K. R. Kares

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Kaarlo Kares)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
K. R. Kares
Kaarlo Rietrikki Kares.jpg
Kansanedustaja
22.5.1907–28.2.1910, 5.9.1922–1.9.1927, 1.9.1933–23.3.1942
Ryhmä/puolue Suomalainen puolue, kokoomus, IKL
Vaalipiiri Mikkelin lääni, Hämeen läänin eteläinen, Turun läänin pohjoinen
Tiedot
Syntynyt 14. joulukuuta 1873
Nakkila
Kuollut 23. maaliskuuta 1942 (68 vuotta)
Lapua
Puoliso Sigrid Leonna Koskinen
Ammatti kirkkoherra, lääninrovasti

Kaarlo Rietrikki Kares (myös Kaarlo Reetrikki, alk. Karl Fredrik, vuoteen 1876 Präski, 14. joulukuuta 1873 Nakkila23. maaliskuuta 1942 Lapua[1]) oli lääninrovastin arvon saanut kirkkoherra, toimittaja ja Suomalaisen puolueen, kokoomuksen ja IKL:n kansanedustaja.

Rukoilevaisesta kodista lähtöisin ollut Kares oli uskonasioissa yksioikoisen jyrkkä ja herännäisyyden kannattaja.[2] Kares oli yksi äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen perustajista, joka tunnettiin myös natsi-Saksaa kannattaneena antisemitistinä.

Kirkollinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nakkilalaisen maanviljelijän poikana syntynyt Kares valmistui ylioppilaaksi Porin klassillisesta lyseosta vuonna 1892, sai teologian erotutkinnon 1896 ja vihittiin papiksi 1897.[2] Hän toimi useassa eri kirkollisessa virassa: pappina, kirkkoherrana, lääninrovastina ja kirkolliskokouksen jäsenenä.

Aluksi hän oli Raumalla kirkkoherran apulaisena 1897. Samana vuonna hän oli Raippaluodon virkaa tekevänä kirkkoherrana. Vuosina 1897–1908 hän oli Joroisissa ja Mikkelin Maalaiskunnan Otavassa Keski-Savon kansanopiston johtajana ja toimi Joroisten papiston apulaisena 1897–1901. Vuodesta 1901 vuoteen 1908 hän oli Mikkelin seurakuntien papiston apulaisena. Vuonna 1908 hän toimi Mikkelin maaseurakunnan ylimmäisenä pappina. 1908–1918 hän oli Turun lähetysyhdistyksen johtaja ja Lähetyskirkon Betel-kirkon saarnaaja.[1]

Kares valittiin vuonna 1916 Asikkalan seurakunnan kirkkoherraksi, mutta valitusten vuoksi hän pääsi aloittamaan tehtävässä vasta 1918.[3] Hän oli Asikkalan kirkkoherrana vuoteen 1924 ja sen jälkeen Lapuan kirkkoherrana 1924–1942. Lääninrovastina hän oli 1919–1924 Hollolan rovastikunnassa ja 1932–1942 Lapuan rovastikunnassa.[1] Tuomiorovastina hän ei voinut olla, sillä Lapuan hiippakunta perustettiin vasta 1956. Kares oli asessorina Porvoon tuomiokapitulissa 1922–1924 ja Turun arkkihiippakunnassa 1927–1933[1].

Poliitikko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kares oli jo ensimmäisessä eduskunnassa Suomalaisesta puolueesta 1907–1909. Seuraavan kerran hän oli eduskunnassa 1922–1927 Kansallisen Kokoomuspuolueen edustajana.[1] Kuitenkin vasta Lapuan liikkeen nousu kesällä 1930 toi rovasti Kareksen yleiseen tietoisuuteen. Liikkeen jyrkkää siipeä edustanut Kares sai mainetta julistaessaan Vihtori Kosolan olevan Jumalan valitsema johtaja Suomen kansalle. Hän pysyi liikkeen kannattajana sen loppuun asti ja siirtyi sen jälkeen uuteen Isänmaalliseen kansanliikkeeseen. Hänet valittiin kolmannen kerran eduskuntaan IKL:n listoilta vuonna 1933. Eduskunnassa Kares tuli tunnetuksi ryhmänsä johtavana ja värikkäimpänä esiintyjänä. Muidenkin IKL:n pappien tavoin hän yhdisti tiiviisti uskonnon ja politiikan puhuen politiikkaa saarnastuolissa ja saarnaten eduskunnan puhujalavalta.[2]

Fanaattinen kristillisyys ja äärioikeistolaisuus olivat Karekselle yhtä, joskaan hän ei ollut aivan yhtä kiihkeä kuin esimerkiksi nuorempi puoluetoverinsa Elias Simojoki. Talvisodan syttymispäivänä Kares luki eduskunnan täysistunnossa isänmaallisen Kustaa Adolfin taisteluvirren sanoja.[4] Kares jatkoi yhtäjaksoisesti eduskunnassa kuolemaansa saakka. Kuolemaa edesauttoi hänen periaatteellinen kieltäytymisensä mustan pörssin tuotteiden hankkimisesta ja tyytyminen niukkoihin korttiannoksiin.[2] Hänen tilalleen eduskuntaan tuli Reino Cederberg.[1]

Kares toimi myös kunnallispolitiikassa. Hän oli Joroisten esimiehenä, Turun kaupunginvaltuuston jäsenenä ja Asikkalan kunnanvaltuuston puheenjohtajana.[1]

