. Paras pistesaalis kertyi kaudella 1979–80, kun Kurri keräsi runkosarjan 33 ottelussa tehopisteet 23+17=40.

NHL-seura Edmonton Oilers varasi Kurrin vuonna 1980 varausnumerolla 69 neljännellä varauskierroksella. Syy siihen, että NHL-seurat eivät olleen varanneet Euroopan lahjakkaimpiin kuuluvaa pelaajaa jo aiemmin saattoi olla luulo, että tällä olisi pitkäaikainen sopimus Suomen maajoukkueen kanssa^lähde?. Kurri teki 8. elokuuta 1980 Oilersin kanssa kaksivuotisen ammattilaissopimuksen.

Mestariksi Edmonton Oilersissa (1980–1990)

Edmonton Oilers varasi Kurrin NHL:ään vuoden 1980 varaustilaisuudessa numerolla 69. Muutto jääkiekkoilun perässä Suomesta Kanadaan ei kuitenkaan ollut Kurrille itsestäänselvyys. NHL oli hänelle tuntematon, koska joukkueita ja otteluita ei pystynyt tuolloin seuraamaan Suomessa kovinkaan tarkasti ja tieto liigasta perustui lähinnä vanhojen pelaajien kertomuksiin. Kurri mietti pitkään, olisiko hän puutteellisen kokemuksensa vuoksi kelvoton lähtemään Edmontoniin:

»Mietin pitkään, että olenko liian raakile lähtemään, koska ei ollut paljon kokemusta eikä tarpeeksi kovia A-maajoukkuetason pelejä alla. Tuntui, että tarvitsin vielä kovia miesten pelejä alle.»

Edmontonissa Kurrin päätöstä odotettiin kuumeisesti, mutta Kurri pohti valintojaan aina kesän 1980 lopulle asti. Lopulta hän uskaltautui lähtemään Edmontoniin, koska joukkueessa pelasi jo suomalaispuolustaja Risto Siltanen, ja myös NHL:ssä jo 1970-luvulla vieraillut Helsingin IFK:n hyökkääjä oli siirtymässä Edmontoniin kaudeksi 1980–1981. Edessä oli sopeutuminen pohjoisamerikkalaiseen jääkiekkokaukaloon ja pelitapaan. Edmontonin ensimmäisellä harjoitusleirillä oli 70 pelaajaa, joiden joukosta Kurrin onnistui ansaita paikkansa Edmontonissa. Vielä 1980-luvulla eurooppalaisiin suhtauduttiin NHL-ympyröissä epäilevästi, mutta Kurrilla oli takanaan Edmontonin seurajohdon ja päävalmentaja Glen Satherin luottamus.

”	Olen kuullut tarinoita siitä maalista. Eräs tarina on, että Hakki (Matti Hagman) sen syötti. Kulmasta tuli syöttö kaarien väliin, ja muistaakseni siitä se lähti. Näin minulle on kerrottu, ja näin minä jatkan tätä tarinaa.	”
– Kurri ensimmäisestä NHL-maalistaan.

Ensimmäisen maalinsa NHL:ssä Kurri teki ottelussa New York Islandersia vastaan. Kaiken kaikkiaan hän pelasi ensimmäisellä kaudellaan 75 runkosarjaottelua, joissa hän teki 32 maalia ja antoi 43 maalisyöttöä, eli keräsi yhteensä 75 tehopistettä. Vuoden 1980 marraskuussa Edmontonin ollessa tappioputkessa valmentaja Glen Sather istutti Kurrin samaan hyökkäysketjuun joukkueen tähtipelaajan, kanadalaisen Wayne Gretzkyn rinnalle. Sather oli etsinyt Gretzkyn rinnalle sopivaa maalintekijää, ja ennen Kurria samassa roolissa oli peluutettu jo useampia pelaajia. Ensimmäisessä yhteisessä ottelussaan Kurri ja Gretzky viimeistelivät Edmontonille kolme maalia.

Kurri ei NHL-uransa alussa puhunut lainkaan englantia. Yhteinen sävel Gretzkyn kanssa löytyi kuitenkin kaukalossa heti, ja yhdessä he muodostivat yhden NHL:n kaikkien aikojen tehokkaimmista ja legendaarisimmista kaksikoista. Kurrin mielestä kaksikon hyvään yhteispeliin ei liittynyt mitään erityistä salaisuutta ja kyse oli vain siitä, että hänen ja Gretzkyn ajatukset sekä tapa pelata ja lukea toisiaan osuivat yhteen. Kurrin saapuminen Gretzkyn rinnalle näkyi myös muun muassa Gretzkyn plus-miinus-tilaston parantumisena, sillä Kurri oli vahva kahden suunnan pelaaja, eikä laiminlyönyt puolustusvelvoitteitaan. Hän olikin vuonna 1983 ehdolla parhaalle puolustavalle hyökkääjälle jaettavan Frank J. Selke Trophyn voittajaksi, mutta sijoittui äänestyksessä toiseksi Philadelphia Flyersin Bobby Clarken jälkeen. Kurrin ja Gretzkyn yhteispelille tunnusomainen piirre oli siirtää kiekko yhdellä kosketuksella paikkaan, jonne toinen oli vasta menossa. Muun muassa tämän johdosta kaksikon sanotaan vaikuttaneen suuresti viimeistelytekniikkaan, jossa maali laukaistaan suoraan syötöstä, sekä sen huomattavaan yleistämiseen. Ensimmäisen kerran tutkapari johdatti Edmontonin Stanley Cup -finaaliin vuoden 1983 keväällä, jolloin se kuitenkin hävisi New York Islandersille. Kurri pelasi myös vuonna 1983 ensimmäisen kerran urallaan NHL:n tähdistöottelussa.

Kaudella 1983–1984 Kurri voitti Edmontonissa uransa ensimmäisen Stanley Cup -mestaruuden. Hän teki runkosarjassa 64 ottelussa tehopisteet 52+61=113, pelasi NHL:n tähdistöottelussa ja tuli valituksi kakkostähdistöön. Frank J. Selke Trophy -äänestyksessä hän sijoittui kolmanneksi. Kurri teki 19. marraskuuta 1983 yhdessä ottelussa viisi maalia, ollen ensimmäinen suomalainen yhdessä ottelussa vähintään viisi maalia tehnyt kiekkoilija. Kevään 1984 pudotuspeleissä Kurri oli NHL:n paras maalintekijä 14 maalillaan. Mestaruus käynnisti 1980-luvun Edmonton Oilersin ”dynastian”, sillä joukkue voitti mestaruuden kaikkiaan viisi kertaa seuraavan seitsemän kauden aikana. Edmontonin ylivoimaisuus perustui joukkueen vahvaan rakenteeseen: Kurrin ja Gretzkyn lisäksi joukkueessa pelasivat muun muassa suomalaispuolustaja Reijo Ruotsalainen sekä tulevat Hockey Hall of Fame -pelaajat Paul Coffey, Grant Fuhr, Glenn Anderson ja Mark Messier.

