Long Islandin taistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Long Islandin taistelu
Osa Yhdysvaltain vapaussotaa
Taistelun kartta, vuodelta 1884
Taistelun kartta, vuodelta 1884
Päivämäärä:

27. elokuuta 1776

Paikka:

Long Island, New York

Lopputulos:

britit valtasivat Long Islandin

Osapuolet

Iso-Britannia

Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat

Komentajat

William Howe[1]
Charles Cornwallis[1]
Henry Clinton[1]

George Washington[2]
Israel Putnam[2]

Vahvuudet

24 600[2]

19 000[2]

Tappiot

63 kuollutta
314 haavoittunutta[3].

312 kuollutta
1 407 haavoittunutta

Long Islandin taistelu käytiin Yhdysvaltain vapaussodassa 27. elokuuta 1776. Taistelu oli ensimmäinen Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen allekirjoituksen jälkeen ja koko sodan suurin.[1]

Taistelun tuloksena amerikkalaiset vetäytyivät Long Islandilta ja brittijoukot pääsivät hyökkäämään New Yorkiin.[4]

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vetäydyttyään Bostonista 17. maaliskuuta 1776 Britannian kuninkaallinen laivasto vetäytyi Nova Scotiaaan. Kenraaliluutnantti George Washington ennakoi brittien seuraavaksi hyökkäävän New Yorkiin ja hän asetti 19 000 sotilasta asemiin Long Islandille ja Manhattanille, joissa linnoituksia myös vahvistettiin.[5].

Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus oli hyväksytty siirtokuntien kongressissa 4. heinäkuuta 1776 Philadelphiassa. Samoin heinäkuussa britit olivat perustaneet toimintansa päämajan Staten Islandille.[2].

Brittien ylipäällikkö kenraaliluutnantti William Howe sekä operatiivisesta johtamisesta vastanneet kenraalimajurit Charles Cornwallis ja Henry Clinton johtivat alun perin 4 000 sotilaan armeijaa, jota vahvistettiin seitsemän viikon aikana tuomalla amiraali Richard Howen johtamilla yli 20 000 sotilaalla.[5]

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Washington sai ilmoituksen brittien aikeista ylittää Brooklynin ja Staten Islandin välinen kapea salmi 22. elokuuta 1776. Puolet Washingtonin armeijasta kenraalimajuri Israel Putnam johdolla puolusti Long Islandia ja loput Manhattania. Clintonin johdattamana brittijoukot onnistuivat 27. elokuuta yllättää Putnamin joukkojen vasen sivusta. Amerikkalaisten puolustus romahti nopeasti. Muut brittien kolonnat yhtyivät hyökkäykseen ja saivat huonosti koulutetun vapaaehtoisjoukot vetäytymään. Vain taaimmaisessa puolustuslinjassa olleet [[maryland]iläiset joukot pelastuivat brittien hyökkäyksiltä ja välttyivät vangitsemiselta.[6]

Brittien suureksi yllätykseksi amerikkalaiset evakuoivat joukkonsa 30. elokuuta 1776 Long Islandilta yön pimeyden ja aamulla nousseen sankan sumun turvin. Huolimatta tappiosta yli 9 000 sotilaan menestynyt pelastaminen sotavankeudelta toi Washingtonille ylistystä rintaman molemmin puolin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lanning, Michael Lee: The American Revolution 100: The People, Battles, and Events of the American War for Independence, Ranked by Their Significanc. Sourcebooks, Inc, 2009. ISBN 978-1402221156. (englanniksi)
  • Savas, Theodore & Dameron, David: A Guide To The Battles Of The American Revolution. Savas Beatie, 2010. ISBN 978-1932714944. (englanniksi)
  • Ward, Christopher: The War of the Revolution. Skyhorse Publishing, 2011. ISBN 978-1616080808. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Lanning 2009. s. 117.
  2. a b c d e Savas 2010. s. 55.
  3. Savas 2010. s. 60.
  4. Ward 2011. s. 227.
  5. a b Savas 2010. s. 56.
  6. Lanning 2009. s. 118.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Battle of Long Island