Kythera

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 6. huhtikuuta 2012 kello 18.41 käyttäjän Roquai (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tätä artikkelia on ehdotettu suositelluksi artikkeliksi.
Suositeltu artikkeli -laatumerkinnän on tarkoitus kertoa, että artikkeli yhteisön mielestä on erityisen hyvin kirjoitettu ja kattava. Artikkelin ehdokassivulla voit ottaa asiaan kantaa.
Kíthira
Κύθηρα
Kíthiran sijainti Kreikassa.
Kíthiran sijainti Kreikassa.
Kíthiran sijainti Kreikassa.
Maantiede
Sijainti 36°14′N, 22°59′E
Saariryhmä Jooniansaaret
Merialue Välimeri
Pinta-ala 279,593[1] km²
Korkein kohta 506[2] tai 507[3]
Valtio
Valtio Kreikka
Alue Attika
Kunta Kíthira[4]
Väestö
Väkiluku 3 334 (2010)[5]
Kielet Kreikka

Kíthira (kreik. Κύθηρα, myös Kythira, Kythera, Cythera) on Jooniansaarten saariryhmään kuuluva Kreikan saari Välimeressä. Saaren pinta-ala on 279,593 neliökilometriä ja asukasluku 3 334 (vuonna 2010).[5] Kíthiran talous perustuu enimmäkseen maanviljelyyn, karjanhoitoon ja kalastukseen.[6] Saaren matkailu on vähäistä lukuun ottamatta heinä- ja elokuuta.[5]

Saari asutettiin ensimmäisen kerran neoliittisella kaudella. Minolaiset saapuivat saarelle 2000-vuosituhannella eaa. ja väistyivät mykeneläisten tieltä 1400-luvulla eaa. Mykeneläisiä seurasivat vuorollaan doorilaiset, foinikialaiset ja spartalaiset. Myöhemmin saarta ovat hallinneet myös roomalaiset, bysanttilaiset, arabimerirosvot, venetsialaiset, ranskalaiset, osmanit, venäläiset ja britit. Osaksi Kreikkaa saari liitettiin vuonna 1864. Italia ja Saksa miehittivät Kíthiran toisen maailmansodan aikana.[7]

Etymologia ja mytologia

Antoine Watteaun maalaus Laivaan astuminen Kytheran matkalle (Louvren versio, 1717): On kiistelty, kuvaako se lähtöä rakkauden saarelle, Aftoditen synnyinpaikkaan Kíthiralle vai sieltä pois.[8]
Kapsálin kylä saaren etelärannikolla.

Erään näkemyksen mukaan Kíthira on saanut nimensä saaren ensimmäisen asukkaan, Foinikiasta saapuneen Cytheruksen, mukaan. Toisen näkemyksen mukaan saaren nimi pohjautuu muinaiskreikan verbiin κεύθω, joka tarkoittaa ”piilotettua rakkautta mahassa”. Tämä viittaa siihen, että kreikkalaisen mytologian rakkauden jumalattaren Afroditen on sanottu syntyneen saarella.[9][5] Mytologian mukaan titaani Kronos tappoi isänsä Uranoksen leikkaamalla tältä irti sukupuolielimet, jotka hän heitti mereen. Sukupuolielimet muuttuivat kahdeksi kiveksi, mahdollisesti Kíthiran itärannikolla oleviksi Antidragonéraksi ja Dragonéraksi. Sukupuolielimistä mereen valuneiden veripisaroiden vaikutuksesta syntyi Afrodite, joka nousi merestä vaahdon keskeltä.[10][11] Mytologian mukaan Afrodite matkusti Kíthiralta Kyprokselle suurella simpukankuorella.[10] Myös Kyproksen Pafosta on väitetty Afroditen syntymäpaikaksi.[5] Venetsian valtakaudella saari tunnettiin nimellä Cerigo.[12]

Maantiede

Välimeressä Peloponnesoksen niemimaan edustalla sijaitseva Kíthiran saari kuuluu Jooniansaarten saariryhmään[5] sekä Attikan periferian Nisián periferiakí enótitaan (kreik. Περιφερειακή ενότητα Νήσων).[13] Vuoden 2010 loppuun saakka saari kuului Pireuksen prefektuuriin.[13][14] Kíthira yhdessä lähisaartensa, kuten Antikytheran, kanssa muodostaa Kíthiran kunnan.[15] Kíthira on noin 18 kilometriä leveä ja noin 30 kilometriä pitkä.[5] Rantaviivalla on pituutta noin 90 kilometriä.[16] Pinta-alaa on 279,593 km². Saaren sisäosa on vuoristoinen,[3] ja korkein kohta, itäosassa saarta sijaitseva Mermigáris, kohoaa 506 metriin merenpinnasta.[2][17] Toisen lähteen mukaan korkein kohta sijaitsee 507 metriä merenpinnan yläpuolella.[3] Merenpohja saaren ympärillä on kivikkoista ja syvää. Noin 40–50 meripeninkulman päässä saaresta on 3 000–4 000 metriä syviä kohtia.[18]

Kíthiran pääkaupunki on etelärannikon tuntumassa sijaitseva 267 asukkaan (vuonna 2010) Hóra (myös nimellä Kíthira[3]), jossa sijaitsee muun muassa 1200-luvulla rakennettu venetsialaislinnoitus (kastro). Pieni 34 asukkaan Kapsálin kylä sijaitsee kaksi kilometriä[19] Hórasta etelään. Kapsáli toimi venetsialaiskaudella Hóran satamana.[20] Kíthiran kaupankäynnin keskus on sisämaassa sijaitseva 680 asukkaan (vuonna 2010) Potamós.[21] Hórasta koilliseen, Kíthiran kaakkoisrannikolla sijaitsee Avlémonaksen kylä, josta aikoinaan etsittiin vuosia todisteita jumalatar Afroditen syntymäpaikalla sijainneesta temppelistä.[20]

Kíthiran saarella on useita lähteitä, joista pääosa sijaitsee saaren pohjois- ja keskiosissa. Lähteistä merkittävimmät sijaitsevat Karaváksessa, Óheleksessa, Perátiksessa, Kría Vrísissä, Mitátassa, Milopótamoksessa, Viarádikassa, Petrúnissa ja Goniéksessa. Osa saaren pohjoisosan lähteiden vesistä on mineraalipitoisia.[22] Saarella on myös joitain luolia, kuten itärannikon Diakóftissa sijaitseva Hustín luola, josta on löydetty merkkejä ihmisen toiminnasta 3000-vuosituhannelta eaa., Ágia Sofían luola saaren eteläosan Kálamoksessa, joka usein talvisin on jokiveden täyttämä, 120 m²:n kokoinen Ágia Sofían tippukiviluola saaren koillisrannikon Agía Pelagíassa, Ágia Sofían tippukiviluola länsirannikon Milopótamoksessa sekä Katafigádin luola lähellä saaren itäosassa sijaitsevaa Mermigáris-vuorta. Luolasta on löydetty muun muassa mykeneläiselle ajalle ajoitettuja keramiikan paloja.[17]

