Tammisalon kanava

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tammisalon kanava

Tammisalon kanava Helsingin Roihuvuoressa yhdistää Strömsinlahden Porolahteen. Kanavaa kutsutaan joskus myös Porolahden kanavaksi. Tammisalon kanava on myös Herttoniemen ja Tammisalon kaupunginosien raja.

Kanavan reunustaa pitkin kulkee suosittu ulkoilureitti Marjaniemestä Herttoniemenrantaan. Kanava on öisin valaistu.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paikalla on ollut aikaisemmin luonnon salmi, joka maankohoamisen ja kaislikoistumisen takia mataloitui ja umpeni. Salmi tunnetiin vanhoissa kartoissa ja asiakirjoissa nimillä "Hertonäs ström" (Hertoniemen virta), "Hertonäs sund" (Herttoniemen salmi) ja "Ströms sund" (Virran salmi). Nimistä on päätelty että salmessa olisi ollut virta.

Isonvihan aikana 4. kesäkuuta 1713 Venäjän laivasto hyökkäsi Pietari Suuren käskystä soutaen kymmenellä laivaveneellä salmen kautta Pohjoisrantaan ja poltti siellä olleet viisi suurta rahtilaivaa, joissa venäläiset arvelivat olevan Ruotsin maavoimien muonavarastot. Ruotsin venäläisiin nähden ylivoimainen laivasto oli sijoittanut kahdeksan kaksikantista linjalaivaa ja yhden fregatin ja yhden snjavan eli yhteensä kymmenen suurta sotalaivaansa vartioon muihin Helsinkiin johtavien sisääntuloväylien suille. Laivasto joka uskoi salmen olevan purjehduskelvoton mataluutensa takia oli jättänyt sen vartioimatta. Operaatiossa venäläiset menettivät yhden krenatöörin ja saivat vangiksi 22 hollantilaista merimiestä rahtilaivoilta. Hyökkäyksen jälkiselvityksessä ruotsalaiset raportoivat venäläisten vetäneen veneet maakanaksen yli ilmesesti salatakseen hutilointinsa. Hyökkäyksen aikana merivesi on voinut olla tavallista korkeammalla.

Helsingin linnoittamissuunnitelmissa vuosilta 1739-1747 todettiin, että venäläiset olivat mataloittaneet kivillä isonvihan miehityksen aikana useita Helsinkiin johtavia laivaväyliä, niiden joukossa myös Herttoniemenvirran. Vuonna 1745 ruotsalaiset upseerit Kyhlenbeck ja Nordenberg laativat selvityksen Herttoniemenvirran merkityksestä Helsingin puolustukselle. Selvityksessä todettiin virran olevan matalanveden aikana niin matala ettei pieninkään vene pääse läpi, mutta korkean veden aikana isommilakin veneillä kuljettavissa. Salmen madaltamista puolustussyistä ei suositeltu, koska laivat voidaan saada helpommin yli maitse kuin vetämällä salmessa olevien kivikkojen läpi. Upseerit ehdottivat joko linnoituksen rakentamista nykyisen Tammisaloon tai valvoa salmea vartiolla ja salmen sisäpuolelle asetetuilla proomuilla. Upseerit itse kannattivat vartiota. Tietoa ei ole että salmea olisi koskaan linnoitettu.

Kanava kaivoi alun perin 1762 Herttoniemen kartanonherra Bengt von Spånge. Spången ajatuksena oli lyhentää porvoolaisten kalastajien matkaa Helsingin Kauppatorille ja samalla kerätä kalastajilta maksua kanavan käytöstä.

1700-luvun loppuun mennessä kanava ja Porolahti olivat kuitenkin maankohoamisen ja virtausten takia jälleen madaltuneet purjehduskelvottomiksi, ja kanavan uskottiin heikentävän Porolahden kalatilannetta, jolloin kartanon uusi omistaja vara-amiraali Carl Olof Cronstedt täytätti kanavan vuonna 1794. Vuonna 2001 kanava kaivettiin uudelleen auki ja järjestettiin kanavan avajaiset.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Strang, Jan: Tammisalo paratiisi meren äärellä, Tammisalon kaupunginosan ja sitä ympäröivien vesien ja rantojen historiaa. Helsinki: Tammisalolaisten yhdistys ry, 2001. ISBN 952-91-2928-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]