Itä-Helsinki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Itä-Helsinkiin kuuluvat kaakkoinen ja itäinen suurpiiri sekä Östersundom.

Itä-Helsinki on Helsingin itäinen alue, johon lasketaan kuuluvaksi Kaakkoinen, Itäinen ja Östersundomin suurpiiri.lähde? Alue rajautuu lännessä Kulosaaren siltaan ja Lahdenväylään sekä Porvoonväylään, idässä ja pohjoisessa maarajaan Vantaan ja Sipoon kanssa ja etelässä Suomenlahteen.[1] Alueella asuu noin 170 000 asukasta, mikä on noin neljännes helsinkiläisistä.[2] Itä-Helsingin alueet liitettiin Helsinkiin suuressa alueliitoksessa 1946 sekä Vuosaaren alueliitoksessa 1966. Östersundom liitettiin Helsinkiin tammikuussa 2009.

Itä-Helsinki on asuntokannaltaan muuhun Helsinkiin verrattuna uudehkoa. Alueen ensimmäiset kerrostalot rakennettiin 1950-luvulla, mutta erityisen tunnusomaisia alueella ovat 1960-luvulla rakennetut väljät elementtilähiöt, kuten Myllypuro, Puotinharju, Kontula, Mellunmäki, Laajasalo ja Keski-Vuosaari. Alueella on myös laajoja omakotitaloalueita. Nykyään Itä-Helsingin tärkein aluekeskus on Vartiokylän kaupunginosaan kuuluva Itäkeskus, jossa sijaitsevat muun muassa kauppakeskukset Itis ja Easton Helsinki. Muita tärkeitä aluekeskuksia ovat Herttoniemi, Vuosaari ja Kontula. Metro on alueen tärkein joukkoliikenneyhteys.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisen Itä-Helsingin aluetta Kalmbergin kartaston kartassa vuodelta 1855.

Kampakeraamisella kaudella Itä-Helsingin alue oli suureksi osaksi veden alla.[3] Itä-Helsingistä löydetyt hautaröykkiöt on ajoitettu pronssikaudelle tai sen jälkeiselle esiroomalaiselle kaudelle. Esimerkiksi Kulosaaressa on puistotien ja metroradan varressa aidattu pronssikautinen hautaröykkiö. Muita hautoja on löydetty Vartiosaaresta, Vuosaaresta, Mellunkylästä ja Herttoniemestä.[4]

Helsingin pitäjä syntyi 1300-luvulla, ja Itä-Helsingin alue kuului tuolloin Helsingin pitäjään. Ensimmäiset kartanot rakennettiin Itä-Helsinkiin jo 1500-luvulla, jolloin alueella oli runsaasti rälssimaata.[3] Säteri oli rälssitalo, joka oli vapautettu veroista ratsupalvelusta vastaan – tällaisia rälssisätereitä olivat Herttoniemen, Kulosaaren, Laajasalon ja Tullisaaren kartanot. 1860-luvun Ison reduktion seurauksena vain Laajasalon ja Herttoniemen kartanot säilyttivät säterivapautuksensa.[5]

Suomenlinnan rakennustyömaan seurauksena Herttoniemen kartanon yhteyteen perustettiin 1750-luvulla tiiliruukki. Laajasalosta Degerön kartanon mailla Stansvikissä oli 1700-luvun lopussa kaivostoimintaa. Koska useat Suomenlinnan upseerit omistivat Itä-helsingin kartanoita, niihin levisi monipuolinen kulttuuriharrastus.[5] Kartanokulttuuri sai 1800-luvun alkupuolella hienot ulkopuitteensa, ja Carl Ludvig Engelin mukana empiretyylistä tuli myös Itä-Helsingin alueella varsin hallitseva. Engel on tosin suunnitellut vain pari Herttoniemn kartanon mailla sijaitsevaa huvimajaa.[6] Paikallinen höyrylaivaliikenne alkoi Helsingissä kunnolla 1850-luvulla, ja liikenteen lisääntyessä huviloiden määrä kasvoi Yliskylässä, Vuosaaressa, Villingissä ja Kallahdessa. Maanomistajien toiveesta Laajasalon kanavaa alettiin rakentaa vuonna 1873, ja se valmistui seuraavana vuonna. Ensimmäiset kesähuvilat rakennettiin Herttoniemeen jo 1880-luvun alussa.[7]

Ilmakuva Itä-Helsingistä vuodelta 1970, ajalta ennen metron ja Itis-kauppakeskuksen rakentamista. Edessä Puotinharjun elementtikerrostaloalue, takana vasemmalla Myllypuro ja oikealla Kontula.

