Jehovan todistajat

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 7. elokuuta 2006 kello 19.01 käyttäjän Velma (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Osa artikkelisarjaa
Jehovan todistajat
Tiedosto:Launchy-view-1115922678900.jpg
Jehovan todistajat julistavat sanaa ja jakavat julkaisujaan ovelta ovelle

Jehovan todistajat on perinteisestä kristinuskosta erkaantunut uskonto, johon kuuluu avoin sanoman julistaminen ja liikkeen raamatuntulkintaan pohjautuvien periaatteiden noudattaminen käytännön elämässä. Jehovan todistajat painottavat järjestöön kuulumisen merkitystä. He eivät myöskään hyväksy kolminaisuusoppia, helvettiä, sielun kuolemattomuusoppia eivätkä kristikunnassa vietettäviä juhlapäiviä, vaan katsovat niiden olevan epäraamatullisia. He uskovat, että tulevaisuudessa Jumala hävittää jumalattomat ihmiset ja hallitukset suuressa Harmageddonin sodassa ja uskolliset saavat ikuisen elämän paratiisimaassa maan päällä.

Jehovan todistajat tunnetaan yleisesti siitä, että he julistavat sanaa ovelta ovelle ja julkisilla paikoilla. Julistajat kertovat liikkeestään ja tarjoavat maksutonta raamatuntutkiskelua. Jehovan todistajat julkaisevat kahta lehteä. Vartiotorni on painosmäärältään maailman suurin uskonnollinen lehti. Kutakin numeroa painetaan nykyään keskimäärin 27 055 000 kappaletta 153 kielellä. Herätkää! on edellisen sisarlehti, joka painottuu ajankohtaisiin asioihin. Vartiotornia julkaistaan kahdesti kuussa, Herätkää!-lehteä kerran kuussa.

Jehovan todistajat pitävät Raamattua Jumalan Sanana ja pyrkivät pitämään sitä auktoriteettinaan elämänsä joka osa-alueella. Liikkeen korkein päättävä elin, Vartiotorni-seuran hallintoelin New Yorkissa, äänestää liikkeen opeista raamatuntulkintansa pohjalta. Sen mukaan ihmisen tulee muun muassa olla nöyrä, ahkera, uskoa Jumalaan ja välttää väkivaltaa.

Jehovan todistajat on Suomen kolmanneksi suurin rekisteröitynyt uskonnollinen yhdyskunta, ja sillä on noin 19 000 jäsentä. Jäsenmäärä on viime vuosina Suomessa ollut laskussa (vuonna 2005 vähennystä edellisestä vuodesta 1 %). Maailmanlaajuisesti lisäystä on vuosittain noin 150 000. Julistajien määrä oli vuonna 2005 yli 6,6 miljoonaa (kasvua edellisestä vuodesta 1,3 %), ja heitä oli 235 maassa ja territoriossa. Jehovan todistajien seurakuntarakennuksia kutsutaan valtakunnansaleiksi.

Uskontotieteellinen luokittelu

Perinteisesti uskontotieteessä Jehovan todistajia ei lueta kuuluvaksi kristillisiin liikkeisiin. Jehovan todistajat poikkeavat tärkeimmissä opinkohdissa (Jumalan kolminaisuus, tärkeimpien kristologian dogmien kieltäminen) yleiskirkollisesta kristinuskon tulkintaperinteestä. He eivät liioin hyväksy n.k. ekumeenisia uskontunnustuksia. Tämän tulkinnan mukaan Jehovan todistajat siis edustavat kristillisperäistä uususkonnollisuutta.

Jehovan todistajat itse katsovat, että Jeesuksen ja apostolien saarnaama alkuperäinen kristinusko turmeltui. Jumala itse ennallisti puhtaan palvonnan 1800-luvun lopulla Charles Taze Russellin ja hänen ympärilleen syntyneen raamatuntutkijoiden ryhmän kautta. Heidän mukaan on olemassa vain yksi ainoa oikea uskonto, Jehovan todistajat, ja ihmisen täytyy kuulua siihen voidakseen pelastua. Jehovan todistajat kuuluvat myös samankaltaiseen restorationistiseen suuntaukseen kuin esimerkiksi mormonit, ja he uskovat edustavansa "puhdasoppista kristillisyyttä".

Kaavio kristillisten kirkkojen jakautumisesta
Kaavio kristillisten kirkkojen jakautumisesta

Toinen uskonnonhistoriallisesti merkittävä piirre Jehovan todistajissa on heidän innokas lopun aikojen odottamisensa. Vartiotorni-seuran presidentti C. T. Russell odotti Jumalan valtakunnan olevan toteutunut maan päällä vuonna 1914. Nykyisen tulkinnan mukaan lopun aika on alkanut vuonna 1914. Jehovan todistajilla oli jonkinlaisia odotuksia Harmagedonin alkamista myös muun muassa vuosina 1925 ja 1975 sekä pitivät vielä 1980-luvulla epätodennäköisenä nykyisen maailmanjärjestyksen kestämistä vuosituhannen vaihteeseen.[1] Tämän pohjalta Jehovan todistajien liike voidaan luokitella apokalyptiseksi ryhmittymäksi. Nykyinen kanta vuosiin 1925 ja 1975 on, että nämä vuodet olivat vain "yksilöiden odotusta" eivätkä virallinen kanta.

Syntyvaiheet ja historia

Pääartikkeli: Jehovan todistajien historia

1870-1916 Charles Taze Russell

Tiedosto:Ctrussell2.jpg
Charles T. Russell
Pääartikkeli: Charles Taze Russell

1870-luvun alkupuolella Alleghenyssä Pennsylvanian osavaltiossa Yhdysvalloissa nykyisen Pittsburghin alueella alkoi toimia suhteellisen vaatimaton Russellin vetämä raamatuntutkisteluryhmä. Vuonna 1881 perustettiin Siionin Vartiotornin traktaattiseura, joka rekisteröitiin 1884, ja Russellista tuli sen puheenjohtaja eli presidentti. Seuran nimi muutettiin myöhemmin Vartiotornin raamattu- ja traktaattiseuraksi.

Raamatuntutkijat odottivat Charles Taze Russellin tulkintojen pohjalta maailmanloppua vuosina 1914 ja 1915, mutta odotukset eivät kuitenkaan toteutuneet. Nykyään Jehovan todistajat eivät mielellään puhu menneistä opetuksistaan, ja esimerkiksi Russellin aikaisien opetusten lukemista pidetään vähintäänkin kyseenalaisena.

Suomessa työ alkoi vuonna 1910.

Katso myös Jehovan todistajien toimintaa Suomessa

1916-1942 Joseph Franklin Rutherford

Pääartikkeli: Joseph Franklin Rutherford
Joseph Franklin Rutherford

Joseph Franklin Rutherford tunnettiin myös nimellä "Tuomari Rutherford". Vuonna 1884 Rutherford sai käsiinsä muutamia Russellin kirjoja ja vakuuttui hänen sanomastaan. Hänet kastettiin Raamatuntutkijaksi vuonna 1906, ja hänestä tuli myöhemmin Vartiotorniseuran laillinen neuvonantaja. Monet pitävät häntä Jehovan todistajien perustajana, koska hänen aikanaan Raamatuntutkijat jakaantuivat. Rutherford saattoi Jehovan todistajat lähelle nykymuotoaan.

Rutherford valittiin presidentiksi Russellin kuoleman jälkeen 6. tammikuuta 1917. Osa Russellin seuraajista ei hyväksynyt valintaa, ja raamatuntutkijat ajautuivat hajaannuksen tilaan. Seurassa tapahtui monia muutoksia, ja Vartiotornin sisarlehti Kultainen Aika alkoi ilmestyä. (Nykyinen Herätkää!-lehti, jonka levikki on noin 22 842 000 kappaletta 85 kielellä). Ovelta ovelle -todistamiseen kiinnitettiin suurempaa huomiota. Kesällä 1917 liikkeen johto jakaantui monien seurakuntien tavoin, ja osa jäsenistä kääntyi Rutherfordin linjaa vastaan.

Jehovan todistajat odottivat, että Vanhan Testamentin patriarkat saisivat ylösnousemuksen maan päälle vuonna 1925. He jopa rakensivat heille talon, joka sai nimekseen "Beth-Sarim". Kun odotus ei toteutunutkaan, opetus haudattiin vähin äänin ja talo myytiin myöhemmin.

