Tuomo Suntola

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tuomo Suntola
Tuomo Suntola vuonna 2014.
Tuomo Suntola vuonna 2014.
Henkilötiedot
Syntynyt 1943 (ikä 75–76)
Tampere
Kansalaisuus Suomi
Ammatti tutkija, keksijä
Koulutus ja ura
Tutkinnot Teknillinen korkeakoulu (DI 1967; TkL ja TkT 1971)
Väitöstyön ohjaaja Thor Stubb
Instituutti Picosun Oy, Fortum Oyj, Mikrokemia Oy, Lohja, Instrumentarium, VTT
Tutkimusalue monia, kuten puolijohteista valmistetut ohutkalvot ja niiden käyttö, atomikerroskasvatus
Tunnetut työt atomikerroskasvatus ja siihen käytetyt reaktorit; Humicap-kosteusmittausanturi, elektroluminenssinäytöt
Palkinnot monia, muun muassa Millennium-teknologiapalkinto (2018)
Aiheesta muualla
Kotisivu

Tuomo Suntola (s. 1943, Tampere) on suomalainen fyysikko ja tekniikan tohtori, joka on tunnettu erityisesti atomikerroskasvatuksen (engl. atomic layer deposition, ALD, aiemmin engl. atomic layer epitaxy, ALE) keksijänä ja kehittäjänä.[1][2] Tästä kemian tekniikkaan liittyvästä keksinnöstä hänelle myönnettiin miljoonan euron suuruinen Millennium-palkinto toukokuussa 2018.[3]

Opinnot ja työura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suntola kävi koulua Turussa ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1962. Seuraavana vuonna hän ryhtyi opiskelemaan Teknillisessä korkeakoulussa. Hänen diplomityönsä (1967) käsitteli tutkapaikantimissa käytettyjä mikroaaltoalueen Schottky-diodeja. Jatko-opinnoissaan hän paneutui ohutkalvotekniikalla valmistettujen kytkinten toimintaperiaatteeseen ja valmistui vuonna 1971 aihepiiriin liittyvillä tutkimuksilla tekniikan lisensiaatiksi ja tohtoriksi. Hänen englanninkielinen väitöskirjansa oli otsikoitu Electrical Conduction and Switching in Chalcogenide Thin Films.[2] Suntola luennoi Tampereen teknillisessä korkeakoulussa (TTKK) puolijohdefysiikkaa vuosina 1972–1978 ja on toiminut saman yliopiston fysiikan dosenttina vuodesta 1975.[4]

Suntola työskenteli perustutkintonsa jälkeen tutkijana Teknillisessä korkeakoulussa ja VTT:ssa vuosina 1968–1973. Keskeisen osan hänen työtään muodosti Vaisala Oyj:lle tilaustutkimuksena suunnitellun Humicap-kosteusanturin kapasitiivisen mittauselementin kehittäminen 1970-luvun alkuvuosina.[5][4] Hän siirtyi kutsuttuna Instrumentarium Oy:n ja Oy Lohja Ab:n palvelukseen (1974–1987). Hän esitteli vuonna 1974 atomikerroskasvatuksen periaatteet ja kehitti menetelmän käytännön soveltamiseen eli ohutkalvojen valmistukseen sopivia reaktorilaitteita. Hän kehitti työtovereineen elektroluminenssinäyttöjä.[4][6] Hän toimi tämän jälkeen Mikrokemia Oy:n toimitusjohtajana (1987–1997) ja oli pääasiantuntijana Fortum Oyj:ssä (1997–2003). Suntola siirtyi eläkkeelle vuoden 2004 alussa. Monet Suntolan tekemistä keksinnöistä on patententoitu.[4]

Työnsä ohella hän on ollut muun maussa hallituksen varajäsenenä Tekniikan edistämissäätiössä sekä World Energy Councilin (WEC) työryhmän ”Energy Technologies for the 21st century” jäsen vuosina 2003–2004. Eläkkeellä ollessaan hän on toiminut muun muassa Picosun Oy:n hallituksen jäsenenä.[4]

Suntolan tieteelliseen tutkimustyön aihepiireihin ovat kuuluneet myös aurinkokennot, pintakemia, energia ja ilmasto, maapallon energiavarat, uusiutuva energia ja maapallon CO2-tasapaino.[2]

Tunnustuksia ja palkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suntola on Teknillisten tieteiden akatemian jäsen (1983–).[4][7] Tekniikan Akatemia -säätiön jakaman ja Suomen valtion kustantaman Millennium-teknologiapalkinnon Suntola sai vuonna 2018.[8]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjassaan Dynaamisen Universumin teoreettiset perusteet Suntola esittelee uuden näkökulman todellisuuteen, jota suhteellisuusteoria, kvanttimekaniikka ja kosmologian standardimalli kuvaavat.[10]

  • Suntola, T. & M. Simpson: Atomic Layer Epitaxy. Blackie, Chapman & Hall, 1990. ISBN 0-412-02011-4.
  • Suntola, Tuomo: The Dynamic Universe, Toward a unified picture of physical reality. Third edition. Espoo: Physics Foundations Society, 2011. ISBN 9781461027034. e-book
  • Suntola, Tuomo: Tieteen lyhyt historia – vai pitkä tie luonnonfilosofian ja empirismin kohtaamiseen. Myös englanniksi nimellä The Short History of Science – or the long path to the union of metaphysics and empiricism. Espoo: Physics Foundations Society, 2012. ISBN 978-952-67236-8-6. e-books

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Steven M. George: Atomic Layer Deposition: An Overview (pdf) (doi:10.1021/cr900056b) Chem. Rev. 110: 111–131. 2010 (verkossa 12/2009). Viitattu 2018-5-24. (englanniksi)
  2. a b c Puurunen, Riikka L.: A Short History of Atomic Layer Deposition: Tuomo Suntola's Atomic Layer Epitaxy (pdf) (doi:10.1002/cvde.201402012. ISSN 1521-3862) Chemical Vapor Deposition, 20: 332–344. 1.12.2014. Viitattu 2018-5-24. (englanniksi)
  3. Suomalaismies kehitti jo 70-luvulla älypuhelimet mahdollistavan teknologian, mutta maailma ei ollut siihen vielä valmis Yle uutiset, yle.fi. 22.5.2018. Viitattu 22.5.2018.
  4. a b c d e f Biography – Tuomo Suntola Tuomo Suntola, via sci.fi. (englanniksi)
  5. Ground-breaking innovation in humidity measurement (pdf) Vaisala News, 172, pp. 20–21. 2006. Vaisala Oyj, vaisala.com. (englanniksi)
  6. a b (Insinöörityöpalkinto) 1985: Tuomo Suntola – Electroluminence display tek.fi.
  7. Teknillisten tieteiden akatemia – Jäsenmatrikkeli Teknillisten tieteiden akatemia. Viitattu 24.5.2018.
  8. 2018 Millennium Technology Prize for Tuomo Suntola – Finnish physicist’s innovation enables manufacture and development of information technology products, Technology Academy Finland. Viitattu 22.5.2018, (englanniksi)
  9. SEMI European Award Recipients SEMI, semi.org. Viitattu 24.5.2018. (englanniksi)
  10. Tuomo Suntola; The Dynamic Universe, Toward a unified picture of physical reality, Physics Foundations Society (2009). ISBN 978-952-67236-0-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]