Jordania

المملكة الأردنّيّة الهاشميّة al-Mamlaka al-urduniyya al-hāšimiyya Hashemite Kingdom of Jordan
Jordanian vaakuna
lippu vaakuna
Valtiomuoto	perustuslaillinen monarkia
Kuningas Pääministeri	Abdullah II Samir Rifai
Pääkaupunki	Amman (1 300 603 as.) 31°57'N 35°56' E
Muita kaupunkeja	Al-Zarqa (484 614 as.), Irbid (313 121 as.)
Pinta-ala
– yhteensä	89 342 (sijalla 111)
– josta sisävesiä	540 km2
Väkiluku (2010)	6 407 085 (sijalla 102)
– väestötiheys	48
– väestönkasvu	2,158 (2010)
Viralliset kielet	arabian kieli,englannin kieli
Valuutta	Jordanian dinaari (JOD)
BKT (2009)
– yhteensä	32 260 miljoonaa USD  (sijalla 105)
– per asukas	5 100 USD
HDI (2019)	0,729 (sijalla 102)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous	2,7
– teollisuus	20
– palvelut	66,1
Aikavyöhyke	+2
– kesäaika	UTC+3
Itsenäisyys Kansainliitto	25. toukokuuta 1946
Lyhenne	JO
– ajoneuvot:	HKJ
– lentokoneet:	JY
Kansainvälinen suuntanumero	+962
Tunnuslause	Ei mottoa
Kansallislaulu	”As-salam al-malaki al-urdoni”
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Jordanian hašemiittinen kuningaskunta (arab. المملكة الأردنّيّة الهاشميّة‎, al-Mamlaka al-Urduniyya al-Hāšimiyya) eli Jordania (الأردنّ, Al-ʼUrdunn) on valtio Lähi-idässä Israelin, Saudi-Arabian, Syyrian ja Irakin naapurina. Alue tunnettiin aikaisemmin Transjordaniana.

Nykyistä Jordaniaa ovat hallinneet vuosisatojen monet Välimeren ja Lähi-idän suurvallat Egyptistä Ottomaaneihin. Maailmansotien välisen ajan se kuului Britannian etupiiriin. Itsenäistä Jordaniaa johti lähes viidenkymmenen vuoden ajan kuningas Hussein, jonka poika on nykyinen valtionpäämies. Suurin osa maasta on kuivaa erämaata, mutta Jordanin laaksossa harjoitetaan maanviljelyä. Asukkaista valtaosa on arabeja, jotka kulttuurinsa mukaan jaetaan jordanialaisiin, palestiinalaisiin ja beduiineihin.

Historia

Meshan steela sisältää moabilaisen kuninkaan Meshan kuvauksia moabilaisten kapinasta Israelia vastaan

Jordan-joen laaksossa on runsaasti arkeologisia todisteita kivikautisesta asutuksesta. Pronssikaudella alueen kaupungit kävivät vilkasta kauppaa Egyptin kanssa.

Ajanlaskun alkaessa aluetta hallitsi kolme kansaa: juutalaiset, kreikkalaiset ja nabatealaiset. Nabatealaiset olivat aluksi paimentolaisia, mutta asettuivat paikoilleen ja rakensivat pääkaupungikseen Petran kaivertamalla monet sen rakennuksista hiekkakiveen.

Umaijadit oli ensimmäinen dynastia islamilaisia kalifeja, jotka eivät olleet suoranaista sukua profeetta Muhammadille itselleen. Umaijadien pääkaupunki oli Damaskoksessa. Vuonna 750 Abbasidit syrjäyttivät umaijadit, ja Jordaniasta tuli syrjäseutua..

Aijubidit hallitsivat aluetta 1100-1200 luvulla. Mamelukit kaappasivat alueen itselleen vuonna 1260.

Mamelukkien valta päättyi, kun Osmanien valtakunta valloitti Egyptin 1517. Jordania oli Osmanien alueen takamaata, eikä sitä juuri kehitetty kolmeensataan vuoteen. Mekkaan kulkevat pyhiinvaeltajien karavaanit olivat tärkeä tulonlähde, ja niitä suojeltiin.