1927 Rutherford teki jyrkän pesäeron Russellin käsitykseen siitä, että hän olisi ollut viimeinen Jumalan sanansaattaja ja kumosi useita muita Russellin opetuksia. Käytännössä Rutherfordin johtama liike oli kehittynyt omaksi ryhmittymäkseen.

Vuonna 1931 Rutherfordin johtamat raamatuntutkijat omaksuivat nimekseen Jehovan todistajat (Jesaja 43:10–12). Nimenmuutos oli Rutherfordin viimeinen siirto pois russelilaisuudesta. Tämän jälkeen Jehovan todistajat ovat olleet itsenäinen käännytystyötä painottava liike. Jotkut raamatuntutkijoiksi itseään kutsuvat Russellin oppien kannattajat kokoontuvat yhä Yhdysvalloissa, mutta heidän toimintansa on pienimuotoista.

"Tuomari" Rutherford loi vahvan perustan sille suurelle kasvulle, joka seuraavina vuosina tapahtui. Hän kuoli 8. tammikuuta 1942.[2]

1942-1975 Nathan Homer Knorr

Pääartikkeli: Nathan Homer Knorr

Vuonna 1942 Knorr teki linjauksen, joka on yhä nykyäänkin käytössä. Kaikki Vartiotorniseuran julkaisut julkaistaan ilman tekijöiden nimiä, ja samalla seuran kirjeenvaihto muuttui persoonattomaksi ja kirjeenvaihto allekirjoitettiin Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran leimalla. Vuonna 1943 perustettiinkin Vartiotornin raamattukoulu Gilead, joka valmentaa lähetystyöntekijöitä (sijaitsee Pattersonissa New Yorkissa).

Knorrin aikana Jehovan todistajien määrä kasvoi 115 000:sta noin kahteen miljoonaan. Knorrin organisointikyvystä jotain kertoo se, että vuosina 1946-1971 Jehovan todistajien määrä kasvoi lähes 800%. [3]

1960- ja 1970-luvun alussa monet Jehovan todistajat uskoivat maailmanlopun tulevan vuonna 1975, ja uskoa lisäsi entisestään jatkuva kannustus panostamaan saarnaamistyöhön maallisen uran sijaan. Jehovan todistajat julkaisivat lehdissään artikkeleja, joissa käsiteltiin sitä, mitä vuosi 1975 toisi tullessaan (esimerkiksi Vartiotorni-lehti 8.12.1968).

Vuonna 1969 Herätkää! -lehdessä todettiin:

Jos olet nuori, niin sinun on myös tunnustettava se tosiasia, ettet ehdi tulla vanhaksi nykyisessä asiainjärjestelmässä. Miksi et? Koska kaikki Raamatun ennustusten täyttymyksen todisteet osoittavat, että tämä turmeltunut järjestelmä on saava loppunsa muutaman vuoden kuluessa. Jeesus ennusti siitä sukupolvesta, joka näki "viimeisten päivien" alun vuonna 1914: "Tämä sukupolvi ei katoa, ennen kuin kaikki nämä tapahtuvat." - Matt.24:34. Niinpä jos olet nuori, et ehdi toteuttaa mitään tämän järjestelmän tarjoamaa elämänuraa.[4] Kun odotus ei toteutunutkaan, vuosina 1975-1980 noin 20% jäsenistä jätti järjestön tai heistä tuli toimettomia.

Vuodesta 1976 nykypäivään

Vuonna 1971 Vartiotorniseura päätti hallintoelimen perustamisesta, jonka tarkoituksena oli tasapainottaa valtaa useammalle henkilölle. Ennen tätä seuran presidentillä oli hieman samanlainen valta kuin paavilla nykyään.

Järjestö joutui sisäisiin kriiseihin 1970- ja 1980-lukujen taitteessa, koska odotukset vuoden 1975 suhteen eivät toteutuneet. Järjestön päämajassa muodostui itsenäisiä raamatuntutkimisryhmiä, jotka tutkivat kirjoituksia ilman Seuran julkaisuja. He alkoivat myös epäillä Vartiotorniseuran opetuksia, mikä johti siihen, että seuran johto aloitti suuren puhdistuksen vuonna 1980. Kaikki ne, jotka eivät pitäneet Vartiotorniseuran opetuksia totuutena erotettiin, heidän joukossaan oli Raymond Franz. Useat Jehovan todistajat eivät hyväksyneet Vartiotorniseuran johtoryhmän tapaa käsitellä toisinajattelijoita ja erosivat järjestöstä. Tämä johti jäsenien määrän vähentymiseen, mutta vuosien kuluessa tilanne vakiintui jälleen.

Vuonna 1976 Brooklynissa sijaitsevassa maailmankeskuksessa toimivaa hallintoelintä laajennettiin; hallinnolliset tehtävät jaettiin ja määrättiin hallintoelimen jäsenistä muodostuneille komiteoille.Nykyään seuralla ei ole näkyvää yhtä vahvaa johtajaa. Knorrin kuoleman jälkeen seuran presidentteinä ovat toimineet Frederick William Franz ja Milton G. Henschel, joka oli seuran viimeinen vahva presidentti.

Nykyään Vartiotorniseuran presidenttinä toimii Don A. Adams. Jehovan todistajien järjestön toiminta mukautuu jatkuvasti, ja vuodesta 1976 eteenpäin hallintoelimen tehtävät ovat muuttuneet. Hallintoelin ei enää vastaa taloudellisista asioista yhtä vahvasti kuin aikaisemmin. Viimeisin suuri muutos järjestössä on vuonna 1995 kumottu sukupolvi-opetus, jonka mukaan maailmanloppu tulisi ennen kuin viimeiset ennen vuotta 1914 syntyneet kuolisivat. Nykyään Jehovan todistajat uskovat, että maailmanloppu on lähellä, mutta he eivät aseta sille aikarajaa. Tämä saattaa päätökseen Jehovan todistajien maailmanlopun vuoden odottamisen kauden. Jehovan todistajien historian alkuvuosilta lähtien he ovat odottaneet merkkivuosia, ja vuosista luopuminen on askel kohti perinteisempää kristinuskoa. Vuoden 1995 jälkeen Jehovan todistajien määrän kasvu teollisuusmaissa on hidastunut merkittävästi.

Tilastoja

Jehovan todistajien määrän kehitys

Vuonna 2005 aktiivisia saarnaamistyötä tekeviä Jehovan todistajia oli 6 613 829. Kasvua vuodesta 2004 oli 1,3%.[5] Jehovan todistajat käyttivät saarnaamistyöhönsä yli 1,27 miljardia tuntia. Jeesuksen kuoleman muistonviettojuhlassa läsnä oli 16 383 333 henkeä. Kautta maailman Jehovan todistajien seurakuntia on hieman alle 100 000, ja heidän toimintaansa on 235 maassa ja territoriossa. Suomessa vuonna 2005 aktiivisia Jehovan todistajia oli keskimäärin 18 911 ja julistajahuippu oli 19 044. Suomessa Jehovan todistajat käyttivät saarnaamistyöhönsä 2 730 577 tuntia, ja muistonvietossa läsnä oli 26 951 henkilöä. [6]

Jehovan todistajien hallinto

Jehovan todistajien toiminta on erittäin järjestelmällistä, ja järjestön hallinto on jaettu useisiin pieniin portaisiin. Sen ylin johto on Brooklynissä, New Yorkissa sijaitseva hallintoelin. Lisäksi koko maapallo on jaettu vyöhykkeisiin, joissa jokaisessa on oma vyöhykevalvoja. Maittain toimintaa johtaa haaratoimisto. Suomessa Jehovan todistajien haaratoimisto sijaitsee Tikkurilassa Vantaalla. Haaratoimistoa johtaa ns. haaratoimistokomitea. Sen lisäksi jokainen maa on jaettu piireihin, jotka ovat hyvin samankaltaisia kuin läänit. Piirit puolestaan on jaettu kierroksiksi. Jokaisella kierroksella on kierrosvalvoja, joka vuoroviikoin vierailee jokaisessa kierroksensa seurakunnassa. Kierrokset muodostuvat seurakunnista, jotka ohjaavat paikallisten sananpalvelijoiden toimintaa. Seurakuntaa johtaa vanhimmisto, jonka valitsemisen hoitavat ylemmät portaat. Vanhimmistoon pääseminen vaatii 1. Timoteuksen kirjeen 3:1-7:ssä löytyvien vaatimusten täyttämisen.

