Aalto-yliopisto

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Innovaatioyliopistohanke)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aalto-yliopisto
Aalto-yliopiston suomenkielinen logo
Perustettu 2010
Tyyppi säätiöpohjainen tutkimusyliopisto
Säätiön varat peruspääoma 700 miljoonaa
Rehtori Tuula Teeri
Henkilökunta 4 700[1]
Opiskelijoita 19 993 [1]
Sijainti Espoo ja Helsinki, Suomi
Kampus Arabianranta, Töölö ja Otaniemi
Sivusto www.aalto.fi

Aalto-yliopisto (ruots. Aalto-universitetet, engl. Aalto University) on pääosin Espoossa ja Helsingissä sijaitseva kansainvälinen yliopisto, joka toimii tekniikan, kauppatieteiden ja taiteen aloilla. Toimintansa se aloitti 1. tammikuuta 2010 kolmen aikaisemmin itsenäisen korkeakoulun Helsingin kauppakorkeakoulun, Taideteollisen korkeakoulun ja Teknillisen korkeakoulun yhdistyessä.[2][3]

Opiskelijoita Aalto-yliopistossa on noin 20 000 ja henkilöstöä noin 4 700, joista professoreita noin 390. Aalto-yliopiston tavoitteena on antaa uudenlaisia mahdollisuuksia monialaiseen opiskeluun ja tutkimukseen sekä tuottaa ratkaisuja yhteiskuntien haasteisiin korkeatasoisen tutkimuksen ja opetuksen kautta.[4] Aalto-yliopistolla on myös kansallinen erityistehtävä tukea Suomen menestymistä[5].

Yliopiston monitieteellisiä hankkeita ovat muun muassa Design Factory, Media Factory ja Service Factory. Niin kutsutut osaamisen pajat ovat oppimis-, opetus- ja tutkimusympäristöjä, joissa akateemiset työryhmät ja projektit sekä yritykset tai julkiset yhteisöt tekevät yhteistyötä. Tavoitteena on edistää kansainvälisyyttä, avointa innovointia ja poikkitieteellisyyttä sekä uusia opetuksen ja oppimisen tapoja. Pajoissa syntyvää tutkimustietoa hyödynnetään opetuksessa.[6]

Aalto-yliopisto määrittelee myös yrittäjyyden edistämisen tärkeänä tavoitteena[7]. Yliopiston ympärille on kasvanut merkittävä innovaatiokeskittymä, joka lukeutuu yhdysvaltalaisen Massachusetts Institute of Technologyn (MIT) teettämän selvityksen mukaan maailman viiden lupaavimman yliopistopohjaisen innovaatioekosysteemin joukkoon[8]. Yliopiston piirissä toimii muun muassa Startup Sauna -kiihdyttämö[9], Startup Center -kiihdyttämö[10] ja Aaltoes-yrityshautomo.[11] Yrittäjyyden koulutusta yliopisto tarjoaa muun muassa Aalto Ventures Program -ohjelman kautta.[12]

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aalto-yliopisto jakaantuu seuraaviin korkeakouluihin:

Näistä insinööritieteiden, kemian tekniikan, perustieteiden ja sähkötekniikan korkeakoulut syntyivät alkuperäisen Teknillisen korkeakoulun jakamisen tuloksena vuoden 2011 alussa.[13]

Vuoden 2012 alusta yhdistyneet Taideteollisen korkeakoulun ja Insinööritieteiden korkeakoulun arkkitehtuurin laitos saivat yhteiseksi nimekseen Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu.[14] Ruotsinkielisestä ja etenkin englanninkielisestä nimestä nousi häly, ja opiskelijoiden vaatimuksesta ne muutettiin muotoon Aalto-universitetets högskola för konst, design och arkitektur ja Aalto University School of Arts, Design and Architecture. Hylätyt muodot olivat Högskolan för konst och kreativitet vid Aalto-universitetet ja Aalto University School of Arts and Creativity[15]

Hallitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Otakaari 1, entinen Teknillisen korkeakoulun päärakennus ja puisto

Aalto-yliopiston hallitukseen kuuluu seitsemän jäsentä, ja sen puheenjohtaja on Anne Brunila. Hallituksen muut jäsenet ovat:[16]

