Ero sivun ”Suomen hallinto” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
rakenneuudistus sivuston suomi.fi perusteella
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 6: Rivi 6:
[[Hallinto|Hallinnon]] hoitajat jakautuvat työsuhteessa oleviin nimitettyihin viranhaltijoihin sekä vaaleilla valittuihin ja valtuutettuihin edustajiin.
[[Hallinto|Hallinnon]] hoitajat jakautuvat työsuhteessa oleviin nimitettyihin viranhaltijoihin sekä vaaleilla valittuihin ja valtuutettuihin edustajiin.


[[Tiedosto:Finnish Parliament.jpg|thumb|left|Eduskunnan istuntosali.]]
==Valtion ylimmät toimielimet ==
==Valtion ylimmät toimielimet ==
{{pääartikkeli|[[Eduskunta]]|[[Suomen valtioneuvosto]]|[[Suomen tasavallan presidentti]]}}
{{pääartikkeli|[[Eduskunta]]|[[Suomen valtioneuvosto]]|[[Suomen tasavallan presidentti]]}}
[[Tiedosto:Finnish Parliament.jpg|thumb|left|Eduskunnan istuntosali.]]

Suomen valtionpäämies on [[Suomen tasavallan presidentti|presidentti]], joka valitaan kuudeksi vuodeksi kerrallaan suoralla kansanvaalilla. Presidentti vahvistaa lait, nimittää korkeimmat virkamiehet ja johtaa ulkopolitiikkaa yhteistyössä [[valtioneuvosto]]n kanssa. Presidentti on myös [[puolustusvoimain ylipäällikkö]].<ref name="PL">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731 | Nimeke = Suomen Perustuslaki | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Finlex | Viitattu = 13.8.2015 }}</ref>
Suomen valtionpäämies on [[Suomen tasavallan presidentti|presidentti]], joka valitaan kuudeksi vuodeksi kerrallaan suoralla kansanvaalilla. Presidentti vahvistaa lait, nimittää korkeimmat virkamiehet ja johtaa ulkopolitiikkaa yhteistyössä [[valtioneuvosto]]n kanssa. Presidentti on myös [[puolustusvoimain ylipäällikkö]].<ref name="PL">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731 | Nimeke = Suomen Perustuslaki | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Finlex | Viitattu = 13.8.2015 }}</ref>


Rivi 58: Rivi 57:


== Muu itsehallinto ==
== Muu itsehallinto ==
Kunnallisen itsehallinnon lisäksi itsehallinnon omaavia yhteisöjä tai organisaatioita Suomessa ovat Ahvenanmaan itsehallinto, kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen itsehallinto sekä yliopistojen itsehallinto.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.suomi.fi/suomifi/suomi/valtio_ja_kunnat/muu_itsehallinto/index.html | Nimeke = Muu itsehallinto | Julkaisu = Suomi.fi | Viitattu = 3.4.2016 }}</ref>
Kunnallisen itsehallinnon lisäksi itsehallinnon omaavia yhteisöjä tai organisaatioita Suomessa ovat [[Ahvenanmaan itsehallinto]], kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen itsehallinto sekä [[yliopisto]]jen itsehallinto.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.suomi.fi/suomifi/suomi/valtio_ja_kunnat/muu_itsehallinto/index.html | Nimeke = Muu itsehallinto | Julkaisu = Suomi.fi | Viitattu = 3.4.2016 }}</ref>

Yliopistojen itsehallinto koskee sekä tutkimusta ja opetusta että taloudellis-hallinnollisia asioita. Yliopistoilla on asema opettajiensa ja hallintoelintensä nimittämisessä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.acatiimi.fi/9_2009/09_09_12.php | Nimeke = Yliopistolaki hyväksyttiin - autonomia turvattiin | Tekijä = Kimmo Sasi| Ajankohta = 2010 | Julkaisu = Acstiimi | Viitattu = 3.4.2016 }}</ref>


== Välillinen julkaishallinto ==
== Välillinen julkishallinto ==
Välilliseksi julkishallinnoksi kutsutaan niitä organisaatioita, jotka eivät ole viranomaisia, mutta jotka hoitavat julkisia tehtäviä tai käyttävät julkista valtaa. Tällaisia ovat esimerkiksi riistanhoitopiirit, metsänhoitoyhdistykset ja autojen katsastajat.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.suomi.fi/suomifi/suomi/valtio_ja_kunnat/valillinen_julkishallinto/index.html | Nimeke = Välillinen julkishallinto | | Julkaisu = Suomi.fi | Viitattu = 3.4.2016 }}</ref>
Välilliseksi julkishallinnoksi kutsutaan niitä organisaatioita, jotka eivät ole viranomaisia, mutta jotka hoitavat julkisia tehtäviä tai käyttävät julkista valtaa. Tällaisia ovat esimerkiksi riistanhoitopiirit, metsänhoitoyhdistykset ja autojen katsastajat.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.suomi.fi/suomifi/suomi/valtio_ja_kunnat/valillinen_julkishallinto/index.html | Nimeke = Välillinen julkishallinto | | Julkaisu = Suomi.fi | Viitattu = 3.4.2016 }}</ref>



Versio 3. huhtikuuta 2016 kello 14.34

Osa artikkelisarjaa
Suomen politiikka
Suomen vaakuna

Suomen hallinto perustuu Suomen valtiomuotoon tasavaltaan.

