Stu Grimson
| Stu Grimson | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. toukokuuta 1965 Vancouver, Brittiläinen Kolumbia, Kanada |
| Kansalaisuus |
 Kanada |
| Jääkiekkoilija | |
| Lempinimi | Grim Reaper |
| Pelipaikka | hyökkääjä |
| Maila | left |
| Pituus | 196 cm |
| Paino | 105 kg |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1987–2002 |
| Seurat |
Regina Pats (WHL) University of Manitoba (CIAU) Salt Lake Golden Eagles (IHL) Calgary Flames (NHL) Chicago Blackhawks (NHL) Indianapolis Ice (IHL) Mighty Ducks of Anaheim (NHL) Detroit Red Wings (NHL) Hartford Whalers (NHL) Carolina Hurricanes (NHL) Los Angeles Kings (NHL) Nashville Predators (NHL) |
| NHL-varaus |
143. varaus, 1985 Calgary Flames |
Stu Grimson (s. 20. toukokuuta 1965 Vancouver) on uransa päättänyt kanadalainen jääkiekkoilija, pelipaikaltaan laitahyökkääjä. Taustaltaan hän kuuluu Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoihin[1]. Pelaajana Grimson oli sangen kovaotteinen, ja hänen roolinsa oli useimmiten olla joukkueensa pääasiallinen tappelija.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Detroit Red Wings varasi Grimsonin alkujaan 10. kierroksella numerolla 186, mutta varaus ei johtanut sopimukseen, ja Grimson palautui uudelleen varattavaksi vuoden 1987 varaustilaisuuteen. Calgary Flames varasi hänet tuolloin numerolla 143.
WHL ja IHL[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Grimson pelasi juniorikiekkoa WHL:n Regina Patsissa vuosina 1982–1985 ja siirtyi sen jälkeen Kanadan yliopistoliigaan University of Manitoban joukkueeseen kahdeksi kaudeksi. Kaudelle 1987–1988 Grimson siirtyi pelaamaan IHL-liigan Salt Lake Cityyn, joka oli Calgary Flamesin farmijoukkue.
NHL[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaudella 1988–1989 Grimson pääsi yhdessä ottelussa Flamesin kokoonpanoon. Flamesin organisaatiossa Grimson pelasi kevääseen 1990 asti, mutta NHL-pelejä kertyi vain neljä kappaletta ja niissä 22 jäähyminuuttia ilman tehopisteitä. Ennen kauden 1990–1991 alkua Grimson siirtyi waiver-listan kautta Chicago Blackhawksin organisaatioon ja pelasi kauden aikana 35 NHL-ottelua. Näissä otteluissa Grimsoille tuomittiin 183 jäähyminuuttia, ja hän sai yhden syöttöpisteen. Seuraavalla kaudella Grimson pelasi viisi ottelua IHL:n Indianapolisissa ja 54 ottelua Chicagossa. Kauden aikana Grimson teki kaksi maalia ja antoi kaksi maalisyöttöä, ja hänelle tuomittiin 234 jäähyminuuttia.
Chicago menetti Grimsonin NHL:n laajennuksen varaustilaisuudessa kesällä 1993 tulokasjoukkue Mighty Ducks of Anaheimille. Anaheimissa Grimson pelasi vajaan kahden kauden ajan, kunnes Anaheim solmi huhtikuussa 1995 pelaajakaupan Detroit Red Wingsin kanssa. Detroit sai kaupassa Grimsonin lisäksi Mark Fernerin sekä 6. kierroksen varausvuoron vuoden 1996 varaustilaisuuteen. Anaheim sai vastineeksi Jason Yorkin ja Mike Sillingerin.
Detroitissa Grimson pelasi kahden kauden aikana 67 ottelua ennen kuin lokakuussa 1996 Hartford Whalers poimi hänet waivers-listalta ilmaiseksi. Kaudelle 1997–1998 Grimson siirtyi organisaatioon sen muuttaessa Hartfordista Carolinaan. Elokuussa 1998 Carolina kauppasi Grimsonin ja Kevin Hallerin Anaheimiin vastineeksi Dave Karpasta ja 4. kierroksen varausvuorosta vuoden 2000 varaustilaisuuteen.
Anaheimista Grimson siirtyi vapaana pelaajana Los Angeles Kingsiin kaudelle 2000–2001. Kingsissä Grimson pelasi täyden kauden ja teki tehot 3+2, ja hänelle tuomittiin 235 jäähyminuuttia. Tämä oli kolmas ja viimeinen kausi, kun Grimson teki kolme maalia. Seuraavalle kaudelle Grimson siirtyi vielä vapaana pelaajana Nashville Predatorsiin, jossa pelasi 30 ottelua ja päätti sen jälkeen uransa.[2]
Kaikkiaan Grimsonin NHL-ura käsitti 729 ottelua, joissa hän teki tehopisteet 17+22. Jäähyminuutteja hänelle kertyi 2 113, joilla hän 44. sijalla NHL:n kaikkien aikojen rangaistustilastossa.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Jenny // December 31, 2016 at 4:03 pm // Log in to Reply: Past Legends Native Hockey. 25.10.2015. Viitattu 10.1.2022. (englanniksi)
- ↑ https://www.eliteprospects.com/player/43441/stu-grimson
- ↑ http://www.hockeydb.com/ihdb/records/minor_record.php
|