Stanley Cup
	Edmonton Oilers	1984
	Edmonton Oilers	1985
	Edmonton Oilers	1987
	Edmonton Oilers	1988
	Edmonton Oilers	1990

Kaksikko Kurri-Gretzky nousi Edmontonin hyökkäyspelin tärkeimmäksi osaksi, mutta kaksikko pelasi ensimmäisen neljän yhteisen kautensa ajan vaihtuvien pelaajien kanssa. Hyökkäysketjun kolmantena lenkkinä pelasivat muun muassa Messier, Raimo Summanen sekä Edmontonin poliisi Dave Semenko, jonka tärkein tehtävä oli Kurrin ja Gretzkyn sekä muiden Edmontonin tähtien suojeleminen. Tilanne muuttui vuonna 1985, kun kevään pudotuspeleissä joukkueessa debytoinut Esa Tikkanen liittyi ketjun kolmanneksi jäseneksi. Ketju sai myöhemmin muun muassa lempinimen ”The Finnish Sandwich” (suom. Suomalainen voileipä), Kurrille kausi 1984–1985 oli hänen NHL-uransa tehokkain. Hän saavutti runkosarjassa 135 tehopistettä ja teki henkilökohtaisen yhden kauden maaliennätyksensä, 71 osumaa. 71 maalia pysyi NHL:n oikeiden laitahyökkääjien ennätyksenä kauteen 1989–1990, jolloin sen rikkoi 72 maalia tehnyt Brett Hull. Kurri sai myös NHL:n herrasmiespelaajan Lady Byng Memorial Trophyn, sijoittui Selke-äänestyksessä neljänneksi ja pelasi jälleen tähdistöottelussa. Edmonton voitti toisen perättäisen mestaruutensa. Pudotuspeleissä Kurri nousi jakamaan Philadelphia Flyersin Reggie Leachin vuoden 1976 maaliennätyksen tehtyään 19 maalia. Hän teki pudotuspeleissä neljä hattutemppua, mikä on yhä NHL:n pudotuspelien ennätys. Hattutempuistaan kolme Kurri teki konferenssin finaaleissa Chicago Blackhawksia vastaan, mikä on niin ikään yhä NHL:n ennätys.

Kaudella 1985–1986 Kurri oli 68 maalillaan NHL:n paras maalintekijä runkosarjassa, mutta tuolloin ei vielä jaettu parhaalle maalintekijälle annettavaa Maurice ”Rocket” Richard Trophya. Hänestä tuli ensimmäinen maalitilaston voittanut ei-kanadalainen pelaaja. Selke Trophy -äänestyksessä hän sijoittui viidenneksi. Vuonna 1987 Kurri laukoi Edmontonin Stanley Cup -mestariksi viimeisteltyään seitsemännessä loppuottelussa voittomaalin Philadelphia Flyersia vastaan.

Edmonton kauppasi Wayne Gretzkyn Los Angeles Kingsiin vuonna 1988. Asiantuntijoiden keskuudessa Edmontonin ja Kurrin mahdollisuuksiin pelata samalla tasolla suhtauduttiin kaupan myötä epäilevästi. Kurri kuitenkin todisti asemansa Edmontonin johtavien pelaajien joukossa nopeasti: hän oli 102 tehopisteellään joukkueensa paras pistemies kaudella 1988–1989, ja seuraavana vuonna hän oli suuressa osassa johdattamassa Edmontonin jälleen NHL:n mestariksi. Finaalien toisessa ottelussa Boston Bruinsia vastaan Kurri teki 3+2=5 tehopistettä, mikä on nykymuotoisen NHL:n finaaliotteluiden piste-ennätys.

Vuosi Italiassa ja siirto Los Angelesiin (1990–1995)

Kurrin ja Edmontonin sopimus päättyi vuonna 1990, mutta Edmonton omisti yhä hänen NHL-oikeutensa. Kahden vuoden takainen Wayne Gretzkyn kauppaaminen Los Angelesiin oli kuitenkin osoittanut myös Kurrille, ettei pelipaikka NHL-seurassa olisi itsestäänselvyys. Hän oli päättänyt, että vuoden 1990 mestaruusvuosi olisi ollut hänen viimeinen kautensa Edmontonissa. Neuvottelut siirtymisestä muihin seuroihin, lähinnä Los Angeles Kingsiin, kariutuivat kuitenkin valmentaja Glen Satherin tiukkuuteen. Sather ja Edmontonin johto eivät halunneet luopua Kurrista, joka oli kuitenkin tehnyt päätöksensä seuran jättämisestä. Koska Edmonton esti hänen siirtonsa NHL:n sisällä, hän teki sopimuksen Italian Serie A:ssa pelanneen HC Devils Milanon kanssa kaudeksi 1990–1991. Italiassa Kurri pelasi 30 runkosarjaottelua tehopistein 27+48=75, ja HC Devils Milano saavutti kauden päätteeksi pronssia.

Italiassa vietetyn kauden jälkeen Kurri ja Edmonton aloittivat neuvottelut siirrosta uudelleen. Edmonton ja Sather esittivät yhä tiukkoja vaatimuksia, mutta myöntyivät lopulta Kurrin kannalle. Seura halusi kunnioittaa menestysvuosiensa pelaajan tahtoa, ja siirto Los Angeles Kingsiin toteutui lopulta Philadelphia Flyersin kautta. 30. toukokuuta 1990 Edmonton Oilers myi Kurrin Philadelphia Flyersiin yhdessä Dave Brownin ja Corey Fosterin kanssa vaihdossa Craig Fisheriin, Scott Mellanbyyn ja Craig Berubeen. Vaihto jäi kuitenkin vain nimelliseksi eikä Kurri pelannut koskaan otteluakaan Philadelphiassa, sillä Philadelphia kauppasi Kurrin vielä samana päivänä Los Angeles Kingsiin yhdessä Jeff Chychrunin kanssa vaihdossa Steve Duchesneen, Steve Kasperiin sekä 4. kierroksen varausnumeroon vuoden 1991 varaustilaisuuteen.

