Tämä on lupaava artikkeli.

George Washington

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 2. marraskuuta 2010 kello 08.48 käyttäjän Soppakanuuna (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

George Washington
[[Tiedosto:George Washington Valkoinen talon muotokuvassa|250px|]]
Yhdysvaltojen 1. presidentti
1789–1797
Varapresidentti John Adams[1]
Seuraaja John Adams[1]
Henkilötiedot
Syntynyt22. helmikuuta 1732[1][2]
Westmoreland County, Virginia[3]
Kuollut14. joulukuuta 1799 (67 vuotta)[1][2]
Virginia
Ammatti sotilas[1], plantaasinomistaja
ArvonimiKenraaliluutnantti (1798)
Armeijoiden kenraali (postuumisti v. 1976)
Puoliso Martha Custis Washington[1]
Tiedot
Uskonto episkopaali[1]
[[Tiedosto:|150x90px|Nimikirjoitus]]
Nimikirjoitus
Henkilötiedot
Syntynyt [4]
Ammatti politiikko, plantaasinomistaja
ArvonimiGeneral (käännä suomeksi) ja President (käännä suomeksi)
Sotilashenkilö
Palvelusvuodet 1754–1758 Britannia
1775–1783 Yhdysvallat
Taistelut ja sodat seitsenvuotinen sota
vapaussota
* Boston 1776
* Long Island 1776
* Trenton 1776
* Princeton 1777
* Brandywine 1777
* Germantown 1777
* Monmouth 1778
* Yorktown 1781
Sotilasarvo kenraaliluutnantti
armeijoiden kenraali
(Postuumisti v. 1976)
Kunniamerkit Congressional Gold Medal[5]
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

George Washington (22. helmikuuta 1732 Westmorelandin piirikunta, Virginia – 14. joulukuuta 1799 Mount Vernon, Virginia) oli yksi Yhdysvaltojen perustajista ja Yhdysvaltain 1. presidentti vuosina 1789–1797. Hän toimi Yhdysvaltain armeijan ylipäällikkönä vapaussodassa.[6][2]

Washington syntyi Virginiassa ja toimi maanviljelijänä ennen liittymistään armeijaan. Armeijassa Washington taisteli ensin ranskalaisia vastaan Ohiossa ja myöhemmin Yhdysvaltain vapaussodassa armeijan ylipäällikkönä johti joukkojaan taistelussa brittejä vastaan. Sodan päätyttyä Washington valittiin Yhdysvaltain 1. presidentiksi vuonna 1789. Presidenttinä hänen merkittävimpiä päätöksiään oli Yhdysvaltojen eristäytymiseen perustuvan linjan päättäminen suhteessa ulkovaltoihin.

Washingtonin arvostus on pysynyt korkealla vielä hänen kuolemansa jälkeen. Esimerkiksi Washington D.C.:n kaupunki ja Washingtonin osavaltio on nimetty hänen mukaansa. Tämän lisäksi Washingtonin piirteet on ikuistettu dollarin seteliin, neljännesdollarin kolikkoon ja Mount Rushmore -vuoreen.

Elämä

Nuoruus

Washingtonin suku on kotoisin Englannin Essexistä. Georgen iso-isoisä John Washington oli pappi, joka joutui eroamaan tehtävistään, kun alkoholin nauttiminen haittasi hänen tehtäviään. Tämän jälkeen John Washington muutti Englannista Virginiaan vuonna 1657.[3]

Velipuoli Lawrence Washington toimi George Washingtonin huoltajana näiden isän kuoltua.

George Washington syntyi isänsä plantaasilla Pope's Creekissä Westmorelandissa, Virginiassa, 22. helmikuuta 1732. Hänen isänsä, Augustine Washington, oli alueen johtava suurtilallinen ja lääninoikeuden tuomari. Augustinen ensimmäinen vaimo, Janet Butler kuoli 1729. He saivat kaksi poikaa, Lawrencen ja Augustine nuoremman, sekä Jane-tyttären. Augustine meni uudestaan naimisiin Georgen äidin Mary Ballin kanssa 1731. George oli vanhin Augustinen ja Maryn kuudesta lapsesta. George Washingtonin syntymäpaikalla sijaitsee nykyisin hänen muistomonumenttinsa.[7]