Kíthiran pohjois- ja itärannikolla olevat alueet sekä lähistöllä sijaitsevat pienet Dragonéran, Antidragonéran, Prasonísin, Fidonísin, Kapéllon, Kufón ja Avgón asumattomat kalliosaaret muodostavat Natura 2000 -verkostoon kuuluvan suojelualueen, jolla on kokoa 53,9 neliökilometriä.[23][24] Natura 2000 -alue on tärkeä rannikon jyrkänteiden lajeille sekä pesiville merilinnuille. Alueen uhkana ovat saarille tuodut rotat sekä ohikulkevien laivojen mahdolliset öljypäästöt. Esimerkiksi vuonna 2000 Diakóftin kylän edustalla sijaitsevalle Prasonísin saarelle haaksirikkoutui alus, josta mereen päässyt raskas polttoöljy aiheutti laajan alueen saastumisen. Myös metsästys, hallitsematon laidunnus ja tuli ovat suojelualueen uhkia.[25]

Näkymä saaren ja Peloponnesoksen välissä sijaitsevalle Kíthiransalmelle.
Näkymä Kíthiran kaakkoisrannikolla sijaitsevaan Avlémonaksen kylään.
Firí Ámmoksen ranta Kíthiran kaakkoisosassa.

Pienempi Antikytheran saari sijaitsee noin 40 kilometriä kaakkoon Kíthirasta.[7] Pohjoisessa sijaitsevaan Peloponnesoksen Neápoliin on matkaa 12 kilometriä.[5]

Luonto

Eläimistö

Saarella elää vähän villieläimiä, ja pääasiassa ne ovat keskittyneet saaren autioihin osiin. Nisäkkäistä Kíthiralla tavataan muun muassa kapinrusakkoa, idänsiiliä, kivinäätää, vaivaislepakkoa ja kotihiirtä. Lisäksi saarella pidetään vuohia, lampaita, kalkkunoita, kanoja, sikoja ja nautoja.[26]

Kíthira on merkittävä muuttolintualue, ja sen kautta kulkee joka syksy yli 3 000 petolintua kohti etelää. Saarella on havaittu yhteensä 236 lintulajia, joista ainakin ruostekurkkusirkku ja välimerenhaukka pesivät saarella. Muita saarella eläviä lintulajeja ovat esimerkiksi karimetso, idänpikkuliitäjä, keltanokkaliitäjä, välimerenlokki, tuulihaukka ja muuttohaukka. Kíthiran pohjois-, itä- ja eteläosat sekä läheiset pienemmät saaret yhdessä muodostavat 180 km²:n laajuisen kansainvälisesti tärkeän lintualueen (IBA). Alueen uhkana ovat muun muassa hallitsematon laidunnus, metsästys, rakennustoiminta, kasvillisuuden palaminen, matkailu- ja virkistäytymistoiminta sekä maanviljelyn laajentuminen.[27]

Matelijoista Kíthiralla tavataan Anguis cephalonnica -vaskitsaa, Hemidactylus turcicus- ja Cyrtopodion kotschyi -gekkoja, Lacerta graeca -sisiliskoa sekä useita myrkyttömiä käärmelajeja. Saaren pienissä puroissa ja järvissä elää kreikansammakoita. Selkärangattomista eläimistä saaren eläimistöön kuuluvat ainakin riikinkukkokehrääjä, heinäsirkkoja, kärpäsiä, skorpioneja ja torakoita.[26]

Äärimmäisen uhanalaista[28] munkkihyljettä tavataan Kíthiralla säännöllisesti.[18] Euroopan unionin alueella munkkihyljettä tavataan noin sadassa paikassa.[29] Kíthiran vesillä tavataan myös valekarettikilpikonnia, valaita ja delfiinejä. Delfiinejä tavataan erityisesti Kíthiran kaakkoispuolella sijaitsevien pienten Dragonéran ja Antidragonéran saarten ja Kíthiran pohjoiskärjen, Spathínniemen, välisellä merialueella, sillä siellä on niille runsaasti ruokaa.[18]

Äyriäisistä Kíthiran vesillä tavataan muun muassa hummereita ja taskurapuja. Kaloista saaren vesillä tavataan esimerkiksi mureenoja, satulasargeja, skorpionisimppuja, bogia, hammasahvenia, mulloja, pikarellejä ja valkoturskaa. Pääjalkaisista Kíthiran vesillä elää esimerkiksi seepioita ja kalmareita.[18]

Kasvisto

Kíthiralla kasvaa noin 800 erilaista kasvilajia, joista suurin osa on pieniä pensaita, kuten kuusamien sukuun kuuluva Lonicera etrusca, villioliivipuu, mastiksipistaasi, sykerötimjami, myrtti ja välimerentyräkki. Kíthiralla kasvavia puita ovat esimerkiksi idänplataani, aitoviikuna, manteli, foinikiankataja, johanneksenleipäpuu, oliivipuu ja välimerensypressi. Mänty ja eukalyptus on tuotu saarelle 1900-luvun aikana. Saaren asukkaat käyttävät erilaisia kasveja, kuten salviaa, oreganoa ja timjamia, päivittäisessä ruokavaliossaan.[30] Saarella tavataan muun muassa orvokkien sukuun kuuluvaa Viola scorpiuroides -kasvia, joka on suojeltu Kreikan presidentin asetuksella ja kuuluu IUCN:n uhanalaisten lajien punaiseen listaan (1993).[31] Saarella kasvaa myös esimerkiksi tulppaanien sukuun kuuluva Tulipa goulimyi,[32] sipulien sukuun kuuluva Allium gomphrenoides,[33] maratteihin kuuluva Asperula taygetea,[34] kelloihin kuuluva Campanula saxatilis ssp. cytherea[35] sekä hirvenjuuriin kuuluva Inula candida ssp. candida.[36] Kíthiralla kasvaa vähintään 61 eri kasvilajia ja niiden alalajia, jotka ovat Kreikassa kotoperäisiä. Näistä kolme lajia ja kolme alalajia on Kíthiran saaren kotoperäisiä lajeja.[37]

Ilmasto

Kíthiralla vallitsee välimerenilmasto eli kesät ovat kuivia ja kuumia ja talvet puolestaan leutoja ja kosteita.[30] Kíthiran kuiva kausi kestää 5,5 kuukautta eli huhtikuun alusta syyskuun puoleenväliin.[38] Kesäaikaan keskilämpötila on +29°C ja kesä-, heinä- ja elokuu ovat kuumimmat kuukaudet.[16] Juuri koskaan talvisin saarella ei sada lunta tai ole pakkasta.[38] Sen sijaan talven vesisateet ovat rankkoja, ja usein talvella taivas on paksun pilviverhon peitossa. Talviaikaan keskilämpötila on +14°C ja joulu-, tammi- ja helmikuu ovat kylmimmät kuukaudet. Kíthiralla on noin 3 000 aurinkotuntia vuodessa, ja saari sijoittuu toiseksi Rodoksen saaren jälkeen aurinkotuntien määrässä Kreikassa.[16]