Toiminnan rahoitus

Jehovan todistajien järjestö käyttää rahaa muun muassa haaratoimistojen ja konventtisalien rakentamiseen sekä seurakuntien rakentamien valtakunnansalien rahoittamiseen. Koska Vartiotorni-seura julkaisee uskonnollista kirjallisuutta, rahaa tarvitaan myös painokoneiden ja -tarvikkeiden hankintaan sekä ylläpitoon. Haaratoimistoissa tapahtuvan painamisen suorittavat haaratoimiston tiloissa asuvat vapaaehtoistyöntekijät, joille järjestetään ylläpito ja nimellinen rahallinen korvaus henkilökohtaisia tarpeita varten. Myös jotkin muut järjestölle kokoaikaista työtä tekevät saavat korvausta, esimerkiksi lähetystyöntekijät. Kenellekään ei kuitenkaan makseta varsinaista palkkaa.

Kaikki toiminta rahoitetaan jäseniltä saatavilla lahjoituksilla, joita voi antaa muun muassa käteisenä seurakuntien lahjalaatikoihin tai tilisiirtoina. Jehovan todistajien järjestön voi myös nimetä henkivakuutuksen edunsaajaksi tai sille voi testamentata muuta arvo-omaisuutta kuten kiinteistöjä, arvoesineitä ja arvopapereita. [7] Jehovan todistajien järjestö Vartiotorni-seura myöntää korollista lainaa yksittäisille seurakunnille, jotka haluavat rakentaa käyttöönsä valtakunnansalin tai peruskorjata sen. [8]

Jehovan todistajilla oli 1990-luvulle saakka käytössä erityinen kirjallisuuden hinnasto, jonka perusteella veloitettaessa jokainen seurakunnan julistaja saattoi hankkia valtakunnansalilta kirjallisuutta omaan käyttöönsä ja myytäväksi ovelta ovelle -työssä. Vuoden 1990 tammikuussa Yhdysvaltojen korkein oikeus päätti uskonnollista kirjallisuutta myyvän televisio-evankelistan (Jimmy Swaggart) tapauksessa, että uskonnollisen kirjallisuuden myynnistä täytyi maksaa veroa. Vartiotorni-seura toimitti tapauksen oikeuskäsittelyn yhteydessä ns. amicus curiae -vetoomuksen, jossa se vetosi uskonnollisen kirjallisuuden myynnin verovapauden säilyttämisen puolesta. [1]. Vuoden 1990 maaliskuusta alkaen Jehovan todistajien kirjallisuudella ei ollut Yhdysvalloissa enää hinnastoa, vaan kirjallisuuden tuottaminen rahoitettiin vapaaehtoisin lahjoituksin. Käytäntö levisi vuosikymmenen kuluessa useimpiin maihin, joissa Jehovan todistajat toimivat. Nykyään julkaisuista ei koskaan pyydetä erillistä maksua.

Vartiotorni-seura ei julkaise lukuja omaisuudestaan tai toiminnan rahallisesta mittakaavasta. Vuonna 2003 Newsday.com -julkaisu sijoitti New Yorkiin rekisteröidyn Vartiotorni-seuran "New York City Top Private Companies 2003" -listan 34. sijalle sen vuosittaisten tulojen ollessa 951 miljoonaa dollaria. [2]

Kriitikot ovat toisinaan herättäneet kysymyksiä taloudellisen omaisuuden roolista Vartiotorni-seuran toiminnassa. Entinen hallintoelimen jäsen Raymond Franz kertoo kirjassaan Crisis of Conscience Meksikon Jehovan todistajista. Meksikon lainsäädännön muututtua kieltämään kaikilta uskonnollisilta järjestöiltä omaisuuden kuten kiinteistöjen omistamisen, Vartiotorni-seura kehotti New Yorkin päätoimistosta käsin Meksikon Jehovan todistajia luopumaan julkisissa kokouksissa ja konventeissaan rukouksista, lauluista sekä kenttäpalveluksessa Raamatun käytöstä voidakseen säilyttää valtakunnansalinsa hallinnassaan. He rekisteröityvät uskonnollisen yhdyskunnan sijaan kulttuuriyhdistykseksi, ja heidän kokoontumisiaan kutsuttiin "kulttuuritapaamisiksi", seurakuntia "yhtiöiksi". Sellaisista nimityksistä kuin "kaste" luovuttiin, jotta valtakunnansalit eivät olisi siirtyneet valtion hallintaan vaikkakaan kokoontumista tiloissa ei olisi rajoitettu. [9] Tämä järjestely säilytettiin lain muuttumiseen, 1990-luvun vaihteeseen saakka.

Rakennus- ja humanitaarinen työ

Jehovan todistajien konventtisali Varkaudessa

Jehovan todistajat tunnetaan rakennustyöstään. Kansainväliset ja alueelliset rakennusryhmät tekevät valtakunnansaleja ns. pikasali -menetelmällä. Pikasalilla tarkoitetaan sitä, että suuri ryhmä ihmisiä rakentaa valtakunnansalin yhden tai kahden viikonlopun aikana valmiiden perustusten päälle. Suuremmat rakennusprojektit, kuten konventtisalit, haaratoimistot, asuinrakennukset, varastot ja maatilarakennukset rakennetaan myös lähes kokonaan vapaaehtoistyön avulla.

Jehovan todistajat osallistuvat myös avustustyöhön hätäavun kautta. Yksi esimerkki tästä on avustustoiminnat hutu- ja tutsi-todistajille Ruandan verilöylyn aikaan. Humanitaarinen työ on suunnattu ensisijaisesti toisten Jehovan todistajien auttamiseksi, mutta mahdollisuuksien mukaan myös muille. Joissakin paikoissa Jehovan todistajien rakennuksia on voitu käyttää tilapäissuojina. He ovat myös jakaneet lääkkeitä ja vaatteita muutamille kouluille ja orpokodeille Gomassa.

Uskomukset ja toimintatavat

Uskomusten perusta

Pääartikkeli: Jehovan todistajien raamatuntulkinta

Jehovan todistajien jakavat protestanttisten kirkkojen käsityksen, jonka mukaan Raamattu on uskon ja opin ylin ohje. Heidän mukaansa Raamattu on kaikilta osiltaan erehtymätön ja ristiriidaton. Raamatun ohjeellisen selityksen antaa "uskollinen ja ymmärtäväinen orja" (Matteuksen evankeliumi 24:45). Teoriassa kaikki hengestä siinneet Jehovan todistajat muodostavat yhdessä tämän "orjaluokan", mutta käytännössä Vartiotorniseura ja sen hallintoelin antavat ohjeelliset raamatunselityksen. Jehovan todistajalta vaaditaan hallintoelimen kulloisenkin raamatuntulkinnan hyväksymistä eikä Jehovan todistaja -yksilö saa kehittää itsenäistä tulkinta- tai ajattelutapaa jostakin raamatunkohdasta. Eroava tulkintatapa saattaa johtaa seurakunnan vanhimpien yhteydenottoon ja tätä kautta oikeuskomiteaan. Jos näiden toimenpiteiden jälkeen henkilön ajattelutapa eroaa vielä jyrkästi virallisesta tulkinnasta henkilö saatetaan erottaa seurakunnasta.

Katso myös: Luettelo Jehovan todistajien oppimuutoksista

Jehovan todistajat ovat laatineet oman raamatunkäännöksensä, Uuden maailman käännöksen. Sen on tarkoitus olla mahdollisimman sanatarkka käännös alkutekstistä moderniin englantiin ja sitä kautta muihin kieliin. Käännöstä on arvosteltu sen kankeahkon kielen sekä joidenkin sen tarkoitushakuisina pidettyjen käännösratkaisujen vuoksi.lähde?

Kuitenkin Pohjois-Arizonan yliopistossa uskontotieteen apulaisprofessorina toimiva Jason BeDuhn, joka tutki kahdeksan merkittävän käännöksen tarkkuutta ja vertaili käännöksiä keskenään, sanoi Uuden maailman käännöksen olevan harvinaisen hyvä ja "vertailluista käännöksistä täsmällisin" vaikkakin kritisoi jotain käännösratkaisuja käännöksessä. Jehovan todistajien käännös BeDuhn pitää täsmällisimpänä, koska se kääntää Uuden testamentin kirjoittajien alkuperäiset ilmaukset sellaisinaan kirjaimellisesti.