Vuonna 1735 Augustine muutti perheineen Potomacjoen yläjuoksulle, Little Hunting Creek -plantaasille, joka myöhemmin nimettiin Mount Vernoniksi. Vuonna 1738 he muuttivat jälleen Ferry Farm -plantaasille, Fredericksburgiin Virginiaan, jossa George vietti suuren osan nuoruudestaan. Washingtonin lapsuus tunnetaan varsin heikosti, mutta siitä kerrotaan monia suosittuja tarinoita, jotka tuovat esiin nuorukaisen rehellisyyttä, hurskautta, ja fyysistä voimaa. Nämä tarinat ovat suurelta osin myyttisiä, vaikka ne osittain perustuvatkin todellisiin tapahtumiin. Esimerkiksi eräs tarina, jonka mukaan Washington heitti hopeadollarin yli Potomacjoen − fysikaalinen mahdottomuus −, sai alkunsa serkun muistikuvasta, jonka mukaan George kykeni heittämään kiven yli paljon kapeamman Rappahannockjoen.[7]

Washington oli isänsä kuollessa 11-vuotias. Tämän jälkeen hänen huoltajanaan toimi 14 vuotta vanhempi velipuoli Lawrence, joka oli korkea-arvoinen virkamies Virginian armeijassa.[8] Lawrence opetti nuorelle Georgelle sosiaalisia taitoja ja esitteli tämän Virginian yläluokan jäsenille. George Washingtonin koulutus tunnetaan heikosti. Yleisesti lapset Virginian herrasväen parissa saivat opetusta kotona yksityisopettajilta tai paikallisissa yksityisissä kouluissa. Pojat tavallisesti aloittivat muodollisen koulutuksen noin seitsemän vuoden ikäisenä ja saivat opetusta lukemisessa, kirjoittamisessa ja peruslaskutoimituksissa. Myöhemmin heille opetettiin latinaa ja kreikkaa sekä käytännöllisempiä aineita, kuten geometriaa, kirjanpitoa ja maanmittausta. Varakkaat plantaasin omistajat lähettivät usein poikiaan Englantiin käymään koulunsa loppuun, kuten tehtiin Georgen kahden vanhemman velipuolen kohdalla.[7]

George Washington ei saanut yliopistokoulutusta.[3] Hän kävi kuitenkin koulunsa loppuun joko Fredericksburgissa tai Westmorelandissa. Koulussa hän kunnostautui matematiikassa ja oppi maanmittauksen alkeet. Hän ei oppinut koulussa latinaa tai kreikkaa eikä koskaan puhunut mitään vierasta kieltä. Washingtonin koulutus päättyi noin 15-vuotiaana. Koulutuksen puute jätti Washingtoniin jälkensä ja hän yritti myöhemmin paikata muodollisen koulutuksen puutteita lukemalla paljon ja myös kirjoittamalla itse. Washington piti koulutusta erittäin tärkeänä ja jätti testamentissaan rahaa nimeään kantavan yliopiston perustamiseen.[7]

Sotilasuran alku

Charles Willson Pealen vuonna 1772 maalaama maalaus Washingtonista seitsemänvuotisessa sodassa.

Vuonna 1746 Lawrence ehdotti, että George Washington liittyisi Britannian laivastoon. Vaikka George itse oli innoissaan ajatuksesta sotilasurasta, hänen äitinsä kielsi hankkeen. Laivaston sijaan Washington liittyi 1748 maanmittarina Länsi-Virginiaan suuntautuvalle tutkimusmatkalle, jolle hänet kutsui Lawrencen naapurit, merkittävä Fairfaxin perhe. Seuraavana vuonna Fairfaxit auttoivat varmistamaan hänelle nimityksen läänin maanmittariksi. 17-vuotiaana Washingtonilla oli aluillaan tuottoisa ja menestyksekäs ura. Hän halusi jäseneksi herrasväenluokkaan, ja työskenteli kovasti, säästi rahaa sekä osti lunastamatonta maata.[7]

Vuonna 1751 hän seurasi tuberkuloosia sairastavaa Lawrencea Barbadoksen brittiläiseen siirtokuntaan Karibialla. Lawrence toivoi trooppisen ilman helpottavan hänen sairauttaan. Barbadoksella Washington näki linnoituksia ja seurusteli sotilaiden kanssa, mikä luultavasti innoitti häntä myöhemmin asepalvelukseen. Hän myös sairasti isorokon. Vaikka hän toipui nopeasti, sairaus teki hänet joidenkin historiantutkijoiden mukaan steriiliksi.[7] Tätä pidetään yhtenä selityksenä sille, miksei Washingtonilla koskaan ollut omia lapsia.[9]

