Itä-Helsinki

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Itä-Helsinkiin kuuluvat kaakkoinen ja itäinen suurpiiri sekä Östersundom.

Itä-Helsinki on Helsingin itäinen alue, johon lasketaan kuuluvaksi Kaakkoinen, Itäinen ja Östersundomin suurpiiri.lähde? Alue rajautuu lännessä Kulosaaren siltaan ja Lahdenväylään sekä idässä maarajaan Vantaan ja Sipoon kanssa[1]. Alueella asuu lähes neljännes helsinkiläisistä (133 000)lähde? ja se on asuntokannaltaan uusinta. Itä-Helsingin alueet liitettiin Helsinkiin suuressa alueliitoksessa 1946 sekä Vuosaaren alueliitoksessa 1966. Östersundom liitettiin Helsinkiin tammikuussa 2009.

1950-luvun alussa alueella oli lähinnä vanhoja huvilayhteisöjä kuten Kulosaari, Tammisalo ja Vuosaari. Ensimmäiset kerrostalot rakennettiin 1950-luvulla Herttoniemeen, Roihuvuoreen ja Puotilaan. Samoihin aikoihin alueelle rakennettiin joitakin omakotialueita, kuten Marjaniemi, Tammisalo ja Vartioharju. 1960-luvulla Itä-Helsinkiin rakennettiin Myllypuron, Puotinharjun, Kontulan, Mellunmäen, Laajasalon ja Vuosaaren elementtilähiöt helpottamaan asuntopulaa ja nostamaan asumisen tasoa. Vuonna 1982 Helsingin metron liikenteen alkaminen nopeutti tukkoisen Itäväylän takana asuneiden matka-aikoja oleellisesti ja alueet, jotka olivat ”puolivälissä Sipoon kirkolle” muuttuivat osaksi pääkaupunkiseutua.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisen Itä-Helsingin aluetta Kalmbergin kartaston kartassa vuodelta 1855.
Puotilan kartano ja viljelyspalstoja

Kampakeraamisella kaudella Itä-Helsingin alue oli suureksi osaksi veden alla.[2] Itä-Helsingistä löydetyt hautaröykkiöt on ajoitettu pronssikaudelle tai sen jälkeiselle esiroomalaiselle kaudelle. Esimerkiksi Kulosaaressa on puistotien ja metroradan varressa aidattu pronssikautinen hautaröykkiö. Muita hautoja on löydetty Vartiosaaresta, Vuosaaresta, Mellunkylästä ja Herttoniemestä.[3]

Helsingin pitäjä syntyi 1300-luvulla, ja Itä-Helsingin alue kuului tuolloin Helsingin pitäjään. Ensimmäiset kartanot rakennettiin Itä-Helsinkiin jo 1500-luvulla, jolloin alueella oli runsaasti rälssimaata.[2] Säteri oli rälssitalo, joka oli vapautettu veroista ratsupalvelusta vastaan – tällaisia rälssisätereitä olivat Herttoniemen, Kulosaaren, Laajasalon ja Tullisaaren kartanot. 1860-luvun Ison reduktion seurauksena vain Laajasalon ja Herttoniemen kartanot säilyttivät säterivapautuksensa.[4]

Suomenlinnan rakennustyömaan seurauksena Herttoniemen kartanon yhteyteen perustettiin 1750-luvulla tiiliruukki. Laajasalosta Degerön kartanon mailla Stansvikissä oli 1700-luvun lopussa kaivostoimintaa. Koska useat Suomenlinnan upseerit omistivat Itä-helsingin kartanoita, niihin levisi monipuolinen kulttuuriharrastus.[4] Kartanokulttuuri sai 1800-luvun alkupuolella hienot ulkopuitteensa, ja Carl Ludvig Engelin mukana empiretyylistä tuli myös Itä-Helsingin alueella varsin hallitseva. Engel on tosin suunnitellut vain pari Herttoniemn kartanon mailla sijaitsevaa huvimajaa.[5] Paikallinen höyrylaivaliikenne alkoi Helsingissä kunnolla 1850-luvulla, ja liikenteen lisääntyessä huviloiden määrä kasvoi Yliskylässä, Vuosaaressa, Villingissä ja Kallahdessa. Maanomistajien toiveesta Laajasalon kanavaa alettiin rakentaa vuonna 1873, ja se valmistui seuraavana vuonna. Ensimmäiset kesähuvilat rakennettiin Herttoniemeen jo 1880-luvun alussa.[6]

Kulosaaren huvilayhteiskuntaa alettiin toteuttaa vuodesta 1907 eteenpäin, ja sen luomisessa olivat mukana muun muassa Lars Sonck ja Armas Lindgren. Nykyään Wihuri Oy:n pääkonttori sijaitsee Lars Sonckin suunnittelemassa rantahotellissa. Raitiotie tuli Kulosaareen vuonna 1911, ja raitiovaunut kuljetettiin saareen aluksi lautalla. Vuonna 1919 saaresta rakennettiin ensimmäinen puusilta, jota käytettiin vielä 1950-luvullakin. Vuoden 1946 Helsinkiin liittämisen jälkeen Kulosaaresta purettiin paljon huviloita kerrostalojen tieltä ja saaren läpi rakennettiin Itäväylä.[7]

Itä-Helsinki koostuu nykyään vuoden 1946 alueliitoksessa Helsingin kaupunkiin liitetyistä Kulosaaren kunnasta ja Helsingin maalaiskunnan alueista. Vuosaari liitettiin Itäiseen suurpiiriin vuonna 1966 [2] ja Östersundomista tuli osa Itä-Helsinkiä vuonna 2009.