Opetukset

Pääartikkeli: Jehovan todistajien raamatuntulkinta

Jehovan todistajat korostavat Jumalan persoonanimen "Jehova" käyttöä. He eivät usko kolminaisuuteen. Jeesus Kristus on heidän mukaansa Jumalan poika, luotu olento, pyhä henki taas on Jumalan toimiva voima. Heidän mukaansa ihminen on Jumalan luoma kokonaisuus, elävä sielu. Syntiinlankeemuksen jälkeen ihminen on luonnostaan kuolevainen, mutta hän voi saada kuolemattomuuden Jumalan lahjana (n.s. konditionalismi). Ihmisen pelastus perustuu Jeesuksen paalussa antamaan sovintouhriin eli lunnaisiin. Jehovan todistajat kiistävät helvetin olemassaolon. Syntiset ihmiset hävitetään heidän mukaansa olemattomiin (n.s. annihilationismi). Jehovan todistajien mukaan ihmiskunta elää vuodesta 1914 "viimeisissä päivissä". He uskovat, että tulevaisuudessa hävittää pahan Harmageddonissa. Jumala muuttaa maan paratiisiksi, jossa uskolliset asuvat ikuisesti. Jehovan todistajien mukaan taivaaseen menee 144 000 voideltua uskollista hallitsemaan maata. Ne uskolliset, jotka ovat kuolleet, saavat ylösnousemuksen ennallistettuun paratiisimaahan.

Palvonta

Jehovan todistajat uskovat, että uskollisia Jumalan palvelijoita on ollut kautta ihmiskunnan historian aina Vanhan testamentin Aabelista alkaen. [10] Maan päällä ollessaan Jeesus Kristus opetti totuuden Jumalasta ja perusti kristillisyyden. Jehovan todistajien käsityksen mukaan alkuperäinen kristillisyys kuitenkin turmeltui ja katosi apostolien ajan jälkeen. Tällöin kirkko alkoi kahmia itselleen maallista valtaa ja oppi muuttui osin pakanalliseksi. Jehovan todistajat kuitenkin ajattelevat, että kaikkina vuosisatoina Jumalalla on ollut maan päällä ainakin joitakin vilpittömiä palvelijoita.

Nykyinen Jehovan todistajien toiminta alkoi 1870-luvun alkupuolella eräästä Raamattua tutkivasta ryhmästä Alleghenyssä Pennsylvaniassa. Heidät tunnettiin tuolloin raamatuntutkijoina. Jehovan todistajien käsityksen mukaan Jehova Jumala alkoi tuolloin koota kansaansa. Raamatuntutkijoiden johtaja Charles Taze Russell alkoi opettaa, että Jeesus oli vuodesta 1874 jo näkymättömästi läsnäoleva. Samalla hän alkoi tutkia kriittisesti kristillisten kirkkojen oppeja. Vuonna 1919 Jumala havaitsi, että maan päällä vain raamatuntutkijat saarnasivat Kristuksen näkymätöntä läsnäoloa ja puhdasta kristillistä oppia. Tämän takia Jumala hylkäsi kristilliset kirkot (n.s. "Suuren Babylonin") ja antoi suosionsa raamatuntutkijoille. Tämän pohjalta Jehovan todistajat uskovat olevansa ainoita tosikristittyjä, ja että Jumala ohjaa Jehovan todistajien järjestöä. [11]

Kaste

Jehovan todistajiin liitytään kasteen kautta. Todistajat edustavat n.k. baptistista kastenäkemystä, jonka mukaan kaste on jo uskoon tulleen henkilön ulkoinen uskonsa tunnustaminen. Jehovan todistajan edellytetään ennen kastetta vihkiytyvän Jehovalle. Tämä tarkoittaa, että hän antaa henkilökohtaisessa rukouksessa itsensä ja elämänsä Jumalalle ja lupaa noudattaa Jumalan tahtoa elämässään. Tämän henkilökohtaisen vihkiytymisen kastettava tunnustaa ennen kastettaan julkisesti vastaamalla myöntävästi kahteen kastekysymykseen. Nykyään käytettävä muoto kuuluu:

  • 1) Oletko Jeesuksen Kristuksen uhrin perusteella katunut syntejäsi ja vihkiytynyt Jehovalle tehdäksesi hänen tahtonsa?
  • 2) Ymmärrätkö, että vihkiytymisesi ja kasteesi osoittavat sinun olevan yksi Jehovan todistajista Jumalan hengen ohjaaman järjestön yhteydessä?

Kaste suoritetaan upottamalla kastettava hetkeksi kokonaan veden alle. Toisin kuin yleensä, Jehovan todistajat eivät käytä kasteen yhteydessä kastekaavaa: "Kastan sinut Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimeen" (Matteuksen evankeliumi 28:19). Heidän mukaansa nämä sanat selventävät kristillisen kasteen merkitystä, mutta niitä ei ole tarkoitettu lausuttavaksi kasteen yhteydessä. Kastaa voi Jehovan todistajien käsityksen mukaan missä ja milloin vain, mutta käytännössä kasteet suoritetaan nykyään suurten konventtien yhteydessä.

Vaikka Jehovan todistajat eivät suorita lapsikasteita, ei kastettavalta edellytetä täysi-ikäisyyttä. Nuorimmat kastettavat lienevät olleet alle kymmenvuotiaita. Jehovan todistajat eivät tunnusta muiden kristillisten kirkkojen kasteita, ei silloinkaan, kun ne on suoritettu aikuisiällä baptistisen käsityksen mukaan.

Vuoteen 1972 asti henkilö saattoi kastatattaa itsensä Jehovan todistajaksi yksinkertaisesti menemällä kasteelle konventissa ilman ennakkovalmisteluja. Nykyään kuitenkin edellytetään, että kastettava tuntee kasteensa merkityksen ja sen, mitä häneltä Jehovan todistajana edellytetään. Tämän takia kastettava osallistuu yleensä jo seurakunnan kokouksiin ja saarnaamistyöhön ennen kastetta n.k. kastamattomana julistajana. Samoin hän on tutkinut seuran julkaisuja n.k. raamatuntutkistelussa jonkun Jehovan todistajan kanssa. Ennen kastetta kastettava käy kolme kastekeskustelua sen seurakunnan vanhimpien kanssa, johon hän kasteensa jälkeen liittyy. Näiden keskustelujen yhteydessä varmistetaan, että kastettava ymmärtää Jehovan todistajien perusopetukset ja että hänen elämänsä on sopusoinnussa Jehovan todistajien moraalikäsitysten kanssa. Mikäli nämä ehdot eivät täyty, ei ehdokasta lasketa kasteelle. Vanhimpien tehtävänä on tällöin tarjota kastettavalle apua, niin että hän voisi olla kastekelpoinen myöhemmin.

Kokoukset

Jehovan todistajat kokoontuvat Valtakunnansaleissa, jotka ovat heidän kirkkoa vastaavia palvontapaikkojaan. Valtakunnansalit ovat tyypillisesti yksinkertaisia ja vaatimattomasti koristeltuja. Jehovan todistajat eivät käytä kuvia palvonnassaan, joten saleilla ei myöskään ole ikoneita tai maalauksia. Seurakunnissa miehet hoitavat opetuksen. Jehovan todistajilla on viisi tuntia kokouksia viikossa. Jokainen kokous käsittelee hieman eri asioita. Erityisesti yleisölle suunnattu kokous on sunnuntaina pidettävä tunnin mittainen yleisöesitelmä sekä sen jälkeen tapahtuva Vartiotorni-lehden tutkistelu. Viikolla on kaksi kokousta valtakunnansalilla, yleensä samana iltana. Teokraattisessa koulussa todistajat saavat valmennusta julkisessa puhumisessa ja saarnaamistyössä. Miespuoliset todistajat eli veljet pitävät lyhyehköjä harjoitusesitelmiä seurakunnalle, kun taas naispuoliset eli sisaret esittävät näytekeskusteluja toisen todistajan kanssa. Palveluskokouksessa käydään läpi ajankohtaisia ja paikallisia asioita sekä harjoitellaan erilaisia tapoja tavoittaa ihmisiä. Lisäksi viikolla pidetään pienempi kokous, kirjantutkistelu, jossa noin kymmenen hengen kirjantutkisteluryhmä keskustelee jostain Jehovan todistajien julkaisusta. Tutkittava julkaisu ei ole vapaasti valittava, vaan se määrätään ylhäältä. Jehovan todistajat kutsuvat toisiaan yleensä veljiksi ja sisariksi, esimerkiksi Veli Virtanen.