Los Angelesissa jääkiekkoilun suosio oli kääntynyt vasta hiljattain uuteen nousuun Wayne Gretzkyn saapumisen myötä. Kurri pääsi pelaamaan yhdessä vanhan tutkaparinsa Gretzkyn kanssa, ja kaksikon yhteispeli oli jälleen tuottoisaa: Kurri teki kauden 1991–1992 73 runkosarjaottelussa 23 maalia ja 60 pistettä. Kaudella 1992–1993 Gretzky ja Kurri olivat joukkueensa johtavia pelaajia sekä runkosarjassa että pudotuspeleissä. Kurri pelasi täyden 82 ottelun runkosarjan viimeistellen 87 tehopistettä, ja pudotuspeleissä hän teki yhdeksän maalia ja yhteensä 17 tehopistettä. Hän pelasi myös vuoden 1993 tähdistöottelussa. Kurri ja Gretzky johdattivat Los Angelesin aina Stanley Cupin finaaleihin asti, jossa joukkue kohtasi Montreal Canadiensin. Los Angeles kuitenkin hävisi loppuottelusarjan voitoin 4-1. Kurri on myöhemmin kertonut vuoden 1993 finaalitappion olleen hänelle suuri pettymys:

»Jos mietin omaa uraa, niin se on ehdottomasti se karvain pettymys. Hävittiin Kingsien kanssa viimeinen ottelu Montrealille. Olisin halunnut nähdä, miten Hollywood sekoaa siihen aikaan.»

Kurri pelasi Los Angelesissa yhteensä kuusi vuotta. Pelillisesti hänen roolinsa muuttui aiempaa puolustavammaksi, eikä hänen peliaikansa enää vastannut Edmontonissa vietettyjen vuosien minuutteja. Puolustavampaan suuntaan muuttuneesta pelitavastaan huolimatta Kurri teki kaudella 1993–1994 81 ottelussa 31 maalia ja 77 tehopistettä. Kevään 1993 pudotuspelien jälkeen Kurri ei myöskään pelannut tuttuun tapaan samassa ketjussa Wayne Gretzkyn kanssa: Los Angelesin-vuosien ketjukavereista merkittävämpiä olivat muun muassa Luc Robitaille ja Tomas Sandström.

Työsulku lyhensi NHL-kauden 1994–1995 48 ottelun mittaiseksi, ja runkosarja käynnistyi vasta vuoden 1995 tammikuussa. Kurri palasi työsulun ajaksi Jokereihin, jossa pelasi NHL:ssä vastikään tähdeksi nousseen Teemu Selänteen rinnalla. Kurri pelasi SM-liigakaudella 1994–1995 20 runkosarjaottelua tehopistein 10+9=19 saavuttaen hopeaa. Jääkiekon Euroopan cupissa hän oli Selänteen ja Jokereiden kapteeni Waltteri Immosen ohella joukkueensa tärkeimpiä pelaajia, kun Jokerit voitti Euroopan-mestaruuden kukistettuaan loppuottelussa venäläisen Lada Toljattin. NHL:n työsulun päätyttyä Kurri palasi Los Angelesiin ja pelasi 38 runkosarjaottelua pistein 10+19=29.

Uran jälkipuoli (1995–1998)

Kurri aloitti kauden 1995–1996 Los Angelesissa joukkueensa varakapteenina. Hän pelasi Los Angelesissa tehokkaan kauden, 57 runkosarjaottelua tehopistein 17+23=40. Vuoden 1996 maaliskuussa Los Angeles kuitenkin kauppasi Kurrin yhdessä Marty McSorleyn sekä Shane Churlan kanssa New York Rangersiin vaihdossa Ray Ferraroon, Ian Laperrièreen, Mattias Norströmiin, Nathan LaFayetteen ja 4. kierroksen varausnumeroon vuoden 1997 varaustilaisuuteen.. Kurri vietti kauden lopun New Yorkissa, ja kirjautti 14 runkosarjaottelussa tehopisteet 1+4=5. Pudotuspeleissä Kurri todisti tasonsa tekemällä New Yorkille 11 ottelussa kolme maalia ja yhteensä 11 pistettä. Joukkue ylsi oman konferenssinsa välieriin, jossa se hävisi Pittsburgh Penguinsille.

Kurri edusti uransa viimeisen kauden ajan Colorado Avalanchea.

Vuoden 1996 syyskuussa Kurri teki sopimuksen kalifornialaisen Mighty Ducks of Anaheimin kanssa. Kurri oli harjoitellut kesän 1996 aikana ahkerasti, ja tavoitteli pelipaikkaa joukkueen ykkösketjusta pelatakseen yhdessä Teemu Selänteen ja tämän tutkapari Paul Kariyan kanssa. Selänteen ja Kariyan ketjun keskushyökkääjänä pelasi kuitenkin enimmäkseen kanadalainen Steve Rucchin, ja Kurrin pelipaikka vaihteli joukkueen kakkos- ja kolmosketjujen keskellä. Kokeneena pelaajana hänen merkityksensä Anaheimin varsin nuorelle joukkueelle oli kuitenkin suuri. Kurri pelasi kaudella 1996–1997 täyden runkosarjan eli 82 ottelua ensimmäisen kerran sitten kauden 1992–1993, jolloin hän oli edustanut Anaheimin paikallisvastustaja Los Angelesia. Hän kirjautti runkosarjassa yhteensä 13 maalia ja 35 tehopistettä, ja Anaheim pelasi tilastollisesti seurahistoriansa parhaan kauden. Pudotuspeleissä Kurri pelasi 11 ottelua tehopistein 1+2=3. Anaheim ylsi oman konferenssinsa välieriin, jossa se putosi jatkosta tulevaa Stanley Cup -mestaria Detroit Red Wingsiä vastaan.

Kurrin visiitti Anaheimiin jäi yhden kauden mittaiseksi, ja kaudeksi 1997–1998 hän teki vapaana pelaajana sopimuksen Colorado Avalanchen kanssa vuoden 1997 syyskuussa. Colorado oli pelannut NHL:ssä kaudesta 1995–1996, jolloin se oli voittanut Stanley Cupin. Joukkue oli jälleen vahva, ja sen johtavina pelaajina olivat muun muassa myös mestaruuden takuumiehinä toimineet maalivahti Patrick Roy, keskushyökkääjä Peter Forsberg sekä kapteeni Joe Sakic. Coloradossa Kurri pelasi keskushyökkääjänä, ja hänen roolinsa joukkueessa oli aiempaa puolustavampi. Coloradon vahvan ja laajan pelaajamateriaalin vuoksi hänen peliaikansa oli myös pienempi kuin ennen. Runkosarjassa Kurri pelasi 70 ottelua tehopistein 5+17=22. Runkosarjan kohokohtana oli Kurrin NHL-uran 600. maali, jonka hän viimeisteli Los Angeles Kingsiä vastaan pelatussa ottelussa 23. joulukuuta 1997. Hänestä tuli ensimmäinen 600 maalia NHL:n runkosarjassa tehnyt eurooppalainen. NHL:n komissaari Gary Bettman nimitti Kurrin pelaamaan myös vuoden 1998 tähdistöottelussa, jossa suomalaisista pelasivat myös Teemu Selänne, Saku Koivu ja Jere Lehtinen.