Kíthiran ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 12 12 14 17 21 26 29 29 26 22 17 14 ka. 19,9
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) 9 9 10 13 16 21 23 23 21 18 14 11 ka. 15,7
Sademäärä (mm) 64 43,5 36 17,3 6 0,9 0,2 2,4 7,9 23,5 60,3 84,7 Σ 346,7
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
12
9
12
9
14
10
17
13
21
16
26
21
29
23
29
23
26
21
22
18
17
14
14
11
S
a
d
a
n
t
a 		64
43,5
36
17,3
6
0,9
0,2
2,4
7,9
23,5
60,3
84,7


Lähde: Kíthira, GRC MSN Sää. Microsoft / Foreca. Viitattu 6.5.2010.

Geologia

Kíthira kuuluu yhdessä lähisaartensa kanssa Kíthiran-Antikíthiran saariketjuun. Kíthiran saari on yksi osa nykyaikaan saakka säilyneestä eteläisen Peloponnesoksen läntiseen Kreetaan yhdistäneestä maakannaksesta. Kíthira on lähtenyt erilleen Peloponnesoksesta geologisessa aikataulussa suhteellisen vähän aikaa sitten.[38]

Näkymä Mitátan kylästä. Vasemmalla oleva kirkko vaurioitui maanjäristyksessä vuonna 2006.

Kíthiran saari on osa samaa tektonista kokonaisuutta yhdessä Kreetan saaren, Peloponnesoksen, Keski-Kreikan, Thessalian ja Makedonian kanssa. Saari on osa tethysiläistä (engl. Tethysian realm) vuoristoketjua, johon kuuluvat esimerkiksi eteläiset Alpit, Dinaariset alpit, Apenniinit ja Taurusvuoret. Saarelle tyypillisiä piirteitä ovat kukkulat ja pystysuorat kalliot. Kíthiralla on myös laaksoja.[22]

Saari sijaitsee Kíthiran siirroksen läheisyydessä Adrianmeren länsirannikolta Kreikan kautta Turkkiin ulottuvalla[39] Helleenisellä kaarella, tarkemmin sen läntisessä osassa. Alue on seismisesti aktiivista, ja alueella esiintyy voimakkaita maanjäristyksiä. Kíthiran saaren ympäristössä oli 1900-luvun aikana viisi suurta maanjäristystä, joista suurin oli voimakkuudeltaan 7,5 momenttimagnitudia ollut vuoden 1903 maanjäristys. Tammikuussa 2006 voimakkuudeltaan 6,9 momenttimagnitudin maanjäristys tapahtui Kíthiran lähistöllä. Järistys tuntui laajassa osassa Kreikkaa sekä useissa muissa Välimeren alueen maissa. Maanjäristys aiheutti tuhoja enimmäkseen saaren keskiosan Mitátan kylässä, missä kivestä rakennettuja taloja ja kirkkoja vaurioitui. Samoin järistyksen aikaansaama maanvyöry tuhosi tien käyttökelvottomaksi.[40][41]

Historia

Pääartikkeli: Kíthiran historia

Esihistoriasta osaksi Rooman valtakuntaa

Ensimmäiset asukkaat saapuivat Kíthiralle luultavasti 4000-luvun eaa. lopulla eli neoliittiselta kaudella. Saaren eteläosan Kálamoksen kylästä, Ágia Sofían luolasta, on löydetty muutamia keraamisia maljakoita tältä ajalta. Minolaiset saapuivat saarelle 2000-vuosituhannen eaa. lopulla ottaen alueen hallintaansa. Saarten kylien lukumäärä kasvoi suuresti 2000-vuosituhannella eaa. Minolaiset perustivat Paleópoliin merikaupankeskuksen ja käyttivät saaren strategista sijaintia taistelussaan Aigeianmeren merirosvoja vastaan. Kíthiran minolainen asutus väistyi mykeneläisten tieltä 1400-luvun eaa. lopulla. Samoihin aikoihin myös Kreetan saaren minolaiset kaupunkivaltiot tuhoutuivat. Toisen lähteen mukaan Kíthiran minolaisasutus olisi hävinnyt vasta 1200-luvulla eaa.[9] Saaren mykeneläisasutus hävisi 1100-luvulla eaa. Tämän jälkeen, vuosisadan lopun tienoilla doorilaiset asuttivat Kíthiran. Tällöin saari oli Argoksen kaupunkivaltion alaisuudessa. Foinikialaisten saapumisen ajankohta on toisen lähteen mukaan yhä arvoitus, kun taas toinen kertoo foinikialaisten asuttaneen Kíthiraa vuosina 900–800 eaa[9].[7]

Kíthiran nykyinen pääkaupunki Hóra. Vasemmalla Hóran linnoitus.

Spartalaiset ottivat Kíthiran saaren hallintaansa 500-luvun eaa. puolivälissä. Peloponnesolaissodan aikana, vuonna 424 eaa. Ateena miehitti Kíthiran. Takaisin Spartalle saari palautui vuonna 421 eaa. solmitussa Nikiaan rauhassa. Kíthirasta tuli itsenäinen 100-luvulla eaa. Kíthirasta tuli osa Rooman valtakuntaa sen laajentuessa itään. Saaren kaakkoisrannikolla sijainnut Skándian kaupunki tuhoutui täysin vuonna 375 jaa. suuressa maanjäristyksessä.[7]

Keskiaika

Kithirasta tuli osa Itä-Roomaa eli Bysantin valtakuntaa, kun Rooman valtakunta jaettiin itä- ja länsiosaan vuonna 395. Paleópolin alue oli arkeologisten kaivausten perusteella asutettuna, ja se toimi satamana aina 500-luvulle saakka. Arabimerirosvoja rantautui etelämpänä sijaitsevalle Kreetalle vuonna 673. Merirosvot hyökkäsivät Kíthiralle tuhoten Skándian kaupungin linnoituksineen ja satamineen. Merirosvot saivat koko Kreetan haltuunsa 820-luvulla, ja tekivät läheisille alueille, kuten Kíthiralle, ryöstöretkiään. Bysanttilainen sotapäällikkö Nikeforos Fokas sai Kreetan jälleen hallintaansa merirosvoilta vuonna 961. Kíthiran väkiluku kasvoi 900-luvulla.[7]