1880-luvulta alkaen alueella nousi kaksi kansallismielistä liikettä: arabien ja juutalaisten. Molemmat tähtäsivät kansojensa yhdistämiseen ja itsenäisen isänmaan muodostumiseen. Palestiinan alueella kansojen edut olivat ristiriidassa. Osmanien vallan murentuessa arabien itsenäisyyshaaveet voimistuivat. Tuleva kuningas Abdullah I tiedusteli brittien tukea mahdolliselle itsenäisyystaistelulle. Hänen isänsä Hussein aloitti kiivaan kirjeenvaihdon Egyptin brittihallinnon kanssa, ja kesäkuussa 1916 hän julistautui arabien kuninkaaksi. Liittoutuneet tunnustivat hänen valtapiirikseen vain pienen Hijazin alueen, muut arabit eivät sitäkään. Vuonna 1916 solmittu salainen Sykes–Picot-sopimus jakoi Osmanien valtakunnalta vallattavat alueet Britannian ja Ranskan etupiireihin. Vuonna 1917 Balfourin julistus ilmaisi avoimesti Britannian tuen juutalaisten valtiohaaveille.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen suurin osa entisestä Osmanien valtakunnasta jaettiin. Britit irrottivat 80 % Palestiinan mandaatistaan Transjordanian emiraatiksi (trans-Jordan = Jordanin takana). Siitä tuli itsehallinnollinen osa brittien hallinnoimaa Palestiinan mandaattia Kansainliiton hyväksynnän mukaan. Brittihallinnon alaisuudessa Transjordaniaa hallitsi kuningas Abdullah I. Jordania itsenäistyi brittien hallinnosta vuonna 1946. Israelin perustamisen jälkeen vuonna 1950 maahan liitettiin myös se osa Palestiinasta, jota nykyisin sanotaan Länsirannaksi.

Husseinin kausi

Kuningas Hussein hallitsi maata vuosina 1953–1999. Hän nousi valtaan viisitoistavuotiaana isoisänsä salamurhan ja isänsä lyhyen hallituskauden jälkeen. Kuningas Abdullah ammuttiin heinäkuussa 1951 Al-Aksan moskeijan portailla, yhdellä islamin pyhimmistä paikoista. Hänen poikansa Talalin lyhyen hallituskauden aikana otettiin käyttöön uusi perustuslaki, joka teki Jordaniasta perustuslaillisen monarkian, jossa kuninkaalla on vahvat valtaoikeudet. Skitsofreniasta kärsinyt Talal luopui vallasta poikansa hyväksi. Englannissa opiskellut Hussein palasi kotiin, mutta häntä ei voitu kruunata ennen täysi-ikäisyyttä toukokuussa 1953.

Kuninkaana Hussein tasapainotteli taitavasti Yhdysvaltain Neuvostoliiton, Britannian, eri arabivaltojen ja Israelin välissä läpi sotien ja kaappausyritysten. Husseinia pidettiin käytännönläheisenä rauhaa ja demokratiaa korostaneena hallitsijana. Vuoden 1967 kuuden päivän sodassa Israel miehitti Länsirannan, ja maahan tuli lukuisa joukko palestiinalaispakolaisia, joiden fedayeen-taistelijat jatkoivat sotaa Israelia vastaan Jordaniasta käsin. Palestiinalaisjärjestöjen kasvava vaikutusvalta oli uhka maan turvallisuudelle ja maassa käytiin heinä–syyskuussa 1970 sisällissota, jossa palestiinalaisten järjestöt karkotettiin Libanoniin. Vaatimuksistaan Länsirannan alueeseen Jordania luopui lopullisesti vuonna 1988.

Lokakuun 1973 sodassa Jordania lähetti prikaatin Syyriaan taistelemaan Israelia vastaan, mutta maiden välisellä rajalla ei käyty taisteluja. Vuonna 1974 Hussein tunnusti PLO:n ainoaksi palestiinalaisten edustajaksi, mutta vuonna 1986 hän katkaisi kaikki yhteydet PLO:hon ja määräsi sen toimiston suljettavaksi. Vuonna 1991 Jordania aloitti neuvottelut Madridissa ja solmi rauhansopimuksen Israelin kanssa 26. lokakuuta 1994.