Opettaja ja toimittaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1908–1918 Kares toimi Turun suomalaisen yhteiskoulun uskonnon opettajana.[1] Herättäjä-lehden toimittajana hän oli 1908–1942 ja Lakeus-lehden päätoimittajana 1935–1936.[1]

Näkemyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kares suhtautui myönteisesti natsi-Saksaan ja kannatti avoimesti natsien kirkollisen peitejärjestön Saksalaisten kristittyjen uskonliikkeen näkemyksiä. Hänen mukaansa natsien myötä Saksan kirkossa puhalsivat uudet virkistävät tuulet.[5]

Kares oli myös antisemitisti, jonka mukaan juutalaisvainot johtuivat heidän omista teoistaan. Kares piti juutalaisia rikkaina, joilta puuttui Jumalan siunaus. Hänen mukaansa myös antikristus oli juutalainen.[6]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piispa Olavi Kares oli K. R. Kareksen poika.[2]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Matti Paavola : esitelmäksi muodosteltu. Tampere 1895
  • Nuorisoseurat maalaisnuorison itsekasvatusseuroina. Suur-Savon N. S:n kirjasia 1. Valo, Mikkeli 1903
  • Varjele sydäntäsi : mietelmiä sukupuolisiveydestä : kansan luettavaksi. Mikkeli 1904, 2. painos Raittiuden ystävät, Helsinki 1905, 3. painos 1908
  • Mietteitä savolaisesta loiselämästä ; esitelmä, pitänyt K. R. Kares. Mikkeli 1905
  • Esikartanoissa : hiljaisien hetkien ajatuksia. WSOY 1911
  • Kristukselle ja seurakunnalle : seurakunnallisesta nuorisotyöstä kansankirkossamme. Betelin seurakunnallinen nuorisopiiri Turussa, Turku 1913
  • Mestarin käskystä : hetkiä Betelissä. WSOY 1913
  • Vanhan Testamentin opetuksia ihmisen suhteesta lähimmäiseen. Tekijä, Turku 1914
  • Niinkuin Kristuskin ... Ef. 5, 2 : raamatun tutkisteluja 13 kristillisessä ylioppilaskokouksessa Jyväskylässä v. 1915. Suomen lähetysseura, Helsinki 1915
  • Päivä on lähellä : sunnuntaihetkiä kirkkovuoden juhlattoman osan viikkoina. WSOY 1915
  • Herran salatut tiet : kolme puhetta. Turun lähetysyhdistys, Turku 1917
  • Pyhimmän ympärillä : kolme hiljaisen viikon tutkistelua. Loimaan lähetysyhdistys, Turku 1917
  • Viimeiset menot : muutamia piirteitä kristillisyyden toivosta : synodaalikirjoitus Turun arkkihiippakunnan synodaalikokoukseen v. 1922. Tekijä, Turku 1922
  • Herran tuleminen koska ja kuinka? : raamatullinen tutkielma. Suomen lähetysseura, Helsinki 1923
  • Pyhäinpäivänä : vapauteen!. Tekij, Helsinki 1923
  • Jumalan salaisuus : (Kol. 2: 2) : Lapuan kirkossa pidettyjä saarnoja. Otava 1940
  • Kristinoppi : ehdotus kirkkomme kristinopin oppikirjan korjaustyön pohjaksi. Tekijä, Turku 1941
  • Salatut tiet. Herättäjä, Lapua 1959

Toimitustöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kymmenen vuotta Keski-Savon kansanopistossa ; kymmenvuotisjuhlaan toim. K. R. Kares. Keski-Savon kansanopisto, Mikkeli 1902
  • Kymmenen vuotta Betelissä : Turun lähetysyhdistyksen juhlajulkaisu 1.VII.1916 ; toimitti K. R. Kares. Turku 1916
  • Suomen evankelisluterilaisen kirkon virsikirja : hyväksytty kahdennessatoista yleisessä kirkolliskokouksessa v. 1938 ; toim. Aleksi Lehtonen, K. R. Kares. Otava 1940
  • Kolmisatavuotias suomalainen raamattu : verraton aarre ; Suomen krkon julkaisema, toimituskunta Aleksi Lehtonen, K. R. Kares ja Yrjö Karilas. WSOY 1942

Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • J. Ziegler : Vanhempien, opettajien ja pappien vaikutus nuorison sivellisyyteen. Raittiuden ystävien kirjasia. II sarja n:o 37. Helsinki 1905
  • Robert Hermanson : Kansan oikeustajunta ja kristillisyys : esitelmiä. WSOY 1922

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i K. R. Kares Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 11.2.2007.
  2. a b c d e Sulamaa, Kaarle: Kares, Kaarlo Rietrikki (1873–1942) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 2.9.1998. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 9.2.2011.
  3. Muranen, Lauri: Asikkalan historiaa Asikkalan historiaa. Viitattu 31.8.2011. [vanhentunut linkki]
  4. Majander, Mikko: ”Pitkä parlamentti 1939–1945”, Kansanvalta koetuksella : Suomen Eduskunta 100 vuotta, s. 275. Helsinki: Edita, 2006. ISBN 951-37454-3-0.
  5. Murtorinne, Eino: Risti hakaristin varjossa : Saksan ja Pohjoismaiden kirkkojen suhteet Kolmannen valtakunnan aikana 1933–1940, s. 29, 47, 68. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1972. ISBN 951-90210-0-0. Teoksen verkkoversio (PDF).
  6. Leinivaara, Juha: Antisemitismiä Suomessa 30-luvulla Paholaisen asianajaja. 12.1.2011. Blogspot.com. Viitattu 6.12.2018.