Kokousten lisäksi Jehovan todistajilla on suurempia tapahtumia eli konventteja kolme kertaa vuodessa: kaksi pienempää konventtia, johon kokoontuvat kaikki kierrosalueen seurakunnat ja isompi konventti kesällä, johon kokoontuu piirialueen Jehovan todistajat. Kesän piirikonventit Suomessa järjestetään Helsingissä, Tampereella ja Oulussa sekä ruotsinkielinen piirikonventti Hämeenlinnassa. Jehovan todistajien konventtisalit, joissa kierroskonventit pidetään, ovat ulkoasultaan samanlaisia kuin pienemmät valtakunnansalit.

Uskonnolliset symbolit ja juhlapäivät

Luonnos Jehovan todistajien aikaisemmasta tunnuksesta

Jehovan todistajat suhtautuvat kielteisesti uskonnollisten symbolien kuten ristin tai kuvien käyttöön palvonnassa. He suhtautuvat siihen samoin kuten kuvien tai ikonien palvontaan. Jehovan todistajat uskovat, että kuvat tai symbolit ovat palvonnan kohteita ja palvonta tulisi suorittaa vain Jumalalle. Nykyään he eivät käytä ristiä tunnuksenaan seuraavista syistä:

  • He uskovat, että Jeesuksen teloitusvälineen ei pitäisi olla arvostuksen kohde, koska suurin osa ihmisistä ei rakastaisi tai palvoisi veistä, revolveria tai muuta asetta jolla joku heidän rakkaansa on murhattu.
  • He uskovat, että Jeesus teloitettiin suorassa paalussa, ei ristillä.
  • He uskovat, että risti tuli varhaiseen kristinuskoon pakanakäännynnäisten mukana. Perusteina tähän he käyttävät sitä, että monet muinaiset pakanakansat kuten egyptiläiset ja babylonialaiset käyttivät jonkinlaisia ristejä palvonnassaan.

Liikkeen alkuvaiheessa Jehovan todistajat käyttivät tunnuksenaan kallellaan olevaa ristiä, jossa oli kruunu keskellä ja seppele ympärillä, rististä kuitenkin luovuttiin, kun heidän raamatun tulkintansa muuttui. Tämä tunnus löytyy myös liikkeen perustajan Charles Taze Russellin haudalta. Nykyään Jehovan todistajat eivät käytä ristiä tunnuksenaan, vaan ristin ja kruunun on korvannut torni.

Jehovan todistajat eivät liioin hyväksy kirkollisten juhlapäivien viettoa. Heidän mukaansa joulun, pääsiäisen, juhannuksen ja muiden juhlapyhien alkuperä on pakanuudessa. Lisäksi kyseisiin juhliin liittyy heidän mukaansa pakanuudesta peräisin olevia tapoja (kuten joulukuusi ja pääsiäismunat) sekä joskus myös moraalittomuutta. Ainoa vuotuinen juhla, jota Jehovan todistajat viettävät, on Jeesuksen kuoleman muistonvietto (katso alla) keväällä, juutalaisen pääsiäisen aikoihin.

Saarnaamistyö

Jokaisen Jehovan todistajan odotetaan saarnaavan mahdollisuuksiensa mukaan haluamassaan muodossa. Kunkin kalenterikuukauden lopussa Jehovan todistajat palauttavat seurakuntaansa raportin, joka pitää sisällään määrät ja laadut julistamistyössä käytetyistä tunneista sekä ihmisille jaetuista painotuotteista. Jokaiselta kastetulta todistajalta vaaditaan vähintään yhden tunnin kuukausittainen työmäärä, mikä voi käytännössä olla vaikkapa ei-uskovan sukulaisen kanssa keskustelua hengellisistä asioista. Poikkeuksena yhden tunnin edellytyksestä seurakunnan vanhimmista muodostettu palveluskomitea voi sallia erityistapauksessa Jehovan todistajan raportoivan saarnaamistyötä vain 15 minuuttia kuukaudessa. Tällaisen kevennetyn järjestelyn pariin voi päästä, mikäli mahdollisuudet saarnaamistyöhön ovat hyvin rajalliset esimerkiksi korkean iän tai terveysongelmien vuoksi.[12] Mikäli Jehovan todistaja ei raportoi kuukaudessa vähintään yhtä tuntia tai kevennetyssä tapauksessa 15 minuuttia, hänestä tulee epäsäännöllinen julistaja. Mikäli raportoimattomuus edelleen jatkuu puolen vuoden ajan, julistajasta tulee toimeton.[13]

Muistonvietto

Jehovan todistajien ainoa vuotuinen uskonnollinen juhla on Jeesuksen kuoleman muistonvietto, jota Jeesus on Raamatussa kehottanut kaikkia kristittyjä viettämään. Muistonviettoa vietetään joka vuosi juutalaisen kalenterin mukaan 14. päivänä nisankuuta (eli abibkuuta) auringonlaskun jälkeen. Juhlaa vietetään yksinkertaisesti, mutta juhlallisesti. Sen alussa lauletaan laulu ja rukoillaan rukous, minkä jälkeen seuraa muistonviettoesitelmä, jossa selitetään Jeesuksen kuoleman ja muistoaterian merkitystä. Tämän jälkeen "vertauskuvat" eli leipä ja viini jaetaan. Nimitys vertauskuvat perustuu siihen, että Jehovan todistajat torjuvat kaikki ajatuksen Jeesuksen todellisesta tai ruumiillisesta läsnäolosta ehtoollisesta. Jeesus on läsnä vain ajatuksissa, rukouksissa ja muisteluissa. Leipä ja viini vertauskuvaavat Jeesuksen ruumista ja verta, ne eivät muutu Jeesuksen ruumiiksi ja vereksi.

Vertauskuviin osallistuvat vain ne, jotka katsovat kuuluvan 144.000:een hengestä siinneeseeä, joilla on taivaallinen toivo. Suurin osa Jehovan todistajista ei siis osallistu ehtoolliseen, vaan he seuraavat tilaisuutta "kunnioittavina tarkkailijoina". Voideltujen joukossa on muutamia suomalaisia, mutta heistä ei tehdä maakohtaista tilastoa. Vuonna 2005 vertauskuviin osallistui 8 524 henkilöä ympäri maailman.[14]

Kuri seurakunnissa

Pääartikkeli: Jehovan todistajien kuri seurakunnissa

Jehovan todistajien seurakunnissa kurinpidon hoitaa vanhimmisto. Jehovan todistajien seurakunnan vanhimmistoilla on käytettävissään Vartiotorni-seuran julkaisema kirja Kiinnittäkää huomiota itseenne ja koko laumaan, jossa on säädetty menettelytapoja seurakunnan kurinpitoa varten. Tavallisten seurakunnan julistajien ei ole mahdollista saada kirjaa tarkasteltavaksi eikä siihen viitata muussa Vartiotorni-seuran julkiseksi tarkoitetussa materiaalissa. Kirjan ohjeistuksia täydennetään aika ajoin. Kurinpitotoimia ovat muun muassa merkitseminen, julkinen ojennus ja erottaminen. Erottamista edeltää oikeuskomitea, jossa henkilön synnin vakavuutta arvioidaan ja päätetään mahdollisesta kurinpitotoimista. Erottamisen jälkeen vanhimmiston jäsenet pyrkivät käymään kunkin erotetun luona kerran vuodessa ohjatakseen hänet takaisin seurakunnan piiriin. Erotettujen kanssa ei saa keskustella. Erotetun sukulaisen kanssa keskustelemista muutoin kuin työ-, perhe- tai muissa tärkeissä asioissa kehotetaan välttämään.[15]

Esimerkkejä synneistä jotka luokitellaan vakaviksi

Esimerkiksi seuraavat synnit luokitellaan sellaisiksi räikeiksi synneiksi, jotka katumattomina tekoina johtavat erottamiseen oikeuskomiteassa:

  • Esiaviollinen seksi, aviorikos
  • Homoseksuaalinen seksi
  • Luopumus, joka tarkoittaa jonkin Jehovan todistajien perusopetuksien kiistämistä tai osallistumista aktiivisesti muun uskontokunnan toimintaan
  • Verensiirtojen ottaminen / veren syöminen
  • Uhkapelien pelaaminen
  • Tupakan polttaminen
  • Alkoholin väärinkäyttö (humalahakuinen juominen)
  • Äänestäminen poliittisissa vaaleissa tai ehdokkaaksi asettuminen
  • Asepalveluksen suorittaminen
  • Joulun, pääsiäisen tai muun ns. kristikunnan juhlapäivän viettäminen
  • Lipun tervehtiminen, kansallislaulun laulaminen

Suhtautuminen seurakunnasta erotettuihin ja eronneisiin

Jehovan todistajat suhtautuvat erittäin jyrkästi seurakunnastaan erotettuihin henkilöihin ja useimmissa tapauksissa heille puhumisesta kieltäydytään kokonaan. Jos erotettu tulee valtakunnansalille päästäkseen takaisin seurakunnan piiriin, hänet ohjataan vanhimmiston jäsenien puheille. Seurakunnan jäsenten ei tule keskustella erotetun kanssa myöskään valtakunnansalilla sinä aikana, kun erotettu osoittaa katumustaan käymällä kokouksissa. Tämä aika saattaa kestää muutamista kuukausista vuosiin riippuen täysin tapauksen luonteesta. Toistuva seurakunnasta erotettujen henkilöiden kanssa keskusteleminen johtaa seurakunnan jäsenen luottamustehtävien menetykseen ja lopulta seurakunnasta erottamiseen.

Humanitaariset suhteet kuten perheenjäsenyys kuitenkin kehotetaan pitämään: "Jos kristityssä huonekunnassa on erotettu sukulainen, hän on silti mukana huonekunnan normaaleissa jokapäiväisissä töissä ja toimissa." [16]"- - [Perheenjäsenen erottaminen tai eroaminen] merkitsee muutoksia siihen hengelliseen yhteenkuuluvuuteen, joka on saattanut vallita kodissa." [17] Mikäli erotettu sukulainen ei asu samassa taloudessa, kuten olisi esimerkiksi kotoa pois muuttaneen aikuisen lapsen suhteessa vanhempiinsa tai aikuisten sisarusten suhteessa toisiinsa, yhteydenpito voidaan lopettaa lähes kokonaan: "Saattaa olla mahdollista, että tuon sukulaisen kanssa ei tarvitse olla juuri lainkaan tekemisissä. Ja jos jotkin perheasiat vaatisivatkin yhteydenottoa, niin se rajoitettaisiin epäilemättä mahdollisimman vähiin - -" [18] Itse seurakunnasta eronnutta kohdellaan samalla tavalla kuin erotettua, riippumatta eroamisen syystä tai henkilön maailmankatsomuksesta.

Tavat

Pääartikkeli: Jehovan todistajien tavat

Suhde yhteiskuntaan

Jehovan todistajat haluavat pysyä puolueettomina suhteessa yhteiskuntaan ja poliittisiin järjestelmiin. Siksi he eivät pidä sopivana puolueisiin kuulumista. Jehovan todistajat pidättyvät äänestämisestä sekä ehdokkaaksi asettautumisesta poliittisissa vaaleissa. Jehovan todistajat kieltäytyvät myös asepalveluksesta. Asevelvollisuuden suorittamismuotona myös siviilipalvelus oli pitkään Jehovan todistajien mukaan kristitylle sopimatonta, kunnes menettelystä tehtiin jäsenten yksityinen asia vuonna 1996 ja pari vuotta sitten voimaan tulleen lain mukaan Suomessa olevien Jehovan todistajien on ollut mahdollisuus saada vapautus asepaveluksesta kokonaan. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Vartiotorni-seura on edellyttänyt Jehovan todistajien seurakuntien jäseniltä pysyttelemistä erossa poliittisista kiistakysymyksistä. Se on toisinaan johtanut Jehovan todistajuutta tunnustavien vaikeuksiin totalitäärisissä maissa. Esimerkiksi toisen maailmansodan aikana Saksassa useat Jehovan todistajat menehtyivät keskitysleireillä kieltäydyttyään palvelemasta asevoimissa.

Liikettä on syytetty useissa maissa jäsenten kohtuuttomasta kontrolloinnista. Liikkeen erottamiskäytäntö on saanut osakseen suurta kritiikkiä. Liikkeestä eroaminen on periaatteessa helppoa, mutta jäsenet eivät saa olla minkäänlaisessa yhteydessä erotettuun tai eronneeseen. Sen mukaan edes sukulaisten kanssa ei saisi olla yhteydessä, ellei ole pakko. [19]. Jehovan todistajien seurakuntien sisäisen oikeudenkäytön piirteiden kuten sen, että he suhtautuvat kielteisesti maallisiin oikeudenkäynteihin seurakunnan jäsenten kesken, on katsottu johtaneen muun muassa lasten hyväksikäyttäjien toiminnan edesauttamiseen. Tästä liikettä on arvostellut muun muassa entinen hallintoelimen avustaja Barbara Anderson [3]

Ranskassa vuonna 1996 parlamentaarinen selvitystyöryhmä luokitteli Jehovan todistajat yhdeksi 173:sta vaaralliseksi epäillyistä lahkosta, joita tarkkailemaan perustettiin erityinen toimielin.[4] Sittemmin Jehovan todistajien toiminnan verovapaus Ranskassa on poistettu ja valtio on vaatinut Ranskan Jehovan todistajilta suurta jälkiveroa takautuvasti. Venäjällä maaliskuussa 2004 oikeus päätti kieltää Jehovan todistajien toiminnan Moskovan alueella, jota ennen oikeus oli hylännyt kanteet toistuvasti. Oikeuden mielestä liikkeen käytännöt rikkovat perheitä, rohkaisevat itsemurhaan ja uhkaavat sen jäsenten terveyttä kieltämällä verensiirrot. [5] Kulttien ja uususkontojen toimintaa käsittelevä järjestö tosin toteaa, että "kulttien vastaisten liikkeiden asenne Jehovan todistajia ja muita uskonnollisia yhteisöjä kohtaan pidetään ihmisoikeusasianajajien piirissä syrjivänä; useimmat kulttien vastaset järjestöt eivät ole pystyneet toimittamaan väitteidensä tueksi todisteita; useimmat järjestöt eivät ole maininneet Jehovan todistajien panosta uskonnonvapauden puolesta". [6]

Moraali

Jehovan todistajien moraalikäsitykset perustuvat liikkeen raamatuntulkintaan. Jehovan todistajat uskovat, että Raamatun mukaan ihmiselämä alkaa hedelmöityksestä, joten aborttia pidetään murhana. Homoseksuaalisuuden, esiaviollisen ja avioliiton ulkopuolisen seksin harjoittamista pidetään vakavana syntinä eli seurakunnasta erottamisen perusteena. Palvonnan aikana pukeutuminen pidetään siistinä: Suomessa kokouksissa miehet pitävät pukua ja naiset mekkoja tai muita soveliaita vaatteita. Viihde, joka sisältää materialismia, väkivaltaa, seksiä tai spiritismiä, tuomitaan. Miesten pitäminä korvakorut tai pitkät hiukset voivat estää vastuullisen aseman tai muiden tehtävien saamisen seurakunnan toiminnassa. Myöskään partaa ei pidetä edustavana. Jehovan todistajat pitävät erityisen tärkeänä hyvää käytöstä ja lähimmäisenrakkautta sekä seurakunnassa että sen ulkopuolella.

Perhe-elämä

Naimisiin meneminen

Jehovan todistajien tulee mennä naimisiin vain toisen Jehovan todistajan kanssa. He soveltavat Raamatussa 1. Korinttilaiskirjeen 7:39 annettua neuvoa avioitua "vain Herrassa" siten, ettei kenenkään Jehovan todistajan tulisi mennä naimisiin ulkopuolisten kanssa. Ulkopuolisen kanssa naimisiin menemisestä ei eroteta, mutta joitakin seuraamuksia on. Näitä ovat esimerkiksi kaikkien seurakunnassa suoritettavien tehtävien menettäminen ja jopa jäsenen merkitseminen. Jos ulkopuolisen kanssa naimisiin menneen vanhemmat hyväksyvät avioliiton tai antavat sille "hiljaisen hyväksynnän", se voi johtaa palvelusetujen kuten esimerkiksi vanhimmistopaikan menettämiseen.

