Kai Mykkänen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kai Mykkänen
Mykkänen kesäkuussa 2023.
Mykkänen kesäkuussa 2023.
Suomen ilmasto- ja ympäristöministeri
Orpon hallitus
20.6.2023–
Edeltäjä Maria Ohisalo
Suomen sisäministeri
Sipilän hallitus
12.2.2018–6.6.2019
Edeltäjä Paula Risikko
Seuraaja Maria Ohisalo
Suomen ulkomaankauppa- ja kehitysministeri
Sipilän hallitus
22.6.2016–12.2.2018
Edeltäjä Lenita Toivakka
Seuraaja Anne-Mari Virolainen
Kansanedustaja
22.4.2015–
Ryhmä/puolue Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Uudenmaan vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt31. heinäkuuta 1979 (ikä 44)
Espoo
Asuinpaikka Espoo
Puoliso Anna Mykkänen
Lapset 2
Tiedot
Puolue Kansallinen Kokoomus
Koulutus Valtiotieteiden maisteri
Sotilaspalvelus
Sotilasarvo yliluutnantti
Joukkoyksikkö Kaartin jääkärirykmentti
Aiheesta muualla
Kotisivu

Kai Aslak Mykkänen (s. 31. heinäkuuta 1979 Espoo) on suomalainen kokoomuslainen poliitikko ja ekonomisti. Hän on toiminut ympäristö- ja ilmastoministerinä Orpon hallituksessa 20. kesäkuuta 2023 lähtien.[1] Aiemmin Mykkänen on toiminut Sipilän hallituksen sisäministerinä vuosina 2018–2019 ja ulkomaankauppa- ja kehitysministerinä vuosina 2016–2018. Hän on ollut kansanedustaja vuodesta 2015 lähtien.

Mykkänen on toiminut Espoon kaupunginvaltuutettuna vuodesta 2017 lähtien.[2]

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuorena Mykkänen kampanjoi ympäristön puolesta ja johti Espoon nuorten ympäristönsuojelijoiden yhdistystä. Mykkänen on toiminut 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa Espoon Nuorisovaltuuston, Suomen Lukiolaisten Liiton ja Kokoomusnuorten puheenjohtajana.[3] Mykkänen oli Espoon kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 2001–2008, joista kaupunginhallituksessa vuosina 2005–2006.[4] Hän työskenteli europarlamentaarikko Alexander Stubbin avustajana vuosina 2004–2006.[4]

Mykkänen opiskeli taloustiedettä ja valmistui valtiotieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2006[5], jonka jälkeen hän työskenteli Venäjällä Pietarissa Sampo Pankin palveluksessa vuosina 2006-2008.[6] Hän on myös työskennellyt BearingPoint Finlandin seniorikonsulttina vuosina 2008-2009 ja Suomen suurimpien yritysten muodostaman yhteenliittymän East officen ekonomistina vuosina 2009-2011.[7]

Mykkänen toimi elinkeinoministeri Jyri Häkämiehen erityisavustajana vuosina 2011-2013.[4] Vuosina 2013-2015 Mykkänen toimi Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) johtoryhmän jäsenenä sekä johtajana vastuualueenaan keskeiset vaikuttamishankkeet ja uudistuminen.[8]

Eduskuntaan Mykkänen valittiin ensimmäisen kerran vuoden 2015 vaaleissa Uudenmaan vaalipiiristä.[9] Vuonna 2017 hänet valittiin uudelleen Espoon kaupunginvaltuustoon, suurimmalla henkilökohtaisella äänimäärällä.[10]

Mykkänen nousi ulkomaankauppa -ja kehitysministeriksi Sipilän hallitukseen Lenita Toivakan tilalle kesäkuussa 2016.[11] Mykkäsestä tuli sisäministeri helmikuussa 2018.[12]

Eduskuntavaaleissa 2019 Mykkänen sai 14 226 ääntä Uudenmaan vaalipiirissä ja tuli valituksi.[13] Hänet valittiin kesäkuussa 2019 Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi.[14]

Mykkänen ei haastanut Kokoomuksen nykyistä puheenjohtajaa Petteri Orpoa vuoden 2020 puoluekokouksessa.[15]

Vuoden 2023 eduskuntavaaleissa Mykkänen valittiin eduskuntaan kolmannelle kaudelle 15 072 äänellä.[16]

Näkemyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mykkänen on profiloitunut politiikassa talous-, ympäristö- ja energia-kysymyksissä sekä Venäjä-politiikassa.[17] Mykkänen on kertonut pyrkineensä muun muassa liikenteen ja energiatuotannon haittaverojen korottamiseen.[18] Hän on kannattanut hiilivoimasta luopumista.[19] Vuonna 2018 Mykkänen ilmaisi, että Suomen pitää ryhtyä entistä tehokkaammin houkuttelemaan ulkomailta työntekijöitä.[20] Sisäministerinä Mykkänen kannatti kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden henkilöiden siirtämistä pois Suomesta.[21] Mykkänen kehotti vuoden 2021 lopussa hallitusta harkitsemaan aidan rakentamista Suomen itärajalle.[22] Huhtikuussa 2022 Mykkänen vaati Suomea irtautumaan välittömästi venäläisestä sähköstä, maakaasusta ja öljystä.[23] Maaliskuussa 2023 Mykkänen ehdotti, että hallitus siirtäisi valtion sijoitusyhtiön Solidiumin omistamat osakkeet suomalaisille korkeakouluille.[24]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mykkänen kasvoi Espoon Tapiolassa. Hän kävi Tapiolan lukion ja opiskeli pitkänä kielenä venäjää.[25] Mykkänen on sotilasarvoltaan yliluutnantti.[7][26]