Husseinin jälkeen

Vuonna 1999 kuningas Hussein kuoli syöpään, ja kuninkaaksi nousi Husseinin poika Abdullah Ibn Hussein eli Abdullah II. Abdullahin kaudella Jordania on tehnyt yhteistyötä naapuriensa kanssa. Vuonna 2001 se sopi Syyrian ja Egyptin kanssa sähköverkon vahvistamisesta, ja vuonna 2002 Israelin kanssa meriveden pumppaamisesta Punaisestamerestä Kuolleeseenmereen.

Vuonna 2005 Al-Qaeda ilmoittutui syylliseksi itsemurhaiskujen sarjaan, jossa kuoli 60 henkeä. Sitä on epäilty myös muista iskuista.

Politiikka

Jordanian kuningas Abdullah II vuonna 2008.

Vuonna 1951 asetetun perustuslain mukaan Jordania on perustuslaillinen monarkia, jossa kuninkaalla on vahvat valtaoikeudet. Kuninkaalla on oikeus nimittää pääministeri, allekirjoittaa lait ja hajottaa parlamentti.

Vallankaappausyrityksen jälkeen 1957 kuningas Hussein hajotti parlamentin. Vuonna 1989 pidettiin vaalit ja 1992 sallittiin poliittiset puolueet. Rauhansopimus Israelin kanssa solmittiin vuonna 1994. Vuosina 1989 ja 1993 pidettiin vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit. Vuoden 1997 vaaleja islamilaiset puolueet boikotoivat kiistellyn vaalilain vuoksi. Jordanian islamistinen toimintarintama (IAF) osallistui sekä 2003 että 2007 vaaleihin, mutta heikoin tuloksin, josta se syytti vaalivilppiä. Kuningas hajotti alahuoneen marraskuussa 2009, ja vaati vaalilain uudistusta ennen seuraavia vaaleja.

Jordaniassa on kaksikamarinen parlamentti. 110-jäseniseen edustajainhuoneeseen valitaan edustajat nelivuotiskausille yleisellä äänioikeudella. Yhdeksän paikkaa on varattu kristityille, kaksitoista naisille ja kolme tšerkesseille ja tšetšeeneille. 55-jäsenisen senaatin jäsenet kuningas nimittää neljäksi vuodeksi kerrallaa, mutta mandaatti on mahdollista uusia. Kuninkaalla on mahdollisuus jättää vahvistamatta parlamentin päätökset.

Kuningas ja ministerit käyttävät toimeenpanovaltaa. Kuninkaalla on veto-oikeus päätöksiin, joka voidaan ohittaa kansalliskokouksen molempien kamarien kahden kolmasosan enemmistöllä. Kuningas hallitsee myös armeijaa ja tiedustelupalvelua (Dairat al-Mukhabarat al-Ammah; GID).

Ulkosuhteissa hallituksen maltillinen linja on usein ristiriidassa palestiinalaisten ja islamistien lähestymistavan kanssa. Jordania on toinen kahdesta Israelin kanssa rauhan solmineesta arabinmaasta ja Yhdysvaltojen tärkeä liittolainen alueella.

Hallinnollinen jako

Pääartikkeli: Jordanian kuvernoraatit

Jordanian kuvernoraatit

Jordania jakautuu kahteentoista kuvernoraattiin (muhafazat, yksikkö - muhafazah). Jokaista niistä johtaa kuninkaan nimittämä kuvernööri, jolla on yksin valta eri hallinnonalan toimissa ja kehityshankkeissa oman kuvernoraattinsa alueella.

Kuvernoraatti	Pinta-ala	Väkiluku (2008)	(as./km²)
Ajlun	420 km²	134 500	320.2
Al 'Aqabah	6 900 km²	127 500	18.4
Al Balqa'	1 119 km²	391 900	350.2
Al Karak	3 495 km²	228 200	65.2
Al Mafraq	26 541 km²	275 000	10.3
Amman	7 579 km²	2 265 100	298.8
At Tafilah	2 209 km²	81 900	37
Az Zarqa	4 761 km²	871 600	183
Irbid	1 572 km²	1 041 300	662.4
Jarash	410 km²	175 500	428
Ma'an	32 832 km²	111 200	3.3
Madaba	940 km²	146 300	155.6

Maantiede

Jordanian kartta.