Neljännen ristiretken (1201–1204) päätteeksi Venetsian tasavalta liitti Kíthiran lähialueineen valtakuntaansa. Venetsia antoi Kíthiran Venierin perheen hallittavaksi vuonna 1207, jonka jälkeen saari oli perheen hallussa useiden vuosien ajan. Samaan aikaan saarella siirryttiin feodaaliseen järjestelmään. Bysantti hallitsi Kíthiraa vuodet 1275–1308. Tänä aikana saarella valtaa piti Peloponnesoksen Monemvasiasta kotoisin ollut Pavlos Notarás. Venierin perhe häädettiin saarelta, mutta se palasi vuonna 1308 ja otti vallan takaisin. Venierien tarkoituksena oli asuttaa Kíthira uusilla perheillä. Vuonna 1316 Peloponnesoksen Mánin niemimaalta saapuikin useita uusia perheitä Kíthiralle. Saaren Bysantin-aikainen pääkaupunki Agíos Dimitríos, joka nykyisin tunnetaan nimellä Paleóhora, taantui. Hóraan eli saaren nykyiseen pääkaupunkiin puolestaan asettui yläluokkaa. Kíthiralla asui 1500-luvulla arviolta 4 000 ihmistä. Saarelle rakennettiin hyökkäysten torjumiseksi kolme linnoitusta: Hóra eli nykyinen pääkaupunki, Agíos Dimitríos eli nykyinen Paleóhora sekä Káto Hóra Milopótamoksessa.[7]

Piri Reisin 1500-luvulla piirtämä kartta Peloponnesoksen niemimaan etelärannikosta, Lakonianlahdesta ja Kíthirasta (alhaalla vasemmalla).

Varhainen uusi aika

Osmaniamiraali ja kaappari Hayreddin Barbarossa joukkoineen saapui vuonna 1537 Kíthiralle tuhoten ja ryöstäen Paleóhoran. Lisäksi Barbarossan joukot surmasivat siviiliväestöä sekä ottivat saarelaisia vangeiksi ja myivät heidät orjiksi.[7] Saarelle saapui 1600-luvulla väkeä Kreetalta ja Peloponnesokselta, sillä osmanien valtakunta oli valloittanut nuo alueet.[9] Napoleon I lakkautti Venetsian tasavallan vuonna 1797 ja Campo Formion rauhassa Kíthira yhdessä muiden Jooniansaarten kanssa päätyi Ranskan vallan alle. Venetsian-vallan viimeisinä vuosina saaren väkiluku oli noin 7 500.[7] Tähän aikaan kíthiralaisia alkoi myös muuttaa Vähän-Aasian Smyrnaan. Osmanien ja venäläisten yhdistyneet joukot miehittivät Kíthiran yhdessä muiden Jooniansaarten kanssa vuosien 1798 ja 1799 välisenä aikana. Kíthiran pieni ranskalaisvaruskunta antautui Venäjän laivastolle. Vuonna 1800 perustettiin Septinsularin tasavalta (kreik. Επτάνησος Πολιτεία, ital. Repubblica Settinsulare), joka oli puoli-itsenäinen Venäjän ja osmanien valtakunnan alaisuudessa.[7]

Heinäkuussa 1807 solmitussa Venäjän ja Ranskan välisessä Tilsitin sopimuksessa Kíthira palautui takaisin Ranskan alaisuuteen yhdessä muiden Jooniansaarten kanssa. Jo vuonna 1809 Kíthira joutui Britannian hallintaan. Kíthira päätyi osaksi toisessa Pariisin rauhassa marraskuussa 1815 muodostettua Jooniansaarten yhdysvallat -nimistä (kreik. Ηνωμένον Κράτος των Ιονίων Νήσων) valtiota, joka oli Britannian protektoraatti.[7]

Kreikan vapaussodasta nykyaikaan

Kreikan vapaussodan aikana vuonna 1821 Peloponnesokselta saapui paljon pakolaisia Kíthiralle. Sen sijaan monet saarelaiset lähtivät Peloponnesokselle auttamaan vapaustaistelussa. Vapaussota päättyi vuonna 1829[42] Kreikan itsenäistymiseen osmanien valtakunnasta. Tämän jälkeen kíthiralaisia alkoi muuttaa työn perässä itsenäiseen Kreikkaan, Smyrnaan sekä Kreetalle. Lopulta 21. toukokuuta 1864[43] Kíthira yhdessä muiden Jooniansaarten kanssa liitettiin Kreikkaan.[7]

Suuri maanjäristys vuonna 1903 tuhosi rakennuksia ympäri saarta ja esimerkiksi saaren keskiosassa sijaitseva Mitátan kylä tuhoutui. Hallinnollisesti Kíthira kuului aluksi Argoliin ja Korintin prefektuuriin, jonka jälkeen Lakoniaan. Tämän jälkeen Kíthira muodosti yhdessä läheisen Antikytheran saaren kanssa oman hallinnollisen alueensa. Sittemmin Kíthira liitettiin osaksi Attikaa, ja se on yhä nykyisinkin osa tätä periferiaa. Saarelta lähti 1900-luvun alussa paljon ihmisiä siirtolaisiksi Yhdysvaltoihin ja Australiaan.[7]

Vuonna 1916 noin kreetalaisen 200 sotilaan joukko miehitti Kíthiran. He olivat Elefthérios Venizéloksen johtaman kuninkaan vastaisen ”Kansallisen puolustuksen liikkeen” (kreik. Κίνημα της Εθνικής Αμύνης) asialla. Kíthira asettui ”Kansallinen puolustuksen liikkeen” puolelle kuningasta vastaan. Kíthira myös päätyi 17. helmikuuta 1917 vaatimaan autonomista hallintoa saarelle. Ensimmäinen maailmansota oli parhaillaan käynnissä ja Venizélos tuki Ranskaa, Venäjää ja Britanniaa, kun taas kuningas tuki Saksaa. Tämän vuoksi ”Kíthiran autonominen hallinto” (kreik. Αυτόνομος Διοίκηση Κυθήρων) julisti sodan Saksaa vastaan.[7]

Agíos Geórgioksen kirkko saaren koillisrannikolla Vunón kylän läheisyydessä.