Itä-Helsingin aluejako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin aluejaossa Itäinen suurpiiri on yksi Helsingin 7 suurpiiristä, ja siihen kuuluvat seuraavat peruspiirit ja osa-alueet:

Vartiokylän peruspiiri Vartioharju, Puotila, Puotinharju, Marjaniemi, Roihupellon teollisuusalue, Itäkeskus
Myllypuron peruspiiri Myllypuro
Mellunkylän peruspiiri Kontula, Vesala, Mellunmäki, Kivikko, Kurkimäki
Vuosaaren peruspiiri Keski-Vuosaari, Nordsjön kartano, Uutela, Meri-Rastila, Kallahti, Aurinkolahti, Rastila, Niinisaari, Mustavuori

Myös Helsingin Kaakkoinen suurpiiri ja Östersundomin suurpiiri ovat osa Itä-Helsinkiä. Kaakkoiseen suurpiiriin kuuluvat seuraavat peruspiirit ja osa-alueet:

Kulosaaren peruspiiri Kulosaari, Mustikkamaa-Korkeasaari
Herttoniemen peruspiiri Länsi-Herttoniemi, Roihuvuori, Herttoniemen yritysalue, Herttoniemenranta, Tammisalo
Laajasalon peruspiiri Vartiosaari, Yliskylä, Jollas, Tullisaari, Kruunuvuorenranta, Hevossalmi, Villinki, Santahamina, Itäsaaret

Östersundomin suurpiiriin ja samannimiseen peruspiiriin kuuluvat:

Östersundomin peruspiiri Salmenkallio, Talosaari, Karhusaari, Ultuna

Alueen nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itä-Helsinki on vasemmistopuolueiden kuten SDP:n ja Vasemmistoliiton vahvinta kannatusaluetta. Kuvassa Vasemmistoliiton vuoden 2007 eduskuntavaalien äänimääristä laadittu kartta.

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueelle on syntynyt oma kulttuurinsa, muun muassa Nylon Beat julisti olevansa itähelsinkiläinen, ei niinkään helsinkiläinen yhtye. Moni rap-artisti, kuten Ruudolf, Notkea Rotta, Asa, Iso H, Memmy Posse ja Steen1 ovat laulaneet Itä-Helsingistä.lähde?

Urheilutoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itä-Helsingissä on paljon paikallisia urheiluseuroja. Tunnetuimpia ovat Puotinkylän Valtti, FC Kontu ja Ykkösessä pelaava FC Viikingit.

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajoliikenteen pääväylät Itä-Helsingissä ovat Kehä I, Itäväylä ja Lahdenväylä. Joukkoliikenneyhteyksistä tärkein on metro, joka Itäkeskuksen metroasemalta jatkaa sekä Mellunmäkeen että Vuosaareen. Itä-Helsingin alueella kulkee myös monia liityntäbussilinjoja, joiden terminaaleina toimii Herttoniemen, Itäkeskuksen, Kontulan ja Vuosaaren metroasemat. Helsingin metroasemista suurin osa sijaitsee Itä-Helsingissä. Poikkiliikennettä varten luotu runkolinja 550 lähtee Itäkeskuksesta päätepysäkkinään Espoon Westend ja runkolinja 560 kulkee Rastilasta Vuosaaren ja Mellunmäen kautta Vantaan Myyrmäkeen. Suunnitteilla on myös nykyisten linjojen 50, 58 ja 59 yhdistäminen runkolinjaksi 500 välille HerttoniemiPasilaMunkkivuori.[8]

Kuvagalleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Itä-Helsingin vaiheita ja nähtävyyksiä. Itä-Helsingin Kulttuuriseura ry, 2000.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Itä-Helsingin vaiheita ja nähtävyyksiä, s. 7
  2. a b c Kailari, Kyllikki. Itä-Helsingin vaiheita ja nähtävyyksiä, s. 13
  3. Kailari, Kyllikki. Itä-Helsingin vaiheita ja nähtävyyksiä, s. 12
  4. a b Kailari, Kyllikki. Itä-Helsingin vaiheita ja nähtävyyksiä, s. 14
  5. Kailari, Kyllikki. Itä-Helsingin vaiheita ja nähtävyyksiä, s. 15
  6. Liljestrand, Holger. Itä-Helsingin vaiheita ja nähtävyyksiä, s. 37
  7. Kailari, Kyllikki. Itä-Helsingin vaiheita ja nähtävyyksiä, s. 16-17
  8. https://www.hsl.fi/linjastosuunnitelmat/herttoniemen-alueen-linjasto

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]