Yliopistoranking

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Yliopistoranking on yliopistojen välistä paremmuusjärjestystä kuvaava lista, joka perustuu yliopistovertailuun. Yliopistorankingeilla arvioidaan olevan suuri vaikutus yliopistojen houkuttelevuuteen potentiaalisten opiskelijoiden ja tutkijoiden silmissä.[1][2] Sen vuoksi yliopistot ottavatkin rankingit nykyisin vakavasti, etenkin Aasiassa.[3][2] Yliopistot saavat vertailujen kautta täsmällistä ja vertailukelpoista dataa, ja ne hyödyntävät rankingeja muun muassa oman asemoinnin ja strategisen työn seurantavälineinä.[4]

Yliopistovertailut mittaavat ensisijaisesti tutkimuksen tuloksellisuutta, sillä tutkimuksen korkeaa tasoa arvostetaan ja sitä on helppo mitata.[1][2] Yliopistoja vertaillaan etenkin vertaisarviointien sekä tieteellisissä julkaisuissa tehtyjen siteerausten määrän kannalta.[4]

Merkittävimpiä kansainvälisiä yliopistorankingeja ovat Academic Ranking of World Universities ("Shanghain lista"), QS World University Rankings sekä Times Higher Education World University Rankings.[1]

Yliopistorankingien kärkipaikoilla on alun perin toistuvasti ollut paljon etenkin yhdysvaltalaisia ja englantilaisia yliopistoja, kuten Harvardin, Oxfordin ja Cambridgen yliopistot ja myöhemmin myös aasialaisia yliopistoja.[2][5] Suomalaisista yliopistoista parhaiten rankingeissa on menestynyt Helsingin yliopisto.[6] Rankingeihin lasketaan mukaan kaikista maailman 15–30 tuhannesta yliopistosta vain osa.[4]

Tunnetuimpia ranking-listoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shanghain Jiao Tong -yliopiston rankingia (Academic Ranking of World Universities, ARWU) ylläpitää Shanghai Rankings Consultancy. Se perustettiin vuonna 2003, ja se on yksi vanhimmista yliopistorankingeista. Shanghain lista mittaa vain tutkimuksen tuloksellisuutta, minkä vuoksi sen arviot ovat selkeitä ja objektiivisia.[1] Vertailussa käytetään kuutta kriteeriä: tietyissä arvovaltaisissa julkaisuissa julkaistujen artikkelien ja sitaatioiden määrä, tutkijoiden saamien sitaatioiden määrä, Nobelin ja Fieldsin palkinnon saajien määrä opiskelijoissa ja henkilökunnassa, sekä oppilaitoksen menestys suhteessa sen kokoon.[7]

Times Higher Education (THE) -lehden ranking on tunnetuimmista rankingeista monipuolisin, sillä se arvioi myös yliopistojen opetusta, suhteita teollisuuteen sekä kansainvälistymistä.[8][1] Teknilliset yliopistot menestyvät hyvin THE:n rankingissa.[3]

Quacquarelli Symonds World University Rankings julkaistiin vuoteen 2009 asti THE-rankingien kanssa, minkä jälkeen ne erosivat. QS painottaa akateemista vertaisarviointia ja muita mainearvioita.[1][9] Tuloksesta 40 prosenttia koostuu vertaisarvioinnista ja 10 prosenttia työnantajakyselystä.[10]

U-Multirank on Euroopan komission aloitteesta vuonna 2013 käyttöön otettava luokitustyökalu. Se on suunniteltu hollantilaisen Twenten yliopiston ja saksalaisen tutkimuslaitoksen yhteistyönä. U-Multirankissa yliopistojen toiminnan osa-alueita tarkastellaan itsenäisesti, ei yhden ranking-luvun kautta.[6]

Leiden Ranking (Leidenin yliopisto, Alankomaat) mittaa pelkästään julkaisujen määrää ja niiden vaikutusta.[10]

Muita tunnettuja kansainvälisiä yliopistorankingeja ovat muun muassa Taiwan Ranking, Scimago Institutions Rankings (Espanja) ja Financial Timesin ranking.[3] Yhdysvaltain merkittävin kansallinen yliopistoranking on U.S. News & World Report America’s Best College Ranking.[1]

Ranking-listasijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taulukossa ovat tunnetuimpien rankinglistojen top-10:een sijoittuneet yliopistot, sekä kaikki rankingeihin otetut suomalaiset yliopistot vuonna 2015/2016.

Yliopisto Maa QS 2016–2017
[11]
THE 2016–2017
[12]
ARWU 2016
[13]
Massachusetts Institute of Technology Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat 1. 5. 5.
Stanfordin yliopisto Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat 2. 3. 2.
Harvardin yliopisto Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat 3. 6. 1.
Cambridgen yliopisto Iso-Britannia 4. 4. 4.
California Institute of Technology Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat 5. 2. 8.
Oxfordin yliopisto Iso-Britannia 6. 1. 7.
University College London Iso-Britannia 7. 15. 17.
ETH Zürich Sveitsin lippu Sveitsi 8. 9. 19.
Imperial College London Iso-Britannia 9. 8. 23.
Chicagon yliopisto Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat 10. 10.* 10.
Princetonin yliopisto Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat 11. 7. 6.
Columbian yliopisto Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat 20. 16. 9.
Kalifornian yliopisto, Berkeley Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat 28. 10.* 3.
Helsingin yliopisto Suomen lippu Suomi 91. 91. 56.
Aalto-yliopisto Suomen lippu Suomi 133. 201.–250 401.–500.
Turun yliopisto Suomen lippu Suomi 234. 301.–350. 401.–500.
Tampereen teknillinen yliopisto Suomen lippu Suomi 319. 501.–600.
Jyväskylän yliopisto Suomen lippu Suomi 338. 351.–400.
Itä-Suomen yliopisto Suomen lippu Suomi 382. 351.–400. 301.–400.
Oulun yliopisto Suomen lippu Suomi 411.–420. 201.–250. 401.–500.
Lappeenrannan teknillinen yliopisto Suomen lippu Suomi 471.–480. 501.–600.
Tampereen yliopisto Suomen lippu Suomi 501.–550. 251.–300.
Åbo Akademi Suomen lippu Suomi 501.–550.