Lawrence kuoli 1752, ja pian sen jälkeen George peri Mount Vernonin maatilan. Hän sai myös Lawrencen paikan Virginian vapaaehtoiskaartissa ja sai suuren proviision - tämä oli ensimmäinen askel Washingtonin sotilasuralla[7]. Vuonna 1754 hänet lähetettiin sotilaskoulutuksen kautta taistelemaan Ohioon ranskalaisia vastaan seitsenvuotisessa sodassa. Washington vangittiin sodan aikana, mutta hänet vapautettiin vuonna 1755, ja hän palasi sotaan adjutanttina.[8] Myöhemmin samana vuonna Washington ylennettiin everstiksi ja samalla koko Virginian sotajoukkojen komentajaksi.[8] Washington palveli Virginian armeijassa joulukuuhun 1758 asti, jolloin hän erosi palveluksesta. Washington haki upseerin virkaa Britannian armeijassa, mutta tämä torjuttiin.[10]

Erottuaan palveluksesta Washington siirtyi politiikkaan. Hänestä tuli Virginia House of Burgessesin jäsen vuonna 1759.[3] Vaimonsa omaisuuden turvin Washington nousi Virginian siirtokunnan yläluokkaan ja saattoi keskittyä Mount Vernonin kehittämiseen. Pian hänelle kuitenkin selvisi, että hänen vaurastumistaan rajoitti Lontoosta säädelty tupakan hinta. Washington velkaantui kalliin elämäntapansa ja tupakan alhaisen hinnan vuoksi Lontoon kauppiaille. Washington oli tyytymätön Britannian armeijaan ja kauppiaisiin. Lisäksi hän oli vakuuttunut, että Ranskalta vuonna 1763 valloitettu Ohion alue jäisi brittien hallintaan, eikä siirtyisi Virginialle kuten hän toivoi. Tämän vuoksi oli selvää, että Washington kannatti itsenäisyyttä, kun siitä tuli ajankohtaista.[10]

Vapaussota

Amerikkalaisia Long Islandin taistelussa.
Washington ylittämässä Delawarejokea, Emanuel Leutzen maalaus vuodelta 1851.
Brittikomentaja Charles Cornwallis antautumassa Yorktownin piirityksen jälkeen. John Trumbullin maalaus vuodelta 1820.
Pääartikkeli: Yhdysvaltain vapaussota

George Washington pääsi Virginian edustajana siirtokuntien kongressiin sen ensimmäisenä (1774) ja toisena (1775) vuotena. Siirtokuntien kongressin toisessa tapaamisessa toukokuussa 1775 perustettiin Siirtokuntien armeija, jonka ylipäälliköksi Washington valittiin sotakokemuksensa vuoksi.[2][11] Vaikka Washingtonin valinta Siirtokuntien armeijan johtoon oli yksimielinen, oli vielä epäselvää perustetaanko siirtokunnille yhteistä armeijaa lainkaan. Vaihtoehtona oli että jokainen siirtokunta puolustaisi aluettaan omilla itsenäisillä joukoillaan. Kun siirtokuntien yhteisen armeijan perustamisesta oli päästy sopuun, otti Washington komentajuuden vastaan.[12] Washington sai komentoonsa 3. heinäkuuta 1775 huonosti koulutetun sotilasjoukon Cambridgessa, Massachusettsissa.[13][6] Washington käytti taisteluissa taktiikkaa, jossa hän ensin perääntyi hitaasti ja sen jälkeen hyökkäsi yllättäen vihollisen kimppuun. Tämän taktiikan avulla hän voitti Trentonin ja Princetonin taistelut sekä lopulta ratkaisevan Yorktownin piirityksen.[6][13][14] Washingtonin ensimmäiset sotatoimet vapaussodassa liittyivät Bostonin piiritykseen maaliskuussa 1776.[14] Ennen taistelua Washington oli kouluttanut noin 20 000 miehen armeijastaan kurinalaisen. Bostonissa britit joutuivat Washingtonin ansiosta perääntymään ja jättämään jälkeensä muun muassa 200 tykkiä.[15]

