Timo Sarpaneva

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Timo Sarpaneva (vas.) ja lasin­puhaltaja Helge Nieminen Iittalan lasi­tehtaalla

Timo Tapani Sarpaneva (31. lokakuuta 1926 Helsinki6. lokakuuta 2006 Helsinki)[1] oli kansainvälisesti arvostettu suomalainen taiteilija ja professori.[2] Hänet tunnetaan erityisesti taideteollisesta muotoilusta. Sarpaneva toimi myös taideteollisuusnäyttelyjen suunnittelijana.[3] Hänen mielimateriaalejaan olivat lasi ja metalli, mutta käytössä olivat myös muun muassa posliini, puu ja tekstiili.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus ja ensimmäiset työt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Timo Sarpaneva syntyi Helsingissä 1926. Hänen vanhempansa olivat Martta ja Akseli Sarpaneva.

Timo Sarpaneva opiskeli Taideteollisessa oppilaitoksessa, mistä hän valmistui 1948 graafikoksi. Hänen töitään oli esillä seuraavana vuonna Helsingin Taidehallissa pidetyssä nuortennäyttelyssä. Sarpaneva alkoi kokeilla monia erilaisia materiaaleja, kuten terästä, villaa ja puuvillaa. Mainetta hän sai Milanon triennaalissa vuonna 1951, kun hänen kukkoaiheinen pannumyssy palkittiin hopeamitalilla.[4]

Maailmanmaineeseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarpanevan suunnitelemia Festivo-kynttilänjalkoja.

Sarpanevan ura lasitaiteilijana alkoi 1949, jolloin hän voitti toisen palkinnon Riihimäen lasitehtaan järjestämässä Pohjoismaisessa kilpailussa. Hänen ensimmäiset lasityönsä edustivat surrealismia, mutta pian hän siirtyi abstraktiin muotokieleen.[4]

Sarpeneva loi vuosina 1952–1954 muun muassa Lansetti-sarjan, Orkidean ja Kajakin. Hänen lasimaljakkonsa voitti Milanon triennaalin Grand Prix’n 1954 ja yhdysvaltalainen House Beautiful -lehti valitsi sen 1956 maailman kauneimmaksi esineeksi.[4]

Sarpaneva teki Iittalan lasitehtaalle 1950-luvulta lähtien lukuisia lasitöitä.[4] suunnittelema i-lasi-sarja kuuluu suomalaisille tutuimpiin tuotteisiin ja on säilynyt vuosikymmenten ajan yleisenä käyttöesineenä. Myös Iittalan logo, i-kirjain punaisessa pallossa, on hänen suunnittelemansa.

Porin Puuvillatehtaat valitsi 1955 Sarpanevan taiteelliseksi johtajakseen. Hän suunnitteli monia värikkäitä kankaita, joista tunnetumpia ovat Ambiente-tuotenimeä tottelevat kankaat. Sarpaneva loi 1960–1961 Winterin väritehtaalle värisävystöt ja suunnitteli 1960–1962 Villayhtymälle sarjan paksuja Pohjanlahti-ryijyjä.[4]

Käytännöllisempään suuntaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarpanevan suunnittelema S-pata. Valmistaja Rosenlew & Co. Tuotannossa 1960-1972.[5]

Suomalaisen taideteollisuuden kärkinimet saivat myös kritiikkiä estetismistään. Sarpanevakin muutti tyyliään 1960-luvulla ja siirtyi suunnittelemaan entistä arkisempia tuotteita. Hän suunnitteli muun muassa punaisia emalipintaisia paistinpannuja, kalapatoja ja mustia valurautapatoja.[4]

Sarpanevan lasista tehty Finlandia-kokoelma, johon kuului maljoja, laseja ja kulhoja, on myös osoitusta vähemmän ylevästä ja karkeahkosta muotokielestä. Opa Oy:lle Sarpaneva suunnitteli 1970 teräksestä valmistettuja käyttöesineitä. Samana vuonna hän aloitti yhteistyön saksalaisen Rosenthalin kanssa. Sille Sarpaneva toteutti muun muassa lähes sataosoaisen posliinista valmistetun Suomi-kokoelman.[4]

Suomi-sarjan jatkumoa edustaa 1970-luvun lopussa valmistunut Jurmo-sarja, johon kuuluu monet Sarpanovan pelkistetyimmistä käyttöesineistä. Ne esiteltiin vuonna 1979 Arkipelago-veistosten kanssa. Sarpanevan 1980-luvun onnistuneimmat työnsä olivat Iittalan lasitehtaassa 1984 valmistetut Claritas-taidelasiesineet.[4]

Sarpaneva siirtyi 1997 tekemään lasia Venetsian Muranoon. Suomesta muuttoon vaikuttivat vaikeudet Hackman-Iittalan kanssa.[4]

Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarpaneva sai lukuisia palkintoja ja kansainvälisiä tunnustuksia ja palkintoja, muun muassa Lunning-palkinnon 1956[3]. Hänelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 1958. Sarpaneva sai professorin arvonimen vuonna 1976.[2] Taideteollisen korkeakoulun kunniatohtoriksi hänet nimettiin 1993.[6]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Timo Sarpanevan veli oli Pentti Sarpaneva. Timo Sarpanevan ensimmäinen puoliso oli sisustusarkkitehti Pi Sarpaneva (o.s. Holmberg) ja toinen Marjatta Svennevig. Ensimmäinen liitto kesti vuodet 1954–1970 ja toinen 1997–2006. Molemmista liitoista syntyi kaksi lasta.[4]

Sarpaneva on haudattu Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäelle.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Smeds, Kerstin: Sarpaneva, Timo (1926–2006). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 9.10.2006 (päivitetty 14.2.2008). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sartti, Seija: Muistot: Timo Sarpaneva HS.fi. 6.10.2006. Viitattu 1.10.2015.
  2. a b Sarpaneva, Timo hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012).
  3. a b Otavan Iso Fokus, osa 6, s. 3721. Helsingissä: Otava, 1974. ISBN 951-1-01236-3.
  4. a b c d e f g h i j Smeds.
  5. Viitala, Janne (toim.): Liedeltä pöytään. Suomalaiset design -talousvalut, s. 97. Karkkilan ruukkimuseo Senkka ja Rosenlew-museo, 2010.
  6. Viitala Janne (toim.): Liedeltä pöytään. Suomalaiset design -talousvalut, s. 46. Karkkilan ruukkimuseo Senkka ja Rosenlew-museo, 2010.
  7. Hietaniemen hautausmaa (pdf) Helsingin seurakuntayhtymä. Viitattu 1.10.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]