Jehovan todistajien perhe-elämä perustuu Raamatun suoraan antamaan malliin. Mies on perheen pää ja tekee lopulliset päätökset. Vaimojen tehtävänä on tukea ja neuvoa miehiään sekä kunnioittaa tehtyjä päätöksiä. Miehiä käsketään rakastamaan sekä kunnioittamaan vaimoaan ja hoitamaan perhettään kuten Kristus seurakuntia. Perheessä aviomiehen tulee kantaa vastuu päätöksistä ja niiden seurauksista Jumalan edessä. Hänen tulee ottaa huomioon vaimonsa toiveet ja perheen etu. Vanhemmilla on vastuu opettaa lapsiaan. Tämä tapahtuu osittain perhetutkistelu-menetelmän avulla, jossa tutkitaan jotakin Vartiotorni-seuran julkaisemaa tarkoitukseen sopivaa materiaalia. Lapsia ei kasteta syntyessä, vaan kaste tapahtuu lapsen omasta päätöksestä.

Avioero

Avioliittoa pidetään pyhänä, ja sitä ei tulisi purkaa muulloin kuin aviorikoksen yhteydessä. Turhaksi katsotusta avioliiton purkamisesta voi seurata seurakunnasta erottaminen. Mikäli avioliitto puretaan ilman, että aviorikosta on tapahtunut, osapuolet eivät voi tahoillaan avioitua uudelleen, kunnes on osoitettu toisen heistä harrastaneen seksuaalista kanssakäymistä jonkun kolmannen osapuolen kanssa. Tämä johtuu siitä, että Jehovan todistajat katsovat perusteetta puretun avioliiton kuitenkin edelleen olevan voimassa Jumalan ja seurakunnan edessä, kunnes aviorikos on tapahtunut. Mikäli kuitenkin avioidutaan uudelleen ilman todennettua aviorikosta edellisessä liitossa, "luvatta" avioituva yleensä erotetaan seurakunnasta. [20]

Seksi

Jehovan todistajat eivät kiellä ehkäisyä, joskin raskauden keskeytystä kuten aborttia ei hyväksytä, eli yritystä keskeyttää hedelmöityneen munasolun kehitys.[21] Sterilisaatioon ehkäisykeinona suhtaudutaan erittäin kielteisesti, ja se saattaa ilman pätevää terveydellistä perustetta tehtynä asettaa kyseenalaiseksi henkilön kyvyt toimia seurakunnan vastuutehtävissä.[22]

Alkoholi ja muut päihteet

Jehovan todistajat saavat käyttää alkoholia, jos he niin haluavat. Humalahakuinen juominen lasketaan synniksi ja alkoholismi voi olla erottamisen peruste. Tupakointia pidetään ruumiin saastuttamisena, ja tupakointi onkin jäseniltä ehdottomasti kielletty. Tupakointi kiellettiin jäseniltä 1970-luvulla, jolloin todistajilla oli puoli vuotta aikaa lopettaa. Huumeet on myös kielletty. Jehovan todistajat saavat käyttää kaikkia lääkärin määräämiä lääkkeitä ohjeiden mukaan.

Suhtautuminen ulkopuolisiin, kritiikkiin ja mediaan

Jehovan todistajat uskovat, että vain heidän järjestönsä yhteydessä voi pelastua tulevasta nykyisen maailmanjärjestyksen lopusta. Jehovan todistajat suhtautuvat kielteisesti siihen, että liikkeen jäsenet ystävystyisivät läheisesti ulkopuolisten kanssa.[23] He eivät kannusta jäseniään osallistumaan esimerkiksi koulun kerhoihin tai urheiluseurojen toimintaan.[24] Julkaisuissa kuitenkin kehotetaan jatkuvasti olemaan avoin ja huomaavainen kaikille ihmisille uskonnosta, rodusta, sukupuolesta tai iästä riippumatta.

Jehovan todistajat uskovat, että toisinaan televisio ja sanomalehdet levittävät heistä valheellisia tai vääristeltyjä tietoja. Mediassa on esimerkiksi uutisoitu tapauksista, joissa Jehovan todistaja on kieltäytynyt verensiirroista tai kieltänyt sellaisen antamisen lapselleen. Vuonna 2002 Britannian yleisradioyhtiö BBC televisioi dokumentin, jossa Jehovan todistajien järjestöä Vartiotorni-seuraa syytettiin lasten hyväksikäyttötapausten peittelystä ja salaamisesta seurakunnissa. [7] TV-dokumentteja aiheesta televisioitiin myös muun muassa Ruotsissa (Uppdrag Granskning), Yhdysvalloissa (Dateline, NBC), Australiassa (Sunday) ja Suomessa (Silminnäkijä, TV2). Vartiotornissa kirjoitetaan: "Useissa maissa media on väittänyt, että todistajat ovat kieltäytyneet antamasta lapsilleen lääkärinhoitoa ja myös tieten tahtoen katsoneet läpi sormien uskonveljiensä vakavia syntejä. - - Vilpittömät ihmiset, jotka tuntevat meidät, tajuavat kuitenkin nämä syytökset vääriksi." [25]

Jehovan todistajat syyttävät liikkeen aktiivisia ex-jäseniä eli luopioita vääristelyiden, valheiden ja puolitotuuksien levittämisestä. Jehovan todistajat eivät suhtaudu suopeasti siihen, että entiset jäsenet ovat kritisoineet Vartiotorni-seuran toimintatapoja ja opetuksia Internetissä tai mediassa. "Miten voimme välttyä joutumasta luopioiden petoksen uhreiksi? - - ’Kartamme heitä’ hylkäämällä heidän järkeilynsä – esittävätpä he niitä suullisesti, painetussa muodossa tai Internetissä"[26]. Jehovan todistajat suosittelevat, että kun etsitään Internetistä tietoa Jehovan todistajista, mentäisiin suoraan jollekin Vartiotorni-seuran virallisista sivuista eikä käytettäisi hakukoneita, jotka heidän mukaansa antavat tuloksena pääasiallisesti luopioiden ylläpitämiä sivustoja [27].

Jehovan todistajien Vartiotorni-seura on viime aikoina puolustanut oikeuksiaan aktiivisemmin Internetissä julkaistun aineiston suhteen. Tammikuussa 2006 The Guardian kertoi verkkoversiossaan, että aihealueittain valikoituja lainauksia Vartiotorni-seuran julkaisemasta kirjallisuudesta esittänyt suosittu kanadalainen sivusto Quotes.Watchtower.ca suljettiin. [8] Vartiotorni-seura oli esittänyt sivuston pitäjälle 100 000 Kanadan dollarin haasteen sulkea sivusto vedoten tekijänoikeusrikkomuksiin ja siihen, että tekijän tarkoitus olisi sitaattioikeuden rehellisen käyttämisen sijaan "kiusaannuttaa asianomistaja" lainaamalla valikoidusti Vartiotorni-seuran julkaisemaa kirjallisuutta.

Veri ja elinsiirrot

Pääartikkeli: Jehovan todistajien verioppi
Jehovan todistajat pitävät verensiirtoja Raamatun vastaisina

Jehovan todistajat kieltäytyvät verta sisältävien elintarvikkeiden käyttämisestä ja verensiirroista. Tämä opetus perustuu heidän käsitykseensä Raamatun käskystä "karttaa verta". Verta ei saa säilyttää myöhempää siirtoa varten. Myöskään veren luovuttaminen ei ole sopivaa. Kieltäytyminen verestä koskee kokoveren lisäksi veren pääkomponentteja (punasoluja, valkosoluja, verihiutaleita sekä veriplasmaa). Pääkomponenteista johdettujen osasten, fraktioiden, vastaanottamista pidetään omantunnon asiana, sillä joitakin osasia saa muun muassa sikiö luonnollisesti raskauden aikana äidiltään, esimerkiksi immunoglobuliineja. Nykylääketieteessä kokoverensiirrot ovat harvinaisempia, ja yhä useammin leikkauksissa ja erilaisissa lääkkeissä käytetään jotain veren johdannaista. Jehovan todistajat voivat hyväksyä oman veren kierrättämisen suljetussa järjestelmässä, jos se ei katkaise normaalia verenkiertoa ja varastoitu veri lasketaan suoraan takaisin ilman pitempää varastointia. Omantunnon kysymys on myös, hyväksyykö lääkkeen sekoittamisen omaan vereen kehon ulkopuolella. Erittäin monet jäsenet noudattavat järjestön vanhaa ohjetta ja kieltäytyvät kaikista veren kierrättämiseen liittyvistä hoidoista, koska aikaisemmin kaikki veren osat olivat kiellettyjä. Veren fraktiot salliva oppimuutos on tullut 2000-luvun aikana. [28] Jehovan todistajat tunnetaan hyvin siitä, että he kertovat ihmisille verensiirtojen mahdollisista vaaroista. Jehovan todistajien edustajat ovat maininneet, että veriplasman määrän lisääminen on yleinen tapa hoitaa potilasta hätätilanteessa. [29]