Colorado pelasi runkosarjassa vahvan kauden, ja se eteni kevään 1998 pudotuspeleihin oman divisioonansa mestarina. Joukkueen taival kuitenkin katkesi jo ensimmäiseen kierrokseen, kun Edmonton Oilers voitti joukkueiden keskinäisen ottelusarjan voitoin 4-3. Kurri pelasi pudotuspelisarjan otteluista neljä ilman tehopisteitä. Kausi 1997–1998 jäi lopulta Kurrin ammattilaisuran viimeiseksi. Arvostettu The Hockey News sijoitti Kurrin sijalle 50 vuonna 1998 julkaisemallaan 100 parhaan jääkiekkoilijan listalla.

Philadelphia Flyers tarjosi Kurrille sopimusta vielä vuoden 1999 pudotuspelien alla. Kurri kuitenkin kieltäytyi tarjouksesta, koska ei uskonut vuoden tauon jälkeen olevansa enää kykenevä palaamaan kaukaloon.

Lopettaessaan uransa Kurri oli NHL:n kaikkien aikojen eniten maaleja, syöttöjä ja pisteitä tehnyt eurooppalainen pelaaja. Hän teki 1 250 pelaamassaan runkosarjaottelussa 601 maalia ja antoi 797 maalisyöttöä. NHL:n runkosarjan kaikkien aikojen pistetilastossa Kurri on 1 398 tehopisteellään sijalla 21. Sittemmin eurooppalaisista jääkiekkoilijoista Kurrin ovat maalien määrässä ohittaneet Jaromír Jágr vuonna 2006, Teemu Selänne vuonna 2010 sekä viimeisimpänä Aleksandr Ovetškin vuonna 2018. Syöttöjen määrässä eurooppalaisista pelaajista Kurrin edelle ovat yltäneet Jágr, Nicklas Lidström ja Henrik Sedin, tehopisteissä Jágr ja Selänne. NHL:n pudotuspeleissä Kurri pelasi kaikkiaan 200 ottelua pistein 106+127=233. Hänen edellään pudotuspeleissä merkkautettujen tehopisteiden ja tehtyjen maalien määrässä ovat vain Wayne Gretzky ja Mark Messier.

Maajoukkueura

Mitalit
Jari Kurri tarkkailee Suomen ottelua Salt Lake Cityn talviolympialaisissa 2002.
Miesten jääkiekko
Olympialaiset
Pronssia	Nagano 1998	Jääkiekko
MM-kilpailut
Hopeaa	Italia 1994	Jääkiekko
EM-kilpailut
Pronssia	Suomi 1991	Jääkiekko
Nuorten MM-kilpailut
Hopeaa	Suomi 1980	Jääkiekko
U18 EM-kilpailut
Kultaa	Suomi 1978	Jääkiekko
Kanada-cup
Pronssia	Kanada-cup 1991	Jääkiekko

Kurri pelasi urallaan 101 aikuisten maaottelua tehopistein 36+37=73. Suomen jääkiekkomaajoukkuetta hän edusti neljä kertaa maailmanmestaruuskilpailuissa, kolme kertaa Kanada-cupissa, kahdesti olympialaisissa ja kerran maailmancupissa saavuttaen kolmannen sijan vuoden 1991 Kanada-cupissa, hopeaa vuoden 1994 maailmanmestaruuskilpailuissa ja pronssia vuoden 1998 olympialaisissa. Hänet valittiin tähdistökentälliseen vuosien 1991 ja 1994 maailmanmestaruuskilpailuissa ja äänestettiin Suomen parhaaksi jääkiekkoilijaksi peräti yhdeksän kertaa perättäin vuosina 1982-1990. Suomen Jääkiekkoliitto palkitsi Kurrin vuonna 1994 ensimmäistä kertaa Suomessa jaetulla Presidents' Trophylla ja vuonna 2000 hänet nimettiin Kansainvälisen Jääkiekkoliiton kunniagalleriaan. Vuonna 2002 Salt Lake Cityn talviolympialaisten urheilijat valitsivat Kurrin neljän vuoden jäsenkaudelle Kansainvälisen Olympiakomitean jäseneksi. Suomen jääkiekkomaajoukkue on jäädyttänyt Kurrin pelinumeron 17 ja Suomen Jääkiekkomuseo on kunnioittanut Kurrin mittavaa pelaajauraa aateloimalla hänet Jääkiekkoleijonaksi numerolla 113 vuonna 1998 sekä avaamalla museon tiloihin Jari Kurri – jäänmurtaja -erikoisnäyttelyn vuonna 2013.

Aikuisten arvokisoissa Kurri teki ensiesiintymisensä vuoden 1980 talviolympialaisissa. Kurri pelasi joukkueensa jokaisessa seitsemässä ottelussa ja teki turnauksessa kaksi maalia merkkauttaen myös yhden maalisyötön. Suomi oli mukana mitalijahdissa viimeiseen otteluun asti, mutta jäi lopulta täpärästi neljänneksi. Keväällä Kurri pelasi nuorten maailmanmestaruuskilpailuihin jossa hän oli tehopisteillään 4+7=11 pistepörssin toinen Neuvostoliiton Vladimir Krutovin jälkeen. Suomi voitti kolmesta mitalipelistään kaksi ja saavutti hopeamitalin Neuvostoliiton voittaessa mestaruuden. Tappiosta huolimatta mitali oli suomalaiselle jääkiekkoilulle historiallinen, sillä se oli ensimmäinen MM-mitali jonka Suomi saavutti jääkiekossa.

Kurri osallistui ensimmäisen kerran Kanada-cupiin vuonna 1981. Suomen pelaaminen turnauksessa oli kuitenkin heikkoa, sillä viidestä ottelustaan joukkue hävisi neljä saaden ainoan alkusarjan pisteensä pelattuaan 4–4 -tasapelin Yhdysvaltoja vastaan.

