Valkoturska

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Valkoturska
Wijting002.jpg
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Turskakalat Gadiformes
Heimo: Turskat Gadidae
Suku: Merlangius
Laji: merlangus
Kaksiosainen nimi
Merlangius merlangus
(Linnaeus, 1758)
Levinneisyyskartta
Merlangius merlangus mapa.svg
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Valkoturska Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Valkoturska Commonsissa

Valkoturska (Merlangius merlangus) on Euroopan rannikkovesissä elävä turskakala.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkoturska on yleensä 30−40 cm:n pituinen, korkeintaan 70 cm, ja voi kasvaa kolmikiloiseksi. Mustanmeren valkoturskat ovat pienempiä, alle 20 cm. Väritys on vaihteleva; päältä kala on kellanruskea, vihertävän tai sinertävän sävyinen, kyljet ovat vaaleammat, kellanharmaat, vatsa taas puhtaan valkoinen tai hopeanvärinen.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkoturska on rannikkovesien kala, joka elää alle 200 m:n syvyydessä lähes koko Euroopan rannikolla. Levinneisyys ulottuu Pohjois-Norjasta Välimerelle ja Mustallemerelle, ja kattaa myös Islannin ja Färsaarten rannikot ja ulottuu Itämeren länsiosaan.

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkoturska tulee sukukypsäksi 2−3 vuoden iässä. Kutu ajoittuu pitkälle jaksolle tammi-heinäkuussa. Naaraalla voi olla satojatuhansia mätimunia, mutta se laskee ne pieninä muutaman munan ryhminä ulappaveteen. Myös kuoriutuvat poikaset elävät pelagisina rannan läheisissä, 20−30 m syvyisissä vesissä, yleensä meduusoiden lähituntumassa ja niiden lonkeroiden suojassa. Vanhemmat yksilöt hakeutuvat syvempään veteen ja elävät pohjan tuntumassa. Valkoturskan ravintoa ovat pienet kalat, äyriäiset, kotilot, mustekalat ja monisukasmadot.

Kalastus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkoturska on erityisen runsas Pohjanmerellä ja etenkin siellä taloudellisesti tärkeä troolikalastuksen kohde. Sitä pyydetään myös pitkälläsiimalla. Kokonaissaaliit ovat olleet laskussa. Huippusaaliit 1970-luvulla olivat 200 000 vuositonnin luokkaa, mutta nykyisin enää 40 000 tonnia. Englanti ja Ranska ovat suurimmat kalastajat.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]