Bostonin piirityksen päätyttyä Washington siirsi joukkonsa New Yorkiin, jossa hän jakoi armeijansa kahtia; hän jätti noin puolet joukoista vartioimaan Long Islandia ja toisen puolikkaan vartioimaan Manhattania. Tällä oli kuitenkin kohtalokkaat seuraukset; brittien kenraali William Howe hyökkäsi noin 30 000 miehen johdolla kahdesta suunnasta Washingtonin joukkojen kimppuun. Amerikkalaiset vetäytyivät Pennsylvaniaan ja menettivät taistelussa yhteensä noin 5000 miestä, joista 2000 vangittiin.[15]

Washington lähti hyökkäykseen 25. joulukuuta 1776 ja ylitti noin 2400 miehen kanssa Delawarejoen yhdessä kenraali John Gloverin joukkojen kanssa.[15] Ylityksen jälkeen hän eteni joukkoineen noin 16 kilometrin matkan Trentoniin, jossa teki aamuyöllä yllätyshyökkäyksen ja löi brittien hesseniläisistä palkkasotureista koostuneen varuskunnan. Viikkoa myöhemmin Washington voitti britit myös Princetonissa ja siirtokuntien taistelutahto nousi.[16]

Noin 18 000 miehen vahvuinen brittiarmeija jätti New Yorkin 23. heinäkuuta 1777 ja nousi maihin 25. elokuuta lähelle Philadelphiaa. Washingtonin joukot, noin 11 000 miestä ja britit ajautuivat taisteluun 11. syyskuuta 1777. Hän ei pystynyt estämään brittejä valtaamasta kaupunkia 26. syyskuuta.[15] Vuonna 1777 Washington hävisi myös Germantownin taistelun Pennsylvaniassa. Lokakuussa 1777 Horatio Gatesin ja Benedict Arnoldin johtamat siirtokuntien joukot voittivat britit Saratogan taistelussa. Washingtonin armeija siirtyi vuoden lopulla talvileiriin Valley Forgeen, missä armeijaa harjoitettiin preussilaisen Friedrich Wilhelm von Steubenin johdolla.[16]

Sotatilanne muuttui täysin 6. helmikuuta[17] 1778, kun Ranska ja Yhdysvallat solmivat Treaty of Alliance -sopimuksen (suom. Liittoumien sopimus). Kesäkuussa Washington hyökkäsi vetäytyvän kenraali Henry Clintonin armeijan jälkijoukkoa vastaan. Vaikka taistelu päättyikin ratkaisemattomana, toi se pitkällä tähtäimellä etua siirtokunnille. Taistelun jälkeen Washington johti armeijansa Hudsonjoen yläjuoksulle, josta tuli hänen tukialueensa.[15] Seuraavien kahden vuoden aikana Washington operoi pohjoisissa siirtokunnissa. Samaan aikaan britit sotivat menestyksekkäästi eteläisissä siirtokunnissa. Siirtokunnat kärsivät sodan raskaimman tappion, kun Clinton valtasi toukokuussa 1780 Etelä-Carolinan Charlestonin. Tämän jälkeen eteläisten brittijoukkojen komentajaksi tuli kenraali Charles Cornwallis.[16]

Sotaonni vaihtui vuonna 1781, jolloin eteläisissä siirtokunnissa amerikkalaiset kävivät menestyksekästä sissisotaa brittejä vastaan. Helmikuussa 1781 kenraali Daniel Morgan löi Cornwallisin joukot Cowpensin taistelussa ja maaliskuussa britit kärsivät tappion Guilfordin käräjätalon taistelussa. Näiden menestysten jälkeen Washington johti armeijansa New Yorkista Virginiaan ranskalaisten tukemana. Cornwallis vetäytyi joukkoineen Yorkin niemimaalle, johon ranskalais–amerikkalaiset joukot saartoivat hänet. Cornwallisin joukot antautuivat kuukauden piirityksen jälkeen 19. lokakuuta. Yorktownin piiritys oli sodan viimeinen suuri taistelu siirtokuntien alueella.[16]

Britannia ja siirtokunnat aloittivat rauhanneuvottelut Pariisissa vuonna 1782 ja rauhansopimus allekirjoitettiin syyskuussa 1783. Sodan seurauksena Washingtonista tuli siirtokuntien kuuluisin henkilö.[16] Hän jätti eroanomuksensa ylipäällikön virasta joulukuussa 1783, muutama kuukausi sodan päättymisen jälkeen.[14]

Presidenttinä

George Washingtonin muotokuva vuodelta 1796.