Kulosaaren huvilayhteiskuntaa alettiin toteuttaa vuodesta 1907 eteenpäin, ja sen luomisessa olivat mukana muun muassa Lars Sonck ja Armas Lindgren. Nykyään Wihuri Oy:n pääkonttori sijaitsee Lars Sonckin suunnittelemassa rantahotellissa. Raitiotie tuli Kulosaareen vuonna 1911, ja raitiovaunut kuljetettiin saareen aluksi lautalla. Vuonna 1919 saaresta rakennettiin ensimmäinen puusilta, jota käytettiin vielä 1950-luvullakin. Vuoden 1946 Helsinkiin liittämisen jälkeen Kulosaaresta purettiin paljon huviloita kerrostalojen tieltä ja saaren läpi rakennettiin Itäväylä.[8]

Itä-Helsinki koostuu nykyään vuoden 1946 alueliitoksessa Helsingin kaupunkiin liitetyistä Kulosaaren kunnasta ja Helsingin maalaiskunnan alueista. Vuosaari liitettiin Itäiseen suurpiiriin vuonna 1966[3] ja Östersundomista tuli osa Itä-Helsinkiä vuonna 2009. 1950-luvun alussa alueella oli lähinnä vanhoja huvilayhteisöjä kuten Kulosaari, Tammisalo ja Vuosaari. Ensimmäiset kerrostalot rakennettiin 1950-luvulla Herttoniemeen, Roihuvuoreen ja Puotilaan. Samoihin aikoihin alueelle rakennettiin joitakin omakotialueita, kuten Marjaniemi, Tammisalo ja Vartioharju. 1960-luvulla Itä-Helsinkiin rakennettiin Myllypuron, Puotinharjun, Kontulan, Mellunmäen, Laajasalon ja Vuosaaren elementtilähiöt helpottamaan asuntopulaa ja nostamaan asumisen tasoa. Vuonna 1982 Helsingin metron liikenteen alkaminen nopeutti tukkoisen Itäväylän takana asuneiden matka-aikoja oleellisesti ja alueet, jotka olivat ”puolivälissä Sipoon kirkolle” muuttuivat osaksi pääkaupunkiseutua. Vuonna 1984 Itäkeskukseen avattiin kauppakeskus Itis, mikä korosti Itäkeskuksen asemaa Itä-Helsingin tärkeimpänä aluekeskuksena. 1990-luvulla valmistuivat Kivikon, Meri-Rastilan ja Kallahden asuinalueet, 2000-luvulla Herttoniemenrannan ja Aurinkolahden asuinalueet.

Maantiede ja luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näkymä Vartiokylänlahdelle ja Puotilan uimarannalle syksyllä 2004.

Itä-Helsingin eli Kaakkoisen, Itäisen ja Östersundomin suurpiirien yhteenlaskettu maapinta-ala oli vuonna 2017 noin 88,9 neliökilometriä[9]. Alue sijaitsee Suomenlahden rannalla, ja siihen kuuluu lukuisia merenlahtia. Vanhankaupunginselkä ja Kruunuvuorenselkä erottavat sen kantakaupungista, Tullisaarenselkä erottaa Laajasalon mantereesta. Vartiokylänlahti ja Porvarinlahti ovat jäännöksiä entisestä salmesta, joka on maankohoamisen seurauksena muuttunut kuivaksi maaksi, jolloin samalla Vuosaari muuttui saaresta niemimaaksi.[10]. Itä-Helsinkiin kuuluu edelleen lukuisia saaria, kuten Kulosaari, Laajasalo, Santahamina, Villinki, Tammisalo, Vartiosaari ja Karhusaari sekä monia pieniä asumattomia saaria ja luotoja.[11][12]

Itä-Helsinkiin kuuluu muutama pitkänomainen viherkaistale. Yksi niistä kulkee Laajasalosta Vartiosaaren, Ramsinniemen, Meri-Rastilan, Rastilan ja Mustavuoren kautta Östersundomiin, toinen etenee Kivinokasta Viikin kautta Kivikkoon ja kolmas suuntautuu Uutelasta Mustavuoreen. Näihin viherkaistaleisiin kuuluu suosittuja ulkoilu- ja virkistysalueita.[13] Östersundomin suurpiirin alueella on runsaasti rakentamattomia luontoalueita ja pohjoisin osa siitä kuuluu Sipoonkorven metsäalueeseen ja kansallispuistoon.