Kaikki hallituksen jäsenet tulevat yliopiston ulkopuolelta ja heillä jokaisella on tohtorin tutkinto. Ensimmäinen hallitus oli Helsingin kauppakorkeakoulun, Taideteollisen korkeakoulun ja Teknillisen korkeakoulun hallitusten valitsema. Nykyisin hallituksen valitsee Aalto-yliopiston akateemisten asiain komitea.[17]

Tunnukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aalto-yliopiston logo on musta kirjain A, jota seuraa jokin merkeistä !, ? ja ", joka on joko punainen, keltainen tai sininen. Käytössä yksi näistä yhdeksästä mahdollisesta vaihtoehdosta valitaan satunnaisesti.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hanke perustuu valtakunnalliseen korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen toimenpideohjelmaan. Lähtötilanteessa Suomessa oli 21 yliopistoa tai korkeakoulua 11 paikkakunnalla, sekä 1990-luvulla perustetut 31 ammattikorkeakoulua 24 paikkakunnalla. Tämä nähtiin yleisesti liian suureksi määräksi, varsinkin ottaessa huomioon tuleva nuorisoikäluokkien pieneneminen ja voimakas kaupungistuminen.[18]

Aalto-yliopiston yhtenä tavoitteena on maailmanluokan tutkimusyliopiston muodostaminen niillä aloilla, joilla Aalto toimii. Lähtöasetelma on haastava, sillä maailman mittakaavassa paras suomalainen yliopisto löytyy tutkimuksesta tai rankingista riippuen noin sadan paikkeilta.[18] Hankkeella oli alkuvaiheessa useita työnimiä kuten Innovaatioyliopisto, Huippuyliopisto ja Aalto-korkeakoulu.

Hallitus ehdotti Aalto-yliopiston hallinnon mukaista säätiömallia muillekin yliopistoille maaliskuussa 2008. Yliopistot ovat vuodesta 2010 alkaen olleet julkisoikeudellisia laitoksia tai yksityisoikeudellisia säätiöitä. Mallissa valtioneuvosto määrää hallituksen viisi jäsentä ja elinkeinoelämä kaksi. Yliopisto saa valtiolta 2,5 kertaa niin paljon peruspääomaa kuin se saa kerättyä yksityisiltä rahoittajilta.

Aalto-yliopiston historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taideteollisen korkeakoulun rehtori Yrjö Sotamaa ehdotti Taideteollisen korkeakoulun lukuvuoden avajaisissa 2005, että Taideteollinen korkeakoulu, Teknillinen korkeakoulu ja Helsingin kauppakorkeakoulu pitäisi yhdistää kolmen kampuksen innovaatioyliopistoksi. Ehdotuksen mukaan ”pienen Suomen olisi näin mahdollisuus olla innovatiivisuuden terävimmässä kärjessä, kun muut vasta opettelevat muotoilun kytkemistä innovaatio- ja liiketoiminnan kehittämiseen”.[19] Tuolloin Teknillisen korkeakoulun hallitus koki mainittujen kolmen alan tutkimusyhteistyön hedelmälliseksi, mutta suositteli ensi alkuun vain yhteistyön tiivistämistä. [20]

Uusi yliopisto syntyi alun perin opetusministeriön suunnitteluryhmän 19. helmikuuta 2007 opetusministeri Antti Kalliomäelle jättämästä esityksestä. Tavoitteena oli muodostaa maailmanluokan tutkimusyliopisto, jonka toiminnassa ensi sijalla on yliopiston tutkimus- ja opetustehtävä. Aalto-yliopiston toteuttamisesta sovittiin Vanhasen II hallituksen hallitusohjelmassa huhtikuussa 2007.[21] Valtio sitoutui sijoittamaan Aalto-yliopiston säätiövaroihin 500 miljoonaa euroa, mikäli ulkopuolista rahaa saatiin 200 miljoonaa.

Opetusministeri Sari Sarkomaa asetti 5. heinäkuuta 2007 johtoryhmän ohjaamaan "innovaatioyliopistoprojektin" valmistelutyötä.[22] Suomen hallitus teki innovaatioyliopiston perustamisesta periaatepäätöksen 27. marraskuuta 2007. Uusi yliopisto aloitti toimintansa 1. tammikuuta 2010.[23] Sarkomaan johtama raati valitsi yliopistolle virallisen nimen. Ehdotuksia tuli kilpailussa 1 600. Nimeksi valittiin 29.5. Aalto-korkeakoulu. Uuden yliopistolain luonnoksessa nimi muutettiin kuitenkin Aalto-yliopistoksi. Nimi on kunnianosoitus yhdelle kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaisista, Alvar Aallolle. Aalto yhdisti muotoilun ja teollisuuden, kun hän työskenteli A. Ahlström Osakeyhtiölle.[24]