Vapaussodan päätyttyä Washington palasi viljelemään maata Mount Vernoniin. Vuonna 1784 hän teki tutkimusretken Yhdysvaltain länsiosaan.[14] 1787 hänet kuitenkin kutsuttiin Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen allekirjoitustilaisuuteen Philadelphiaan. Kun uusi perustuslaki oli astunut voimaan, Electoral College äänesti Washingtonin yksimielisesti Yhdysvaltain presidentiksi.[13][6] Washington piilotti kunnianhimonsa vähäpuheisuudellaan ja esitti usein välinpitämättömyyttä politiikkaa kohtaan. Hänet valittiin Yhdysvaltain presidentiksi, koska hän oli menestynyt vapaussodassa, hänellä oli poliittinen oikeutus virkaan perustuslain allekirjoittajana ja aikalaiset luottivat häneen.[3]

Washington nousi presidentiksi 30. huhtikuuta 1798 ja piti virkaanastujaispuheensa New Yorkissa. Virkakautensa aluksi hän käytti presidentin toimeenpanovaltaa harkiten ja varovasti, sillä monet suhtautuivat uuteen hallintoon edelleen epäilevästi. Washingtonin kaikki ensimmäiset teot määrittelivät uuden presidentin asemaa.[3]

Washingtonin hallituksella ei ollut muodollista perustuslaillista asemaa, vaan se syntyi kun hän delegoi ensimmäisellä kaudellaan tärkeiden alojen vastuuta neuvonantajilleen. Hallituksen tärkeimmillä paikoilla oli politiikkoja Massachusettsista, New Yorkista ja Virginiasta. John Adams oli varapresidentti ja Alexander Hamilton oli valtiovarainministeri. Ulkoministerinä toimi John Jay, mutta hän jätti toimensa kun Washington nimitti hänet korkeimman oikeuden puheenjohtajaksi. Jayn tilalle tuli Thomas Jefferson. Näiden asemien lisäksi tärkeä virka oli myös sotaministerillä. Kun hallinto laajeni tuli hallitukseen muita paikkoja. Hallituksesta huolimatta Washington säilytti ratkaisevan päätöksenteko-oikeuden itsellään. Hallituksen jäsenten yhteistoiminta oli haastavaa: merkittävin vastakkainasettelu oli Hamiltonin ja Jeffersonin välillä, joilla oli täysin vastakkaiset näkemykset Yhdysvaltain tulevaisuudesta. Näiden kahden ympärille muodostuivat myös ensimmäiset puolueet: Hamiltonin federalistit ja Jeffersonin demokraattis-republikaanit. Washingtonin ensimmäisen kauden aikana presidentin apuna toimi vain vähäinen joukko ihmisiä.[3]

Washington vieraili virkakautensa alussa kaikissa osavaltioissa: vuonna 1789 hän matkusti Uuteen Englantiin ja 1790 eteläisiin osavaltioihin. Vaikka hänen tärkeimmät tehtävänsä olivat seremoniallisia, presidentin toimi oli nuoralla tanssimista. Kriitikot esittivät, että Washington yritti luoda itselleen monarkin asemaa. Aluksi Washington yritti pitää asemansa poliittisten kiistojen ulkopuolella, mutta hallituksen ja kongressin jakauduttua hänenkin piti valita puolensa.[3]

Hamilton ehdotti vuonna 1791 kansallisen pankin perustamista, jonka tehtävänä olisi säilyttää liittovaltion varoja, laskea liikkeelle paperirahaa ja lainoittaa hallinnon toimia. Ehdotus meni läpi kongressissa. Washington pohti veto-oikeutensa käyttämistä perusteella, että keskuspankin perustaminen oli vastoin perustuslakia. Hän pyysi kirjalliset mielipiteet Jeffersonilta ja Hamiltonilta. Washington oli Hamiltonin kanssa samaa mieltä ja hyväksyi pankin perustamisen. Tapaus osoitti kuinka hän tuli osaksi puolueiden välisiä kiistoja.[3]