*jaettu sija.

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka yliopistorankingeja seurataankin tarkasti, niitä on kritisoitu monista syistä.[2]

Eri tieteenalojen erilaisista julkaisutraditiosta johtuen yliopistovertailut suosivat lääketiedettä ja luonnontieteitä, ja syrjivät humanistisia aloja ja yhteiskuntatieteitä.[2] Yliopistorankingit painottavat luonnontieteitä, tekniikkaa ja matematiikkaa, koska ne tuottavat eniten artikkeleita ja sitaatioita, sekä keräävät suurimman rahoituksen.[1]

Vertailut suosivat helposti mitattavia asioita, minkä pelätään yksipuolistavan yliopistoja.[14] Opetuksen tasoa ja vaikutusta on mahdoton mitata ja vertailla maiden ja yliopistojärjestelmien välillä. Tämän vuoksi vertailuissa ei opetusta ole juuri yritettykään ottaa huomioon.[1] Ahkera opettaja, joka ei ehdi julkaista, on monessa rankingissa pelkkää painolastia.[15] Myöskään yhteiskunnallista vuorovaikutusta ei ole helppoa mitata.[2]

Rankingin kärkisijoille pyrkimisen on pelätty johtavan elitismiin ja epätasa-arvoon, kun voimavaroja keskitetään muutamalle huippututkijoiden yliopistolle.[14]

Listamuotoinen yliopistoranking ei ota huomioon yliopistojen maailmanlaajuista tason nousua, vaan tasoaan nostanutkin yliopisto voi pudota listalla alaspäin.[1] Rankingien mittausmenetelmät voivat vaihdella vuosittain, mikä tekee yliopiston sisäisen kehityksen arvioinnin vaikeaksi.[1] Vertailut myös tarkastelevat heterogeenisia yliopistoja kokonaisuuksina.[2]

Vertailut suosivat englanninkielisiä yliopistoja, sillä suurimmat tieteelliset aikakauslehdet ja tietokannat ovat englanninkielisiä.[1][14] Ihmistieteissä on kuitenkin edelleen yleistä, että artikkeli kirjoitetaan kotimaisella kielellä, mikä on nähty oman yhteiskunnan ja kulttuurin palvelemisen kannalta relevanttina. Kriitikkojen mukaan rankinglistojen vaikutuksesta humanistisia ja yhteiskuntatieteellisiä aloja painostetaan kuitenkin omaksumaan luonnontieteelliset julkaisukäytännöt, mikä johtaa kansalliskielten syrjäytymiseen tieteen kielenä.[14]

Julkaisutapoja manipuloimalla, kuten pilkkomalla julkaisuja pienemmiksi, voidaan parantaa ranking-sijoitusta.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l Philip G. Altbach: The State of the Rankings 11.11.2010. Inside Higher Ed. Viitattu 15.5.2013.
  2. a b c d e f g h i Mustajoki, Arto: Yliopistojen rankingit – paljon melua tyhjästä? 2010. Tieteessä tapahtuu. Viitattu 15.5.2013.
  3. a b c Pasanen, Irma: Yliopistojen rankinglistat – bibliometrian näkökulmasta 12.3.2012. Aalto-yliopisto. Viitattu 15.5.2013.
  4. a b c Heikkinen, Anne: Mikä merkitys on yliopistojen rankinglistasijoituksilla? 13.8.2012. Kantti.net. Viitattu 17.5.2013.
  5. Liiten, Marjukka: Viisi yliopistoa Suomesta Shanghain rankinglistalla 16.8.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 15.5.2013.
  6. a b Tarvas, Tuomo: Yliopistovertailut suosivat suuria 1.2.2012. Europalehti, Euroopan komission Suomen-edustuston verkkojulkaisu. Viitattu 17.5.2013.
  7. Ranking Criteria and Weights 2011. ARWU. Viitattu 15.5.2013.
  8. The essential elements in our world-leading formula THE. Viitattu 15.5.2013.
  9. QS World University Rankings QS. Viitattu 15.5.2013.
  10. a b Erilaisia yliopistorankingeja. Jyväskylän ylioppilaslehti 3/2015. Viitattu 22.3.2015.
  11. QS World University Rankings - 2015/16 Top Universities. Viitattu 17.10.2015.
  12. Times Higher Education World University Rankings 2016–2017 THE. Viitattu 09.03.2017.
  13. Academic Ranking of World Universities – 2016 ARWU. Viitattu 17.10.2015.
  14. a b c d Erkki Karvonen: Yliopistoja muovataan Shanghain listan ehdoilla 2013. Acatiimi 1/2013. Viitattu 17.5.2013.
  15. Vairimaa, Reetta: Rankingin resepti. Yliopisto-lehti, 8/2017. Helsingin yliopisto.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]