Muita huomattavia luontokohteita Itä-Helsingin alueella ovat esimerkiksi Kivinokan aarniometsä, Mustavuoren arvokas lehtoalue sekä Vuosaaren eteläosaan sijoittuvat Meri-Rastilan muinaisrantakivikko[12] ja Kallahdenniemen harju, joka muodostui noin 12 000 vuotta sitten virranneiden mannerjäätikön sulamisvesien kasaamana.[14][15] Lisäksi alueella on lukuisia hiidenkirnuja muun muassa Jollaksessa, Roihuvuoressa ja Kivikossa.[11]

Itä-Helsingin aluejako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itä-Helsinki on vasemmistopuolueiden kuten SDP:n ja Vasemmistoliiton vahvinta kannatusaluetta. Kuvassa Vasemmistoliiton vuoden 2007 eduskuntavaalien äänimääristä laadittu kartta.
Metrojuna Kulosaaren kohdalla.

Helsingin aluejaossa Itäinen suurpiiri on yksi Helsingin 7 suurpiiristä, ja siihen kuuluvat seuraavat peruspiirit ja osa-alueet:

Vartiokylän peruspiiri Vartioharju, Puotila, Puotinharju, Marjaniemi, Roihupellon teollisuusalue, Itäkeskus
Myllypuron peruspiiri Myllypuro
Mellunkylän peruspiiri Kontula, Vesala, Mellunmäki, Kivikko, Kurkimäki
Vuosaaren peruspiiri Keski-Vuosaari, Nordsjön kartano, Uutela, Meri-Rastila, Kallahti, Aurinkolahti, Rastila, Niinisaari, Mustavuori

Myös Helsingin Kaakkoinen suurpiiri ja Östersundomin suurpiiri ovat osa Itä-Helsinkiä. Kaakkoiseen suurpiiriin kuuluvat seuraavat peruspiirit ja osa-alueet:

Kulosaaren peruspiiri Kulosaari, Mustikkamaa-Korkeasaari
Herttoniemen peruspiiri Länsi-Herttoniemi, Roihuvuori, Herttoniemen yritysalue, Herttoniemenranta, Tammisalo
Laajasalon peruspiiri Vartiosaari, Yliskylä, Jollas, Tullisaari, Kruunuvuorenranta, Hevossalmi, Villinki, Santahamina, Itäsaaret

Östersundomin suurpiiriin ja samannimiseen peruspiiriin kuuluvat:

Östersundomin peruspiiri Salmenkallio, Talosaari, Karhusaari, Ultuna

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luvulla rakennettu Kallahden asuinalue Vuosaaressa. Taustalla Kallahden venesatama.

Itä-Helsingissä asui vuoden 2020 lopussa yhteensä 170 557 asukasta, joista 55 858 asui Kaakkoisen suurpiirin, 112 869 Itäisen suurpiirin ja 1 830 Östersundomin suurpiirin alueella. Alueen asukkaista 73,2 % oli suomen- tai saamenkielisiä, 4,4 % ruotsinkielisiä ja 22,4 % muunkielisiä. Noin joka neljäs helsinkiläinen asuu Itä-Helsingissä.[2]

Ulkomaalaistaustaisten osuus on Itä-Helsingissä noin 23,8 % väestöstä, mikä on korkeampi kuin muualla Helsingissä (16,9 %). Useampi kuin joka kolmas Helsingissä asuva ulkomaalaistaustainen asuu Itä-Helsingin alueella, ja suurin osa näistä Itäisessä suurpiirissä, jossa ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä on 28,6 %. Sen sijaan Kaakkoisen ja Östersundomin peruspiireissä ulkomaalaistaustaisten osuus on Helsingin keskiarvoa matalampi.[16] Runsaasti ulkomaalaistaustaisia asuu etenkin Itäkeskuksen, Kontulan, Kivikon ja Kurkimäen sekä Vuosaaren kaupunginosaan kuuluvilla Kallahden ja Meri-Rastilan osa-alueilla.[17]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajoliikenteen pääväylät Itä-Helsingissä ovat Kehä I, Itäväylä, Lahdenväylä ja Vuosaaren satamatie. Muita merkittäviä liikenneväyliä ovat muun muassa Viikintie, Laajasalontie, Vuotie ja Kontulankaari.

