Tšetšeenit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tšetšeenit
Hохчий tai Noxc̈iy
Väkiluku 1–2 miljoonaa
Asuinalueet  Venäjä[1] 1 360 253
Euroopan unionin lippu Euroopan unioni[2] 100 000
 Turkki[3] 31 141
 Kazakstan[1] 15 000
 Jordania[1][4] 25 000
 Itävalta [5][6] 25 000
 Azerbaidžan[2] 5 000
 Georgia[2] 10 000

 Ukraina[7] 2 877
 Yhdysvallat 500
 Kanada 100
Kielet venäjä, tšetšeeni
Uskonnot sunni-islam

Tšetšeenit (tšetšeeniksi нохчий, nohtši) ovat Venäjän Pohjois-Kaukasian suurin etninen ryhmä. Suurin osa heistä asuu Tšetšenian tasavallassa. Lisäksi heitä asuu ympäröivillä alueilla, kuten Dagestanin länsiosassa. Historiallisesti heitä on asunut myös Khasavyurtovskyn, Novolakskyn, Kazbekovskyn, Babayurtovskyn, Kizilyurtovskyn, Kizlyarskyn kunnallisalueilla Dagestanissa, Sunzhenskyn ja Malgobekskyn alueilla Ingušiassa ja Akhmetan alueella Georgiassa. Tšetšeenien kokonaismäärä maailmassa on 1 550 000  henkeä.

Nimen alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi "tšetšeenit" tuli Georgian ja Länsi-Euroopan kieliin venäjän kielen kautta 1700-luvulla. Aluksi sanan tšetšeenit rinnalla käytettiin muotoa "tšetšeny" (ven. чечены, tšetšeny). Ennen vuoden 1917 vallankumousta ja neuvostovaltion ensimmäisinä vuosikymmeninä Venäjän etnologiatutkijat yhdistivät kaikki nakhien etnoalueryhmät (akkinit, batsbit, orstkhoit ja muut, mukaan lukien itse tšetšeenit ja joskus jopa inguušit) samalle nimelle: tšetšeenit (tai nakhche). Modernissa tieteessä tätä yhteisöä kutsutaan nakh-kansoiksi.

Tšetšeenit ovat pystyneet säilyttämään yhteiset kansalliset piirteensä suojassa Kaukasus-vuoriston keskellä. Tšetšeenien lähimmät sukulaiskansat ovat Ingušiassa asuvat inguušit ja Georgiassa asuvat batsin kieltä puhuvat karjataloudesta elävät batsit. Tšetšeenien omat pääkielet ovat tšetšeeni ja venäjä.

Tšetšeenit jakaantuvat klaaneihin, joita he nimittävät teipeiksi.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tšetšeenisotilas, 1892

Suurin osa tšetšeeneistä asuu Tšetšeniassa, joka on Venäjän federaation tasavalta. Tšetšeniassa on käyty Venäjän sisäistä konfliktia vuosina 1994–1996 ja jälleen taas vuodesta 1999 lähtien.

Tšetšeenejä asuu myös muuallakin kuin Tšetšeniassa, muun muassa Turkissa, Jordaniassa ja Syyriassa. Näiden maiden tšetšeenivähemmistöt syntyivät, kun 1850-luvun puolivälissä osa tšetšeeneistä joutui pakenemaan venäläisjoukkojen valloitusta. Tämän sodan aikana Venäjän keisarikuntaan liitettiin Ossetia ja Tšetšenia Ingušia-nimisenä alueena.

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tšetšeniassa asuu 1,3 miljoonaa ihmistä, ei-tšetšeenit mukaan lukien, joista 33 % asuu kaupungeissa ja 60 % maaseudulla.lähde? Silti yli miljoona tšetšeeniä asuu muualla Kaukasiassa, Keski-Aasiassa ja Venäjällä. Tämä johtuu siitä, että paljon tšetšeenejä on karkotettu useita kertoja Venäjän hallinnon käskystä eri puolille valtakuntaa niin keisarikunnan kuin neuvostovallankin aikana. Viimeisin suuri tšetšeenien karkotus oli vuonna 1944, jolloin Stalinin käskystä koko tšetšeenikansa pakkosiirrettiin Kazakstaniin. Kyyditykset ja karkotus tuhosivat kolmasosan tšetšeenikansasta. Tšetšeenit saivat palata takaisin maahansa vuonna 1957. Vaikka ankarat kansanmurhat, Tšetšenian uudelleenasuttaminen toisilla kansoilla, karkotukset ja sodat ovat vähentäneet tšetšeenien määrää, on kansa silti säilynyt ihmeen hyvin. Tällä hetkellä tšetšeenikansan suurimmat uhat ovat maassa käynnissä olevat miehitys, sotatila ja venäläistäminen.

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka tšetšeenit ovat muslimeita, heillä on silti edelleen useita erilaisia pakanallisia riittejä ja juhlia. Riitit liittyvät yleensä maanviljelyyn, kuten sateeseen ja ensimmäiseen kyntöpäivään.

Tšetšeenit jakautuvat 130:een eri klaaniin eli teipiin. Nämä klaanit perustuvat enemmän maantieteellisyyteen, paikallisuuteen, vereen tai sukuun. Klaanit eivät yleensä ole olleet kovin hyvissä väleissä rauhan aikana, mutta sota-aikoina, kuten nyt, ne ovat yhdistyneet yhdeksi erittäin vahvaksi liitoksi. Klaanien jakaantuu haaroihin eli garseihin ja nämä taas jakautuvat isäjohtoisiin nekyeihin. Tšetšeenien sosiaalinen sääntö kiteytyy sanaan nokchallah, joka sisältää tšetšeenien moraalisen ja eettisen käyttäytymismallin, johon kuuluu anteliaisuus, vieraanvaraisuus ja naisten kunnian puolustaminen ja suojeleminen.