Washingtonin presidenttikauden alussa Yhdysvalloissa asui arviolta neljä miljoonaa ihmistä, joista noin viidesosa oli orjia. Noin kymmenen vuotta myöhemmin, Washingtonin kauden lopussa, määrä oli kasvanut noin puolella miljoonalla. Suurin osa yhdysvaltalaisista asui vielä tuolloinkin pienkylissä. Lisäksi ihmiset olivat alkaneet muuttaa itärannikolta, pääasiassa Virginiasta ja Pohjois-Carolinasta sisämaahan intiaanien asuinalueille.[18]

Ihmisten liikehdinnän lisäksi myös äänioikeutta oltiin hiljalleen laajentamassa. Vuonna 1789 vain noin 50-75% Yhdysvaltain aikuisista, valkoisista miehistä sai äänestää. Vuonna 1790 Vermontin osavaltio kuitenkin antoi äänioikeuden kaikille vapaille miehille. Perässä seurasivat Kentucky (1792) ja Tennessee (1796, joskin Tennesseessä äänioikeuden sai vasta puolen vuoden kyläyhteisössä asumisen jälkeen).[18] Vuoden 1792 presidentinvaaleissa vain kuusi viidestätoista osavaltiosta valitsi valitsijamiehet vaaleilla. Äänioikeuden määritelmä vaihteli osavaltioittain, mutta yhteensä ääniä annettiin vain 13 000. Washington suuntautui yhä enemmän Hamiltonin federalisteihin, mutta tästä huolimatta Jefferson myönsi, että Washington oli tärkeä kansakunnan yhdistäjä. Washingtonin valinta toiselle kaudelle oli yksimielinen.[3]

Pian Washingtonin toisen kauden alkamisen jälkeen, huhtikuussa 1793 Ranska ja Iso-Britannia ajautuivat Ranskan vallankumouksen seurauksena sotaan. Washington päätti pitää Yhdysvallat erillään muiden maiden välisistä konflikteista ja julisti maan puolueettomaksi, kunnes maa ehtisi kasvaa voimakkaammaksi.[6][13][3] Washington lähetti John Jayn Lontooseen neuvottelemaan sodan vuoksi. Jayn tehtävänä oli neuvotella brittijoukkojen vetäytymisestä ja solmia paremmat kauppasuhteet Britannian kanssa. Jay onnistui ensimmäisessä tavoitteessaan, mutta solmittua kauppasopimusta kritisoitiin huonoksi. Washington joutui panemaan paljon arvovaltaansa peliin ennen kuin kongressi ratifioi sopimuksen.[3]

Washingtonin toisen kauden aikana demokraattis-republikaanisen (nyk. demokraatit) ja federalistisen (nyk. republikaanit) puolueen välinen ero kasvoi merkittäväksi.[6][13] Washington pysyi kuitenkin tästä huolimatta edelleen puolueettomana, sillä hän ei ymmärtänyt poliittisten puolueiden merkitystä.[6]

Viimeiset vuodet ja kuolema

Tiedosto:Washington Death.jpg
George Washington kuolinvuoteellaan.

George Washington vetäytyi maatilalleen Mount Vernoniin jätettyään presidentinviran. Presidentti John Adams nimitti hänet Yhdysvaltain ensimmäiseksi kenraaliluutnantiksi sekä puolustusvoimien komentajaksi vuonna 1798.[14][19] Washington jatkoi puolustusvoimien komentajana kuolemaansa saakka.[20] Washington sairastui nielutulehdukseen 12. joulukuuta[21] 1799 ollessaan ratsastamassa maatilallaan. Washington herätti vaimonsa 14. joulukuuta aamuyöllä ja sanoi että hänen oli vaikea hengittää. Tohtori James Craig saapui Mount Vernoniin yhdeksän aikaan aamulla. Aamupäivän aikana Washington menetti paljon verta ja paikalle kutsuttiin kaksi lääkäriä lisää, Elisha Dick of Alexandrian ja Gustavus Brownin. Washington menetti päivän aikana vielä lisää verta ja kuoli lopulta keskiyön paikkeilla samana päivänä.[8] Hänen sekä hänen vaimonsa ruumiit on haudattu hautakappeliin, joka valmistui Mount Vernonin yhteyteen vuonna 1831.[22]

Washington määräsi testamentissaan Mount Vernonin vaimolleen Marthalle sekä kaksi muuta maatilaa Virginiasta lapsenlapsilleen. Tämän lisäksi Washington lahjoitti rahaa orpojen koululle sekä Washington D.C.:ssä toimineelle kansallisella yliopistolle. Samalla hän määräsi orjansa vapautettavaksi heti vaimonsa kuoleman jälkeen, joskin hänen henkilökohtainen orjansa William sai vapautuksen heti. Lisäksi Williamille maksettiin Washingtonin kuolinpesästä 30 dollaria kerran vuodessa.[21]

Yksityiselämä

George Washington maalauksessa yhdessä orjansa kanssa.