Jordania sijaitsee Akabanlahden ja Kuolleenmeren rannalla. Sen rajanaapureita ovat Syyria pohjoisessa, Irak koillisessa, Saudi-Arabia idässä ja etelässä, Israel ja Palestiinan Länsiranta lännessä.

Jordanian korkein kohta on Jabal Umm ad Damin huippu 1 854 metrissä maan eteläosassa lähellä Saudi-Arabian rajaa, kun taas matalin kohta Kuolleenmeren pinta 408 metriä keskimääräisen merenpinnan alapuolella.

Suurin osa maasta on kuivaa erämaata, mutta länsiosassa sataa marraskuun ja huhtikuun välisenä aikana. Satunnaiset sateet tulevat tyypillisesti rankkoina sadekuuroina. Amman edustaa maan luoteisosan ilmasto-oloja.

Ammanin ilmastotilastoa tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 12 13 16 23 28 31 32 32 31 27 21 15 ka. 23,4 Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) 4 4 6 9 14 16 18 18 17 14 10 6 ka. 11,3 Sademäärä (mm) 69 74 31 15 5 0 0 0 0 5 33 46 Σ 278 L ä m p ö t i l a 12 4 13 4 16 6 23 9 28 14 31 16 32 18 32 18 31 17 27 14 21 10 15 6 S a d a n t a 69 74 31 15 5 0 0 0 0 5 33 46 Lähde: BBC Weather

Jordania on riippuvainen tuontienergiasta, ja sillä on edistyksellinen energiaohjelma. Maa käyttää tuulienergiaa ja pyrkii vähentämään energiankulutusta ottamalla aurinkoenergian laajasti käyttöön. Vesivarojen riittämättömyys ja aavikoituminen ovat maan ympäristöpolitiikan suurimpia haasteita.

Kallio Wadi Rumissa.

Maan tärkeimpiä kaupunkeja ovat pääkaupunki Amman, Irbid, Jerash, Sarqad, Madaba, Karak ja Aqaba. Tärkeitä matkailukohteita joissa maa panostaa myös ympäristönsuojeluun, ovat Petran historiallinen kaupunki, Wadi Rumin aavikkoalue, Akaban meri- ja koralliriuttamaisemat sekä luonnonpuistot ja suojelualueet.

Jordaniassa tavataan varsin vähän eläimiä. Maan etelä- ja itäosan aavikoilla elää kettuja ja jäniksiä, susia, sakaaleita ja joitakin jyrsijöitä. Valkobeisaa ja muita uhanalaisia lajeja kasvatetaan Shaumarin suojelualueella myöhempää luontoon istuttamista varten. Jordanin laaksossa ja maan pohjoisosan harvaanasutuilla kukkuloilla tavataan villisikoja, kivinäätiä, piikkisikoja ja siilejä. Maassa on tavattu 365 lintulajia. Kansallislintu on rotkopunavarpunen Carpodacus synoicus.

Jordaniassa kasvaa 2500 kasvilajia, joiden joukossa on 20 kämmekkälajia. Pohjoisessa kasvaa havumetsiä, Jordanin laakson viljellyillä rinteillä kasvaa setriä, oliivia ja eukalyptusta. Danan luonnonsuojelualueella on akasioita, ja aavikolla kasvaa kaktuksia. Jordanian kansalliskukka on musta iiris, Iris nigricans.

Talous

Jordanialla ei ole juurikaan luonnonvaroja, ja se on riippuvainen energian ja veden tuonnista naapurimaista. Se tuo öljyä Saudi-Arabiasta ja maakaasua Egyptistä. Vuonna 2007 julkistetun energiaohjelman mukaisesti se pyrkii kehittämään kotimaista energiantuotantoa öljyliuskeen, ydinvoiman, tuulivoiman ja aurinkovoiman avulla.