Se koostuu valtion ylimmistä toimielimistä, valtion hallintojärjestelmästä, kuntien itsehallinnosta, riippumattomasta tuomioistuinlaitoksesta, muusta itsehallinnosta ja välillisestä valtionhallinnosta.[1]

Hallinnon hoitajat jakautuvat työsuhteessa oleviin nimitettyihin viranhaltijoihin sekä vaaleilla valittuihin ja valtuutettuihin edustajiin.

Valtion ylimmät toimielimet

Eduskunnan istuntosali.

Suomen valtionpäämies on presidentti, joka valitaan kuudeksi vuodeksi kerrallaan suoralla kansanvaalilla. Presidentti vahvistaa lait, nimittää korkeimmat virkamiehet ja johtaa ulkopolitiikkaa yhteistyössä valtioneuvoston kanssa. Presidentti on myös puolustusvoimain ylipäällikkö.[2]

Pääministerin johtama valtioneuvosto käyttää yhdessä tasavallan presidentin kanssa hallitusvaltaa (toimeenpanovaltaa) eli huolehtii hallinnon toteuttamisesta. Valtioneuvostoon kuuluu myös noin tusina muita ministereitä ja oikeuskansleri. Valtioneuvosto ja tasavallan presidentti muodostavat yhdessä hallituksen, mutta yleensä arkikielessä pelkkää valtioneuvostoa kutsutaan Suomen hallitukseksi. Valtion budjetin laatiminen ja lakiehdotusten valmistelu tapahtuu myös osittain ministerien alaisissa ministeriöissä.[2]

Hallitus on vastuuvelvollinen eduskunnalle. Perustuslain mukaisesti korkeinta valtaa Suomessa käyttävä, kansan eduskuntavaaleissa valitsema eduskunta säätää lait ja hyväksyy valtion budjetin.[2]

Valtion hallintojärjestelmä

Valtion aluehallinto

Pääartikkeli: Aluehallintovirasto
Suomen aluehallintovirastojen toimialueet.

Valtion aluehallintoa varten Suomi on jaettu kuuteen aluehallintovirastoon sekä Ahvenanmaan itsehallinnolliseen maakuntaan. Aluehallintovirastoa johtaa ylijohtaja. Aluehallintovirastojen yleishallinnollinen ohjaus kuuluu valtiovarainministeriölle.[3][4]

Lisäksi keskeisiä aluehallinnollisia toimijoita ovat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY-keskukset).[5]

Paikallinen aluehallinto

Pääartikkeli: Suomen maakunnat

Kunnallista itsehallintoa alueellisella tasolla toteuttavat maakunnat. Läänijaon uudistuksen yhteydessä 1997 perustettiin maahan 20 maakuntaa, jotka osittain perustuvat historiallisiin maakuntiin. Nykyiset maakunnat ovat erillään valtionhallinnosta, ja niitä ohjataan ja johdetaan kunnallisen itsehallinnon antamin ohjein.

Heti perustamisensa jälkeen maakunnilla ei ollut kovin selkeää asemaa, ja niiden tehtävät muodostuivat lähinnä aluesuunnittelusta ja seutukaavoituksesta. Euroopan unioni korostaa toimissaan paljon alue- ja maakuntatasoa, ja sitä kautta näille itsehallinnollisille yksiköille on tullut runsaasti uusia tehtäviä.

Aluehallinnon historia

Ennen vuotta 2010 oli käytössä lääninhallitus. Lääninhallinnossa ei ollut vaaleilla valittuja edustajia vaan presidentti nimitti lääninhallituksen johtajan, maaherran. Uudistunut läänijako oli voimassa vuodesta 1997, jolloin tehtiin lääniuudistus vuoteen 2009 asti. Ennen uudistusta läänejä oli 11 tai 12 riippuen siitä, laskettiinko Ahvenanmaa lääniksi vai erilliseksi maakunnaksi.

Valtion paikallishallintoa varten läänit oli jaettu edelleen 90 kihlakuntaan. Kihlakuntajako oli käytössä 1. joulukuuta 1996 – 31. joulukuuta 2007. Paikallishallinnon kihlakuntajakoa ei kuitenkaan ole täysin lopetettu, sillä kihlakuntia on käytetty valtionhallinnon uudistuksia koskevien päätösten pohjana myöhemminkin. Esimerkiksi Valtioneuvoston asetukset maistraattien toimialueista (2011)[6] ja poliisihallinnon aluejaosta (2013) nojaavat yhä kihlakuntajakoon.[7]

Kuntien itsehallinto

Pääartikkeli: Suomen kunnat
Suomen maakuntien ja kuntien rajat vuonna 2015.