Toisen maailmansodan aikana, 10. toukokuuta 1941 saksalaiset ja italialaiset miehittivät Kíthiran. Saarelaiset tekivät peloponnesoslaisten kapinoitsijoiden avustamana vastarintaa Kíthiralla ja heikensivät saaren saksalaishallintoa. 4. syyskuuta 1944 vastarintataistelijat karkottivat viimeiset saksalaiset saarelta ja Kíthira vapautui Kreikan ensimmäinen alueena akselivaltojen hallinnasta. Sodan päätyttyä nuoria kíthiralaisia muutti suurin joukoin Ateenaan, Yhdysvaltoihin ja Australiaan paremman elämän perässä. Tämä siirtolaisuus päättyi 1970-luvun loppupuolella. Kíthira alkoi "kaupungistua" 1950-luvulta lähtien eli ihmiset muuttivat suurempiin keskuksiin ja maaseutu alkoi autioitua. Saaren matkailuelinkeino alkoi kehittyä 1990-luvun alkupuolella. Samalla vuosikymmenellä myös saaren 13 kaupunkikuntaa (kreik. κοινότητα, kinótita) yhdistettiin yhdeksi Kíthiran kunnaksi.[7] Vuoden 2011 alussa Antikytheran saaren käsittänyt samanniminen kaupunkikunta liitettiin osaksi Kíthiran kuntaa.[15]

Väestö

Saaren hallitsijat vaihtuivat vuosisatojen kuluessa useita kertoja ja miltei aina valloittajat toivat mukanaan saarelle perheitään, jotka sekoittuivat Kíthiran alkuperäisväestöön. Saarella on esimerkiksi henkilöitä, joiden sukunimi on venetsialainen tai Konstantinopolista peräisin. Kíthiran karut olosuhteet ovat pakottaneet saarelaisia myös siirtolaisiksi. Ensimmäinen suuri siirtolaisaalto tapahtui Kreikan vapaussodan jälkeen erityisesti Vähän-Aasian Smyrnaan, sillä siellä kulttuuri ja kaupankäynti kukoistivat. Smyrnan suuren palon jälkeen vuonna 1922 suurin osa kíthiralaisista lähti Smyrnasta muiden kreikkalaisten tavoin. Myös Pireukseen ja Egyptin Aleksandriaan muutti paljon kíthiralaisia vapaussodan jälkeen. 1800-luvun lopulla alkoi toinen siirtolaisaalto, joka kesti toisen maailmansodan alkuun saakka. Tällöin kíthiralaiset muuttivat pääasiassa Australiaan ja Yhdysvaltoihin. Toisen maailmansodan päätyttyä alkoi kolmas ja samalla suurin siirtolaisaalto, joka päättyi 1970-luvun puolivälissä. Australiassa on nykyisin noin 40 000 kíthiralaisen alkuperän henkilöä, Yhdysvalloissa muutama tuhat ja Pireuksessa ja Ateenassa 5 000–7 000. Viimeisten vuosien aikana siirtolaisia on palannut saarelle.[44]

Viinitila Pitsiniánikan kylässä saaren lounaisosassa.

Enimmillään saarella on ollut 13 000–15 000 asukasta.[45] Vuoden 2001 väestönlaskennassa Kíthiran saarella oli 3 354 asukasta.[4] Saaren väkiluku oli vuonna 2010 3 334.[5] Vuoden 2011 väestönlaskennassa Kíthiran kunnan väkiluku oli 4 030,[46] josta muutama kymmenen asuu Antikytheran saarella.[7]

Talous

Saarelaisten kaksi pääelinkeinoa vuosisatojen ajan ovat olleet karjanhoito ja maanviljely, vaikka Kíthiran maaperä on karua, eikä ole koskaan tuottanut suuria määriä.[45] Myös kalastus on merkittävä elinkeino.[6] Suurin osa saaresta on kuitenkin ollut viljelyskäytössä, sillä saaren väkiluku on ollut jopa 13 000–15 000. Nykyisin vain hyvin pieni osa saaresta on viljelyskäytössä. Luomuviljely on nouseva ala nykyisin. Viljoista Kíthiralla kasvatetaan esimerkiksi ohraa ja vehnää. Lisäksi saarella kasvatetaan muun muassa perunaa, tomaattia, munakoisoa, kurkkua, maissia, linssiä ja härkäpapua. Kíthiran viikuna-, päärynä-, oliivi-, luumu-, manteli- ja johanneksenleipäpuista korjataan satoa. Aikoinaan myös puuvillaa, pellavaa ja tupakkaa on viljelty saarella pieniä määriä. Kíthiran viininviljely ja -valmistus ei ole kovin suurta, vaan pääasiassa viiniä valmistetaan paikalliseen kulutukseen. Viiniä valmistetaan pääasiassa kahdesta eri viinilajikkeesta, jotka ovat valkoinen rypäle petrolanós ja punainen rypäle arikarás. Myös rodítis- ja tokumáki-nimisiä lajikkeita kasvatetaan.[45]

Saaren karjanhoito käsittää vuohien, lampaiden ja sikojen kasvatusta. Myös kanoja on jonkin verran. Sen sijaan naudankasvatus on Kíthiralla hyvin vähäistä. Kíthiran lampaista saadaan maitoa, josta tehdään esimerkiksi juustoa. Kíthiralla harjoitetaan mehiläishoitoa, josta saadaan hunajaa. Mahdollisesti minolaiset opettivat saaren asukkaille mehiläishoidon.[45]

Kíthira vie saaren ulkopuolelle esimerkiksi hunajaa, oliiviöljyä ja Melba-nimistä paahtoleipää. Näiden tuotteiden lisäksi saarella tuotetaan muun muassa erityyppisiä nuudeleita, maitoa, voita ja juustoja, kuten mizíthraa ja kefalotíriä sekä tsipuro-nimistä alkoholijuomaa, erilaisia liköörejä ja pieniä määriä villaa. Eri puolilla saarta, kuten Avlémonaksen kylässä, on useita suolavetisiä soita, joilta saadaan suolaa. Suolaa käytetään esimerkiksi kalojen suolaamiseen. Lihaa joudutaan tuomaan saarelle, sillä saaren oma tuotanto ei pysty vastaamaan kysyntään.[45]

Saaren matkailu on vähäistä lukuun ottamatta heinä- ja elokuuta, jolloin ulkomailla asuvat kíthiralaiset saapuvat saarelle tapaamaan perheitään ja ystäviään. Erityisesti väkeä saapuu Australiasta. Tänä aikana saaren majoituskapasiteetti on lähes täynnä.[5]

Kulttuuri

Kíthiran kulttuuri on saanut vaikutteita Mánin niemimaalta Peloponnesokselta, Kreetan saarelta ja muilta Jooniansaarilta. Ortodoksinen kirkko kuuluu oleellisesti saaren kulttuuriin, sillä suurin osa saarelaisista on ortodokseja[16] ja saarella on yli 300 kirkkoa. Kíthiralaiset osallistuvat aktiivisesti uskonnollisiin juhliin.[44] Kreikan kielen lisäksi saarella puhutaan englantia sekä jonkin verran italiaa.[16] Saarella puhutaan omaa Kíthiran murretta.[44]

Tunnettuja nykyajan kíthiralaisia taiteilijoita ovat taidemaalari Manólis Háros ja litografi Vasílis Háros. Pános Fíllis on puolestaan kíthiralainen runoilija. Saarelaisia kirjailijoita ovat esimerkiksi Iosíf Kalútsis, Geórgios Mórmoris ja Emmanuíl Stáis. He edustavat enimmäkseen 1800-luvun Jooniansaarten koulukuntaa (kreik. Επτανησιακή Σχολή, suom. ”Seitsemän saaren koulu”).[47]

Kirkon kellotorni saaren pääkaupungissa Hórassa.