Kuningas Abdullahin aikana maassa on tehty talousuudistuksia. Maatalouden ja polttoaineen tuet on lähes lopetettu, korruptiota torjuttu ja verotusta uusittu. Maa liittyi WTO:hon vuonna 2000.

Yksi talouden kehityskohde on "lääketieteellinen turismi" - maa pyrkii houkuttelemaan varakkaita ulkomaalaisia potilaita leikkauksiin edullisiin yksityissairaaloihinsa.

Maan merkittävimmät luonnonvarat ovat fosfaatti, potaska ja öljyliuske.

Jordaniassa on kolme suurta kansainvälistä lentoasemaa; Kuningatar Alian kansainvälinen lentoasema ja Markan kansainvälinen lentoasema lähellä pääkaupunki Ammania, ja Kuningas Husseinin kansainvälinen lentoasema lähellä Akaban kaupunkia maan lounaisosassa. Kaikkiaan maassa on 18 lentoasemaa, 507 kilometriä rautatietä ja 7 891 kilometriä maantietä. Akaba on maan ainoa satamakaupunki, ja sieltä on päivittäin lauttayhteys Egyptiin.

Väestöjakauma

Vuonna 1946 Jordanian väkiluku oli noin 400 000, vuonna 1981 yli kaksi miljoonaa, ja vuonna 1997 yhteensä yli 4,6 miljoonaa. Vuonna 2010 maan väkiluku oli jo yli 6,4 miljoonaa. Maan väestö on nuorta ja syntyvyys suuri. Myös pakolaisvirrat ovat kasvattaneet maan väkilukua.

98 % maan asukkaista on arabeja, ja tšerkessejä ja armenialaisia edustaa kumpaakin prosentti. Maassa on myös huomattava palestiinalaisvähemmistö; noin 1,7 miljoonaa ihmistä on rekisteröitynyt pakolaisiksi, ja vuoden 2003 jälkeen myös huomattava määrä Irakin pakolaisia. Vuonna 2010 UNHCR totesi, että irakilaisten määrä Jordaniassa on epävarma, mutta käytti omissa laskelmissaan arviota 500 000 henkeä.

Jordanian puhutuin kieli on arabia eri murteineen. Lisäksi maassa asuu noin 56 000 kabardin kielen puhujaa, 44 500 adygenkielistä, 8 000 armeniankielistä, viisituhatta domarinkielistä ja kolmetuhatta tšetšeeninkielistä ihmistä. Arabia on maan virallinen kieli; englantia opetetaan yleisesti vieraana kielenä.

70 % väestöstä asuu kaupungeissa, ja 6 % maaseudun väestöstä on paimentolaisia. Uskonnoltaan jordanialaisista 92 % on sunnimuslimeita ja 6 % kristittyjä, joista suurin osa kreikkalais-ortodokseja.

Kulttuuri

Jordanialaiset jakautuvat kolmeen ryhmään: jordanialaisiin, palestiinalaisiin ja beduiineihin. Beduiinejä pidetään arabialaisimpina arabeina. Monet bediinisuvut ovat jatkaneet samaa paimentolaiselämäntapaa tuhansia vuosia. Perinteisesti maan sotavoimat ovat beduiinien hallinnassa. Ne, joiden esi-isät ovat asuneet Jordan-joen itäpuolella ennen vuotta 1948, katsotaan jordanialaisiksi erotuksena joen länsipuolelta kotoisin oleviin palestiinalaisiin. Palestiinalaisia pidetään yleisesti hyvin koulutettuina ja työteliäinä ihmisinä. Nykyinen kuningatar Rania on palestiinalaista sukujuurta..

Alkuruokalajitelma, meze

Jordanialaisten perusravintoa ovat riisi ja palkokasvit, oliivit, jugurtti, litteä leipä, kasvikset, lammas tai kana ja hedelmät. Päivän pääateria syödään iltapäivällä. Ruoka tarjotaan suurelta tarjottimelta jossa on riisiä ja lihaa, jugurttia ja salaattia on erillisissä kulhoissa. Syömiseen käytetään leivänpaloja, ruokaan ei kosketa vasemmalla kädellä. Juustoa on valmistettu vuohen ja lampaan maidosta ammoisista ajoista alkaen. Suolavedessä keitetty hallumi on suosittu paikallinen juustolaji.