Washingtonin lempiharrastus oli ketunmetsästys.[23] Lisäksi hän harrasti muun muassa kalastusta, ratsastusta ja tanssimista.[15] Washingtonin tiedetään myös osallistuneen omilla hevosillaan erilaisiin kilpailuihin.[15] Nuorena hänellä oli punaiset hiukset, jotka hän kuitenkin myöhemmin värjäsi.[24][25] Washington kärsi hammasongelmista ja alkoi menettää hampaitaan 20-vuotiaana. Erään myytin mukaan Washingtonilla olisi ollut puusta tehdyt tekohampaat, mutta myytti on myöhemmin osoitettu vääräksi. Vuonna 2005 tutkijaryhmä laserskannasi Washingtonin hampaat; tekohampaita oli tehty muun muassa kullasta ja eläimen hampaista.[26]

Washington omisti useita mustia orjia. Washington peri vuonna 1743, 11-vuotiaana, kymmenen orjaa isänsä kuoltua. Ostettuaan vuonna 1750 oman maatilan hän hankki yksitoista orjaa lisää. Washington osti neljä vuotta myöhemmin kuusi orjaa veljeltään Lawrencelta. Lawrencen kuoltua samana vuonna Washington sai Mount Vernonin maatilan ja sen mukana 18 orjaa lisää. Tämän jälkeen Washington osti vielä useasti orjia ennen menoaan naimisiin rikkaan lesken Martha Custisin kanssa tammikuussa 1759.[6][2][10] Custisilta saamillaan rahoilla Washington osti kerralla jopa 84 uutta orjaa maatilalleen.[27] Washingtonin palveluksessa olleet orjat haudattiin näiden kuoltua Washingtonin hautakappelin läheiselle mäelle nimettömiin hautoihin.[22] Vanhoilla päivillään Washington vakuuttui siitä, että orjuus oli eettisesti väärin. Testamentissaan hän vapautti kaikki orjansa.[3]

Washingtonilla ei ollut omia lapsia, mutta hän kasvatti kaksi vaimonsa Martha Custisin lasta, Martha ja John Custisin. Mahdollinen selitys Washingtonin lapsettomuudelle on steriiliys.[9]

Perintö

George Washington Yhdysvaltain yhden dollarin setelissä.
Washingtonin kasvot kaiverrettuna kallioon Mount Rushmoressa.

Washingtonin kuoleman jälkeen hänen mukaansa on nimetty useita kohteita; muun muasa Washington D.C.:n kaupunki, osavaltio, kymmenen Yhdysvaltain laivaston sota-alusta sekä useita kouluja, yliopistoja,[28] piirikuntia, kyliä ja katuja. Lisäksi Washingtonin kuva on Yhdysvaltain yhden dollarin setelissä sekä neljännesdollarin kolikossa.[29] Washingtonin kasvot on myös ikuistettu kolmen muun presidentin kanssa Mount Rushmoren kivipäihin.[30]

Yhdysvalloissa julkaistiin ensimmäiset postimerkit 1. heinäkuuta 1847. Viiden sentin postimerkkiin päätettiin painaa Benjamin Franklinin kuva ja kymmenen sentin merkkiin Washingtonin kuva. Kumpikin merkki on painettu yksivärisenä halvemman tuotantohinnan takia.[31]

George Washington kohosi eläessään aina kenraaliluutnantin arvoon asti.[20] Presidentti Gerald Ford nimitti Washingtonin postuumisti ”armeijoiden kenraali” (engl. General of the Armies of the United States) -sotilasarvoon 11. lokakuuta 1976. Arvo on Yhdysvaltain armeijan korkein, ja se on myönnetty Washingtonin lisäksi vain ensimmäisessä maailmansodassa palvelleelle John J. Pershingille vuonna 1919.[32][33]