Joukkoliikenneyhteyksistä tärkein on metro, joka Itäkeskuksen metroasemalta jatkaa sekä Mellunmäkeen että Vuosaareen. Helsingin metroasemista suurin osa sijaitsee Itä-Helsingissä, jossa metro kulkee suurimmaksi osaksi maan päällä, toisin kuin Helsingin kantakaupungissa ja Espoossa. Itä-Helsingin alueella kulkee myös monia liityntäbussilinjoja, joiden terminaaleina toimii Herttoniemen, Itäkeskuksen, Kontulan ja Vuosaaren metroasemat. Poikkiliikennettä varten luotu runkolinja 550 lähtee Itäkeskuksesta päätepysäkkinään Espoon Westend ja runkolinja 560 kulkee Rastilasta Vuosaaren ja Mellunmäen kautta Vantaan Myyrmäkeen. Suunnitteilla on myös nykyisten linjojen 50, 58 ja 59 yhdistäminen runkolinjaksi 500 välille HerttoniemiPasilaMunkkivuori.[18]

Vuosaaren koillisosassa sijaitseva, marraskuussa 2008 valmistunut Vuosaaren satama on Helsingin rahtilaivasatama.

Vuosaaren satama nähtynä Vuosaarenhuipulta elokuussa 2021.
Vuosaaren satama nähtynä Vuosaarenhuipulta elokuussa 2021.

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueelle on syntynyt oma kulttuurinsa, muun muassa Nylon Beat julisti olevansa itähelsinkiläinen, ei niinkään helsinkiläinen yhtye. Moni rap-artisti, kuten Ruudolf, Notkea Rotta, Asa, Iso H, Memmy Posse ja Steen1 ovat laulaneet Itä-Helsingistä.lähde?

Urheilutoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itä-Helsingissä on paljon paikallisia urheiluseuroja. Tunnetuimpia ovat Puotinkylän Valtti, FC Kontu ja Ykkösessä pelaava FC Viikingit.

Nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tallinnanaukiolta on suora pääsy kauppakeskus Itikseen, ja siellä on myös Itäkeskuksen metroaseman sisäänkäynti.
Roihuvuoren kaupunginosaa Herttoniemen vesitornista kuvattuna.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Itä-Helsingin vaiheita ja nähtävyyksiä. Itä-Helsingin Kulttuuriseura ry, 2000.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Itä-Helsingin vaiheita ja nähtävyyksiä, s. 7
  2. a b Helsingin väestö äidinkielen ja iän mukaan 31.12.2020 Helsingin seudun avoimet tilastotietokannat. Viitattu 30.3.2022.
  3. a b c Kailari, Kyllikki. Itä-Helsingin vaiheita ja nähtävyyksiä, s. 13
  4. Kailari, Kyllikki. Itä-Helsingin vaiheita ja nähtävyyksiä, s. 12
  5. a b Kailari, Kyllikki. Itä-Helsingin vaiheita ja nähtävyyksiä, s. 14
  6. Kailari, Kyllikki. Itä-Helsingin vaiheita ja nähtävyyksiä, s. 15
  7. Liljestrand, Holger. Itä-Helsingin vaiheita ja nähtävyyksiä, s. 37
  8. Kailari, Kyllikki. Itä-Helsingin vaiheita ja nähtävyyksiä, s. 16-17
  9. Jaakola, 2018, s. 13
  10. Helsingin kadunnimet, Helsingin kaupungin julkaisuja nro 24, 1970
  11. a b Paikkatietoikkuna Maanmittauslaitos. Viitattu 19.4.2022.
  12. a b Luontotietojärjestelmä Helsingin kaupunki. Viitattu 19.4.2022.
  13. Itä-Helsingin metsät ja luonnonrannat on säilytettävä Vartiosaari.fi. 13.9.2016. Parviainen, Tapani. Viitattu 19.4.2022.
  14. Kaupunkipolut Kallahdenharju vuosaari.fi. Viitattu 19.4.2022.
  15. Kallahden harju-, niitty- ja vesialueet Ympäristö.fi. Viitattu 19.4.2022.
  16. Helsingin koko väestö ja ulkomaalaistaustaiset taustamaanosan mukaan osa-alueittain 31.12.2020 (.xlsx) ulkomaalaistaustaisethelsingissa.fi. Viitattu 30.3.2022.
  17. Itäisessä suurpiirissä asuu yli neljännes ulkomaalaistaustaisista ja vieraskielisistä ulkomaalaistaustaisethelsingissa.fi. 29.12.2021. Viitattu 30.3.2022.
  18. https://www.hsl.fi/linjastosuunnitelmat/herttoniemen-alueen-linjasto

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]