Jordanian tunnetuin runoilija on Mustafa Wahbi al-Tal, joka kuuluu 1900-luvun huomattavimpiin arabirunoilijoihin. Hän oli myös poliittinen aktivisti, joka pyrki edistämään mustalaisten oikeuksia.

Jordaniassa valmistetaan edelleen nahkatuotteita, seinävaatteita ja keramiikkaa perinteisten mallien mukaan. Värikkäiden kuvioiden kirjomia mattoja kudotaan lampaan ja vuohen villasta.

Jordanialaiset asuvat tyypillisesti betonista tehdyissä muutaman huoneen huoneistoissa tai taloissa, varakkailla on suurempia asuntoja. Myös savesta ja kivestä tehtyjä taloja on. Monet rakennukset on tehty reunustamaan yksityistä sisäpihaa. Paimentolaiset elävät karjansa vuodista tehdyissä teltoissa. Ammanin kaupunkikuvassa näkyvät länsimaiset vaikutteet, mutta katujen ja talojen numerointi on horjuvaa.

Jordaniassa on kolme Unescon maailmanperintökohdetta: Petran muinainen kaupunki, Quseir Amran aavikkolinnoitus ja mosaiikeistaan tunnettu Um er-Rasasin kaupunki, joka oli alkujaan roomalaisten linnaleiri.

Jordanian media on perinteisesti tiukasti valtion valvonnassa. Valtiollisella yleisradioyhtiöllä on neljä televisiokanavaa ja radio-ohjelmia arabiaksi, englanniksi ja ranskaksi. Yksityiset radioasemat soittavat kevyttä musiikkia, lisäksi armeijalla on oma radioasemansa. Päivittäin ilmestyy neljä arabiankielistä sanomalehteä: Ad Dustour, Al Ra'y, Al Ghadd ja Al Arab al Yawm.

Vuonna 2007 aikuisista 92,7 % osasi lukea. Lukutaito ja muut sosiaalisen hyvinvoinnin mittarit ovat korkeammalla tasolla kuin muissa saman tuloluokan valtioissa. Koulunkäynti on ilmaista ja pakollista 6-16-vuotiaille. Koulujärjestelmään kuuluu kaksi vuotta esikoulua, kymmenen vuotta pakollista peruskoulua ja kaksi vuotta joko ammattikoulussa tai lukiossa, jonka päätteeksi osallistutaan tasokokeeseen tai ammatilliseen päättötutkintoon.Vuonna 2010 maassa toimi 16 yksityistä ja kymmenen valtionyliopistoa. Suurin ja vanhin on vuonna 1962 perustettu Jordanian yliopisto Ammanissa. Sitä käy 38 000 opiskelijaa.

Urheilu

Jordanian jalkapallomaajoukkue ei ole kertaakaan osallistunut maailmanmestaruuskilpailuihin. Aasian mestaruuskilpailuissa se pääsi puolivälieriin vuonna 2004. FIFA:n rankingissa marraskuussa 2010 se oli sijalla 95. Maassa toimii 102 jalkapalloseuraa, joihin kuuluu yhteensä vajaat viisituhatta rekisteröityä pelaajaa. Sen sijaan koripallossa maajoukkue on osallistunut kerran maailmanmestaruuskilpailuihin. Tämä tapahtui vuoden 2010 kilpailuissa, jota ennen Jordania oli voittanut Aasian mestaruuskilpailuissa pronssia.

Olympialaisiin Jordania on osallistunut vuodesta 1980 4-13 hengen joukkueilla. Maa ei ole saanut mitaleita. Prinsessa Haya Bint al-Hussein on edustanut maataan esteratsastuksessa ja osallistunut Sydneyn olympialaisiin. Hän on ensimmäinen MM-tasolla esteratsastuksessa kilpaillut arabinainen, ja kansainvälisen olympiakomitean jäsen.

Lähteet

• Anthony Ham, Paul Greenway: Jordan. 5. painos. Lonely Planet, 2003. ISBN 978-1740591652. Google Books (viitattu 9.12.2010). (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jordania Wikimedia Commonsissa

ak:Jordan