Ensimmäisen esiintymisensä aikuisten maailmanmestaruuskilpailuissa Kurri teki kevään 1982 MM-turnauksessa, kun hän vapautui maajoukkueen käyttöön Edmonton Oilersin pudottua yllättäen NHL:n pudotuspeleistä. Seitsemässä ottelussa yhtä monta tehopistettä tehnyt Kurri oli viidennelle sijalle päätyneen Suomen joukkueen tehokkaimpia pelaajia läpi kisojen.

Seuraavaa Kurrin maajoukkue-esiintymistä odotettiin aina vuoden 1987 Kanada-cupiin asti. Suomen menestys oli jälleen yhtä heikkoa kuin vuoden 1981 Kanada-cupissa, sillä joukkue hävisi nyt kaikki ottelunsa ja jäi turnauksessa kuudenneksi. Kevään 1989 MM-kilpailuissa Kurri oli jälleen suomalaisittain koko turnauksen tehokkainta kärkeä viimeisteltyään seitsemään otteluun viisi maalia yhdeksän tehopistettä.

Vuonna 1991 Kurri pääsi jälleen edustamaan Suomea kotiyleisönsä eteen MM-tasolla. Hän oli 12 tehopisteellään Suomen paras pistemies ja hänet valittii ensimmäistä kertaa urallaan aikuisten MM-kilpailujen tähdistökentälliseen. Suomen sijoitus turnauksessa oli viides. Syksyllä Kurri pääsi kiekkoilemaan viimeisen kerran järjestetyssä Kanada-cupissa jossa Suomi eteni aina välieriin asti saavuttaen lopulta koko turnauksen kolmannen sijan. Hän teki turnauksessa kaksi maalia.

Ensimmäisen kahdesta arvokisamitalistaan Kurri saavutti lopulta vuoden 1994 MM-turnauksessa. Hän oli Saku Koivun jälkeen Suomen paras pistemies kymmenellä tehopisteellään, ja Suomi eteni vahvoilla peliesityksillään aina loppuotteluun asti jossa se kuitenkin joutui taipumaan tiukan rangaistuslaukauksilla ratkotun taiston jälkeen Kanadalle lukemin 2–1.

Vuonna 1996 Kurri osallistui Kanada-cupin tilalta ensimmäistä kertaa järjestettyyn jääkiekon maailmancupiin. Suomen tie katkesi kuitenkin jo puolivälierissä 5–0 -tappioon Venäjälle.

Kurrin maajoukkueura päättyi vuonna 1998 Naganon talviolympialaisiin, jossa Suomi saavutti pronssimitalin Kurrin osoittaessa hänen taitonsa kansainvälisissä otteluissa. Turnauksessa viisi tehopistettä tehnyt Kurri laukoi Suomen avausmaalin pronssiottelussa Kanadaa vastaan, jonka Suomi lopulta voitti numeroin 3–2.

Pelitapa ja pelaajakuva

Kurri ei ollut ammattilaisurallaan nopeudestaan huolimatta kovinkaan ketterä luistelija. Hänen vahvuuksiaan olivat hyvä pelinlukutaito ja nopea, tarkka laukaus. NHL:ssä häntä pidettiin yhtenä koko liigan parhaimmista kahden suunnan pelaajista toisen Edmonton Oilersin suomalaishyökkääjän, Esa Tikkasen, kanssa. Hänet muistetaan rauhallisena mutta luotettavana maalintekijänä sekä taitavana kiekonriistäjänä ja erinomaisena alivoimapelaajana.

Kurria ylistetään usein tunnollisena joukkuepelaajana. Hän oli nopea luistelija ja hän säästyi uransa aikana suhteellisen hyvin vakavimmilta loukkaantumisilta. Tämä saattoi johtua hänen matalasta kyyrymäisestä luistelutyylistään jollaisesta on vaikeampi taklata tai tyrmätä kumoon.

Pelaajauran jälkeinen toiminta

Jari Kurri työskentelee nykyään Suomen jääkiekkomaajoukkueen toimitusjohtajana. Kurri toimi vuodesta 2002 aina Torinon talviolympialaisiin 2006 asti Kansainvälisen olympiakomitean urheilijakomissiossa.

Kurri on myös toiminut kustannusalalla ja julkaissut muun muassa kirjan Aarne Honkavaarasta.

Kurri työskenteli myös Hannu Aravirran, Raimo Summasen ja Erkka Westerlundin apuvalmentajan tehtävissä maajoukkueessa keväästä 2001 kevääseen 2005.

Vuonna 2013 Kurri nimitettiin Helsingin Jokereiden uudeksi general manageriksi. Nimityksen syynä on pidetty Jokereiden siirtymistä Venäjän KHL-liigaan. Heinäkuussa 2014 Kurri valittiin KHL-liigan hallitukseen kaudelle 2014-2015.

Yksityiselämä

Jari Kurrin aviopuoliso on entinen Miss Suomi, Vanessa Kurrin (o.s. Forsman). Pariskunnalla on neljä yhteistä lasta: tyttäret Odessa (s. 2002), Alissa (s. 2005) ja Isla (s. 2012) sekä poika Paulus (s. 2007).. Kurrilla on kaksospojat Ville ja Joonas (s. 1985) entisen puolisona Tiina Kurrin kanssa.

Kurri on Sami Lepistön kummisetä.

Populaarikulttuuri

Jari Kurrista on julkaistu Hannu Miettisen kirja Kurri - Ammattilainen vuonna 1984 sekä Ari Mennanderin kirjoittama elämäkertakirja Jari Kurri, vuonna 1997, mutta se julkaistiin vuotta aiemmin kuin hänen peliuransa loppui, joten siinä tilastot ovat puutteelliset. Kirja on saanut hyvät arvostelut. Lisäksi Kurrista on tehty televisiodokumentti Jari Kurri -17 vuonna 2009, joka pohjautuu Ari Mennanderin kirjaan. Sen on käsikirjoittanut ja tuottanut Matti Heusala Yleisradion tilaamana. Suomen Jääkiekkomuseo kunnioitti Kurria erikoisnäyttelyllä, joka avattiin 6. maaliskuuta 2013. Näyttely oli nimeltään "Jäänmurtaja Jari Kurri – Palkintoja legendaariselta uralta".

