Älypuhelin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nokia N900 vuodelta 2009.

Älypuhelin (engl. smartphone) on matkapuhelin, jossa on perinteisten matkapuhelintoimintojen lisäksi kämmentietokoneen ominaisuuksia.lähde?

Perusominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka älypuhelimen määrittely ei olekaan yksiselitteinen, siihen liitetään tyypillisesti graafinen käyttöliittymä, monipuolinen mukautettava sovellusvalikoima ja internetyhteys. Älypuhelimen käyttöjärjestelmä on yleensä siinä määrin avoin, että kolmansien osapuolten on mahdollista tuottaa siihen uusia sovelluksia.

Ensimmäinen älypuhelimeksi luokiteltava laite oli vuonna 1993 julkaistu IBM Simon. Yhteistyössä BellSouth -operaattorin kanssa kehitettyä tuotetta kutsuttiin nimellä personal communicator. Siinä oli kosketusnäyttö ja tavanomaisten puheominaisuuksien lisäksi laitteen ominaisuuksia olivat hakulaite, sähköposti, kalenteri, osoitekirja, laskin ja kynällä käytettävä luonnoslehtiö. Laitteen tullessa markkinoille sen suositushinta oli 899 dollaria.[1] Laite kuitenkin kärsi mittavista teknisistä ongelmista vielä julkaisunsakin jälkeen, ja lopulta IBM päätti vetää sen pois markkinoilta vuonna 1994.[2]

Ensimmäinen Euroopassa laajasti myyty älypuhelin oli Nokian vuonna 1996 julkaisema Communicator 9000. Laite painoi lähes 400 grammaa ja oli käytännössä 2110 -puhelin ja 386-PC samoissa kuorissa, käyttöjärjestelmänä GEOS.

Toiminnallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotkut puhelinominaisuudella varustetut kämmentietokoneet muistuttavat älypuhelimia ja älypuhelimet vastaavasti kämmentietokoneita. Laitetyypit ovat siis lähestyneet toisiaan, kämmentietokoneiden jäätyä lähes marginaaliin. Kämmentietokoneessa on yhä useammin mahdollisuus tiedonsiirtoon 3G-, WLAN-, GPRS- ja EDGE-tekniikoilla, matkapuhelimessa on taas toimisto-ohjelmistoja kuten sähköposti sekä selainpohjaiset tietojärjestelmät. Älypuhelinten suuremmat tietokonenäytöt ja QWERTY-näppäimistöt tekevät niistä soveliaita tekstitiedostojen ja sovellusten hallintaan. Ne tukevat silti monia nykyaikaisten puhelinten perustoimintoja kuten digikamera ja tekstiviestit.

Tekniset ratkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisin käyttöjärjestelmä älypuhelimissa on Linux-pohjainen Android. Linux-pohjaiset järjestelmät eivät edellytä valmistajilta lisenssimaksuja, mutta ne vastaavat itse sen mukauttamisesta matkapuhelinkäyttöön. Kämmentietokonetyyppiset laitteet perustuivat aikaisemmin usein Windows Mobile -käyttöjärjestelmään. Vuodesta 2010 alkaen sen korvasi markkinoilla uudempi Windows Phone -käyttöjärjestelmä. Merkittäväksi matkapuhelinvalmistajaksi nousseen Applen iPhone käyttää muutamiin Mac OS X -käyttöjärjestelmän komponentteihin perustuvaa iOS-käyttöjärjestelmää. Muita jo lähes marginaaliin jääneitä älypuhelinten käyttöjärjestelmiä ovat BlackBerry, Symbian, BREW ja Palm OS. Käyttöjärjestelmän ohella älypuhelimissa on sovellusalusta ja käyttöliittymäohjelmisto, kuten Nokian Series 60.

Älypuhelinten laitealustat sisältävät prosessorin ohella modeemin langatonta tiedonsiirtoa varten, joskus samassa ytimessä, samoin kuin tarvittavat oheispiirit ja muun tietokonekovon sekä päätelaite-elektroniikan.

Markkinat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Älypuhelinmarkkinoiden jakautuminen käyttöjärjestelmittäin vuoden 2011 toisella vuosineljänneksellä tutkimuslaitos Gartnerin mukaan.

2010-vuosikymmenen alussa Nokia ja sen Symbian-käyttöjärjestelmä pitivät hallussaan merkittävää osuutta älypuhelinmarkkinoista, mutta tämän jälkeen osuus pieneni huomattavasti lyhyessä ajassa. Nokia ilmoitti tuolloin, että jatkossa se käyttää Windows Phone 8:aa älypuhelimiensa ensisijaisena käyttöjärjestelmänä aiemmin käyttämänsä Symbianin asemasta. Lopulta syksyllä 2013 Windows Phone -käyttöjärjestelmän toimittanut Microsoft ilmoitti ostaneensa Nokian matkapuhelinliiketoiminnot kokonaan itselleen. Näin ollen ohjelmistoyhtiöstä tuli myös laitevalmistaja.[3] Myös hakukoneyhtiö Googlesta oli tullut laitevalmistaja kun se oli ostanut matkapuhelinvalmistaja Motorolan elokuussa 2011. Käytännössä kauppa merkitsi sitä, että Google ryhtyi kilpailemaan älypuhelinmarkkinoilla niiden yhtiöiden kanssa, joiden laitteisiin se toimitti pelkästään käyttöjärjestelmän.[4] Syksyllä 2011 Google ilmoitti, että se antaa jatkossa omistamalleen Motorolalle etulyöntiaseman uusien Android-mallien kehityksessä.[5] Tammikuussa 2014 Google kuitenkin ilmoitti myyneensä Motorolan matkapuhelinvalmistuksen kiinalaiselle Lenovolle, säilyttäen kuitenkin teknologiaan liittyvien patenttien omistuksen itsellään.[6] Älypuhelimien myynti ylitti ensi kerran peruspuhelimien myyntimäärän Länsi-Euroopan markkinoilla syksyllä 2011.[7] Koko maailmassa älypuhelimien myynti ylitti peruspuhelimien myyntimäärän vuoden 2013 aikana.[8]

Älypuhelimia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]