Ero sivun ”Semipresidentialismi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p taipuu |
|||
| Rivi 4: | Rivi 4: | ||
'''Semipresidentialismi''',<ref name=anckar/> ('''puolipresidentiaalinen järjestelmä''', '''parlamentaaris-presidenttivaltainen tasavalta'''), on [[tasavalta]]lainen hallintojärjestelmä, jossa on sekä [[parlamentarismi]]n ja [[presidenttijohtoinen järjestelmä|presidenttijohtoisen järjestelmän]] (presidentialismin) ominaisuuksia. Se eroaa laajasta parlamentarismista siten, että parlamentista riippumaton presidentti on maan todellinen johtaja eikä vain symbolinen, edustuksellinen valtionpäämies, presidentillisestä järjestelmästä siinä, että pääministerijohtoisen hallituksen on nautittava parlamentin enemmistön luottamusta ja sen jäsenet (ministerit) ovat yleensä samalla kansanedustajia. Semipresidentialismissa [[toimeenpanovalta]] on jaettu parlamentista riippumattoman presidentin sekä parlamentaarisen pääministerijohtoisen hallituksen kesken, kun presidentiaalisessa järjestelmässä toimeenpanovalta kuuluu periaatteessa ainoastaan presidentille, vaikka tämä delegoi osan siitä ministereille. Toisaalta semipresidentialismissa presidentillä saattaa olla oikeus hajottaa parlamentti (kuten Suomessakin aikaisemmin oli<ref>http://www.hs.fi/kulttuuri/a1305553736060</ref>), mutta presidentiaalisissa maissa tätä oikeutta ei yleensä ole presidentille myönnetty. |
'''Semipresidentialismi''',<ref name=anckar/> ('''puolipresidentiaalinen järjestelmä''', '''parlamentaaris-presidenttivaltainen tasavalta'''), on [[tasavalta]]lainen hallintojärjestelmä, jossa on sekä [[parlamentarismi]]n ja [[presidenttijohtoinen järjestelmä|presidenttijohtoisen järjestelmän]] (presidentialismin) ominaisuuksia. Se eroaa laajasta parlamentarismista siten, että parlamentista riippumaton presidentti on maan todellinen johtaja eikä vain symbolinen, edustuksellinen valtionpäämies, presidentillisestä järjestelmästä siinä, että pääministerijohtoisen hallituksen on nautittava parlamentin enemmistön luottamusta ja sen jäsenet (ministerit) ovat yleensä samalla kansanedustajia. Semipresidentialismissa [[toimeenpanovalta]] on jaettu parlamentista riippumattoman presidentin sekä parlamentaarisen pääministerijohtoisen hallituksen kesken, kun presidentiaalisessa järjestelmässä toimeenpanovalta kuuluu periaatteessa ainoastaan presidentille, vaikka tämä delegoi osan siitä ministereille. Toisaalta semipresidentialismissa presidentillä saattaa olla oikeus hajottaa parlamentti (kuten Suomessakin aikaisemmin oli<ref>http://www.hs.fi/kulttuuri/a1305553736060</ref>), mutta presidentiaalisissa maissa tätä oikeutta ei yleensä ole presidentille myönnetty. |
||
Merkittäviä semipresidentiaalisia maita ovat [[Ranska]] ja [[Venäjä]]. Muita esimerkkejä semipresidentiaalisesta järjestelmästä Euroopassa ovat olleet ainakin [[Suomi]] ja [[Kroatia]], mutta nämä maat siirtyivät semipresidentialismista laajaan parlamentarismiin vuonna 2000.<ref>http://www.doria.fi/handle/10024/17371</ref><ref>http://www.state.gov/outofdate/bgn/croatia/197870.htm</ref> Suomessa semipresidentialismiin johti se, että itsenäisyyden alussa |