Kai Mykkäsen isä on entinen Yleisradion ohjelmajohtaja ja entinen kansanedustaja Jouni Mykkänen[27] ja äiti venäjän kielen tulkkina Suomen Moskovan-suurlähetystössä ja Yleisradiossa uransa tehnyt Maria Mykkänen (o.s. Sokolow). Kai Mykkäsen äidinpuoleisen isoäidin lapsuudenperhe pakeni vallankumousta Pietarista Suomeen.[25]

Mykkänen on naimisissa eläinlääkäri Anna Mykkäsen kanssa, ja parilla on kaksi lasta.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pääministeri Orpon hallitus nimitettiin Valtioneuvosto. 20.6.2023. Viitattu 22.10.2023.
  2. Espoo, valitut tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 9.3.2024.
  3. hannu: Vaikuttajatarina: Sisäministeri Kai Mykkänen aloitti poliitikon uransa nuorisovaltuuston puheenjohtajana Suomen Nuorisovaltuustojen Liitto ry. 6.6.2019. Viitattu 28.3.2023.
  4. a b c Kai Mykkänen lokakuussa ministeri Häkämiehen erityisavustajaksi 6.9.2010. Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 14.12.2012.
  5. Kai Mykkänen www.eduskunta.fi. Viitattu 12.5.2017.
  6. a b Kuka ihmeen Kai Mykkänen? Tällainen on uuden ministerin tausta Aamulehti. 21.6.2016. Arkistoitu 18.11.2018. Viitattu 17.11.2018.
  7. a b Kai Mykkänen www.eduskunta.fi. Viitattu 28.3.2023.
  8. Lasse Laatunen EK:n työmarkkinajohtajaksi 14.12.2012. Elinkeinoelämän keskusliitto. Viitattu 14.12.2012. [vanhentunut linkki]
  9. Vaalit 2015, Valitut ehdokkaat Uudenmaan vaalipiiri Oikeusministeriö. Viitattu 21.4.2015.
  10. Espoo - Kuntavaalit 2017 - Vaalien tulospalvelu | Yle Vaalien tulospalvelu. Viitattu 28.3.2023.
  11. Yllätysministeri Mykkänen tunnetaan Venäjä-osaamisestaan www.iltalehti.fi. Viitattu 21.6.2016. fi-FI
  12. Ministerinimitykset valtioneuvostossa 12. helmikuuta 12.2.2018. Valtioneuvosto. Arkistoitu 13.2.2018. Viitattu 12.2.2018.
  13. https://vaalikone.yle.fi/eduskuntavaali2019/2/ehdokkaat/214?lang=fi-FI
  14. Helsingin Sanomat hs.fi.
  15. Uusi Suomi uusisuomi.fi.
  16. Eduskuntavaalit 2023: Uudenmaan vaalipiiri, valitut 5.4.2023. OIkeusministeriö. Viitattu 15.4.2023.
  17. Ulla Janhonen: Ministeri Kai Mykkänen: Suomen energiariippuvuutta Venäjästä liioitellaan Seura.fi. 28.12.2016. Viitattu 28.3.2023.
  18. Sinivihreä maailmanparantaja ja Venäjän tuntija | Helsingin yliopisto www.helsinki.fi. Viitattu 28.3.2023.
  19. Lauantaivieras | Ministeri Kai Mykkänen on vihreä kokoomuslainen, joka vaatii perustuloa ja hiilivoimasta luopumista – ”Meidän pitää iskeä käpertymistä ja trumpismia vastaan” Helsingin Sanomat. 27.5.2017. Viitattu 28.3.2023.
  20. Suomeen työn perässä tuleville pitää saada luvat kuntoon päivässä ja EU:n ulkorajoille pystyttää keskuksia, vaatii sisäministeri Mykkänen Helsingin Sanomat. 17.11.2018.
  21. "Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet pitää pystyä siirtämään pois Suomesta" Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 28.3.2023.
  22. Kai Mykkänen: Hallituksen harkittava aidan rakentamista Suomen itärajalle siirtolaiskriisin vuoksi www.iltalehti.fi. Viitattu 28.3.2023.
  23. Markus Mäki: Kai Mykkänen Ylellä: Suomen pitäisi irtautua heti Venäjän energiasta Verkkouutiset. 26.4.2022. Viitattu 28.3.2023.
  24. Korkeakoulut | Kokoomuksen Mykkänen siirtäisi kahdeksan miljardin osakesalkun valtiolta korkeakouluille Helsingin Sanomat. 14.3.2023. Viitattu 29.3.2023.
  25. a b Janhonen, Ulla: Ministeri Kai Mykkänen: Suomen energiariippuvuutta Venäjästä liioitellaan Seura.fi. 28.12.2016. Viitattu 26.8.2018.
  26. Satu Äijälä: Katso, kenellä ministereistä on korkein sotilasarvo – yhdellä unohtumaton muisto tykistön talvileiriltä Ilta-Sanomat. 11.7.2023. Viitattu 6.10.2023.
  27. Metelinen, Sami: Pääministeri­peliä Uudella­maalla Nykypäivä. 13.2.2015. Arkistoitu 10.5.2015. Viitattu 5.5.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Maria Ohisalo
Suomen ilmasto- ja ympäristöministeri
2023
Seuraaja:
Edeltäjä:
Paula Risikko
Suomen sisäasiainministeri
20182019
Seuraaja:
Maria Ohisalo