Financial times julkaisi 29. maaliskuuta 2009 laajan artikkelin Aalto-yliopistosta: Aalto-yliopisto vie poikkitieteellisyyden uudelle tasolle. Kalifornian Piilaakson innovaatioasiantuntija Curtis Carlson ylistää Suomen Aalto-yliopistoa. "Maailman ensimmäinen innovaatioyliopisto osoittaa, että Suomi haluaa olla johtava innovaatiomaa", Curtis sanoo.[25]

Uusi huippuyliopistomalli, jossa samassa yliopistossa on perustieteiden, tekniikan, kaupan ja taiteen tutkimusta, on suomalaisten oma idea ja on herättänyt suuren innostuksen lisäksi myös huolta koulun tieteellisestä tasosta.

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aalto-yliopistohanke nostatti kritiikkiä pienten ja keskisuurten yliopistojen keskuudessa, jotka olivat huolissaan varainkeruusta ja budjeteistaan. Lisäksi ihmetystä herätti se, että kansainvälisissä vertailussa paremmin pärjänneet suomalaiset yliopistot tulisivat saamaan vähemmän valtion tukea kuin huonommin menestynyt Aalto-yliopisto.[26] Myös Aalto-yliopiston markkinoiminen huippuyliopistona on herättänyt huomiota; brittiläisen QS-tutkimusyhtiön mukaan yliopisto tuskin tulee sijoittumaan kansainvälisissä vertailuissa paremmin kuin Teknillinen Korkeakoulu.[27] Hanke herätti ihmetystä myös oikeusoppineiden kesken, jotka ihmettelivät yliopiston muodostamista ennen kuin sen perustamisen mahdollistava lainsäädäntö oli edes valmis.[28]

Taideylioppilaskunnat, etenkin Taideteollisen korkeakoulun ylioppilaskunta TOKYO, vastustivat yhdistämishanketta sen esitetyssä muodossa ja huomauttivat taiteellisten sisältöjen olevan vaarassa karsiutua uudessa asetelmassa. Yliopistohanketta vastustava Pro Arte -verkosto julkisti 12. huhtikuuta 2007 hanketta vastustavan vetoomuksen, jonka allekirjoitti yli 5 000 ihmistä-[29] Ylioppilaskunnat sekä Suomen ylioppilaskuntien liitto esittivät työryhmän ehdotukseen muutoksia, jotka koskivat muun muassa säätiöpohjaisuutta, hallintomallia, oikeushenkilöasemaa sekä rehtorin valintatapaa. Hanketta kritisoivia mielenosoituksia järjestettiin kolme. Helsingissä järjestettiin 23. toukokuuta 2008 Eduskuntatalolla mielenosoitus sivistysyliopiston puolesta. Mielenosoituksessa vaadittiin hankkeen jäädyttämistä.[30]

Eduskunnan perustuslakivaliokunnan kanta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskunnan perustusvaliokunta näki lausunnossaan 13.5.2009 [31], että yliopistohallitusten ulkopuolinen enemmistö on ristiriidassa perustuslain kanssa. Lisäksi perustuslakivaliokunta näki, että "Aalto-yliopiston säädekirja on allekirjoitettu kesäkuussa 2008 ja TTY-säätiön säädekirja helmikuussa 2009. Lisäksi ainakin Aalto-yliopistolle on jo valittu myös hallitus. Hallituksen esitys uudeksi yliopistolaiksi on annettu helmikuun lopussa 2009. Valiokunta pitää erikoisena, että yksinomaan säätiölakiin turvautuen on edetty nykyiseen vaiheeseen, ennen kuin säätiöyliopistoille on luotu perustuslain 123 §:ssä edellytetty lainsäädännöllinen pohja yliopistolakia uudistamalla ja ennen kuin perustuslakivaliokunnalla on ollut tilaisuus lausua käsityksensä uuden yliopistomallin perustuslainmukaisuudesta."

Lausuntonaan uudesta yliopistolaista perustuslakivaliokunta esitti, että "lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, 1. lakiehdotus kuitenkin vain, jos valiokunnan sen 15 §:stä sekä sen 1 §:ssä tarkoitettuja säätiöyliopistoja koskevasta sääntelystä esittämät valtiosääntöoikeudelliset huomautukset otetaan asianmukaisesti huomioon."

