Vapo

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vapo Oy

Vapo logo.svg

Yritysmuoto osakeyhtiö
Toimitusjohtaja Vesa Tempakka[1]
Liikevaihto 392,1 M€ (1.5.2016-30.4.2017)
Liikevoitto 20,0 M€ (1.5.2016-30.4.2017)
Henkilökuntaa 773
Tytäryhtiöt Kekkilä Oy
Omistaja Suomen valtio (50,1 %), Suomen Energiavarat (49,9 %)

Vapo Oy on suomalainen valtionyhtiö, joka tuottaa energiaa muun muassa turpeesta ja puupolttoaineista. Suomen valtio omistaa Vaposta 50,1 % ja 16 suomalaisen energiayhtiön omistama Suomen Energiavarat Oy (SEV) 49,9 %.[2]

Vapo on Itämeren alueen suurin pelletinvalmistaja.[3] Vapo tuottaa pellettejä Suomessa, Ruotsissa, Virossa, Tanskassa ja Puolassa.[3]

Vapo Oy ilmoittaa olevansa maailman johtava turveteollisuusyritys. Lisäksi Vapo tuottaa kaukolämpöä, sähköä sekä valmistaa ympäristöturpeita, kasvualustoja sekä kasvinravinteita ja kehittää ympäristöteknologian ratkaisuja. Aikaisemmin se oli Suomen suurimpia sahateollisuusyrityksiä ja Euroopan suurimpia sahatavaran tuottajia[4]

Konserni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapo-konserni koostuu emoyhtiö Vapo Oy:stä, johon kuuluu kolme liiketoiminta-aluetta: Puupolttoaineet, Turvetuotteet, Lämpö ja sähkö. Konsernin tytäryhtiöitä ovat Kekkilä Oy, Neova AB ja AS Tootsi Turvas.

Vapo-konsernin liikevaihto vuonna 2012 oli 652,9 miljoonaa euroa. Konsernin palveluksessa oli vuonna 2012 keskimäärin 1154 henkilöä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historia
Vuosi Tapahtuma
1940 Polttopuiden hankinta alkoi
1950 Nimi: Valtionrautateiden
polttoainetoimisto (Vapo)
1963 Nimi: Valtion polttoainetoimisto.
1968 Nimi: Valtion polttoainekeskus
1962 Hankasalmen saha
1969 Suo Oy
1975 Turvetuotannon aloitus
1984 100 % valtion omistus
1984 Paltamon saha
1985 Kevätniemen saha
1991 Vapo Oy Biotech
1993 Sahat tytäryhtiöksi Vapo Timber Oy
1993 Nurmeksen saha
1994 Kekkilä Oy
1996 Biotechin tunnelikompostointilaitos
Vapo Oy Kitee
1997 Forssan saha Oy (lopetettiin 2007)
1997 Jätehuoltoyhtiö Mustankorkea Oy
1998 Kuivaniemen tuulipuisto 8 turbiinia
1999 Forssan Energia Oy
2000 Råsjö Torv AB Ruotsi
2000 Puupelletin tuotanto Ilomantsissa
2002 Metsäliitto 33 %
2002 Tootsi Turvas AS:n Virossa
2005 Metsäliitto 49,9 %
2005 Biowatti Metsäliitolta Vapolle

26. tammikuuta 1940 valtion laitosten polttopuiden sekä puutavaran hankinta keskitettiin Rautatiehallituksen Puutavaratoimistolle.[5] Puutavaratoimiston toiminta laajentui, ja se siirtyi kansanhuoltoministeriön alaisuuteen. Vuonna 1945 nimi vaihdettiin Valtion Polttoainetoimistoksi ja otettiin epäviralliseen käyttöön Vapo-lyhenne.[5] Samalla alkoi pilkkeen ja ratapölkkyjen tuotanto. Vapo aloitti turvetoiminnan 1940-luvun puolivälissä välittämällä valtion polttoturvetta kulutukseen, mutta varsinainen turvetoiminta alkoi kuitenkin vasta 1970-luvulla.[5] Työntekijöitä oli enimmillään lähes 30 000.

Vuonna 1950 yrityksen nimeksi muutettiin Valtionrautateiden Polttoainetoimisto, ja yhtiön omien puutavarankuljetusajoneuvojen määrä väheni, pinotavaran uitot loppuivat ja laivaukset vähenivät. Yhtiö aloitti sahaustoiminnan Mikkelissä, ja polttopuutuotannon ohessa hakkeen tuotanto alkoi 1958. Vaposta tuli tuontipolttoaineiden (kivihiili, koksi, lämmitysöljy) välittäjä. Vuonna 1963 nimeksi muutettiin jälleen Valtion polttoainetoimisto, ja Vapo-lyhenne virallistettiin. Vuonna 1968 nimeksi muutettiin Valtion polttoainekeskus. Sahausta tehostettiin ja keskitettiin muutamille tuotantopaikkakunnille. 1960-luvun lopulla Vapolle siirtyi myös valtion polttoaineiden varmuusvarastointi, ja yhtiö hankki omistukseensa Suo Oy:n.

Vuonna 1973 pääkonttori siirrettiin Helsingistä Jyväskylään, ja vuonna 1975 toiminta jaettiin eri toimialoihin. Turvetuotanto kasvoi 1970-luvulla öljykriisin myötä. Energiaturpeen jalostus kehittyi, ja turvekoksin tuotanto alkoi 1976, turvebrikettien 1977 ja grillihiilien 1978. Aitonevan ja Haukinevan kasvuturvetehtaat avattiin 1976.