Uran tilastot

				Runkosarja						Pudotuspelit						Palkinnot							Arvokisat
Kausi	Joukkue	Liiga		O	M	S	Pist.	RM		O	M	S	Pist.	RM									Turnaus	O	M	S	Pist.	RM
1977–78	Jokerit	SML		29	2	9	11	12		–	–	–	–	–									JEM	4	6	2	8	4
	Jokerit	SML-Q		6	1	7	8	2		–	–	–	–	–
1978–79	Jokerit	SML		33	16	14	30	12		–	–	–	–	–									JMM	6	2	3	5	2
	Jokerit	SML-Q		6	7	2	9	13		–	–	–	–	–
1979–80	Jokerit	SML		33	23	16	39	22		–	–	–	–	–									OK	7	2	1	3	6
																							JMM	5	4	7	11	0
1980–81	Edmonton Oilers	NHL		75	32	43	75	40		9	5	7	12	4									KC	5	0	1	1	0
1981–82	Edmonton Oilers	NHL		71	32	54	86	32		5	2	5	7	10									MM	7	4	3	7	2
1982–83	Edmonton Oilers	NHL		80	45	59	104	22		16	8	15	23	8
1983–84	Edmonton Oilers	NHL		64	52	61	113	14		19	14	14	28	13
1984–85	Edmonton Oilers	NHL		73	71	64	135	30		18	19	12	31	6
1985–86	Edmonton Oilers	NHL		78	68	63	131	22		10	2	10	12	4
1986–87	Edmonton Oilers	NHL		79	54	54	108	41		21	15	10	25	20
1987–88	Edmonton Oilers	NHL		80	43	53	96	30		19	14	17	31	12									KC	5	1	1	2	4
1988–89	Edmonton Oilers (A)	NHL		76	44	58	102	69		7	3	5	8	6									MM	7	5	4	9	2
1989–90	Edmonton Oilers (A)	NHL		78	33	60	93	48		22	10	15	25	18
1990–91	HC Milano Devils	Serie A		30	27	48	75	6		10	10	12	22	2									MM	10	6	6	12	2
1991–92	Los Angeles Kings	NHL		73	23	37	60	24		4	1	2	3	4									KC	6	2	0	2	7
1992–93	Los Angeles Kings	NHL		82	27	60	87	38		24	9	8	17	12
1993–94	Los Angeles Kings	NHL		81	31	46	77	48		–	–	–	–	–									MM	8	4	6	10	2
1994–95	Jokerit	SML		20	10	9	19	10		–	–	–	–	–
	Jokerit	EC		4	3	6	9	4		–	–	–	–	–
	Los Angeles Kings	NHL		38	10	19	29	24		–	–	–	–	–
1995–96	Los Angeles Kings (A)	NHL		57	17	23	40	37		–	–	–	–	–
	New York Rangers	NHL		14	1	4	5	2		11	3	5	8	2
1996–97	Mighty Ducks of Anaheim	NHL		82	13	22	35	12		11	1	2	3	4									WC	4	1	0	1	0
1997–98	Colorado Avalanche	NHL		70	5	17	22	12		4	0	0	0	0									OK	6	1	4	5	2
NHL yhteensä SM-liiga yhteensä				1 251 122	601 53	797 49	1 398 102	545 62		200 –	106 –	127 –	233 –	123 –		arvokisat								65	26	26	52	27

Maajoukkueura

Arvokisat
Sijoitus	Vuosi	Joukkue	Turnaus	O	M	S	Pist.	RM
	1978	Suomi U18	U18-EM-kilpailut	4	6	2	8	4
4.	1979	Suomi U20	U20-MM-kilpailut	6	2	3	5	2
	1980	Suomi U20	U20-MM-kilpailut	5	4	7	11	0
7.	1980	Suomi	olympialaiset	7	2	1	3	6
6.	1981	Suomi	Kanada-cup	5	0	1	1	0
5.	1982	Suomi	MM-kilpailut	7	4	3	7	2
6.	1987	Suomi (C)	Kanada-cup	5	1	1	2	4
5.	1989	Suomi	MM-kilpailut	7	5	4	9	8
5.	1991	Suomi (C)	MM-kilpailut	10	6	6	12	2
	1991	Suomi (C)	Kanada-cup	6	2	0	2	7
	1994	Suomi	MM-kilpailut	8	4	6	10	2
5.	1996	Suomi (C)	maailmancup	4	1	0	1	0
	1998	Suomi (A)	olympialaiset	6	1	4	5	2
YHTEENSÄ		Arvokilpailut		65	26	26	52	27
YHTEENSÄ		MAAJOUKKUE	Aikuiset	101	36	37	73	–

Pelaajauran saavutukset ja palkinnot

Seurajoukkuetasolla

NHL

• Stanley Cup (1984, 1985, 1987, 1988 ja 1990. Pelasi Stanley Cupin finaalissa myös vuosina 1983 ja 1993)
• Clarence S. Campbell Bowl (1983, 1984, 1985, 1987, 1988, 1990 ja 1993)
• Lady Byng Memorial Trophy kaudella 1984–1985
• Pelasi NHL:n tähdistöottelussa (1983, 1984, 1985, 1986, 1988, 1989, 1990, 1993 ja 1998)
• Pelasi Rendez-vous ’87 -otteluissa (1987)
• Valinta NHL:n ykköstähdistöön (1985 ja 1987) ja kakkostähdistöön (1984, 1986 ja 1989)
• NHL:n paras maalintekijä kaudella 1985–1986
• NHL:n pudotuspelien paras maalintekijä (1984, 1985, 1987 ja 1988)
• Valinta IIHF Hall of Famen kunniagalleriaan (2000)
• Valinta Hockey Hall of Famen kunniagalleriaan (2001)
• Edmonton Oilers on jäädyttänyt Kurrin pelinumeron 17 (2001)
• Edmonton Oilersin seurahistorian toiseksi tehokkain maalintekijä ja pelaaja sekä kolmanneksi eniten maalisyöttöjä saavuttanut pelaaja (474 maalia, 569 syöttöä ja 1 043 tehopistettä 754 ottelussa)
• The Hockey Newsin sadan parhaan jääkiekkoilijan listan sija 50. (1998)
• Valinta The Hockey Newsin kaikkien aikojen parhaiden eurooppalaisten pelaajien ykkösketjuun (2007)
• Ensimmäinen eurooppalainen 500 ja 600 NHL-maalin rajat ylittänyt pelaaja
• Ensimmäinen yli 70 maalia NHL:n runkosarjassa tehnyt laitahyökkääjä (kaudella 1984–1985)
• Eniten voittomaaleja tehnyt pelaaja (kaudella 1985–1986 ja 1986–1987)
• Eniten maaleja tasakentällisillä pelattaessa (kaudella 1985–1986 ja 1986–1987)
• NHL:n paras maaliprosentti (28,8% kaudella 1986–1987)
• NHL:n eniten maaleja ottelua kohden tehnyt pelaaja (0,97 maalia per ottelu kaudella 1985–1986 ja 0,87 maalia per ottelu kaudella 1986–1987)
• NHL:n pudotuspelien kolmanneksi eniten maaleja ja tehopisteitä saavuttanut pelaaja (200 ottelua, joissa 106 maalia ja yhteensä 233 tehopistettä; kaikkien aikojen tehokkain eurooppalainen NHL:n pudotuspeleissä)
• Suomalainen NHL-ennätys, eniten maalisyöttöjä (797)
• Suomalainen NHL-ennätys, eniten tehopisteitä yhden kauden aikana (135 tehopistettä kaudella 1984–1985)