Arkkitehtuuri

Arkkitehtuuri on saanut vaikutteita Aigeianmeren alueelta sekä venetsialaisilta. Saaren talot muistuttavat muodoltaan kreikkalaisen kirjaimiston gammaa (Γ), ja ne on tavallisesti rakennettu siten, että pihamaat ja ovet ovat länteen ja etelään päin. Talojen arkkitehtuuri on suoraviivaista, eikä koristuksia juuri käytetä. Käytössä olevia koristuksia ovat muun muassa ikkunalla olevat kukkalaatikot, savupiiput ja vaakunat. Näiden valmistuksessa käytetään pääasiassa kalkkikiveä. Tavallisesti talot ovat yksikerroksisia, mutta mikäli toinen kerros on rakennettu, niin yleensä se on kerros, jossa asutaan. Kíthiran talojen katot ovat joko palkeilla tuettuja tasakattoja, jotka on valmistettu ristiin rastiin kulkevista säleistä tai sitten katot on rakennettu pitkän holvikaaren muotoon. Saaren eteläosassa tasakattojen avulla kerätään sadevettä tankkeihin. Saaren pohjoisosassa talot ovat saanet vaikutteita Peloponnesoksen Mánin niemimaalta, minkä ansiosta ne ovat tavallisesti kaksikerroksisia. Samoin katot ovat jyrkkiä ja tiilipäällysteisiä.[48]

Yksityiskohta kíthiralaisesta 1200-luvun freskosta. Nykyisin fresko on esillä ateenalaisessa museossa.

Kíthiran kylistä Aroniádika, Hóra, Kastrisiánika, Káto Hóra ja Milopótamos on rekisteröity ”perinteisiksi kyliksi” eli ne edustavat hyvin kreikkalaista arkkitehtuuria ja ovat osa kulttuuriperintöä. Viranomaiset pyrkivät suojelemaan näiden kylien arkkitehtuuria sekä edistämään kylien asemaa ja houkuttelevuutta. Kíthiran oltua Britannian vallan alla saarelle rakennettiin britti-insinöörien alaisuudessa esimerkiksi siltoja, kuten Katúnin silta, kouluja, vesitorni, teitä, Kapsálin ja Mudárin majakat sekä Lazaréta-niminen karanteenirakennus, jossa saarelle saapuvat merimiehet joutuivat olemaan eristyksessä mahdollisen ruton vuoksi. Rakennustöissä työvoimana käytettiin saaren asukkaita.[48][49][50]

Musiikki ja tanssi

Kíthiran musiikki pohjautuu runomitan käyttöön, ja se on saanut vaikutteita Kreetalta ja Venetsiasta sekä bysanttilaisesta musiikista. Saaren musiikilla on läheinen suhde myös uskontoon. Saarella soitettavat laulut käsittävät miltei koko kreikkalaisen folkmusiikin kirjon. Tunnettuja lauluja ovat muun muassa surulaulu ”Símera mavros uranós” (kreik. Σήμερα μαύρος ουρανός, suom. ”Tänään taivas on musta”), uskonnollinen ”Apolitíkio tis Panagías tis Mirtidiótissas” (kreik. απολυτίκιο της Παναγίας της Μυρτιδιώτισσας) ja Kreetalta lähtöisin oleva ”Erotókritos” (kreik. Ερωτόκριτος). Kreetalta ovat lähtöisin myös runomittaiset satiiriset 15-tavuiset säkeistöt. Zakynthoksen saarelta Kíthiralle on saapunut kantaatteja. Suuri osa kaksi- tai neljäsäkeistöisistä lauluista koskevat maasta pakenemista ja rakkautta. Kíthiralaisessa musiikissa käytettäviä soittimia ovat luutun tapainen laúto (kreik. λαούτο) sekä viulu.[47]

Kíthiralaiset tanssit ovat melodisia, eläväisiä ja hilpeitä. Tavallisesti tanssit alkavat rauhallisesti kiihtyen vähitellen nopeammiksi. Osa tansseista on paritansseja, jotka muistuttavat paljon kreetalaisia paritansseja. Kíthiralla tanssitaan myös esimerkiksi burdáris-, kalamatianós-, pentozális- ja sirtós-tansseja, joista edustavin on ”Aï-Giórgis” (kreik. Αϊ-Γιώργης). Perinteisten tanssien lisäksi saarelaiset tanssivat muun muassa tangoa ja valssia.[47]

Ruoka ja juoma

Saarelta on lähtöisin salaatinkastike, johon kuuluu pilkottua tomaattia ja valkosipulia. Kastiketta käytetään kesäkurpitsasta ja amaranteista valmistetun salaatin päällä.[51] Saaren vihannespiirakoihin laitetaan muun muassa munakoisoa, kesäkurpitsaa, oliiviöljyä, pilkottua sipulia, tomaattia, pippuria ja juustoa. Ne muistuttavat esimerkiksi espanjalaisia empanadas-piirakoita.[52] Kíthiralaisen leivän valmistuksessa käytetään oliiviöljyä, appelsiinin kuorta ja hieman paikallista punaviiniä. Makeutta leipään saadaan lisäämällä paikallista timjamihunajaa. Lisäksi leipään voidaan lisätä mausteneilikkaa ja kanelia.[53] Saaren Melba-paahtoleipä on tunnettu kautta koko Kreikan. Paahtoleipä valmistetaan muun muassa viljasta ja oliiviöljystä. Kíthiralla valmistetaan tsipuro-nimistä alkoholijuomaa, erilaisia liköörejä[45] sekä timjamihunajateetä, jota kutsutaan nimellä erica.[54]

Juhlat

Mirtidiótissan luostari saaren länsirannikolla.

Kíthiralla järjestetään varsinkin kesäaikaan useita juhlia. Jokaisella saaren kirkolla ja kappelilla on oma pyhimyksensä, jonka kunniaksi järjestetään joko pelkkä messu tai sitten juhla, johon kuuluu juomista ja tanssimista. Juhlista tunnetuin on Panagía eli Neitseen Marian kuolonuneen nukkuminen, jota juhlitaan 15. elokuuta Potamóksen kylän pääaukiolla. Panagíaan kuuluu tanssimista, juomista ja syömistä. Mirtidiótissan luostarissa järjestetään juhla syyskuun lopulla, jossa juhlitaan luostarissa säilytettävän ihmeitätekevän ikonin löytymistä[55][56]. Saaren suojeluspyhimystä Pyhää Theodósiosta juhlitaan puolestaan 12. toukokuuta. Vuosittain 21. toukokuuta saarelaiset juhlivat doksologian kera Jooniansaarten yhdistymistä Kreikkaan vuonna 1864.[57]