1. tammikuuta 1984 Vapo muuttui valtion kokonaan omistamaksi osakeyhtiöksi. Samana vuonna yhtiö osti kokonaan Paltamon sahan.

1990-luvun alussa alkoi ympäristöliiketoiminta, kun Vapo Biotech perustettiin. 1993 kaikki sahat organisoitiin Vapo Timber Oy:ksi. Vapon kasvuturvetoimiala ja Kekkilä Oy fuusioituivat vuonna 1994. Vuonna 1999 Vapo hankki omistukseensa Forssan Energia Oy:n.

Tuulivoimatuotanto aloitettiin Kuivaniemen tuulipuistossa Kuivamatalan saarella ja vuonna 2005 puistossa oli kahdeksan tuulivoimalaitosta.

2000-luvun alussa Vapo hankki omistukseensa ruotsalaisen Råsjö Torv AB:n, sekä virolaisen Tootsi Turvas AS:n. Puupelletin tuotanto biopolttoaineena alkoi. Metsäliitosta tuli Vapon osaomistaja vuonna 2002, kun valtio myi kolmanneksen yhtiöstä osuuskunnalle. Vuoden 2005 alussa Metsäliiton omistusosuus nousi 49,9 prosenttiin, ja samalla Metsäliitto myi Biowatti Oy:n pellettiliiketoiminnot Vapolle ja muun osan yhtiöstä Lassila & Tikanojalle.[6]

Kesäkuussa 2009 Metsäliitto myi koko omistusosuutensa Vaposta Suomen Energiavarat Oy:lle.[7]

Vuonna 2011 Vapo Oy nosti turvetuotannon ympäristövastuullisuuden strategiansa keskiöön. Samana vuonna Vapo Oy tarjosi suojelukseen omia luonnontilaisia soita 2300 hehtaaria. [8]

Yhtiö myi sahaustoimintaa harjoittaneen tytäryhtiönsä Vapo Timber Oy:n itävaltalaiselle Binderholz-konsernille tammikuussa 2015. Myydyn tytäryhtiön, jolle Nurmeksen ja Lieksan sahat siirtyivät, nimeksi tuli Binderholz Nordic Oy.[9]

Diesel[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapo Oy ilmoitti marraskuussa 2007 haluavansa tehdä turpeesta liikenteen polttoainetta.[10] Vapo suunnitteli dieselin valmistusta turpeen ja puun seoksesta vuoden 2010 alusta.[11] Vapo ilmoitti VTT:n tutkimukseen viitaten turvedieselin ilmastovaikutusten vastaavan 80-90 prosenttia fossiilisen dieselin vaikutuksista, jos turpeenottopaikat metsitetään ja turvedieselin hiilijalanjäljestä vähennetään turpeenottopaikalle kasvastettavaan metsään seuraavien satojen vuosien aikana sitoutuva hiilimäärä.[12][13]

VTT:n tutkimusprofessori Ilkka Savolainen arvosteli heinäkuussa 2008 Vapon turvedieselin ilmastovaikutuksia koskevia lausuntoja virheellisiksi, koska niissä on tulkittu VTT:n tutkimuksen tuloksia liian pitkällä aikajänteellä [14]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Toimitusjohtaja Vapo Oy. Viitattu 7.10.2013.
  2. Vapon omistus Suomen energiavarat. Viitattu 7.10.2013.
  3. a b Vahvaa kasvua pellettikaupassa Vapoviesti. 2/2013. Vapo. Viitattu 7.10.2013.
  4. Vapo Timber Vapo. Viitattu 7.10.2013.
  5. a b c Tarinamme Vapo. Viitattu 7.10.2013.
  6. Yrityskaupan hyväksyminen ehdollisena; Metsäliitto Osuuskunta, Suomen valtio / Vapo Oy 5.1.2005. Kilpailu- ja kuluttajavirasto. Viitattu 7.10.2013.
  7. Suomen Energiavarat Oy:n omistuspohja laajenee 19.10.2009. EPV. Viitattu 7.10.2013.
  8. Vapo rakentaa kaikki suot parhaan vesienkäsittelyn piiriin ja tarjoaa suojeltavaksi tai vaihtoon yli 2 300 hehtaaria omistamiaan luonnonsoita 16.12.2011. Vapo Oy. Viitattu 18.11.2013.
  9. http://metsalehti.fi/Metsalehti/Metsauutiset/2016/1/Vapo-lopettaa-sahauksen-sahat-itavaltalaisomistukseen-/
  10. Jyrki Iivonen: Vapo ryhtyy valmistamaan turpeesta dieselin raaka-ainetta 11.12.2007. Helsingin Sanomat. Viitattu 7.10.2013.
  11. Vapo alkaa tehdä turpeesta dieseliä, Vihreä lanka 16.11.2007 s.7
  12. VTT Tiedotteita 2357 (lokakuu 2006) Liikenteen biopolttoaineiden ja peltoenergian kasvihuonekaasutaseet ja uudet liiketoimintakonseptit
  13. Turvedieselin ilmastopäästöt luultua pienemmätYLE 15.11.2007
  14. Turpeesta tuotettu diesel ei täytä EU:n vaatimia kriteereitä Uutislehti Demari heinäkuussa 2008

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]