Merkittäviä semipresidentiaalisia maita ovat [[Ranska]] ja [[Venäjä]]. Muita esimerkkejä semipresidentiaalisesta järjestelmästä Euroopassa ovat olleet ainakin [[Suomi]] ja [[Kroatia]], mutta nämä maat siirtyivät semipresidentialismista laajaan parlamentarismiin vuonna 2000.<ref>http://www.doria.fi/handle/10024/17371</ref><ref>http://www.state.gov/outofdate/bgn/croatia/197870.htm</ref> Suomessa semipresidentialismiin johti se, että itsenäisyyden alussa kiisteltäessä siitä, pitäisikö Suomen olla monarkia vai tasavalta, päädyttiin sellaiseen kompromissiin, että Suomesta tuli tasavalta mutta presidentti sai parlamentaarisen maan presidentiksi erittäin laajat valtaoikeudet. Semipresidentiaalinen järjestelmä on käytössä myös eräissä [[Afrikka|Afrikan]] maissa. |
||
Sanan semipresidentialismi keksi [[Maurice Duverger]] vuonna 1978 analysoidessaan Ranskan poliittista järjestelmää. |
Sanan semipresidentialismi keksi [[Maurice Duverger]] vuonna 1978 analysoidessaan Ranskan poliittista järjestelmää. |
||
Versio 15. tammikuuta 2020 kello 14.05
 |
Tämän artikkelin nimi saattaa olla virheellinen. Uudesta nimestä ei kuitenkaan ole päästy selvyyteen. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Osa artikkelisarjaa |
| Valtiomuodot |
|---|
| Vallan lähde |
|
(Itsevaltius)
|
|
(Uskonnollinen valta)
|
| Vallan ideologia |
|
(yhteiskuntapoliittiset ideologiat)
|
|
(sosioekonomiset ideologiat)
|
|
Globaali vs. paikallinen (geokulttuuriset ideologiat)
|
| Vallan rakenne |
|
Yhtenäinen |
|
Kansainväliset suhteet |
Semipresidentialismi,[1] (puolipresidentiaalinen järjestelmä, parlamentaaris-presidenttivaltainen tasavalta), on tasavaltalainen hallintojärjestelmä, jossa on sekä parlamentarismin ja presidenttijohtoisen järjestelmän (presidentialismin) ominaisuuksia. Se eroaa laajasta parlamentarismista siten, että parlamentista riippumaton presidentti on maan todellinen johtaja eikä vain symbolinen, edustuksellinen valtionpäämies, presidentillisestä järjestelmästä siinä, että pääministerijohtoisen hallituksen on nautittava parlamentin enemmistön luottamusta ja sen jäsenet (ministerit) ovat yleensä samalla kansanedustajia. Semipresidentialismissa toimeenpanovalta on jaettu parlamentista riippumattoman presidentin sekä parlamentaarisen pääministerijohtoisen hallituksen kesken, kun presidentiaalisessa järjestelmässä toimeenpanovalta kuuluu periaatteessa ainoastaan presidentille, vaikka tämä delegoi osan siitä ministereille. Toisaalta semipresidentialismissa presidentillä saattaa olla oikeus hajottaa parlamentti (kuten Suomessakin aikaisemmin oli[2]), mutta presidentiaalisissa maissa tätä oikeutta ei yleensä ole presidentille myönnetty.
Merkittäviä semipresidentiaalisia maita ovat Ranska ja Venäjä. Muita esimerkkejä semipresidentiaalisesta järjestelmästä Euroopassa ovat olleet ainakin Suomi ja Kroatia, mutta nämä maat siirtyivät semipresidentialismista laajaan parlamentarismiin vuonna 2000.[3][4] Suomessa semipresidentialismiin johti se, että itsenäisyyden alussa kiisteltäessä siitä, pitäisikö Suomen olla monarkia vai tasavalta, päädyttiin sellaiseen kompromissiin, että Suomesta tuli tasavalta mutta presidentti sai parlamentaarisen maan presidentiksi erittäin laajat valtaoikeudet. Semipresidentiaalinen järjestelmä on käytössä myös eräissä Afrikan maissa.
Sanan semipresidentialismi keksi Maurice Duverger vuonna 1978 analysoidessaan Ranskan poliittista järjestelmää.
Semipresidentialistiset valtiot
Aikaisemmin semipresidentiaalisia valtioita
| Valtio |
|---|
 Kroatia
|
 Suomi
|
Lähteet
 |
Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi. Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille. |