Poliisi (jääkiekko)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jääkiekkotappelu

Jääkiekossa nimitystä poliisi tai tappelija (englanniksi enforcer tai puhekielessä goon, toughguy) käytetään pelaajasta, joka suojelee joukkueen tähtipelaajia tappelemalla tai taklaamalla rajusti väkivaltaisuuteen erehtyneitä vastapuolen pelaajia. Heitä on kuvailtu tähtipelaajien henkivartijoiksi.[1] Tappeleminen tarjoaa monille vähemmän taitaville pelaajille mahdollisuuden luoda uran jääkiekkoammattilaisena.[2] Monet poliisit ovat rakenteeltaan isokokoisia ja joutuvat toimintatapansa takia kauden aikana istumaan useita jäähyminuutteja.

Poliisi on ollut yleinen roolipelaaja varsinkin pohjoisamerikkalaisissa jääkiekkoliigoissa. Roolia puolustaneiden mielestä poliiseja tarvitaan puolustamaan omaa joukkuetta sekä törkeiltä että sääntöjen harmaalle alueelle kohdistuneilta rikkeiltä.[3] USA Todayn Nate Scottin mukaan poliisit ovat usein valmentajien ja muiden joukkueen pelaajien suosikkeja, koska he eivät pelaa koskaan itselleen vaan aina joukkueelleen.[2] Tunnettuja poliiseja ovat olleet muiden muassa Dave Brown, Stu Grimson, Tie Domi, Clark Gillies, Terry O'Reilly, Joey Kocur, Dave Schulz, Dave Semenko, Bob Probert, Derek Boogaard ja Tiger Williams.[4]

Vuonna 2012 kerrottiin, että poliisit ovat katoamassa jääkiekosta tappelujen vähentyessä. Osasyynä tähän ovat olleet entisten poliisien Boogaardin, Rick Rypienin ja Wade Belakin itsemurhat, joiden syyksi on epäilty päähän kohdistuneiden iskujen aiheuttamaa aivovammaa.[5] Neurokirurgi Robert Cantu on tutkinut kuolleiden jääkiekkopoliisien aivoja ja todennut sekä Reggie Flemingin että Bob Probertin kärsineen kuollessaan kroonisesta traumaattisesta enkefalopatiasta. Sairautta pidettiin aiemmin pelkästään nyrkkeilijöiden ongelmana.[6] Jääkiekkotoimittaja Roy MacGregor kirjoitti Belakin kuoleman jälkeen, ettei poliiseilla enää nykyään ole jääkiekossa muuta tehtävää kuin nolata peli ja satuttaa vastustajia[7]. Muita syitä poliisien vähenemiseen NHL:ssa ovat olleet palkkakaton käyttöönotto ja pelin luonteen muuttuminen, sillä pelaajia rangaistaan nykyään myös sakoilla tai pelikielloilla.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Selänne ja poliisi-Parros viiksekkäinä MTV3.fi. Viitattu 27.6.2010.
  2. a b Scott, Nate: The Ivy Leaguer who fought his way to the NHL USA Today (ftw.usatoday). 15.1.2015. Viitattu 21.1.2016. (englanniksi)
  3. Branch, John: Derek Boogaard: Blood on the Ice New York Times (nytimes.com). 5.12.2011. Viitattu 21.1.2016. (englanniksi)
  4. The Top 10 NHL goons of all-time The Top 10 NHL-Goons of All-Time ProHockey-Fans.com. Viitattu 27.6.2010.
  5. Klein, Jeff Z.: Numbers Indicate That Skill Usually Packs a Bigger Punch Than Fists New York Times (nytimes.com). 21.1.2012. Viitattu 21.1.2016. (englanniksi)
  6. Schwartz, Daniel: Are NHL enforcers' addictions, depression a result of on-ice brain trauma? CBC News (cbc.ca). 3.9.2011. Viitattu 23.1.2016. (englanniksi)
  7. MacGregor, Roy: Wade Belak's death another warning sign for NHL The Globe and Mail (theglobeandmail.com). 1.9.2011. Viitattu 3.2.2016. (englanniksi)
  8. Parviainen, Vesa: Tappelut ja "poliisit" katoamassa NHL:stä - dramaattinen pudotus Iltalehti (iltalehti.fi). 30.10.2015. Viitattu 22.1.2016.