Ero sivun ”Eduskuntavaalit 1933” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
p Botti lisäsi: ca:Eleccions parlamentàries finlandeses de 1933 |
||
| Rivi 196: | Rivi 196: | ||
[[Luokka:1933]] |
[[Luokka:1933]] |
||
[[ca:Eleccions parlamentàries finlandeses de 1933]] |
|||
[[en:Finnish parliamentary election, 1933]] |
[[en:Finnish parliamentary election, 1933]] |
||
[[it:Elezioni politiche finlandesi del 1933]] |
[[it:Elezioni politiche finlandesi del 1933]] |
||
Versio 9. kesäkuuta 2009 kello 04.58
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Suomen 15. eduskuntavaalit järjestettiin 1.–3. heinäkuuta 1933. Vaalivoittajia olivat sosialidemokraatit, jotka saivat 12 lisäpaikkaa.
Uusi kansanedustajia olivat muun muassa SDP:n Gunnar Andersson, Gottfrid Lindström, Alpo Lumme, Edvard Pesonen ja Väinö Sinisalo, Maalaisliiton Samppa Aittoniemi, Akseli Brander ja Väinö Kaasalainen, kokoomuksen Toivo Horelli ja Edwin Linkomies, RKP:n Johan Otto Söderhjelm ja Ebba Östenson sekä IKL:n Reino Ala-Kulju, Vilho Annala, Iisakki Nikkola ja Veikko Wainio.
Eduskunnan jättivät muun muassa SDP:n Miina Sillanpää, kokoomuksen Edvard Kilpeläinen ja Antti Tulenheimo, sekä edistyksen Kaarlo Juho Ståhlberg. Eduskuntaan palasivat niinikään SDP:n Hilda Herrala, Maalaisliiton Toivo Ikonen, RKP:n Rafael Colliander sekä IKL:n Kaarlo Kares. Eduskunnasta putosivat muun muassa Maalaisliiton Erkki Pullinen ja August Raatikainen, kokoomuksen Emanuel Kolkki ja Bror Hannes Päivänsalo sekä RKP:n Johannes Inborr.
Tulokset
| äänestysaktiivisuus | 62,2%[1][2] | −3,7 |
|---|
| puolue | edustajat | äänet | ||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| osuus | lukumäärä | |||||
| Suomen Sosialidemokraattinen Puolue | 78 | +12 | 37,33% | +3,2 | 413 551 | +27 525 |
| Maalaisliitto | 53 | −6 | 22,54% | −4,7 | 249 758 | −58 522 |
| Kansallinen Kokoomuspuolue/ Isänmaallinen kansanliike |
18 14 |
−24 – |
16,93% | −1,1a | 187 527 | −16 431a |
| Ruotsalainen kansanpuolue | 21 | +1 | 10,42% | +0,4 | 115 433 | +2 115 |
| Kansallinen Edistyspuolue | 11 | -- | 7,41% | +1,6 | 82 129 | +16 299 |
| Suomen pienviljelijäin puolue | 3 | +2 | 3,39% | +1,5 | 37 544 | +16 661 |
| Kansanpuolue | 2 | – | 0,85% | – | 9 390 | – |
Suomen Kansan Järjestö
|
0,25% 0,19% |
– | 2 733 2 103 |
– | ||
| Lista ”Työkansan puolesta” | 0,24% | – | 2 667 | – | ||
| Aitosuomalaisten, raittiusväen [...] vaaliliitto | 0,13% | – | 1 476 | – | ||
| Suomen Kansallissosialistinen Liitto | 0,13% | – | 1 406 | – | ||
| Työväen, talonpoikain ja henkisentyöntekijäin vaaliliitto | 0,07% | – | 787 | – | ||
| Pulamiesten vaaliliitto | 0,06% | – | 645 | – | ||
Suomalaisen Työn Puolue
|
0,05% 0,03% |
– | 537 311 |
– | ||
| Lista ”V.F. Johanson ja M. Saarikoski” | 0,01% | – | 145 | – | ||
| Kansantaloudellinen vaaliliitto | 0,01% | – | 101 | – | ||
| Vaaliliitto F (Läheniemeläiset) | 0,01% | – | 96 | – | ||
| Muut | 0,17% | 1 898 | −20 | |||
| Yhteensä | 200 | 100% | 1 107 823 | −22 205 | ||
| a Verrattuna Kansallisen Kokoomuspuolueen tulokseen. | ||||||
| Lähde: Tilastokeskus 2004[3]; Alle 1% äänista saaneiden listojen äänimäärät vain painetussa versiossa[4]; vaaliliittojen koostumuksista Ekberg 1991[5] ja Lackman 1985[6] | ||||||
Viitteet
- ↑ Naisten ja miesten äänestysaktiivisuus eduskuntavaaleissa 1908–2003 (Tilastokeskus 1.6.2005)
- ↑ Eduskuntavaalit 1907–2003 (Oikeusministeriö)
- ↑ Tiedosto "595. Eduskuntavaalit 1927–2003 (Tilastokeskus 2004)
- ↑ Suomen virallinen tilasto 29 A, XVI
- ↑ Henrik Ekberg: Führerns trogna följeslagare. Den finländska nazismen 1932–1944, s. 80, 115, 119. Schildts, 1991. 951-50-0522-1.
- ↑ Matti Lackman: Taistelu talonpojasta. Suomen Kommunistisen Puolueen suhde talonpoikaiskysymykseen ja talonpoikaisliikkeisiin 1918-1939 (Pohjoinen 1985), s. 209–252.