Edellisenä sunnuntaina ennen suurta paastoa järjestetään Livádin kylässä karnevaaliparaati. Elokuussa Frátsian kylässä järjestetään maatalousnäyttely. Mitátan kylässä puolestaan pidetään elokuun ensimmäisenä viikonloppuna viinifestivaali, jossa viininjuonnin lisäksi tanssitaan ja soitetaan perinteistä musiikkia. Lisäksi Kíthiran kunta järjestää kesäisin erilaisia kulttuuritapahtumia, kuten teatteriesityksiä, taidenäyttelyitä sekä konsertteja, joissa esiintyy kreikkalaisia ja ulkomaisia artisteja. Kíthiran nuorisoliitto järjestää Porphyris-festivaalia, johon kuuluu musiikkia, tanssia sekä taide- ja valokuvanäyttelyitä.[57]

Viestimet

Kíthiran radioasemia ovat Livádissa toimivat Tsirígo FM ja Radio Camelot sekä Agía Pelagíassa toimiva Adelin FM.[58] Livádin kylässä toimii myös Kíthiran ja Antikytheran saarten asioita käsittelevän Kithiraïká-sanomalehden (kreik. Κυθηραϊκά) toimitus.[59] Saarella julkaistaan myös englanninkielistä Kythera-sanomalehteä.[5]

Liikenne

Diakóftin kylä ja satama saaren itärannikolla.

Kíthiran itärannikolla sijaitsevasta Diakóftin satamasta liikennöidään laivoilla Antikytheran saarelle, Kreetalla sijaitsevaan Kissamokseen, Peloponnesoksen Neápoliin ja Gíthioon sekä Ateenan kupeessa sijaitsevaan Pireukseen.[5] Satama aloitti toimintansa vuonna 1996, ja se sijaitsee yhdeksän kilometrin päässä Kíthiran lentoasemalta ja 30 kilometrin päässä saaren pääkaupungista Hórasta. Pienempiä satamia on lisäksi Avlémonaksessa, Agía Pelagíassa, Platiá Ámmoksessa ja Kapsálissa, jonka satamaan mahtuu esimerkiksi huviveneitä.[60]

Sesongin aikana Ateenasta on päivittäisiä lentoja Kíthiran lentoasemalle, joka sijaitsee kymmenen kilometriä itään Potamóksen kylästä. Lentoaika on 40 minuuttia.[5]

Kíthiran kunta ylläpitää saaren linja-autoverkostoa. Linja-autot kulkevat suurimpien keskusten, lentoaseman ja Diakóftin sataman välillä.[61] Saarella on myös takseja sekä autojen ja mopedien vuokraajia.[20]

Koulutus

Potamóksessa toimii esikoulu (kreik. νηπιαγωγείο). Saarella on peruskoulu (kreik. δημοτικό σχολείο) Hórassa, Potamóksessa, Livádissa ja Karvunádeksessa. Hórassa toimivat Kíthiran lukio (kreik. γυμνάσιο), lykeion (kreik. γενικό λύκειο) sekä kunnallinen ammattioppilaitos (kreik. Δημόσιο Ινστιτούτα Επαγγελματικής Κατάρτισης, ΙΕΚ).[62] Kíthiran koulujen kesäloma alkaa 20. kesäkuuta ja päättyy 10. syyskuuta. Lisäksi kouluissa on kahden viikon joulu- ja pääsiäisloma.[16]

Terveydenhuolto

Saaren suurimmassa keskuksessa Potamóksessa on sairaala, joka toimii vuorokauden ympäri. Lisäksi saarella on useita terveysasemia ja osa saaren lääkäreistä tekee kotikäyntejä. Kíthiralla on kaksi apteekkia, joista toinen on Potamóksessa ja toinen saaren eteläosassa Karvunádeksessa.[16]

