Tšetšeenien ja inguušien karkottaminen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tšetšeenien ja inguušien karkottaminen, joka tunnetaan myös nimellä Aardakh oli Neuvostoliiton suorittama tšetšeenien ja inguušien pakkosiirto Pohjois-Kaukasiasta Keski-Aasiaan 23. heinäkuuta 1944. Vuosien 1940–44 kapinan seuraaman karkotuksen pani toimeen NKVD:n johtaja Lavrenti Berija. Se oli osa Neuvostoliiton väestönsiirtoja, jotka koskivat useita miljoonia etnisiin vähemmistöihin kuuluneita 1940 ja 1950-luvuilla.

Karkoittamisen valmistelu oli aloitettu ainakin vuoden 1943 lokakuussa ja siihen osallistui 19 000 poliisia ja 100 000 NKVD:n poliisia eri puolilta Neuvostoliittoa. 496 000:sta karkotetusta tšetšeenistä ja inguušista neljäsosa kuoli. Yli sata tuhatta kuoli tai tapettiin kokoamisten ja kuljetuksen aikana sekä Kazakstanin ja Kirgisian sosialistisissa neuvostotasavalloissa, jonne karkotetut lähetettiin. Karkotus kesti 13 vuotta ja karkotetut saivat palata koteihinsa vasta vuonna 1957 kun Nikita Hruštšovin johtamat uudet Neuvostoliiton viranomaiset tuomitsivat Stalinin politiikan mukaan lukien kansojen karkotukset.

Vuoteen 1961 mennessä 432 000 tšetšeeniä ja inguušia oli palannut Tšetšeenien ja inguušien autonomiseen sosialistiseen neuvostotasavaltaan. Palatessaan he kohtasivat monia ongelmia kuten työttömyyttä, majoituksen puutetta ja yhteenottoja venäläisten kanssa. 23. heinäkuuta on nykyään tragedian muistopäivä tšetšeenien ja inguušien keskuudessa. Monet Tšetšeniassa ja Ingušiassa pitävät tapahtumaa kansanmurhana.

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Deportation of the Chechens and Ingush