Jääkiekon SM-liiga

• Jokerit on jäädyttänyt Kurrin pelinumeron 17
• Jääkiekon SM-liigan kuukauden pelaaja joulukuussa 1994
• Presidents' Trophy -palkinto
• SM-hopea 1995
• Jari Kurri -palkinto on SM-liigan vuosittain myöntämä tunnustuspalkinto parhaalle pelaajalle pudotuspeleissä

Italian Serie A

• Italian liigan pronssi (1991)

Maajoukkue

Mitalit

• Nuorten 18v Euroopan-mestaruus (1978)
• Nuorten 20v MM-hopea (1980)
• EM-Pronssi(1991)
• MM-hopeaa (1994)
• Olympiapronssia (1998)
• Kanada-cupin kolmas sija (1991)

Eurooppa Cup

• Euroopan cupin lopputurnauksen paras pistemies 1995
• Euroopan cupin lopputurnauksen All-Stars tähtikentällisessä 1995
• Euroopan cupin voitto Jokereissa 1995

Henkilökohtaiset saavutukset

• Valinta MM-kilpailujen tähdistökentälliseen vuosina 1991 ja 1994
• Aatelointi Suomen Jääkiekkoleijonaksi numerolla 113 vuonna 1998
• Valinta Kansainvälisen Jääkiekkoliiton kunniagalleriaan vuonna 2000
• Suomen jääkiekkomaajoukkue on jäädyttänyt Kurrin pelinumeron 17
• Valinta alle 18-vuotiaiden EM-mestaruuskilpailuiden tähdistökentälliseen 1978
• Valittu alle 18-vuotiaiden EM-kilpailuiden parhaaksi pelaajaksi 1978
• Alle 20-vuotiaiden MM-kilpailujen pistepörssin voitto 1980
• Jääkiekon Maailmanmestaruuskilpailut 1991 pistepörssin eniten pisteitä 12
• Suomen jääkiekkoliitto palkitsi Kurrin Presidents' Trophy -erikoispalkinnolla vuonna 1994

Muita mainintoja

• Edmontonin vuoden urheilija (1989)
• Valinta Suomen vuoden jääkiekkoilijaksi (1982, 1983, 1984, 1985, 1986, 1987, 1988, 1989 ja 1990)
• Valinta suomalaisten urheilijoiden kunniagalleriaan vuonna 2011
• Edmonton Oilers paras pistemies (1988–1989)
• Edmonton Oilers paras maalintekijä (1985–1986), (1987–1988)
• Edmonton oilers paras Playoff maalintekijä (1984, 1985, 1987, 1988, 1989)
• Los Angeles Kings paras puolustavan pelaajan palkinto "The Defensive Player award" (1992–1993), (1993–1994)
• NHL-Stanley-Cupin voittomaalin tekijä kaudella 1986–1987 (NHL Stanley Cup Clinching Goal)
• Edmontonin joukkueen arvokkain pelaaja "Zane Feldman Trophy" 1989

Voimassa olevat Ennätykset NHL:ssä

• NHL:n yhden kauden pudotuspelien maaliennätys; 19 maalia kevään 1985 pudotuspeleissä (jaettu Reggie Leachin kanssa)
• Eniten maaleja yhdessä NHL:n pudotuspelisarjassa; 12 maalia ottelusarjassa Chicago Blackhawksia vastaan kevään 1985 pudotuspeleissä
• Eniten hattutemppuja yhdessä NHL:n pudotuspelisarjassa. 3 hattutemppua ottelusarjassa Chicago Blackhawksia vastaan kevään 1985 pudotuspeleissä
• Eniten ylivoimalla viimeisteltyjä maaleja yhdessä pudotuspeliottelussa (3 ylivoimamaalia kevään 1987 pudotuspeliottelussa Los Angeles Kingsiä vastaan)
• Eniten hattutemppuja koko Pudotuspelisarjassa 1985. 4-hattutemppua
• Eniten alivoimamaaleja yhden Playoff-ottelun erässä 1983

Voimassa olevat Ennätykset Edmonton Oilersissa

• Eniten tehtyjä voittomaaleja yhden kauden aikana 13 (1985)
• Eniten Pudotuspelien maaleja seuran historiassa 92 (1980-1990)
• Eniten pudotuspelien maaleja yhdessä kaudessa 19 (1985)
• Eniten maaleja yhdessä ottelussa 5 (1983) (jaettu).
• Eniten maaleja yhdessä kotiottelussa 5 (1983) (jaettu).
• Eniten syöttöjä yhdessä erässä 4 (1983) (jaettu).
• Eniten pisteitä yhdessä erässä 5 (1984) (jaettu).
• Eniten hattutemppuja koko pudotuspelisarjassa 4 (1985)
• Eniten hattutemppuja playoff sarjassa 3 (1985)
• Eniten maaleja yhdessä playoff sarjassa 12 (1985)
• Eniten ylivoimamaaleja yhdessä pudotuspelin erässä 2 (1987)
• Eniten ylivoimamaaleja yhdessä pudotuspelissä 3 (1987)
• Eniten pisteitä yhdessä NHL-kaudessa laitahyökkääjänä 135 (1985)
• Eniten maaleja yhdessä NHL kaudessa oikeana laitahyökkääjänä 71 (1985)
• Tulokaskauden piste ennätys 75 pistettä (1981)
• Tulokaskauden syöttöennätys 43 syöttöä (1981)
• Eniten yli 20 maalin kausia 10. Eniten peräkkäisiä yli 20 maalin kausia 10.
• Eniten yli 30 maalin kausia 10. Eniten peräkkäisiä yli 30 maalin kausia 10.
• Eniten maaleja yhdessä PlayOff ottelussa 4 (1985), (1987) (jaettu)
• Eniten PlayOff maaleja tulokkaana 5 (1981) (jaettu)
• Eniten playoff ylivoimamaaleja 22.