Lähteet

  • Botsacos, Jim; Kremezi, Aglaia: The Foods of the Greek Islands: Cooking and Culture at the Crossroads of the Mediterranean. Houghton Mifflin Harcourt, 2000. ISBN 0547348002. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Chilton, Lance; Dubin, Marc; Ellingham, Mark: The Rough Guide to the Greek Islands. Rough Guides, 2004. ISBN 184353259X. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Miller, Korina et al.: Greek Islands. Lonely Planet, 2010. ISBN 978-1-74179-227-0. (englanniksi)
  • Panitsa, Maria et al.: Contribution to the study of the flora and vegetation of the Kithira island group: Offshore islets of Kithira (S Aegean, Greece). Willdenowia: Annals of the Botanic Garden and Botanical Museum Berlin-Dahlem, 25.8.2004, 34. vsk, nro 2. Botanic Garden and Botanical Museum Berlin-Dahlem, Freie Universität Berlin. ISSN 0511-9618. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.3.2012. (englanniksi)
  • GR3000013 (pdf) 1997 (2009 päivitetty). Υπουργείο Περιβάλλοντος, Χωροταξίας και Δημοσίων Έργων et al. Viitattu 7.3.2012. (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ Ο νέος χάρτης του μεγάλου λιμανιού 2010. Portnet.gr. Viitattu 16.3.2012. (kreikaksi)
  2. ↑ a b Gaki-Papanastassiou, Kalliopi; Maroukian, Hampik; Kourmpanian, Violeta: The morphotectonic evolution of the southern half of Kythira Island (Ionian Sea, Greece) during the Quaternary. Prace geograficzne, 2011, nro 127, s. 53. Krakova: Instytut Geografii i Gospodarki Przestrzennej UJ. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 19.3.2012. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d Cythera Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 6.5.2010. (englanniksi)
  4. ↑ a b Väestönlaskenta 2001 (pdf) Εθνική Στατιστική Υπηρεσία της Ελλάδος (ΕΣΥΕ). Viitattu 12.3.2012. (kreikaksi)
  5. ↑ a b c d e f g h i j k l m Miller 2010, s. 470
  6. ↑ a b Kythira Agricultural Exhibition: The Agricultural Exhibition of Kythira Greece, Ionian greeka.com. Viitattu 7.3.2012. (englanniksi)
  7. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o The History of Kythera Visit Kythera. Viitattu 12.3.2012. (englanniksi) Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; nimi ”history” on määritetty usean kerran eri sisällöillä
  8. ↑ Embarkation for Cythera Artble. Viitattu 1.3.2012. (englanniksi)
  9. ↑ a b c d Kythera: Historical Chronology The Prefecture of Piraeus. Viitattu 6.5.2010. (englanniksi)
  10. ↑ a b History Kythera.gr. Viitattu 19.3.2012. (englanniksi)
  11. ↑ Kythira holidays, in Greece: Organise your holidays in Kythira, Greece greeka.com. Viitattu 19.3.2012. (englanniksi)
  12. ↑ Chilton et al. 2004, s. 544
  13. ↑ a b Press release: Publication of provisional results of the 2011 Population Census (pdf) 22.7.2011. Pireus: The Hellenic Statistical Authority (ELSTAT). Viitattu 12.3.2012. (englanniksi)
  14. ↑ The Prefecture of Piraeus The Prefecture of Piraeus. Viitattu 6.5.2010. (englanniksi)
  15. ↑ a b ΧΑΡΤΕΣ ΚΑΛΛΙΚΡΑΤΗ OKXE. Viitattu 6.4.2012. (kreikaksi)
  16. ↑ a b c d e f g Useful Information about Kythera Visit Kythera. Viitattu 14.3.2012. (englanniksi)
  17. ↑ a b The caves of Kythera Visit Kythera. Viitattu 19.3.2012. (englanniksi)
  18. ↑ a b c d Fauna in the seas of Kythera Visit Kythera. Viitattu 12.3.2012. (englanniksi)
  19. ↑ Chilton et al. 2004, s. 548
  20. ↑ a b c Miller 2010, s. 472–473
  21. ↑ Miller 2010, s. 474–475
  22. ↑ a b Kythera’s Geology Visit Kythera. Viitattu 7.3.2012. (englanniksi)
  23. ↑ Υπουργείο Περιβάλλοντος, Χωροταξίας και Δημοσίων Έργων et al. 1997, s. 1–2
  24. ↑ Natura 2000 Viewer European Environment Agency (EEA). Viitattu 7.3.2012. (englanniksi)
  25. ↑ Υπουργείο Περιβάλλοντος, Χωροταξίας και Δημοσίων Έργων et al. 1997, s. 8
  26. ↑ a b Kythera’s wildlife Visit Kythera. Viitattu 7.3.2012. (englanniksi)
  27. ↑ GR129 North, east and south Kithira island Ελληνική Ορνιθολογική Εταιρεία (Kreikan lintutieteellinen seura). Viitattu 7.3.2012. (englanniksi)
  28. ↑ Monachus monachus (IUCN 2009 Red List) IUCN. Viitattu 5.3.2012. (englanniksi)
  29. ↑ Site Name: Kastellorizo kai Nisides Ro kai Strogyli Υπουργειο Περιβαλλοντοσ Χωροταξιασ & Δημοσιων Εργων. Viitattu 5.3.2012. (englanniksi)
  30. ↑ a b Kythera's Flora Visit Kythera. Viitattu 7.3.2012. (englanniksi)
  31. ↑ Georghiou, K. et al.: GR3000008 (PDF) ΔΙΚΤΥΟ ΕΡΕΥΝΗΤΩΝ ΔΙΑΧΕΙΡΙΣΗΣ ΠΕΡΙΒΑΛΛΟΝΤΟΣ. Viitattu 23.3.2012. (englanniksi)
  32. ↑ The tiny tulip from Kithira helmikuu 2008. TULIPES SAUVAGES Association. Viitattu 23.3.2012. (englanniksi)
  33. ↑ Species: Allium gomphrenoides Boiss. & Heldr. GBIF. Viitattu 23.3.2012. (englanniksi)
  34. ↑ Species: Asperula taygetea Boiss. & Heldr. GBIF. Viitattu 23.3.2012. (englanniksi)
  35. ↑ Subspecies: Campanula saxatilis ssp. cytherea GBIF. Viitattu 23.3.2012. (englanniksi)
  36. ↑ Inula candida ssp. candida The European Environment Agency (EEA). Viitattu 23.3.2012. (englanniksi)
  37. ↑ Panitsa et al. 2004, s. 110
  38. ↑ a b c Panitsa et al. 2004, s. 101–102
  39. ↑ STT–DPA: Tutkijat varoittavat tsunamista Välimerellä. Helsingin Sanomat, 2.5.2008. Helsinki: Sanoma News Oy. ISSN 1239-257X. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.3.2012.
  40. ↑ Karakostas H. et al.: The Kythira (Greece) earthquake of January 8, 2006: Preliminary report on strong motion data, geotechnical and structural damage, s. 1–2. ITSAK, 2006. Tutkimuksen verkkoversio (pdf) (viitattu 16.3.2012). (englanniksi)
  41. ↑ The Volcanoes of Greece and Their Tectonic Setting Department of Geosciences, Oregon State University. Viitattu 16.3.2012. (englanniksi)
  42. ↑ Nolan, Cathal J.: The Greenwood Encyclopedia of International Relations: F-L, s. 658. Greenwood Publishing Group, 2002. ISBN 0313307423. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.2.2012). (englanniksi)
  43. ↑ Kythira History, Greece: Information about the history of Kythira, Ionian greeka.com. Viitattu 19.3.2012. (englanniksi)
  44. ↑ a b c The Kytherians Visit Kythera. Viitattu 7.3.2012. (englanniksi)
  45. ↑ a b c d e f The Agricultural Life in Kythera Visit Kythera. Viitattu 25.3.2012. (englanniksi)
  46. ↑ Press release: Publication of provisional results of the 2011 Population Census (pdf) 22.7.2011. Pireus: The Hellenic Statistical Authority (ELSTAT). Viitattu 7.3.2012. (englanniksi)
  47. ↑ a b c The Art in Kythera Visit Kythera. Viitattu 14.3.2012. (englanniksi)
  48. ↑ a b The Architecture of Kythera Visit Kythera. Viitattu 31.3.2012. (englanniksi)
  49. ↑ The Historical Monuments of Kythera Visit Kythera. Viitattu 6.4.2012. (englanniksi)
  50. ↑ De Wire, Elinor; Reyes-Pergioudakis, Dolores: ”Lighthouses of Crete, Kythira, and Antikythira”, The Lighthouses of Greece, s. 154–155. Pineapple Press Inc, 2010. ISBN 1561644528. Teoksen verkkoversio (viitattu 6.4.2012). (englanniksi)
  51. ↑ Botsacos et al. 2000, s. 180
  52. ↑ Botsacos et al. 2000, s. 56
  53. ↑ Botsacos et al. 2000, s. 220
  54. ↑ Kythera Greek National Tourism Organisation (GNTO). Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
  55. ↑ Baedeker's Greek Islands, s. 288. Prentice Hall Press, 1987. ISBN 0130581321. (englanniksi)
  56. ↑ Panaghia Mirtidiotissa Kythera.gr. Viitattu 6.4.2012. (englanniksi)
  57. ↑ a b Choose a destination in Greece Kythira Festivals, Greece: Information about the Festivals of Kythira, Ionian greeka.com. Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
  58. ↑ Sparti - Githio - Kithira Radio Frequencies 2010. media.net.gr. Viitattu 25.3.2012. (englanniksi)
  59. ↑ ΕΠΙΚΟΙΝΩΝΙΑ Κυθηραϊκά. Viitattu 25.3.2012. (kreikaksi)
  60. ↑ Kythera’s main port Visit Kythera. Viitattu 5.3.2012. (englanniksi)
  61. ↑ Bus Services in Kythera Visit Kythera. Viitattu 1.3.2012. (englanniksi)
  62. ↑ Δημόσια Σχολεία σε Κύθηρα Vrisko.gr. Viitattu 25.3.2012. (kreikaksi)

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kythera&oldid=11475370”