Tunnettuja alumneja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aalto-yliopiston taideteollinen korkeakoulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aalto-yliopistosta aloittaneita yrityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aalto-yliopistosta on peräisin monia suomalaisia yrityksiä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Aalto-yliopiston henkilömäärät 19.4.2012. AALTO.FI. Viitattu 7.6.2012.
  2. Innovaatioyliopiston nimeksi Aalto-korkeakoulu 29.5.2008. MTV3.FI. Viitattu 30.6.2008.
  3. Innovaatioyliopistohankkeen aikataulu 30.6.2008. Teknillinen korkeakoulu. Viitattu 24.8.2008.
  4. http://www.aalto.fi/fi/about/ Aalto.fi. Viitattu 23.11.2015.
  5. Aalto-korkeakoulusäätiön säädekirja Opetus- ja kuttuuriministeruö. Viitattu 19.11.2015.
  6. Akkila, Laura: Aalto-yliopistossa etsitään innovaatioita myös yrityksille (s. 6) Ratkaisija. 1/2010. Viitattu 9.10.2010.
  7. Aalto altistaa opiskelijoita yrittäjyydelle Hh.fi. Viitattu 19.11.2015.
  8. MIT Skoltech Initiative, SkTech Program, Center for Entrepreneurship and Innovation, Commercialization web.mit.edu. Viitattu 19.11.2015.
  9. Satrtup Sauna Startup Sauna Foundation. Viitattu 23.12.2015.
  10. Aalto Start-Up Center Aalto-yliopisto. Viitattu 23.12.2015.
  11. Aaltoes Aalto Entrepreneurship Society. Viitattu 23.12.2015.
  12. Aalto Ventures Program Aalto-yliopisto. Viitattu 23.12.2015.
  13. Teknillisestä korkeakoulusta neljä uutta korkeakoulua 25.10.2010. Aalto-yliopisto. Viitattu 3.11.2010.
  14. Aalto-yliopiston taidekorkeakoulu sai nimen Yle Uutiset. 8.11.2011 (päiv. 8.6.2012).
  15. Tervola, Janne: Aalto-yliopisto muutti vielä nimiään Tekniikka ja talous. 29.11.2011.
  16. Hallitus 6.10.2015. Aalto-yliopisto. Viitattu 09.02.2016.
  17. Sintonen, Kirsti: Yliopistoyhteisöllä enemmistö 11 yliopistossa. Acatiimi, 2009, nro 6, s. 12–15. Helsinki: Professoriliitto, Tieteentekijöiden liitto ja Yliopistolehtorien liitto. Artikkelin verkkoversio Viitattu 7.9.2009.
  18. a b Korkeakoulut irti reviiriajattelusta, Talouselämä 26.8.2005, s. 26–32.
  19. Matkalla Innovaatioyliopistoon (PDF) 3.11.2006. Teknologiateollisuus ry.. Viitattu 21.12.2008.
  20. Teknillisen Korkeakoulun Ylioppilaskunnan toimintakertomus 2005
  21. http://www.valtioneuvosto.fi/hallitus/hallitusohjelma/fi.jsp
  22. Innovaatioyliopistohankkeelle johtoryhmä 5.7.2007. Opetusministeriö. Viitattu 5.7.2007.
  23. Yliopistouudistus vahvistaa kansainvälistä kilpailukykyä (.doc) 27.11.2007. Valtioneuvosto. Viitattu 4.2.2008.
  24. Hallituksen esitys Eduskunnalle uudeksi yliopistolainsäädännöksi (PDF) 14.8.2008. Opetusministeriö. Viitattu 19.8.2008.
  25. http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Piilaakson+innovaatioasiantuntija+Aalto-yliopisto+on+vasta+alku/1135244953622
  26. Aalto-yliopisto rohmusi muiden kehitysrahat YLE 5.11.2009
  27. Tutkimusyhtiö: Aalto-yliopistolla ei asiaa sadan parhaan joukkoon HS 9.10.2009
  28. Oikeusoppineet: Yliopistolaki rikkoo perustuslakia HS 22.4.2009
  29. Kulttuuriväki vastustaa huippuyliopistoa 12.4.2007. HS. Viitattu 5.7.2007.
  30. Hallitus sai eduskunnalta luottamuslauseen YLE 23.5.2008
  31. http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/pevl_11_2009_p.shtml

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]