Itsehallinnollinen perusyksikkö on kunta, joita on vuonna 2015 yhteensä 317.[8] Kunnat perustettiin 1860-luvulla annetun kuntalain mukaisesti. Perustana olivat vanhat kirkkopitäjät. Pitkään kuntien olemassaoloa säätelikin kirkollinen aluejako ja usein entiset kappeliseurakunnat itsenäistyivät omiksi melko pieniksi kunnikseen. Nykyisin tavoitteena on aiempaa suurempien kuntayksiköiden tekeminen.

Kuntien hallinnon ja talouden ylin päättävä elin on kunnanvaltuusto, joka valitaan joka neljäs vuosi järjestettävillä yleisillä, yhtäläisillä ja salaisilla kunnallisvaaleilla. Kunnanvaltuuston keskeisin tehtävä on päättää kunnan tuloista ja menoista. Valtuuston päätösten toimeenpanevana elimenä kunnassa toimii kunnanhallitus, jonka jäsenet valitaan suhteellisesti valtuustopaikkojen jakautumisen mukaan. Hallitus myös valmistelee asiat valtuustolle. Kaupunginjohtajat ja muut korkeimmat virkamiehet toimivat kunnanhallituksen esittelijöinä. Erilaiset lautakunnat avustavat hallitusta toimissaan. Lautakuntien kokoonpano noudattelee kunnanhallituksen esimerkkiä. Kunnanhallitus voi alistaa kaikki lautakunnissa tehtävät päätökset omaan päätökseensä.

Kuntien lukumäärä on pienentynyt kuntaliitosten myötä varsinkin 2000-luvulla.[8][9]

Tuomioistuinlaitos

Tuomioistuimet käyttävät itsenäisesti tuomiovaltaa. Ne ratkaisevat yksittäisessä tapauksessa, mikä on lainmukaista.[10]

Muu itsehallinto

Kunnallisen itsehallinnon lisäksi itsehallinnon omaavia yhteisöjä tai organisaatioita Suomessa ovat Ahvenanmaan itsehallinto, kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen itsehallinto sekä yliopistojen itsehallinto.[11]

Yliopistojen itsehallinto koskee sekä tutkimusta ja opetusta että taloudellis-hallinnollisia asioita. Yliopistoilla on asema opettajiensa ja hallintoelintensä nimittämisessä.[12]

Välillinen julkishallinto

Välilliseksi julkishallinnoksi kutsutaan niitä organisaatioita, jotka eivät ole viranomaisia, mutta jotka hoitavat julkisia tehtäviä tai käyttävät julkista valtaa. Tällaisia ovat esimerkiksi riistanhoitopiirit, metsänhoitoyhdistykset ja autojen katsastajat.[13]

Katso myös

Lähteet

  • Valtio ja kunnat (julkisen hallinnon neuvontapalvelu) Suomi.fi -Kansalaisneuvonta. Valtiokonttori. Viitattu 3.4.2016.
  • Pasi Saukkonen: Valtionhallinto (toim. Pasi Saukkonen, Tuomas Leikkonen ja Kari Paakkunainen) Suomen poliittinen järjestelmä – verkkokirja. 2008. Helsingin yliopisto. Viitattu 31.3.2016.

Viitteet

  1. Valtio ja kunnat Suomi.fi. Viitattu 3.4.2016.
  2. a b c Suomen Perustuslaki Finlex. Viitattu 13.8.2015.
  3. Laki aluehallintovirastoista Finlex. Viitattu 13.8.2015.
  4. Valtioneuvoston asetus aluehallintovirastoista 2009. Finlex. Viitattu 13.8.2015.
  5. Aluehallinto Suomi.fi. Viitattu 10.12.2013.
  6. Finlex: Valtioneuvoston asetus maistraattien toimialueista (17.2.2011)
  7. Valtioneuvoston asetus poliisilaitosten toimialueista (13.6.2013, pdf)
  8. a b Kuntien lukumäärä ja vireillä olevat muutokset Valtiovarainministeriö. Viitattu 13.8.2015.
  9. Kaupunkien ja kuntien lukumäärä Kunnat.net. Viitattu 13.8.2015.
  10. Tuomioistuimet Suomi.fi. Viitattu 3.4.2016.
  11. Muu itsehallinto Suomi.fi. Viitattu 3.4.2016.
  12. Kimmo Sasi: Yliopistolaki hyväksyttiin - autonomia turvattiin Acstiimi. 2010. Viitattu 3.4.2016.
  13. Välillinen julkishallinto Suomi.fi. Viitattu 3.4.2016.