Lähteet

  • Roper, Jon: The complete illustrated guide to the presidents of America. London: Lorenz Books, 2008. ISBN 978-0-7548-1858-8. (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f g George Washington American Presidents. Viitattu 28.9.2010. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e George Washington americaslibrary.gov. Viitattu 8.10.2010. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l m Roper, s. 30–33
  4. ↑ https://d-nb.info/gnd/11876439X/about/lds. Tieto on haettu Wikidatasta.
  5. ↑ Congressional Gold Medal Recipients clerk.house.gov. Viitattu 20.10.2010. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d e f g h George Washington History. Viitattu 28.9.2010. (englanniksi)
  7. ↑ a b c d e f g Jack D. Warren Jr: A Brief Biography of George Washington. Mount Vernon Estate and Gardens, Viitattu 12.10.2010.
  8. ↑ a b c d George Washington Biography History.org. Viitattu 8.10.2010. (englanniksi)
  9. ↑ a b CBS News Smears George Washington aim.org. Viitattu 1.10.2010. (englanniksi)
  10. ↑ a b c Roper, s.17
  11. ↑ Roper, s. 17, 30
  12. ↑ Roper, s. 20
  13. ↑ a b c d e Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä white house ei löytynyt
  14. ↑ a b c d e George Washington history.army.mil. Viitattu 12.10.2010. (englanniksi)
  15. ↑ a b c d e f g George Washington Biography Biography.com. Viitattu 16.10.2010. (englanniksi)
  16. ↑ a b c d e Roper, s. 20–21
  17. ↑ Treaty of Alliance Between The United States and France; February 6, 1778 Yale Law School. Viitattu 18.10.2010. (englanniksi)
  18. ↑ a b George Washington: The American Franchise Millercenter.org. Viitattu 9.10.2010. (englanniksi)
  19. ↑ Toisena kenraaliluutnantin arvon sai Ulysses S. Grant, maaliskuussa 1864 (Roper, s. 100)
  20. ↑ a b Washington, George - Biographical Information Congressional Biographical Directory. Viitattu 3.10.2010. (englanniksi)
  21. ↑ a b George Washington: Life After the Presidency Millercenter.org. Viitattu 9.10.2010. (englanniksi)
  22. ↑ a b Washington's Tomb mountvernon.org. Viitattu 2.10.2010. (englanniksi)
  23. ↑ Foxhunting in Virginia freedomfields.net. Viitattu 2.10.2010. (englanniksi)
  24. ↑ Taking a New Look at George Washington The Chicago Tribune. Viitattu 1.10.2010. (englanniksi)
  25. ↑ George Washington's Mount Vernon: Answers ([vanhentunut linkki] Lähde tarkistettu en-wikissä.) mountvernon.org. Viitattu 1.10.2010. (englanniksi)
  26. ↑ George Washington's false teeth not wooden msnbc.com. Viitattu 1.10.2010. (englanniksi)
  27. ↑ Philip D. Morgan (Johns Hopkinsin yliopisto): “To Get Quit of Negroes”: George Washington and Slavery ucd.ie. Viitattu 1.10.2010. (englanniksi)
  28. ↑ History of The George Washington University gwu.edu. Viitattu 1.10.2010. (englanniksi)
  29. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä perintö ei löytynyt
  30. ↑ Mount Rushmore mtrushmore.net. Viitattu 3.10.2010. (englanniksi)
  31. ↑ The 1847 Issue - Our First Postage Stamp National Postal Museum. Viitattu 2.10.2010. (englanniksi)
  32. ↑ History of U.S. Army Officer Ranks Answers.com. Viitattu 1.10.2010. (englanniksi)
  33. ↑ U.S. Amy Five-Star Generals history.army.mil. Viitattu 1.10.2010. (englanniksi)

Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”white_house”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.
Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”perint.C3.B6”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta George Washington.
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta George Washington.
Washingtonin suku
1. sukupolvi

Lawrence Washington (1602)

2. sukupolvi

John Washington

3. sukupolvi

Lawrence Washington (1659)

4. sukupolvi

Augustine Washington

5. sukupolvi

Lawrence Washington (1718) - Augustine Washington, Jr. - George Washington - Betty Washington Lewis - Samuel Washington - John Augustine Washington - Charles Washington

6. sukupolvi

William Washington - Thornton Washington - Bushrod Washington

7. sukupolvi

George Corbin Washington

8. sukupolvi

Lewis Washington

Malline:Link GA Malline:Link GA Malline:Link GA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=George_Washington&oldid=9282684”