Elinsiirron ottaminen on nykyisin kunkin Jehovan todistajan omantunnon mukaisesti päätettävissä oleva asia [30], vaikka sen yhteydessä elimistöön tulee runsaasti ulkopuolisia valkosoluja. Jehovan todistajat suhtautuivat elinsiirtoihin kielteisesti vuosina 1967–1980, jolloin he pitivät elinsiirtoja kannibalismina.[31] Verestä kieltäytymiseen liittyvät asiat ovat saaneet melko paljon julkisuutta Jehovan todistajien yhteydessä. Vaikka Jehovan todistajat pyrkivät estämään myös heidän alaikäisille lapsilleen tehtävät verensiirrot, oikeusistuimet länsimaissa, mukaan lukien Suomessa[32], ovat joissain tapauksissa puuttuneet asiaan ja huostaanoton kautta antaneet lapselle vereen liittyvää tilanteessa välttämättömäksi katsottua hoitoa.

Kritiikkiä

Jehovan todistajat ovat saaneet osakseen sekä kritiikkiä, joka kohdistuu heidän käsityksiinsä verensiirroista, puolueettomuudesta, asepalveluksesta sekä heidän tapaansa kohdella entisiä jäseniä. Jehovan todistajia on kritisoitu myös siitä, että heidän oppinsa muuttuvat aika ajoin. Tämä on myös aiheuttanut Jehovan todistajista eronneiden pienempien uskonnollisten ryhmien muodostumisen.

Uskomusten perusta

Jehovan todistajat väittävät, että hallintoelimen olemassaolosta ensimmäisellä vuosisadalla on selvät todisteet. [33] Raymond Franz sanoo, että Galatalaiskirjeen 1:16-20 todistaa, ettei Paavali ajatellut Jerusalemin apostolien olevan jonkinlaisessa korkeammassa hallintoelimen virassa. [34] Hän myös sanoo, että Jerusalemin kokous oli yksittäinen tapaus[35] ja että kristikunnan keskushallinto muodostui vasta neljännellä vuosisadalla.[36]. Jehovan todistajien oppien mukaan hallintoelimen jäsenet eivät olleet silloin, eivätkä nykyäänkään toisia korkeammassa asemassa, vaan jokaisella on oma tehtävänsä seurakunnan ja järjestön yhteydessä, ns. teokraattinen järjestys, jossa jokainen samassa asemassa Jumalaan nähden.

Verioppi

Jehovan todistajien verioppia on kritisoitu valtavasti julkisuudessa. Kriitikkojen mielestä Jehovan todistajien kanta verensiirtoihin aiheuttaa satojen, ellei tuhansien, viattomien kuoleman. Varsinkin Jehovan todistajien lapsien kuolemat ovat järkyttäneet ihmisiä ympäri maailman. Lapset eivät välttämättä saa tilaisuutta valita haluavatko he verensiirron vai ei. Joissakin maissa oikeusistuimet ovat määränneet verensiirtoja vaarassa oleville lapsille.

Toisaalta asiantuntijoiden suhtautuminen verensiirtoihin on muuttunut radikaalisti. Jehovan todistaja-potilaiden hoitaminen ilman verta on ollut avuksi lääkäreille näiden kehitellessä vaihtoehtoisia hoitomuotoja.

Kritiikki Suomessa

Suomessa entiset Jehovan todistajat ovat Uskontojen Uhrien tuki Ry:n kanssa järjestäneet mielenosoituksia Jehovan todistajien vuosittaisen suurimman kokoontumisen, piirikonventin, yhteydessä Helsingissä vuodesta 1999 alkaen.[37] Vuonna 2006 mielenosoitus järjestetään Helsingin lisäksi myös Tampereella pidettävän piirikonventin yhteydessä. Useina vuosina, kuten vuosina 2003 ja 2005, teemana on ollut uskonnonvapauden ja muiden ihmisoikeuksien kuten mielipiteen- ja ajattelunvapauden puute Jehovan todistajien yhteisössä eri tavalla ajattelevien yksilöiden eristämisen vuoksi [HS.fi]. Vuonna 2006 mielenosoituksissa erityisteemana on yhteisössä lapsiin kohdistuva henkinen ja fyysinen väkivalta. [9]

Aiheesta muualla

Virallista tiedotusta Jehovan todistajilta

Epävirallisia sivuja sekä (muun muassa entisten jäsenien) näkökulmia

Kirjoja

Katso myös

Muut luokassa Jehovan todistajat olevat artikkelit

Lähteet

  1. ↑ Vartiotorni 15.1.1981 s.31
  2. ↑ Pasi Turunen - Vartiotorni valtakunta uudessa valossa (2. painos) s. 25 Julkaissut: Kuva ja Sana (ISBN 951-585-135-1)
  3. ↑ Pasi Turunen - Vartiotorni valtakunta uudessa valossa (2. painos) s. 26 Julkaissut: Kuva ja Sana (ISBN 951-585-135-1)
  4. ↑ Herätkää! 8.9.1969 s.14
  5. ↑ Vartiotorni 1. Helmikuuta 2006 s. 30
  6. ↑ Vartiotorni 1. Helmikuuta 2006 s. 30
  7. ↑ Valtakunnan Palveluksemme 11/2005 s.28-29
  8. ↑ Valtakunnan Palveluksemme 4/1986 s.5
  9. ↑ Crisis of Conscience, Julkaisija: Commentary Press, 2002, s.164-165
  10. ↑ Palvo ainoaa tosi jumalaa kappale 6, julkaissut Jehovan todistajat 2002
  11. ↑ Järjestetyt Tekemään Jehovan Tahto (2005) s. 5-6
  12. ↑ Valtakunnan Palveluksemme, 10/2002 s.8
  13. ↑ Valtakunnan Palveluksemme, 1/2000 s.3
  14. ↑ Vartiotorni 1.2.2006 s. 27-30
  15. ↑ Valtakunnanpalveluksemme Elokuu 2002
  16. ↑ Vartiotorni 15.4.1991 s. 22 alaviite
  17. ↑ Vartiotorni 15.11.1981 s. 28
  18. ↑ Valtakunnan Palveluksemme 8/2002 s. 4
  19. ↑ Valtakunnan Palveluksemme, Elokuu 2002
  20. ↑ Kiinnittäkää Huomiota Itseenne ja Koko Laumaan s.132-133
  21. ↑ Vartiotorni 15.2. 1970 s.92 (vuosikerta)
  22. ↑ Vartiotorni 15.6. 1999 s.27
  23. ↑ Vartiotorni 1.7, 1993 s.22
  24. ↑ Koulu, 1983, s.23-24
  25. ↑ Vartiotorni 1.9, 2004 s.16
  26. ↑ Vartiotorni 15.2, 2004 s.17
  27. ↑ Valtakunnan Palveluksemme 6/2005 s.7
  28. ↑ (June 15, 2000). The Watchtower, p. 29-31
  29. ↑ "Herätkää!" Helmikuu 22, 1976
  30. ↑ Herätkää! 22/9 1982
  31. ↑ Watchtower 15/11, 1967
  32. ↑ KHO 2385/3/99
  33. ↑ Vartiotorni 15.3.1990
  34. ↑ Raymond Franz - In Search Of Christian Freedom s. 44 (Julkaissut: Commentary Press)
  35. ↑ Raymond Franz - In Search Of Christian Freedom s.47 (Julkaissut: Commentary Press)
  36. ↑ Raymond Franz - In Search Of Christian Freedom s. 63-68 (Julkaissut: Commentary Press)
  37. ↑ JTTuki.info http://www.jttuki.info/Konva2004/index.html

Julkaisut ovat Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran (Watch Tower Bible and Tract Society) julkaisemia ellei toisin mainita.

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jehovan_todistajat&oldid=1467479”