Pelaajauran jälkeiset saavutukset

Jääkiekkomaajoukkueen toimitusjohtajana sekä apuvalmentajana

• Maailmanmestaruus (2011)
• MM-hopeaa (2001, 2007)
• MM-pronssia (2006, 2008)
• Olympiahopeaa (2006)
• Olympiapronssia (2010)
• Olympiapronssia (2014)
• Maailmancupin toinen sija (2004)

Katso myös

• Luettelo 1 000 tehopistettä saavuttaneista NHL-pelaajista
• Luettelo 500 NHL-maalia tehneistä pelaajista
• Luettelo NHL-ennätysten tekijöistä
• Luettelo Hockey Hall of Famen jäsenistä
• Luettelo vähintään viisi maalia yhdessä NHL-ottelussa tehneistä pelaajista
• The Hockey Newsin luettelo 100 parhaasta NHL-pelaajasta

Lähteet

• Ari Mennander, Jari Porttila, Mauno Saari: Finland All Stars : tätä joukkuetta ei voita kukaan. Uud. laitos. Otava, 1995. ISBN 951-1-14075-2

Kirjallisuutta

• Hannu Miettinen: Jari Kurri : ammattilainen, Lehtimiehet, 1984 ISBN 951-95533-3-9
• Ari Mennander, Jim Matheson: Jari Kurri 17, Helsinki : Kurri Production, 2001 ISBN 951-98557-4-2 (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Jari Kurri The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
• NHL Hockey Hall of Fame: Jari Kurri
• Jari Kurri nhlfinns.com-palvelussa
• Edmonton Oilers Heritage -sivut
• Kurrin tiedot Jääkiekkomuseon sivulla
• YLE Elävä arkisto: NHL-legenda Jari Kurri
• Timo Soukola: Kurri, Jari (1960—) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 13.10.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Edeltäjä: –

President’s Trophyn voittaja 1994

Seuraaja: Timo Jutila

Edeltäjä: Mike Bossy

Lady Byng Memorial Trophyn voittaja 1985

Seuraaja: Mike Bossy

Edeltäjä: Wayne Gretzky

NHL:n maalipörssin voittaja 1986

Seuraaja: Wayne Gretzky

Jääkiekon SM-liigassa jäädytetyt pelaajanumerot

Blues	HIFK	HPK	Ilves	JYP	KalPa	KooKoo	Kärpät	Lukko	Pelicans	SaiPa	Sport	Tappara	TPS	Ässät
10 Lehtinen	1 Wetzell	2 Salisma	2 Wasama	1 Siekkinen	1 Kuivalainen	36 Outinen	10 Ruotsalainen	4 Rastio	11 Koskinen	3 Partinen	14 Laaksoharju	2 Numminen	3 Nummelin	2 Heikkilä
33 Hirvonen	5 Riihiranta	9 Louhi	7 Honkavaara	10 Rastela	27 Rinne	81 Nurmberg	24 Viuhkola	4 Peltonen	13 Laine	8 Koho	27 Väkelä	3 Marjamäki	8 Wahlsten	4 Javanainen
	7 Saarinen	13 Palo	13 Jalo	19 Mikkilä	24 S.Kapanen		15 Kiimalainen	7 Keinonen	17 Eloranta	9 Skriko	29 Hjerpe	7 Jutila	23 Virta	12 Levo
	17 Murto	17 Hietanen	14 Oksanen	30 Kurkinen	44 Timonen		6 Mikkola	8 Vehmanen		20 Mälkiä		8 Ojanen	16 Tammelin	13 Ketola
	20 Hagman	18 Savolainen	16 Peltonen				5 Kukkonen	13 Torkki				10 Susi	11 Koivu	89 Otevřel
	22 Kortelainen	36 Tuulola	30 Tammi					26 Forss				12 E.Lehtonen	15 Leppänen	11 Kilpiö
	23 P.Lehtonen		41 Helminen					77 Hämäläinen					12 Vilander	5 Rautakallio
	35 Lindfors							35 Vehanen						22 Makkonen
	9 Kuhta

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 1989

1 Ketterer | 2 Narvanmaa | 3 Blomqvist (C) | 4 Lehtonen | 5 Kuusisto | 7 Saarinen | 9 Eloranta | 10 Susi | 11 Tikkanen | 12 Jalonen | 14 Järvinen | 15 Järvenpää | 17 Kurri | 19 Lindfors | 20 Vilander | 22 Vuori | 23 Virta | 24 Mikkolainen | 26 Keskinen | 29 Ruotsalainen | 30 Tammi | 31 Järvi | 33 Seppo | Valmentaja Pentti Matikainen

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 1991

1 Takko | 2 Numminen | 3 Henriksson | 5 Jutila | 6 Ruotanen | 8 Selänne | 9 Sirén | 13 Kivelä | 14 Järvinen | 15 Nieminen | 16 Järvenpää | 17 Kurri | 18 Tuomisto | 19 Lindfors | 20 Kurkinen | 21 Ruuttu | 22 Tirkkonen | 23 Virta (C) | 25 Summanen | 26 Keskinen | 27 Peltomaa | 29 Lumme | 30 Ketterer | Valmentaja Pentti Matikainen

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 1994

1 Kuivalainen | 2 Kiprusoff | 4 Hämäläinen | 5 Jutila (C) | 7 Immonen | 8 Ojanen | 9 Keskinen | 11 Koivu | 12 Laukkanen | 13 Palo | 14 Helminen | 15 Alatalo | 16 Peltonen | 17 Kurri | 20 Lehtinen | 22 Ruuttu | 23 Virta (A) | 24 Kapanen | 26 Strömberg | 30 Tammi | 35 Myllys | 40 Nieminen (A) | 42 Mäkelä | Valmentaja Curt Lindström

Suomen joukkue – Talviolympialaiset 1998

4 Timonen | 5 Berg | 6 Grönman | 8 Selänne | 10 Tikkanen | 11 Koivu | 12 Laukkanen | 14 Helminen | 15 Törmänen | 16 Peltonen | 17 Kurri | 19 Lind | 21 Lumme | 24 Kapanen | 25 Rintanen | 26 Lehtinen | 27 Numminen | 30 Tammi | 31 Sulander | 35 Myllys | 37 Ylönen | 40 Nieminen | 44 Niinimaa | Valmentaja Hannu Aravirta