Tšetšeniassa ovat yleistyneet myös kunniamurhat, joissa pääosin uhreina ovat naisia ja nuoria tyttöjä, jotka "nolasivat" koko suvun ja klaanin. Puhdistus on mahdollista vain veren kautta tai karkoittamalla perheestä pois.

Naisten asema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naisen kunnia on tšetšeeneille todella tärkeä. Tšetšeenit uskovat, että perheen kunnia on nainen, siksi naista pitää suojata kaikelta pahalta ja väärältä. Tšetšeniassa naisen odotetaan olevan lempeä, rauhallinen ja kunnianhimoinen perheen äiti, jotta hän ei nolaisi omia sukulaisiaan. Naiselle ei kuulu keskustella ja olla tekemisissä toisen sukupuolen kanssa, jos toista sukupuolta oleva henkilö ei ole hänen kanssaan avioliitossa tai hänen sukulaisensa. Naisen seksuaalisuus ja neitsyys on todella tärkeä; yksi suurimmista naisiin kohdistuvaa kunniamurhan syistä on aviorikos ja avioliiton ulkopuolinen seksi. Kunniamurhan toteuttavat vain sukulaiset (yleensä perheen isä tai veli). Naiset eivät saa osallistua murharituaaliin.

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rukoilevia naisia Tšetšeniassa

Tšetšenia on uskonnoltaan islamilainen maa. Tšetšeenit kääntyivät sunnimuslimeiksi Ottomaanien valtakunnan aikana 1400-luvullalähde?. Jokaisella tšetšeeniklaanilla on johtajanaan oma hengellinen mystikko. Osa kuuluu sunnimuslimien suufilaiseen haaraan nimeltä muridismi. Noin puolet tšetšeeneistä kuuluu suufilaisiin veljeskuntiin tai liikkeisiin eli tariqoihin. Kaksi suufilaista tariqoa, jotka vaikuttavat Pohjois-Kaukasiassa ovat Naqshbandiya ja Qadiriya. Naqshbandiya on erityisesti vahva Dagestanissa ja Itä-Tšetšeniassa. Qadiriya taas vaikuttaa muissa osissa Tšetšeniaa ja Ingušiaa. Uusin suuntaus on salafismi, joka tuli kansan keskuuteen 1950-luvulla. Osa tšetšeenikapinallisissa, erityisesti kapinallisjohtaja Šamil Basajevin joukot, ovat salafisteja, mutta suurin osa väestöstä ei ole.

Tšetšeniassa vaikuttaa eri islamilaisia suuntauksia ja liikkeitä. Viimeisten Tšetšenian sotien aikana islamilaisuus, tšetšeenien kansallisen vastarinnan ja kulttuurin osana, on radikalisoitunut ja tullut enemmän esille. Tämän takia Tšetšenian vastarintaliikkeen vahvin ja näkyvin osa on islamistisuuteen taipuvaa ja maassa on noussut esille erilaisia islamistisia pyrkimyksiä. Uutta tšetšeenien perinteisessä islamilaisuudessa on joidenkin kapinallisryhmien tavoitteet islamilaisen tasavallan pystyttämiseksi. Tämä on näin ollen antanut kasvualustaa erilaisille kansainvälisille ääri-islamistisille terroristisoluille.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tšetšeenit kääntyivät kristinuskoon 1100–1200-luvuilla, mutta 1700-luvulla he kääntyivät islamiin. Vuonna 1818 he joutuivat ensimmäisen kerran Venäjän keisarikunnan alaisuuteen. Vuosina 1839–1859 he kapinoivat Venäjää vastaan, ja jäivät tämän jälkeen joksikin aikaa vapaiksi. Vuosina 1877–1878 tšetšeenit taas kapinoivat Venäjää vastaan, mutta kapina kukistettiin ja suuri osa tšetšeeneistä muutti Ottomaanien valtakuntaan.[8] Stalin karkotti 1944 tšetšeenit Siperiaan, jolloin heitä kuoli paljon. Myöhemmin tšetšeenit saivat palata maahansa. Tšetšenia itsenäistyi Neuvostoliiton hajotessa, kun radikaali itsenäisyyslinja sai maassa jalansijan. Venäjän isänmaalliset piirit halusivat pitää Tšetšenian osana maataan, mikä ajoi maan sotiin Venäjän kanssa. Tšetšeeniseparatistit voittivat Jeltsinin aloittaman ensimmäisen Tšetšenian sodan, mutta hävisivät toisen sodan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Russian Census of 2002(venäjäksi)
  2. a b c , Event Report, Caspian Studies Program
  3. Kristiina Markkanen: Chechen refugee came to Finland via Baku and Istanbul (englanniksi)
  4. http://reliefweb.int/node/241556
  5. 586036/tschetschenen-oesterreich-immer-mehr-aendern-den-namen.story
  6. http://oe1.orf.at/artikel/214604
  7. About number and composition population of Ukraine by data All-Ukrainian census of the population 2001 Ukraine Census 2001. State Statistics Committee of Ukraine.
  8. Iso tietosanakirja 14, s. 60. Helsinki: Otava, 1938.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]